Kuvakoristeita

Heippahei rakkaat lukijat! Byääh!! Mua ärsyttää, kun mulla on meinannu olla vähän kiireitä tässä (eikä oma vointikaan ei ole ollut siitä virkeimmästä päästä...) enkä ole näin ollen ehtinyt tänne blogin puolelle kirjoittelemaan niin paljon kuin haluaisin. Teidän kannalta kurjaa on kaiken lisäksi se, että tämä hiljaiselo blogissa tulee kestämään vielä jonkin aikaa... Mutta olkaa ymmärtäväisiä ja ennen kaikkia iloisia meidän puolesta, jooko? Syy tuleviin kiireisiin on nimittäin niinkin mukava kuin Suomesta meille saapuvat ihanat vierasjoukot <3 

Pitopalvelupostausten jälkeen palattakoon vielä hetkeksi muutamiin häidemme pieniin somistusyksityiskohtiin. Tässä esittelyssä valokuvat, jotka toimivat Dymo-tarrakirjoittimella painetun servettitaskuun liimatun nimitarran lisäksi nimikyltteinä vieraidemme istumapaikoilla. Keke-parka joutui näitä kuva tulostelemaan vielä myöhään häitä edeltävänä iltana, kun allekirjoittanut ei millään halunnut jättää tätä yksityiskohtaa toteuttamatta. Mutta mitäpä mies ei vaimonsa hyväksi tekisi? :) Kiitos mussu! <3

©Iiro Rautiainen

Kuvat kiinnitettiin pienillä pyykkipojilla (ja osa taisi olla kiinni hakaneuloilla, koska pyykkipoikia ei ollut tarpeeksi?) tuolihuppujen selkämyksiin. Alun perin ideana oli kaivaa kuvakätköistä mahdollisimman hassu otos jokaisesta häävieraasta, mutta ajankäytöllisistä ongelmista johtuen taidettiin lopulta kuitenkin tyytyä lähinnä kuvaan kuin kuvaan, oli se sitten hauska tai ei. Luulen kuitenkin, että suurin osa niistä saavutti tavoitteensa ja sai aikaan hersyviä nauruja :) Muutamasta vieraasta kuvat jäivät uupumaan kokonaan, mikä harmittaa tätä perfekionistia ihan suunnattomasti... Heille iso anteeksipyyntö! <3 Kuvan puuttuminen ei missään nimessä tarkoittanut sitä, että itse vieras olisi yhtään vähemmän tärkeä meille, vaan ainoastaan sitä, että morsiamen ajankäytön suunnittelu ontui ja pahasti.

©Iiro Rautiainen

Hääpaikalle olisi ollut hirmuisen kiva saada paljon enemmänkin valokuvia, mutta jostain syystä asia ei ollut to do -listan kärkipäässä ja näin ollen oli tyytyminen vähempään. (Nimim. Kotona joka paikka täynnä tyhjiä valokuvakehyksiä... :'D) Hääparin pöydän taakse ikkunoiden alle saimme kuitenkin asennettua kaksi narunpätkää, joihin kiinnitimme pienillä pyykkipojilla joitain yhteiskuvia minusta ja Kekestä alkuajoiltamme. 

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Kolmas valokuvayksityiskohta, ja minulle se kaikista tunteellisin ja tärkein, oli mummuni ja edesmenneen vaarini hääkuva, jonka asettelimme hääpaikalle lipaston päälle kynttilän kera. Vaikka tiedän vaarin tuolta pilven reunalta onnenkyyneleet silmissään hääpäiväämme seuranneen, toi tämä valokuva hänet lähemmäksi tärkeänä päivänämme <3

©Iiro Rautiainen

Hääparin pöytä

Meillä oli Keken kanssa oma pöytä juhlasalissa lähellä lavaa. Kuten muitakin pöytiä, peitti meidänkin pöytää valkoinen pöytäliina ja hopeinen kaitaliina. Pöydän toisessa päädyssä oli samanlainen centerpiece kuin salin muiden pöytien keskellä, hopeaksi maalattuine oksineen, bling blingeineen, palapeileineen ja hortensioineen. Näiden lisäksi palapeilin päällä oli äitiltä lainaamani puinen valkoinen kalenterielementti, jossa häiden päivämäärä oli teemaan sopivasti glitteröity.

