Servettitasku

Unohtuipa ohjelmalappu- ja hääbingopostauksissa kirjoittaa yhdestä niihin oleellisesti liittyvästä jutusta eli lautasliinoista. Olisin kovasti halunnut häihin kankaiset lautasliinat, mutta lopulta se vaiva ja ne kustannukset, jotka niiden ompelusta olisivat aiheutuneet alkoivat tuntua liian suurilta. Lisäksi mietittiin äitin kanssa, että uskaltaisivatko vieraat edes pyyhkiä suitaan kankaisiin liinoihin. Olisivatko ne heistä liian "fiinit"? 

Olin jo joskus aiemmin kuullut, että Dunilla on sellaisia hiukan paksumpia, vähän ehkä kangasmaisiakin, isoja servettejä. Ennen häitä tuli luonnollisesti kierreltyä paljon eri kauppoja ja tsekkailtua niiden servettivalikoimiakin. Mistään en kuitenkaan noita Dunin paksuja liinoja löytänyt, enkä myöskään mitään muita vastaavia, jotka olisin kelpuuttanut. Kunnes muutamaa viikkoa ennen häitä astelin Oulun Kärkkäiselle ja sieltä ylähyllyltä bongasin juurikin noita etsimiäni paksuja Dunin servettejä ja värikin oli passeli: puhtaanvalkoinen. Kaiken lisäksi niissä oli sellaista ihanaa hentoa kimallusta, juuri sopivaa meidän häihin. Jei, lautasliinat, check! 

Jälkikäteen kuvia katsellessa servetit eivät kyllä yhtään pääse oikeuksiinsa. Ne näyttävät jotenkin vaan tommosilta tavallisilta valkoisilta nessumaisilta papereilta :( Olivat paljon kivemmat livenä ja nimenomaan läheltä tarkasteltuna, joten mm. siksi, jos saisin nyt päättää, hankkisin valkoisten servettien sijaan violetit. Ne olisivat jotenkin näyttävämmät. Ehkä... Tuommoiset Dunin paksut liinat kuitenkin valkkaisin for sure!

©Iiro Rautiainen

Kaaso S:n harteille jäi häiden aluspäivinä lautasliinojen taittelu. Hän on onneksi hyvinkin tottunut servettien taittelija, kiitos muinaisten tarjoilijavuosiensa, joten luottavaisin mielin luovutin homman hänelle. Olin jo pitkän aikaa sitten päättänyt haluavani servetit taskumuotoon. En vain ollut "ehtinyt" etsiä taitteluohjetta etukäteen, joten S-reppana joutui sellaisenkin vielä ennen itse asiaan pääsemistä netistä kaivamaan. Kiitos muru! <3

Kun lautasliinat oli taiteltu, sujautettiin niiden sisään ohjelma/bingolaput ja bingokynät. Sujautettiin sinne itse asiassa vielä yksi kolmaskin juttu, mutta siitä myöhemmin lisää ;) Sitten taskun ympärille solmittiin vielä pätkä harmaata lankaa, jonka seassa oli semmoisia hopeisia kimaltelevia hippusia, ja Dymo-koneella painetut nimitarrat liimattiin niihin myös. Tarrojen lisäksi meillä oli istumapaikoilla vielä yksi toinenkin juttu, josta vieraat pystyivät päättelemään kenen paikka oli kyseessä. Mutta palatkaamme siihenkin hiukan myöhemmin tarkemmin ;)