Heippahei! Pahoittelut hiljaisuudesta täällä blogin puolella. Meillä kävi Suomesta vieraita ja pyörähdimmepä viime viikonloppuna New Yorkissa vapun vietossakin. Kivoja juttuja siis täällä suunnalla! Toivottavasti sielläkin voidaan hyvin <3
Jatketaanpa vielä yhden postauksen verran pitopalveluteemalla. Nyt kun meidän häät hoitanut pitopalvelu on esitelty, käykäämme niiden parinkymmenen muun Oulun seudun pitopalvelun kimppuun, joilta me pyysimme tarjousta loppuvuodesta 2014. Tarjousten saamisesta on siis kulunut jo jonkin aikaa eli kaikki tätä postausta lukevat varmaankin hoksaavat, että hinnat ovat voineet tässä ajassa muuttua. Ehkä saatte kuitenkin jotain osviittaa hinnoista tämänkin perusteella ja tokihan kirjoittelen pitopalveluihin liittyen hiukan muustakin kuin pelkästä pätäkästä.
Suurin osa pitopalveluista oli jo varattu hääpäivänämme. Tässä ne listattuna:
Pitopata
+ Ystäväni suosittelema
+ Vastaus seuraavana päivänä: palaa asiaan heti, kun saa alustavan varauksen tehneen morsiamen kiinni
-> Ilmoitus viikon päästä, että päivämme on varattu
Aalto Catering
-> Vastaus vajaan viikon päästä: täynnä koko kesä
Oskarin Kellari
-> Vastaus seuraavana päivänä: jo kahdet häät meidän päivälle
Väänäsen pitopalvelu
-> Lyhyt vastaus seuraavana päivänä: täyttä
+ Osa kakuistamme tuli tämän pitopalvelun kautta
Patarouva Ky
-> Ystävällinen vastaus seuraavana päivänä: kesän kalenteri täynnä
Pitopalvelu Koiteli (nettisivut ei toimi)
-> Vastaus vajaan viikon päästä: varattu
Ravintola Hilikku
-> Lyhyt vastaus seuraavana päivänä: toinen iso tilaisuus hääpäivänämme
Uniresta
-> Vastaus vajaan kuukauden päästä: ilmoitus, että omia raaka-aineita eikä tuotteita saa tuoda samaan tilaan heidän ruokiensa kanssa
- Laitoin lisäkysymyksiä: en saanut niihin koskaan vastausta
Taito Catering
-> Vastaus seuraavana päivänä: vuoden 2015 suunnitelmat olivat vielä avoinna
+ Suositteli toista pitopalvelua
- Kehotti hiukan ehkä ylimielisestikin tarkistamaan kriteerimme (kehtasimme toivoa laadukasta, mutta kohtuuhintaista pitopalvelua...)
Wanha Taverna
-> Vastaus seuraavana päivänä: lähettävät tarjouksen seuraavalla viikolla
- Reilun kuukauden kuukauden kuluttua ilmoitus: ei resursseja hääruokailun järjestämiseen
Lisäksi kolmesta pitopalvelusta emme koskaan saaneet vastausta tarjouspyyntöömme:
Perla
-> Laitoin viestiä nettisivuilla olleen lomakkeen kautta
Siruka eräpalvelut
Pitopalvelu Anjuska (ei nettisivuja)
Saimme yhteensä kuusi tarjousta, joista kaksi ensimmäistä karsimme heti pois budjettimme ylittäneen hinnan vuoksi:
Fat Rooster (yritystä ei enää ole)
- 75€/hlö
Cafe Bisketti
-> Vastaus seuraavana päivänä: tekevät vain ruokatoimituksia
- 36€/hlö
Jäljelle jäi neljä muuta tarjousta, joista Café Provencen tarjous on siis esitelty jo aiemmin blogissa. Tässä pähkinänkuoressa kolme muuta tarjousta (lopussa laskettu noin-hinta vajaalle 90 aikuiselle ja vajaalle 10 lapselle):
Pitopalvelu Timonen
-> Vastaus vajaan viikon päästä
+ Perusteelliset vastaukset kysymyksiin
+ Paljon herkullisen kuuloisia menuvaihtoehtoja
- Juhlapaikka ei tuttu
- Varaus olisi pitänyt vahvistaa vuoden loppuun mennessä, mutta pitopalvelu pidätti oikeuden tarkistaa menuhinnat, mikäli ruoan hinnan nousu olisi ollut korkeampi kuin 5%. Mikäli ruoan hinnat olisivat nousset yli 5% ja olisimme halunneet hinnankorjauksen jälkeen perua varauksemme, olisi meiltä veloitettu 30% sovitun menun kokonaishinnasta.