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Pöydän etulaidalla olivat iskän nikkaroimat valkoiset nimikirjaimemme M ja K sekä &-merkki. Tykkään niistä kovasti ja ne pääsevät Suomeen palattuamme satavarmasti osaksi kotimme sisustusta. Kiitos iskä! <3 Kirjainten molemmin puolin oli kaksi hopeista kynttilänjalkaa violetteine kynttilöineen. Sekä kynttilänjalat että kynttilät olen hankkinut joskus vuosia sitten jostain. Kirjainten takana oli vaasi hääkimppuani varten ja sormusnallemme löysi sieltä myös oman kunniapaikkansa.

©Iiro Rautiainen

Pöydän toisessa päässä oli synttärilahjaksi saamamme hopeinen metallinen viinicooleri kuoharipulloamme varten, vesikannu sekä osa erästä ohjelmanumeroamme, josta kerron myöhemmin lisää. Jäipä tuohon reunaan hyvin tilaa vielä viinipulloillekin. Kattaukset viinilaseineen, servetteineen ja aterimineen olivat meillä samanlaiset kuin vieraillammekin poislukien hääbingot ja madlibsit. 

©Iiro Rautiainen

Mun täytyy nyt taas ikäväseni ilmoittaa, että blogissa on jälleen pari viikkoa vähän hiljaisempaa, sillä me lähdetään Keken kanssa käväisemään mutka Suomessa. Yksi mun rakas ystäväni menee tulevana lauantaina naimisiin (IIIIIIIKKKK!!! :D), joten allekirjoittaneella on pienestä hääbloggailutauosta huolimatta luvassa ihanaa häähuumaa <3 Palailen asiaan sitten jälleen huhtikuun alussa, jahka olemme kotiutuneet reissultamme. Aurinkoista kevättä kaikille!

Pöytäasetelmat: Hopeaoksia, blingiä, peilejä ja kukkia

Nyt päästään hieman isomman kokonaisuuden kimppuun eli esittelyssä pöytäkoristeemme, ns. centerpiecet amerikkalaisittain sanottuna. Meillä oli kymmenen pöytää häävieraille sekä hääparin pöytä, johon palaan myöhemmin omassa postauksessaan. Pöydät muodostettiin liittämällä kaksi normikokoista suorakaiteen muotoista pöytää yhteen, jolloin niistä tuli aika lailla neliöitä.

Tässä näkyy pöytäkoristeemme kokonaisuudessaan.
©Iiro Rautiainen

Let's get started! Alla olevassa kuvassa näkyy viime postauksessa esittelemäni DIY-pöytänumeromme. Ne aseteltiin tuollaisiin hopealla spraymaalilla pinnoitettuihin pulloihin ja that's it.

©Iiro Rautiainen

Valkoiset pöytäliinat me vuokrattiin Pattijoen pesula Claarasta. Vuokraus onnistui lyhyellä varoitusajalla ja suht mutkattomasti. Vähän se oli alkuun sellaista ees sun taas -soittelua ja säätöä, kun soittamassani puhelinnumerossa ei kaikki olleet perillä vuokraushinnoista ja muista, mutta lopulta, kun pääsin asioimaan suoraan Jounin kanssa, niin homma alkoi sujua. Palvelu oli joustavaa. Noudimme liinat Kempeleestä, jonne myöskin palautimme ne: likaisina. Oli tosi ihanaa, kun ei tarvinnut itsellä huolehtia liinojen pesetyksestä! Hintakin oli huomattavasti halvempi kuin muissa kartoittamissani liinavuokraamoissa (60€/15kg = reilut 20 liinaa).

Neliöpöytien keskellä oli kaistale hopeanväristä kimaltelevaa kaitaliinaa, jotka äitini leikkasi ja ompeli normaalikokoisista pöytäliinoista. Ne me löydettiin alennuksesta Anttilasta (3 pöytäliinaa/22,50€).

Kiitos äitille ompeluavusta! <3
©Iiro Rautiainen

Kaitaliinan päällä keskellä pöytää oli neliönmuotoinen palapeili. Peilejä löysin ihan tavallisilta kirpputoreilta tosi edullisesti (18kpl/2€).

