Haaveilua kihlajaisista

Tällaisena sateisena päivänä, kun aamulenkki jäi huonon kelin takia välistä eikä grillauskaan taida tuolla vesisateessa onnistua ja muutenkaan mieli ei ole korkeimmillaan, tuli mulla yhtäkkinen harmitus paristakin asiasta. 

Ensinnäkin mua alkoi harmittaa järjettömästi se, että me ei pidetty kihlajaisjuhlia meidän ystäville. Kuten oon jo ehkä joskus aiemminkin sanonut niin mun mielestä koskaan ei ole liikaa aiheita juhlaan, ja koska meille ei ole näillä näkymin tulossa häihinkään kutsua tälle vuodelle (buu!), niin en ymmärrä missä mielenhäiriössä jätin kekkerit pitämättä! Ehkä syynä oli vaan se, että energiaa ei yksinkertaisesti riittänyt silloin tammikuussa, kun oli kylmää ja pimeääkin. Sukulaisillehan me sellaiset pienimuotoiset kakkukahvittelut pidettiin, mutta ystäville ei.

Kun järjellä ajattelee, niin eihän kihlajaisia voi enää näin myöhään pitää. Meidän kihlautumisestahan on kohta jo puoli vuotta! :O Kukaan selväjärkinen ei järjestä juhlia näin paljon jälkikäteen. Vai järjestääkö?

Nyt, kun kesäkuu on ovella, yöt lyhenee ja kelit paranee, ois kuitenkin ihanaa järkätä jotkut juhlat ja muita juhlanaiheita tässä ei nyt varsinaisesti tule mieleen kuin meidän kihlautuminen. Huoh, ehkä mun täytyy vaan koittaa kehitellä jotain muuta juhlanaihetta niin saan edes jonkinlaiset kekkerit järjestää. Tai sit vaan odotella huomiseen, jolloin juhlitaan mun serkun valmistumista ja ystävän tupareita. Eiköhän se kesäpaardien aikakausi tästä taas lähde käyntiin! :) 

Toinen asia, mikä harmittaa on se, että me ei otatettu itsestämme kihlajaiskuvia. Sukulaisille pidetyillä kihlajaiskahveillakaan ei tainnut tulla yhtäkään kuvaa meistä räpsästyä :O En tiedä, miten se kuvien ottaminen aina unohtuukin niin totaalisesti :/ Ois ollu ihanaa ottaa muistoksi kunnon kihlajaiskuvat, joita voisi sitten vanhoina ja ruttuisina katsella yhdessä. Jotenkin tuntuisi vähän hassulta ottaa ne kuvat nyt, vaikka ei kai sillä ajankohdalla toisaalta niin väliä ole. Sitäkään en vaan oikein tiedä, että kuka ne kuvat sitten ottaisi. Emme taida ainakaan raaskia panostaa ammattilaiskuvaajaan tässä asiassa.

Huokaus. 

Ei mutta nyt saa loppua tää masistelu! Alan koota häiden biisilistoja. Hyvä musiikki, jos mikä, saa mut aina hyvälle tuulelle :) Illalla käyn lenkillä oli keli sitten millainen tahansa. Ja grilliherkut syntyy kyllä uunissakin. Think positive you people! :)

Kuva

Kihlajaiskaffittelut

Vaikka minulla on sellainen tunne, että kihlajaisia ei nykyään enää kovin usein juhlita, päätimme sulhon kanssa järjestää pienimuotoiset kekkerit kihlautumisemme kunniaksi. Lähinnä sukulaisiamme varten, sillä luulen, että monissa perheissä on odotettu tätä ilouutista jo pitkän aikaa ;) Olen itsekin niin iloinen ja tohkeissani siitä, että olemme vihdoin kihloissa, joten miksipä sitä riemua ei sitten jakaisi rakkaimpiensa kanssa! Kutsuimme kahvittelemaan tällä kertaa perheemme ja lähisukumme.