* 20,50-38€/hlö
* Lapset 4-10v. 13,50€
* Lapset 0-3v. ilmaiseksi
* Tarjoilu 532€ (2 tarjoilijaa 7h)
* Kahvit 170€
~3105€
Kakun aika
-> Ystävällinen vastaus viikon päästä, tarjous tuli myöhemmin
+ Mukava palvelu, perusteelliset vastaukset kysymyksiin
- Juhlapaikka ei tuttu
* 38-40€/hlö
* Lapset 6-12v. 20€
* Lapset alle 6v. 10€
* Sis. kahvit ja tarjoilu 5 tunniksi
~ 3560€
Lounaskahvila Biili
-> Vastaus parin päivän sisällä: kyseli tarkempaa budjettia ja lupasi laittaa tarjouksen lähiviikkoina
- Erittäin lyhytsanainen kirjoitustyyli, jätti vastaamatta useaan kysymykseen
* 35€/hlö
* Lapset alle 12v. puoleen hintaan
* Lapset alle 4v. ilmaiseksi
~ ruoat 3080€ + tarjoilijat 25€/tunti
Café Provence päihitti kilpailijansa hinnallaan ja maistelutilaisuus jätti suihimme hyvän maun. Valinta oli sillä selvä :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste palveluntarjoaja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste palveluntarjoaja. Näytä kaikki tekstit
torstai 5. toukokuuta 2016
lauantai 23. huhtikuuta 2016
Jatkoa pitopalvelupostaukselle
Viime postauksessa ehdittiin käsitellä päällisin puolin pitopalvelumme Café Provencen meille antama tarjous hintoineen sekä menuineen. Nyt päästään sitten hiukan syvemmälle aiheeseen ja kerron teille vähän tarkemmin, miten yhteistyö pitopalvelun kanssa sujui, ja millaista vastinetta saimme rahoillemme. Pahoittelut jo tässä kohtaa pitkästä avautumisesta.
Kuten sanottua kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta mukaan mahtui paljon positiivistakin. Aloitetaanpas vaikka sillä, että ruoka oli herrrrkullista! Vaikka tämähän me oikeastaan jo tiedettiinkin, koska oltiin käyty sitä etukäteen maistelemassa ;) Varsinkin häränrinta oli ihan sairaan hyvää! Suosittelen! Ruoka sai kehuja myös vierailtamme ja useita santsaajiakin bongailtiin. Ruoka tuntui maistuneen vieraille myöskin sen perusteella, ettei sitä jäänyt ihan hirveitä määriä yli. Hiukan kuumempia ruoat olisivat ilmeisesti saaneet olla, mutta ainakaan minua ja Kekeä tuo puute ei liikaa häirinnyt.