Peilit heijastivat kauniisti kynttilöiden valoa.
©Iiro Rautiainen

Peilin päälle, sen keskelle, aseteltiin valkoinen Ikean Papaja-ruukku (pienempi kahdesta mahdollisesta koosta), joka täytettiin hiekalla. Ruukun ympärille laitettiin erilaisia ja -kokoisia hopeasprayattuja ja kirkkaita pulloja ja purnukoita, joita olin kerännyt itse ja saanut sukulaisilta. Osa niistä oli koristeltu hopeisella glitterteipillä tai valkoisella/vaaleanvihreällä/violetilla/harmaalla satiininauhalla. Osaan purkeista tipautettiin tuikkukynttilä tai aseteltiin hopeinen glittertähti.

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Hiekalla täytettyihin Papaja-ruukkuihin tökättiin hopeasprayattuja oksia. Oksia me roudattiin mm. mökiltä ennen häitä ja osan niistä saimme valmiiksi sprayattuina Toivolassa edellisenä viikonloppuna häitään juhlineelta pariskunnalta <3 Mökiltä roudatut yksilöt saivat spraypeitteen hääviikolla vanhempiemme pihalla. Oksat olivat kyllä näyttävä, edullinen ja helposti toteutettava somiste. Suosittelen!

©Iiro Rautiainen

Oksiin ripustettiin roikkumaan kirkasta kristallinauhaa, johon kiinnitettiin sinne tänne myös isompia kirkkaita kristalleja. Sekä nauhat että kristallit tilasin eBaystä (nauha ~12€/30m ja kristallit 12,50€/80kpl). 

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Hopeaoksien ympärille ruukkuihin asetettiin vaaleanvihreitä hortensiakukintoja mm. peittämään oksat paikallaan pitävää ruukuissa olevaa hiekkaa. Monissa kuvissa hortensiat näyttävät oudon värisiltä, jotenkin ruskeilta, mutta oikeasti ne olivat siis vihertäviä. Purkkeihin ja purnukoihin laitettiin myös kukkia. Keke ja äitini ostivat violetteja ja valkoisia kukkia ihan tavallisista marketeista tähän tarkoitukseen (älkää kysykö mitä kukkia, sillä mulla ei ole siitä pienintäkään hajua :D).

©Iiro Rautiainen

Näiden jo mainittujen peilien, ruukkujen, oksien, purkkien ja purnukoiden lisäksi pöydissä oli jokaisen aikuisvieraan kohdalla servettitaskun kera viini- ja vesilasi sekä aterimet. Myös vesikannu ja viinipullot mahtuivat pöytiin hyvin.

©Iiro Rautiainen

Mitäs te lukijat tykkäätte näistä meidän pöytäasetelmista? Itse olin niihin ihan tositosi tyytyväinen! Vaikka me ei tehty koekattausta tai testattu pöytien koristeita mitenkään muutenkaan etukäteen, toteutui visioni aika lailla täydellisesti. Himpun verran niissä voisi ehkä olla enemmän violettia, mutta se on pikku juttu :) 

Iso kiitos pöytien somistuksesta vastanneille apujoukoille! <3 Aatelkaa, en itse ehtinyt oikeastaan ollenkaan olla konkreettisesti mukana pöytien laittamisessa ja näin upeaa jälkeä tuli ilman mun jatkuvaa vahtaamistakin! :)

©Iiro Rautiainen

Glitteröidyt pöytänumerot

Mun iskä oli tosi suurena apuna kaikenlaisessa rakentamista tai muuta puutyöosaamista vaativissa häävalmisteluissa. Hän teki mm. yhdessä Keken kanssa meidän glitteröidyt pöytänumerot from scratch, tienvarsikyltit, boolimaljojen alustat sekä spraymaalasi huikean määrän pöytäasetelmien kukkamaljakoita, tuikkukuppeja ja oksia sekä hääbingokyniä. 

Iskä on paras <3

Otetaanpa ensiksi esittelyyn vaikkapa nuo mainitsemani pöytänumerot. Aluksi me tulostettiin numerot 0-9 paperille. Yksi numero per A4. Kiva fontti, ei liian koukeroinen, jotta sen pystyy leikkaamaan vanerista kuviosahalla. 

