Epäonnen(ko) kihlakuvaukset

Harmittelin aiemmin täällä, kun emme muistaneet ottaa kihlajautumisemme kunniaksi meistä kuvia. Näinpä otin marraskuussa härkää sarvista ja kysyin serkkuni hyvältä ystävältä Anulta, joka on kuvaillut jo jonkin aikaa omaksi sekä muiden iloksi, josko hän voisi meistä nappasta muutamia pariskuntakuvia, joita siis kihlakuviksikin kai voidaan nimittää. 

Yritimme pitkin talvea useana eri viikonloppuna järjestää kuvauksille aikaa, mutta joka kerta keli oli huono; joko tuli lunta, oli muuten harmaata tai järkyttävän kylmä. Ja sen yhden kerran, kun luontoäiti olisi ollut puolellamme, päätti pöpö iskeä ja kellistää sekä minut että Keken sängyn pohjalle palelemaan. Sitten tulikin jo kevät, lumi alkoi sulaa ja alkuperäinen ajatukseni talvisista kuvista alkoi tuntua hankalalta toteuttaa. KUNNES takatalvi yllätti, kerrankin positiivisesti ;) Näpyttelin Anulle riemusta hihkuen viestiä ja onneksemme saimme järjestettyä muutaman päivän päähän yhteistä aikaa kuvauksille. 

Kuvauspäivä valkeni tarpeeksi lumisena ja aurinkoisena. Laittauduin innokkaasti valmiiksi kuvauksia varten. Valitsin luonnollisen tyylin, sillä tarkoituksena oli ottaa rentoja ulkokuvia. Sillä sekunnilla, kun lähdimme hakemaan Anua kyytiimme, päätti aurinko mennä pilveen ja pilvipeite laajeni lopulta niin, että esimerkiksi kivat auringonlaskukuvat jäivät vain haaveeksi. Niin meidän tuuria. Tuuli oli tuolloin myös erittäin navakka, jonka näkee kuvissa mm. takkutukastani. Näistä haasteista huolimatta kuvaukset saatiin kuitenkin vihdoin toteutettua, jei! :)

Otimme kuvia luonnon helmassa kotikylällämme. Piirtelimme hankeen, poseerasimme vanhan ladon edustalla ja heittäydyimme leikkimielisiksi työntelemällä toisiamme vanhalla reellä. Meillä oli hauskaa ja tunnelma oli koko kuvauksen ajan rento. Anu on tosi mukava tyyppi ja ihana ihminen! <3

Ihan kaikki alun perin miettimäni ideat eivät päässeet toteutukseen, mutta saimme tosi monta ihanaa kuvaa muistoksi. Meistä ei ole ennen otettu kuvia, joten kuvauksista on varmasti hyötyä hääkuvausta ajatellen. Hyvännäköistä pussaamista täytyy ainakin ennen hääpäivää vielä treenailla ja itse pidin eniten kuvista, joissa hymyilimme edes hiukan. Näytän helposti vihaiselta, jos ilme on liian vakava. Hääkuvissa tullaankin siis mitä todennäköisimmin näkemään iloinen ja hymyileväinen pariskunta :)

"Pitemmittä" puheitta (kröhöm), tässä muutama maistiainen kuvistamme. Ethän kopioi ilman lupaa.

Lisää Anun upeita taidonnäytteitä löytyy hänen hurmaavasta blogistaan Looking world through glass. Kiitos vielä kerran kivasta kuvauskokemuksesta Anu! <3

Me so happy!

Oli pakko tulla tänne hehkuttamaan ku oon niin fiiliksissä! Me saatiin vihdoin tänään otettua meille "kihlakuvia". Eihän niitä räpsittykään ku sellaset 16 kuukautta kihlautumisen jälkeen :'D Noooh, parempi myöhään ku ei ollenkaan ;) Ja eihän niitä nyt välttämättä juuri kihlajaiskuviksi tarvi kutsu. Pääasia, että saatiin meistä jonkun muun ottamia pariskuntakuvia. Meistä kun ei koskaan kunnollisia sellaisia ole otettu, vaan parhaat kuvat meistä on tätä tasoa:

Hulvatonta viikonloppua! :)

Tämä tyttö on pistäny tuulemaan!

Nymmääsentein. Nimittäin vähän salapolliisityötä (niinku meillä täällä Oulussa päin sanotaan ;)) Keken selän takana ja buukkasin erään tuttavamme napsimaan meistä muutaman talvisen kihlajaiskuvan lähikuukausina. Takaraivossani on jo pidemmän aikaa kaihertanut ajatus pariskuntakuvien otattamisesta ja nyt me sellaiset saadaan, jee! Kekekin suostui kuvaukseen mukisematta :) 

Onhan se ehkä vähän hassua ottaa kihlajaiskuvia melkein vuosi varsinaisen kihlautumisen jälkeen, mutta hälläväliä. Näin me saadaan kivojen kuvien lisäksi vähän harjoitusta hääkuvauksia varten. On kiva saada meistä talvisiakin kuvia, kun luonnollisesti hääkuvat tulevat olemaan kesäisiä häiden ajankohdan takia. Nyt tässä sitten vain odotellaan luontoäidin tipauttavan meille hieman lunta maahan edes hetkeksi :) Sään takia juuri päädyimmekin oululaiseen kuvaajaan, jotta hän voi lyhyelläkin varoitusajalla sopivan sään sattuessa tulla kuvat meistä ottamaan.

Kuva

Viime viikolla laitoin lisäksi tarjouspyyntöjä Oulun ja lähialueiden bändeille ja kiitettävän moni onkin mulle jo vastauksen lähettänyt. Aika paljon bändejä oli vielä vapaana meidän hääpäivänämme, mikä oli oikein positiivinen yllätys, sillä pelkäsin suurimman osan olevan jo varattuja. Nyt onkin sitten valinnanvaikeus, kun aika monta hyvää vaihtoehtoa on tarjolla...