Kaikki ruoka ei kuitenkaan ikävä kyllä ollut kehumisen arvoista. Lasten ruoat nimittäin olivat suuri pettymys. Itsehän en tietenkään niitä maistellut, mutta kuulin häiden jälkeen vierailtamme, että ruoka oli ollut a) kylmää ja b) pahaa. Mielipiteistähän ei tietenkään voi kiistellä ja tokihan joku ruoista saattoi pitääkin, mutta kaikki minun korviini kantautuneet kommentit lasten eväistä olivat negatiivisia. Harmi. No, onneksi meillä oli karkkibuffet niin saivat lapsetkin jotain täytettä mahoihinsa! :'D
Eräs kurja tilannekin tähän lasten ruokakatastrofiin vielä liittyi. Yksi hiukan vanhemmista häidemme lapsivieraista oli lasten ruokia maistettuaan kysynyt äidiltään, josko hän saisi käydä kipaisemassa aikuisten ruokia nälkäänsä. Äidin annettua luvan suuntasi poika kohti buffetpöytää vain saadakseen pitopalvelun tädiltä melko kylmää kyytiä. Täti oli ilmoittanut jotakuinkin siihen sävyyn, että lasten ruoat ovat lapsia varten ja aikuisten aikuisia varten. Poikaparka. Ruokaahan oli kyllä sen verran, että siitä hänellekin olisi varmasti liiennyt...
Ennen varsinaista hääpäivää yhteydenpito Cafe Provencen kanssa oli mutkatonta. Erittäin positiivista oli mm. se, ettei lopullista vierasmäärää tarvinnut vahvistaa kuin vasta vähän ennen häitä. Kokki Tiina kävi etukäteen omatoimisesti tutustumassa juhlatilaan, sillä se ei ollut heille entuudestaan tuttu. Lisäksi tapasimme Tiinan kanssa Toivolassa hääviikolla ja löimme viimeiset yksityiskohdat hääpäivää varten lukkoon. Tiina oli oikein avulias ja vakuutti, että kaikki hoituu. Jätin hyvillä mielin hääpäivämme ruokailun heidän vastuulleen.
Laitoin jopa tosi viime tipassa Tiinalle viestiä menukylttiin liittyen. Minun oli tarkoitus kirjoittaa menu liitutaulutussilla vanhaan ikkunaan ja asetella se ruokapisteen lähettyville juhlapaikalla, mutta aika loppui kesken enkä ehtinyt tätä tekemään. Onneksi pitopalvelu tuli hätiin, tulosti menun paperille ja teippasi sen ikkunaan kiinni. Kiitos tuhannesti!
Näin jälkikäteen ajateltuna menukyltti oli tosin vähän huonossa paikassa; en tiedä hoksasivatko kaikki vieraamme sitä. Mutta sehän ei missään nimessä ole kenenkään muun kuin minun oma vikani, sillä minähän sen paikan sille määritin.
Samalla pöydällä menukyltin kanssa olivat myös leivät, mikä harmittaa ohuesti sekin. Pelkään nimittäin, etteivät vieraamme huomanneet niitäkään. Leipien paikka me päätettiin yhdessä Tiinan kanssa ja näin jälkikäteen, jos saisin päättää, niin asettelisin ne johonkin enemmän näkösälle.
Muutama muukin tapahtuma alensi ikävä kyllä pitopalvelumme arvosanaa. Suurimmaksi osaksi kyse oli nimenomaan asiakaspalvelusta ja sen tasosta. Tässä kohtaa kiitän kaasojani siitä, että he saivat pidettyä nämä "epäkohdat" minulta ja Kekeltä, ja varmasti suurimmalta osalta häävieraistakin, piilossa hääpäivän ajan. Toki minunkin silmiini tietyt jutut pistivät jo silloin, mutta ei onneksi mitenkään juhlamieltä alentavasti.