Sahaamisen jälkeen numerot liimattiin kuumaliimalla grillitikkuihin ja niihin suihkittiin pohjamaaliksi valkoinen väri. Tämän jälkeen ne saivat kerroksen sprayliimaa, jonka päälle ripoteltiin hopeista glitteriä. Glitteriä löysin halvimmalla Halpa-Hallista (100g/3,95€). Netistä en tosin sitä edes metsästänyt. Glitteriä kului meidän 11 numeroon muuten yllättävän vähän. Ei siis kannata ostaa sitä ihan järjettömiä määriä. 

Me ei viimeistelty numeroita mitenkään, mutta suosittelen kyllä suihkimaan vähintään vaikka hiuslakkaa glitterin päälle. Meillä nimittäin ainakin glitter varisi melkoisesti numeroita liikutettaessa. Seukki postauksessa näytän, miltä pöytänumerot näyttivät tositoimissa ;) Näissä kännykkäräpsäisyissä ne ovat nimittäin vasta pohjamaalivaiheessa.

Ihanaa ystävänpäivää murut! <3 Me juhlitaan sitä Keihon (Keken nimeä on viännetty täällä mualimalla jos mihin muotoon ja tämä espanjalaisvaikutteinen on niistä viimeisin ;D) kanssa kotitekoisen pihviaterian ja Walking Deadin uuden jakson kera. Pus pus!

Servettitasku

Unohtuipa ohjelmalappu- ja hääbingopostauksissa kirjoittaa yhdestä niihin oleellisesti liittyvästä jutusta eli lautasliinoista. Olisin kovasti halunnut häihin kankaiset lautasliinat, mutta lopulta se vaiva ja ne kustannukset, jotka niiden ompelusta olisivat aiheutuneet alkoivat tuntua liian suurilta. Lisäksi mietittiin äitin kanssa, että uskaltaisivatko vieraat edes pyyhkiä suitaan kankaisiin liinoihin. Olisivatko ne heistä liian "fiinit"? 

Olin jo joskus aiemmin kuullut, että Dunilla on sellaisia hiukan paksumpia, vähän ehkä kangasmaisiakin, isoja servettejä. Ennen häitä tuli luonnollisesti kierreltyä paljon eri kauppoja ja tsekkailtua niiden servettivalikoimiakin. Mistään en kuitenkaan noita Dunin paksuja liinoja löytänyt, enkä myöskään mitään muita vastaavia, jotka olisin kelpuuttanut. Kunnes muutamaa viikkoa ennen häitä astelin Oulun Kärkkäiselle ja sieltä ylähyllyltä bongasin juurikin noita etsimiäni paksuja Dunin servettejä ja värikin oli passeli: puhtaanvalkoinen. Kaiken lisäksi niissä oli sellaista ihanaa hentoa kimallusta, juuri sopivaa meidän häihin. Jei, lautasliinat, check! 

Jälkikäteen kuvia katsellessa servetit eivät kyllä yhtään pääse oikeuksiinsa. Ne näyttävät jotenkin vaan tommosilta tavallisilta valkoisilta nessumaisilta papereilta :( Olivat paljon kivemmat livenä ja nimenomaan läheltä tarkasteltuna, joten mm. siksi, jos saisin nyt päättää, hankkisin valkoisten servettien sijaan violetit. Ne olisivat jotenkin näyttävämmät. Ehkä... Tuommoiset Dunin paksut liinat kuitenkin valkkaisin for sure!

©Iiro Rautiainen

Kaaso S:n harteille jäi häiden aluspäivinä lautasliinojen taittelu. Hän on onneksi hyvinkin tottunut servettien taittelija, kiitos muinaisten tarjoilijavuosiensa, joten luottavaisin mielin luovutin homman hänelle. Olin jo pitkän aikaa sitten päättänyt haluavani servetit taskumuotoon. En vain ollut "ehtinyt" etsiä taitteluohjetta etukäteen, joten S-reppana joutui sellaisenkin vielä ennen itse asiaan pääsemistä netistä kaivamaan. Kiitos muru! <3

Kun lautasliinat oli taiteltu, sujautettiin niiden sisään ohjelma/bingolaput ja bingokynät. Sujautettiin sinne itse asiassa vielä yksi kolmaskin juttu, mutta siitä myöhemmin lisää ;) Sitten taskun ympärille solmittiin vielä pätkä harmaata lankaa, jonka seassa oli semmoisia hopeisia kimaltelevia hippusia, ja Dymo-koneella painetut nimitarrat liimattiin niihin myös. Tarrojen lisäksi meillä oli istumapaikoilla vielä yksi toinenkin juttu, josta vieraat pystyivät päättelemään kenen paikka oli kyseessä. Mutta palatkaamme siihenkin hiukan myöhemmin tarkemmin ;)