En jaksanut ottaa asiasta sen suurempaa stressiä, vaan tilasin pitopalvelusta voileipäkakun, ja leivoin itse muutaman makean kakun sen lisäksi. Myös äitini oli apuna keksejä ja kuivakakkuja loihtien. Lisäksi hankimme Alkosta muutaman pullollisen kuohuvaa tervetulomaljoiksi.

Vaikka emme olleet varsinaisesti mitään lahjoja pyytäneetkään, tuli niitä silti. Ja ihania tulikin! Esittelen tässä teille niistä muutaman.

Saimme mm. tämän ihanan lemmenlukon...

...joka oli paketoitu kauniiseen pitsillä ja meidän kuvalla koristeltuun sinkkirasiaan.

Lukon mukana tuli lappunen, jossa luki näin: 

"Lemmenlukko on merkki kahden ihmisen rakkaudesta toisiinsa. Perinne on saanut alkunsa Aasiasta ja rantautunut Unkariin ja sieltä pikkuhiljaa muualle Eurooppaan. Rakastavaiset kaiverruttavat nimensä ja tärkeän päivämäärän lukkoon. Sen jälkeen he lukitsevat lukon kiinni sillan kaiteeseen ja sinetöivät näin rakkautensa iäksi. Avain heitetään veteen. Jos liitto halutaan purkaa, avain on ensin sukellettava vedestä, jotta lukko voidaan aukaista ja lupaukset raukeavat. Virallisia rakkauden siltoja on ympäri maailman ja Suomessakin suurimmissa kaupungeissa. Olkoon tämä lukko siis merkki rakkaudestanne ja siitä mitä merkitsette toisillenne." 

Aivan ihana lahja systeriltäni, hänen perheeltään ja mummultani! <3 

Olen jo pitkään haaveillut tällaisesta lukosta. Itse asiassa vuodesta 2007 lähtien, jolloin kävimme sulhon kanssa Riiassa, ja näin siellä alla olevan rakkaudensillan.

Rakastavaisten silta Riiassa.

Meillä on vielä mietinnän alla mihin siltaan kävisimme lukkomme kiinnittämässä. Idea, että lukitsisimme lukon pienen kotikylämme siltaan, kirvoitti hyvä naurut! :) Voisimme sitten vanhana mummuna ja pappana käsikkäin päiväkävelyllä sillalla käydessämme muistella pitkää elämäämme yhdessä. Toisaalta ajatus ulkomaille lähdöstä ja lukon kiinnittämisestä jonkun suuremman kaupungin siltaan on myös houkutteleva. Matkakuumetta meinaa nimittäin pukata, kun luen muiden bloggaajien häämatkasuunnittelmista :)

Tämän hauskan lahjan saimme sulhon isosiskolta ja hänen mieheltään.

Sulho on pienenä poikana lukenut paljon Aku Ankkoja ja tilasin hänelle itse asiassa viime lokakuussa synttärilahjaksi Aku Ankka -lehden vuosikerran, kun hän oli kaipaillut jotain lukemista unilääkkeeksi. Tämä hauska taskukirja sopii meille kuin nenä päähän myös siksi, että sulho harrastaa kalastusta ja kitaransoittoa. Kirjan nimikin on erittäin osuva. Ihanaa, kun ihmiset keksii näin sopivia lahjoja!

Kauniita kukkia.

Vaikken pinkin värin ylin ystävä olekaan, niin nämä sulhon pikkusiskolta ja hänen poikaystävältään saadut kukat ovat kyllä henkeäsalpaavan kauniita!

Lahjapöytä koko komeudessaan (sormusnalle pääsi myös kuvaan).

Saimme todella ihania ja kuin meille räätälöityjä lahjoja. Vielä kerran kiitos niistä kaikista! Kaikista tärkeintä oli kuitenkin saada viettää sunnuntaipäivää rakkaiden läheisten kanssa kihlaustamme juhlien! Häitä odotellessa ;)