Ongelmia oli mm. ruokailun aikataulun kanssa. Jostain syystä ruokailu oli myöhemmin kuin sovittu. Osaksi tämä johtui ehkä siitä, että minun ja Keken saapuminen juhlapaikalle kesti hiukan aiottua kauemmin. Mitään kunnon selitystä emme kutenkaan tähän aikataulun venymiseen saaneet. Emmekä pahoitteluja. Satuin törmäämään Tiinaan hääpaikalle saavuttuamme ja vastauksena tiedusteluuni "Onko kaikki hyvin?" tjsp., sain vakuutteluja, että kaikki on kunnossa kuoharipullojen hiukan liian innokasta poksumista lukuunottamatta. Toisaalta hyväkin, ettei morsianta huolestutettu tuossa kohtaa turhaan, mutta yhä edelleenkin meille kaikille on hiukan epäselvää, mikä ruoan aikataulutuksen kanssa meni pieleen.
Ruokailun myöhästymisen takia muukin ohjelma luonnollisesti myöhästyi. Tässä kohtaa pitopalvelun ja kaasojen kommunikaatio hiukan ontui, sillä pitopalvelu laittoi kahvit esille nopeammin kuin mihin kaasot olivat varautuneet. Pitopalvelun väki oli kuitenkin ymmärtäväistä ja kaasojen pyynnöstä kakut kerättiin vielä hetkeksi pois ja laitettiin uudestaan esille muutaman ohjelmanumeron jälkeen. Tästä joustavuudesta iso kiitos heille!
Kakuista puheen ollen. Nehän eivät tulleet pitopalvelun kautta, mutta Tiina lupasi heti kättelyssä hoitaa kahvien ja kakkujen esillelaittamisen puolestamme. Tästä olin enemmän kuin kiitollinen! Kaikki ei kuitenkaan mennyt kakkujenkaan kanssa niin kuin elokuvissa. En mene sen tarkemmin yksityiskohtiin, mutta ikävä kyllä häidemme vastuuhenkilöt joutuivat hiukan jopa töykeänkin kohtelun uhreiksi tässä kohtaa. Tämä oli myös yksi niistä tapahtumista hääpäivän aikana, jolloin minä huomasin, että jotain oli vialla. Onneksi se ei kuitenkaan pilannut onneani eikä juhlamieltäni.
Niitä ei missään nimessä pilannut myöskään se, että likaisten lautasten keräys pöydistä oli vajaavaista tai, että osan vieraista viinilasit vietiin heiltä vähän turhan aikaisin pois tai se, että vesikannujen täyttäminen olikin jäänyt muiden vastuulle. Myöskään kuohuviinitarjoilun pieniä ongelmia en ollut onneksi paikalla todistamassa.
Kommunikaation puute keittiön ja häidemme vastuuhenkilöiden välillä oli varmasti suurin syy erinäisten juhlapäivänä esiintyneiden ongelmien syntyyn. Tässä olisin minäkin voinut olla enemmän avuksi sopimalla yksityiskohdista vieläkin tarkemmin kaikkien tahojen kanssa. Kommunikaatio oli selkeästi sellainen asia, jossa meillä kaikilla olisi varmasti ollut parannettavaa.
Sain jälkikäteen muutakin palautetta osan pitopalveluhenkilökunnan palvelualttiudesta ja käytöksestä, enkä valitettavasti järin positiivista sellaista. Mielestäni palveluammateissa on äärimmäisen tärkeää se, millä tavalla asiat ilmaisee. Toki on ymmärrettävää, että isot juhlat ovat stressaavia ja kiireisiä kaikille asianosaisille, mutta silti kannattaa yrittää käyttäytyä ystävällisesti ja pyrkiä ratkaisemaan eteen tulevat yllättävät ongelmat yhdessä ja iloisella mielellä. Kommunikaatioon kannattaa kiinnittää huomiota, sillä ei voi olla kenenkään kannalta hyvä, jos juhlavieraat ja yhteistyötahot pahoittavat mielensä. Asiat voi ilmaista monella tavalla. Asialinja ja ystävällisyys eivät ikävä kyllä aina tarkoita samaa. Viestintätyyliä, ystävällisyyttä ja hymyjä ei voi asiakaspalveluammateissa liikaa korostaa.