Shoppa, shoppar, shoppade, shoppat

Käytiin perjantaina äitin, kaaso A:n ja hänen kahden ihanan pirpanansa kanssa päiväretkellä Haaparannalla (Musta on muuten edelleen todella kummallista sanoa HaaparannaLLA eikä HaaparannaSSA niinku koko lapsuuteni totuin sanomaan. Yliopistoaikoina kuitenkin opin eräältä opiskelukaveriltani, joka on Ylitorniolta kotoisin, että oikea pääte on -lla eikä -ssa. Siinä oli sulattelua, huhhuh! Ja on siis vieläkin.). 

Mutta asiaan. Piipahdettiin tietenkin myös Ikealla, josta mukaani tarttui alehintaisia (19kr/kpl) violetteja vilttejä, mikäli hääpäivämme ilta sattuu olemaan viileä. Tupakoivat tai muuten ulkosalla viihtyvät vieraamme voivat niitä sitten lainata olkapäidensä suojaksi. Ostin vilttejä kolme kappaletta ja ajattelin leikata ne puoliksi, jolloin kuusi vilukissaa saa niistä tarpeen vaatiessa yhtäaikaa lämmikettä. 

Ikealta ostin myös kokeeksi yhden Knoppa-lakanan, jotta päästään testaamaan juhlapaikalle niiden läpinäkyvyyttä pöytiä vasten. Toivon, että ohuehkoista lakanoista ei näy liikaa läpi, jotta voitaisiin tuunata niistä pöytäliinat häitä varten niin edullisia kun ovat. Haaparannan Ikealla oli muuten kuohari-, valkkari- ja punkkulasit tarjouksessa (9kr/6kpl). Ihan ältsin halpaa! :) Meillä niille ei ole tarvetta. Muutoin olisivat ehdottomasti lähteneet uuteen kotiin samoin tein.

Vierailtiin toki perinteisesti myös Ica Maxissa, josta löysin ale-hyllystä violetteja lasisia kynttiläkuppeja (10kr/kpl). Niitä oli yhteensä 8kpl ja kotiutin ne kaikki. Samasta hyllystä löysin myös pari tuollaista metallista valko-violettiraitaista sylinterimäistä säilytysrasiaa (9,90kr/kpl), joille tulee varmasti häissä käyttöä esim. karkkibuffassa. 

Haaparannan tuliaisia.

Mitäs muuta? Söin Ikeassa mm. katkarapuleivän, juoksin kummipojan 6v. kanssa kilpaa karkkikauppaan (Ja hävisin. Pitäisköhän koittaa aloitella sitä liikuntaproggista pikkuhiljaa...), hullaannuin karkkikaupassa ruotsalaisiin irtokarkkeihin (Paljon parempia kuin suomalaiset! Pitäisköhän sitä ruokavaliotakin koittaa pistää hiljalleen ruotuun...) ja en voinut olla koko ajan hymyilemättä meidän mukana reippaasti shoppailleelle pikkurinsessalle n. 9kk. Hyvä seura, kiva päivä! <3

Ikean tuliaisia

Kävästiin maanantaina ulkomailla mun mummun, veljen ja serkun kanssa. Haaparannassa vierailtiin siis ja Ikeassa piti tietenkin myös pyörähtää. Tällä kertaa sieltä tarttui mukaan (muun tilpehöörin lisäksi) jotain myös häihin:

Nyt ei kukaan vieraista voi ainakaan käyttää tekosyynä tanssimattomuuteensa sitä, että kengät hiertää ;D Olin ajatellut jonkinlaisia släpäreitä häihin hankkivani enkä voinut vastustaa kiustausta nämä violetit (ja harmaat) nähdessäni. Hintakaan ei kirpaissut, sillä yhdestä parista joutui pulittamaan n. 2€. Vielä pitäisi jokin kori hankkia, mihin nämä saisi nätisti esille.

Lisäksi löysin ÖoB:stä kynttilänjalkoja. Vielä on mietinnässä säilytänkö ne valkoisina vai maalaanko esim. hopeisella sprayllä. Kynttilänjalat olivat hyvässä tarjouksessa ja maksoivat vain n. 3€/kpl. Niitä löytyi myös mustana.