Pitopalvelujen kanssa sen sijaan ei ole ihan yhtä hyvä tilanne. Laitoin suht moneen paikkaan tarjouspyyntöä ja aika monesta on myyty ei oota. Yhdeltä olemme jo saaneet tarjouksen ja muutamasta on luvattu olla lähiaikoina yhteydessä. Pidetään peukkuja, että sopiva keitraaja löytyy eikä meidän tarvitse itse alkaa häiden eväitä vääntämään. Itseäänhän tässä vaan saa syyttää, kun emme aiemmin ole tarjouspyyntöjä laittaneet, vaikka aikaa on ollut yllin kyllin. Sen siitä saa, kun on saamaton. 

Sen sijaan sekä kampaaja että meikkaaja on alustavasti varattuina. Hiukan on asiat näiden suhteen vielä auki, mutta ihanaa, että ovat edes jossain määrin hoidossa. 

Kuva

Lisäksi ollaan mietitty kaasojen pukeutumista ja ehdotin äitilleni, jos hän ompelisi heille mekot. Olen täysin ihastunut ns. infinity-mekkoihin ja kovasti tahtoisin sellaiset kaasojeni ylle. Teemaväreissä tietenkin mielellään ;) Äitini lupasi testata mekon tekoa ensin itselleen, jotta näemme millainen lopputuloksesta tulisi. Ihana äiti! <3

Kuva

Vähän aiheen ohi kerron vielä, että sain vihdoin varattua kirpparipöydän ja ensi viikolla mun on pakko viedä rompetta sinne myyntiin. Jee! Ja kummipoikamme syntyi viime viikolla. Me odotetaan Keken kanssa molemmat innolla hänen tapaamistaan <3

Lisäksi meillä on yksi aika mullistavakin juttu tässä suunnitteilla. En kuitenkaan valitettavasti voi kertoa siitä vielä täällä blogin puolella tässä vaiheessa enempää. Lupaan kuitenkin infota teitä kaikista enemmän ja vähemmän mullistavista asioista jahka ne etenevät. 

Antakaa anteeksi, jos täällä blogin puolella on välillä pienoista hiljaisuutta ilmassa. Se tarkoittaa vain sitä, että morsiamen päässä käy kova suhina. Pus pus! <3

Haaveilua kihlajaisista

Tällaisena sateisena päivänä, kun aamulenkki jäi huonon kelin takia välistä eikä grillauskaan taida tuolla vesisateessa onnistua ja muutenkaan mieli ei ole korkeimmillaan, tuli mulla yhtäkkinen harmitus paristakin asiasta. 

Ensinnäkin mua alkoi harmittaa järjettömästi se, että me ei pidetty kihlajaisjuhlia meidän ystäville. Kuten oon jo ehkä joskus aiemminkin sanonut niin mun mielestä koskaan ei ole liikaa aiheita juhlaan, ja koska meille ei ole näillä näkymin tulossa häihinkään kutsua tälle vuodelle (buu!), niin en ymmärrä missä mielenhäiriössä jätin kekkerit pitämättä! Ehkä syynä oli vaan se, että energiaa ei yksinkertaisesti riittänyt silloin tammikuussa, kun oli kylmää ja pimeääkin. Sukulaisillehan me sellaiset pienimuotoiset kakkukahvittelut pidettiin, mutta ystäville ei.

Kun järjellä ajattelee, niin eihän kihlajaisia voi enää näin myöhään pitää. Meidän kihlautumisestahan on kohta jo puoli vuotta! :O Kukaan selväjärkinen ei järjestä juhlia näin paljon jälkikäteen. Vai järjestääkö?

Nyt, kun kesäkuu on ovella, yöt lyhenee ja kelit paranee, ois kuitenkin ihanaa järkätä jotkut juhlat ja muita juhlanaiheita tässä ei nyt varsinaisesti tule mieleen kuin meidän kihlautuminen. Huoh, ehkä mun täytyy vaan koittaa kehitellä jotain muuta juhlanaihetta niin saan edes jonkinlaiset kekkerit järjestää. Tai sit vaan odotella huomiseen, jolloin juhlitaan mun serkun valmistumista ja ystävän tupareita. Eiköhän se kesäpaardien aikakausi tästä taas lähde käyntiin! :) 

Toinen asia, mikä harmittaa on se, että me ei otatettu itsestämme kihlajaiskuvia. Sukulaisille pidetyillä kihlajaiskahveillakaan ei tainnut tulla yhtäkään kuvaa meistä räpsästyä :O En tiedä, miten se kuvien ottaminen aina unohtuukin niin totaalisesti :/ Ois ollu ihanaa ottaa muistoksi kunnon kihlajaiskuvat, joita voisi sitten vanhoina ja ruttuisina katsella yhdessä. Jotenkin tuntuisi vähän hassulta ottaa ne kuvat nyt, vaikka ei kai sillä ajankohdalla toisaalta niin väliä ole. Sitäkään en vaan oikein tiedä, että kuka ne kuvat sitten ottaisi. Emme taida ainakaan raaskia panostaa ammattilaiskuvaajaan tässä asiassa.

Huokaus. 

Ei mutta nyt saa loppua tää masistelu! Alan koota häiden biisilistoja. Hyvä musiikki, jos mikä, saa mut aina hyvälle tuulelle :) Illalla käyn lenkillä oli keli sitten millainen tahansa. Ja grilliherkut syntyy kyllä uunissakin. Think positive you people! :)

Kuva