Kaikista ikävintä tässä koko hommassa oli kuitenkin ehkä se, kuinka pitopalvelu vastasi minulle laitettuani sinnepäin viestiä häiden jälkeen mieltäni askarruttamaan jääneistä asioista. Saamani viesti oli varsin puolusteleva. Jäi hiukan sellainen olo, että asiat olisivat ikään kuin vain minun ja muiden häidemme vastuuhenkilöiden omassa päässä eikä pitopalvelussa olisi ollut juurikaan vikaa. Tuosta häiden jälkeisestä sähköpostikirjeenvaihdostamme jäi suuhuni hiukan karvas maku. Vilpitön anteeksipyyntö selitysten ja puolustuskannalla olemisen sijaan olisivat varmasti saaneet aikaan sen, että täällä päässä kirjoittelisi nyt huomattavasti tyytyväisempi asiakas.
Positiivista tässä kaikessa oli kuitenkin se, että loppulaskun lasten ruokiin oli palautteeni ansiosta laskettu pieni alennus. Tosi kiva juttu oli myös se, että bändin ruokailu onnistui alennettuun hintaan. Ruoka oli suurimmalta osin hyvää ja suurin osa henkilökunnasta ystävällistä ja palvelualtista. Etukäteissuunnittelu ja -yhteydenpito oli helppoa. Paljon oli siis plussaa, mutta niin oli miinustakin. Pääasia on kuitenkin se, että ruoka ei loppunut kesken ja (lapsivieraita lukuunottamatta) vieraiden mahat täyttyivät (ainakin toivottavasti) eikä mitään ylitsepääsemätöntä, mikä olisi pilannut hääpäivämme, päässyt tapahtumaan. Ainakin allekirjoittaneelle ruoka maistui enemmän kuin hyvin! En yleensä muista syödä juhlissa paljoakaan, mutta nyt kyllä muistin ja hyvää oli.
Loppuun vielä huomautus, että tarkoitukseni ei ole haukkua tai lytätä pitopalveluamme. Olen erittäin kiitollinen heidän panoksestaan hääpäivänämme. Halusin kuitenkin kertoa totuudenmukaisesti ja liikoja kaunistelematta saamastamme palvelusta, sillä useat teistä lukijoista ovat minulta pitopalvelukokemuksistamme kyselleet. Toivottavasti tästä postauksesta on hyötyä teille ja tuleville hääpareille! Peace and love! <3
Kuten sanottua kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta mukaan mahtui paljon positiivistakin. Aloitetaanpas vaikka sillä, että ruoka oli herrrrkullista! Vaikka tämähän me oikeastaan jo tiedettiinkin, koska oltiin käyty sitä etukäteen maistelemassa ;) Varsinkin häränrinta oli ihan sairaan hyvää! Suosittelen! Ruoka sai kehuja myös vierailtamme ja useita santsaajiakin bongailtiin. Ruoka tuntui maistuneen vieraille myöskin sen perusteella, ettei sitä jäänyt ihan hirveitä määriä yli. Hiukan kuumempia ruoat olisivat ilmeisesti saaneet olla, mutta ainakaan minua ja Kekeä tuo puute ei liikaa häirinnyt.
Kaikki ruoka ei kuitenkaan ikävä kyllä ollut kehumisen arvoista. Lasten ruoat nimittäin olivat suuri pettymys. Itsehän en tietenkään niitä maistellut, mutta kuulin häiden jälkeen vierailtamme, että ruoka oli ollut a) kylmää ja b) pahaa. Mielipiteistähän ei tietenkään voi kiistellä ja tokihan joku ruoista saattoi pitääkin, mutta kaikki minun korviini kantautuneet kommentit lasten eväistä olivat negatiivisia. Harmi. No, onneksi meillä oli karkkibuffet niin saivat lapsetkin jotain täytettä mahoihinsa! :'D
Eräs kurja tilannekin tähän lasten ruokakatastrofiin vielä liittyi. Yksi hiukan vanhemmista häidemme lapsivieraista oli lasten ruokia maistettuaan kysynyt äidiltään, josko hän saisi käydä kipaisemassa aikuisten ruokia nälkäänsä. Äidin annettua luvan suuntasi poika kohti buffetpöytää vain saadakseen pitopalvelun tädiltä melko kylmää kyytiä. Täti oli ilmoittanut jotakuinkin siihen sävyyn, että lasten ruoat ovat lapsia varten ja aikuisten aikuisia varten. Poikaparka. Ruokaahan oli kyllä sen verran, että siitä hänellekin olisi varmasti liiennyt...