Syysterveiset, syysterveiset, syysterveiseeet!

Kävin iltapäivällä kävelyllä ja niin se vain täytyy myöntää, että syksy on tullut. Ainakin tänne Oulun korkeudelle. Vaikka tuuli on vielä yllättävänkin lempeä, on se silti navakka ja lehdet lentelevät puista sen voimasta. En muuten varmasti olisi edes jaksanut lähteä tänään kävelylle, mutta viime postauksessa kertomani liikuntahaaste pakotti minut lenkkipolulle ja hyvä niin :)

Otettu joitakin viikkoja sitten lenkkipolun varrelta.

Muutama päivä sitten Kärkkäisellä käydessäni bongasin sellaista kivan näköistä hopeista glitter/pitsilahjapaperia ja tajusin, että sellaistakinhan voisi periaatteessa käyttää pöydissä kaitaliinana. Tai miksei vaikka tapettiakin. Rakastuin nimittäin ihan täysillä tällaisiin kokopaljettisiin pöytäliinoihin, mutta niiden hinta on aika suolainen, joten taitavat jäädä pelkäksi haaveeksi, buu. Tässä muutama esimerkkikuva. Katsokaa nyt kuinka UPEITA!

Kuva

Kuva

Kuva

Ne sellaiset kuitusilkkikaitaliinat on musta jo vähän nähtyjä, vaikka ihan nättejä sinänsä ovatkin... Mutta jotain vähän erityylistä hopeista ja kimmeltävää kaitaliinaa voisin hyvinkin harkita pöytiimme. Tokihan paperi/tapetti ei ole kovin kestävää ja menee kastuessaan nopeasti pilalle, mutta ehkä ne yhdestä illasta selviäisivät jotenkin edes kunnialla. Voisinkin muuten joskus lähiaikoina kirjoitella, millaista koristusta olen ylipäänsä ajatellut juhlapaikan pöytiin ja ehkä voisin tehdä jonkinlaisen alustavan koekattauksenkin.

Toinen asia minkä bongasin Kärkkäisen hyllystä oli hopeiset kakkupaperit. Miten en ole muka nähnyt niitä missään aiemmin? :O Ovathan ne kalliimpia verrattuna perusvalkoisiin, mutta niitähän voisi laittaa esim. viirinauhoihin aina sinne tänne valkoisten kakkupapereiden lomaan.

Eilen kirpparilla käydessäni tarttui sieltä mukaani 3 muovikauhaa karkkibuffettiin (yht. 0,50€) ja lasinen karahvi viskibaariin (1€). Lisäksi ihana kaasoni A bongasi Facen roskalava-ryhmästä ilmoituksen lasipulloista, jotka saisi noutaa ilmaiseksi ihan täältä meidän lähistöltä. Kerkesin vastikään pyytää lähisuvun naisia laittamaan jemmaan kirkkaita pulloja, jos sattuvat sopivanlaisista pulloista virvokkeita nauttimaan. Nyt pulloja ei enää tarvitakaan ihan niin älyttömästi, sillä sain vajaat 40 pulloa tuolta mukavalta roskalavaihmiseltä, jee! :) Näihin pulloihin meillä on siis ideana laittaa kukkia juhlapaikan pöydille.

Kakkupaperikuva täältä.

Muuten yksi syy siihen, miksi täällä blogin puolella on ollut viime viikkoina aika hiljaista on se, että olen ladannut Spotifyhin puhelimeen listaamiani biisejä. Se on ollut yllättävän työlästä ja aikaa vievää, vaikka kappaleita ei varsinaisesti ole enää edes tarvinnut miettiä, sillä nehän oli listattu valmiiksi. Tein muutaman erityylisen soittolistan (bilebiisejä, rauhallisempia kappaleita ruokailun ajalle, slovareita ja humppamusiikkia) ja biisejä on nyt noin 60 tunnin edestä, hups :D Täytyy vissiin "vähän" karsia niitä tai sitten pitää useamman päivän kestävät häät :D Tai kuten siskoni ehdotti, soittaa musiikkia pikakelauksella :)

Ps. Mää nään joka toinen yö unta karkista. Nimim. Muutama viikko karppausta takana :)