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Ennen varsinaista hääpäivää yhteydenpito Cafe Provencen kanssa oli mutkatonta. Erittäin positiivista oli mm. se, ettei lopullista vierasmäärää tarvinnut vahvistaa kuin vasta vähän ennen häitä. Kokki Tiina kävi etukäteen omatoimisesti tutustumassa juhlatilaan, sillä se ei ollut heille entuudestaan tuttu. Lisäksi tapasimme Tiinan kanssa Toivolassa hääviikolla ja löimme viimeiset yksityiskohdat hääpäivää varten lukkoon. Tiina oli oikein avulias ja vakuutti, että kaikki hoituu. Jätin hyvillä mielin hääpäivämme ruokailun heidän vastuulleen.
Laitoin jopa tosi viime tipassa Tiinalle viestiä menukylttiin liittyen. Minun oli tarkoitus kirjoittaa menu liitutaulutussilla vanhaan ikkunaan ja asetella se ruokapisteen lähettyville juhlapaikalla, mutta aika loppui kesken enkä ehtinyt tätä tekemään. Onneksi pitopalvelu tuli hätiin, tulosti menun paperille ja teippasi sen ikkunaan kiinni. Kiitos tuhannesti!
Näin jälkikäteen ajateltuna menukyltti oli tosin vähän huonossa paikassa; en tiedä hoksasivatko kaikki vieraamme sitä. Mutta sehän ei missään nimessä ole kenenkään muun kuin minun oma vikani, sillä minähän sen paikan sille määritin.
Samalla pöydällä menukyltin kanssa olivat myös leivät, mikä harmittaa ohuesti sekin. Pelkään nimittäin, etteivät vieraamme huomanneet niitäkään. Leipien paikka me päätettiin yhdessä Tiinan kanssa ja näin jälkikäteen, jos saisin päättää, niin asettelisin ne johonkin enemmän näkösälle.
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Muutama muukin tapahtuma alensi ikävä kyllä pitopalvelumme arvosanaa. Suurimmaksi osaksi kyse oli nimenomaan asiakaspalvelusta ja sen tasosta. Tässä kohtaa kiitän kaasojani siitä, että he saivat pidettyä nämä "epäkohdat" minulta ja Kekeltä, ja varmasti suurimmalta osalta häävieraistakin, piilossa hääpäivän ajan. Toki minunkin silmiini tietyt jutut pistivät jo silloin, mutta ei onneksi mitenkään juhlamieltä alentavasti.
Ongelmia oli mm. ruokailun aikataulun kanssa. Jostain syystä ruokailu oli myöhemmin kuin sovittu. Osaksi tämä johtui ehkä siitä, että minun ja Keken saapuminen juhlapaikalle kesti hiukan aiottua kauemmin. Mitään kunnon selitystä emme kutenkaan tähän aikataulun venymiseen saaneet. Emmekä pahoitteluja. Satuin törmäämään Tiinaan hääpaikalle saavuttuamme ja vastauksena tiedusteluuni "Onko kaikki hyvin?" tjsp., sain vakuutteluja, että kaikki on kunnossa kuoharipullojen hiukan liian innokasta poksumista lukuunottamatta. Toisaalta hyväkin, ettei morsianta huolestutettu tuossa kohtaa turhaan, mutta yhä edelleenkin meille kaikille on hiukan epäselvää, mikä ruoan aikataulutuksen kanssa meni pieleen.
Ruokailun myöhästymisen takia muukin ohjelma luonnollisesti myöhästyi. Tässä kohtaa pitopalvelun ja kaasojen kommunikaatio hiukan ontui, sillä pitopalvelu laittoi kahvit esille nopeammin kuin mihin kaasot olivat varautuneet. Pitopalvelun väki oli kuitenkin ymmärtäväistä ja kaasojen pyynnöstä kakut kerättiin vielä hetkeksi pois ja laitettiin uudestaan esille muutaman ohjelmanumeron jälkeen. Tästä joustavuudesta iso kiitos heille!
Kakuista puheen ollen. Nehän eivät tulleet pitopalvelun kautta, mutta Tiina lupasi heti kättelyssä hoitaa kahvien ja kakkujen esillelaittamisen puolestamme. Tästä olin enemmän kuin kiitollinen! Kaikki ei kuitenkaan mennyt kakkujenkaan kanssa niin kuin elokuvissa. En mene sen tarkemmin yksityiskohtiin, mutta ikävä kyllä häidemme vastuuhenkilöt joutuivat hiukan jopa töykeänkin kohtelun uhreiksi tässä kohtaa. Tämä oli myös yksi niistä tapahtumista hääpäivän aikana, jolloin minä huomasin, että jotain oli vialla. Onneksi se ei kuitenkaan pilannut onneani eikä juhlamieltäni.
Niitä ei missään nimessä pilannut myöskään se, että likaisten lautasten keräys pöydistä oli vajaavaista tai, että osan vieraista viinilasit vietiin heiltä vähän turhan aikaisin pois tai se, että vesikannujen täyttäminen olikin jäänyt muiden vastuulle. Myöskään kuohuviinitarjoilun pieniä ongelmia en ollut onneksi paikalla todistamassa.
Kommunikaation puute keittiön ja häidemme vastuuhenkilöiden välillä oli varmasti suurin syy erinäisten juhlapäivänä esiintyneiden ongelmien syntyyn. Tässä olisin minäkin voinut olla enemmän avuksi sopimalla yksityiskohdista vieläkin tarkemmin kaikkien tahojen kanssa. Kommunikaatio oli selkeästi sellainen asia, jossa meillä kaikilla olisi varmasti ollut parannettavaa.
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Kaikista ikävintä tässä koko hommassa oli kuitenkin ehkä se, kuinka pitopalvelu vastasi minulle laitettuani sinnepäin viestiä häiden jälkeen mieltäni askarruttamaan jääneistä asioista. Saamani viesti oli varsin puolusteleva. Jäi hiukan sellainen olo, että asiat olisivat ikään kuin vain minun ja muiden häidemme vastuuhenkilöiden omassa päässä eikä pitopalvelussa olisi ollut juurikaan vikaa. Tuosta häiden jälkeisestä sähköpostikirjeenvaihdostamme jäi suuhuni hiukan karvas maku. Vilpitön anteeksipyyntö selitysten ja puolustuskannalla olemisen sijaan olisivat varmasti saaneet aikaan sen, että täällä päässä kirjoittelisi nyt huomattavasti tyytyväisempi asiakas.
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Positiivista tässä kaikessa oli kuitenkin se, että loppulaskun lasten ruokiin oli palautteeni ansiosta laskettu pieni alennus. Tosi kiva juttu oli myös se, että bändin ruokailu onnistui alennettuun hintaan. Ruoka oli suurimmalta osin hyvää ja suurin osa henkilökunnasta ystävällistä ja palvelualtista. Etukäteissuunnittelu ja -yhteydenpito oli helppoa. Paljon oli siis plussaa, mutta niin oli miinustakin. Pääasia on kuitenkin se, että ruoka ei loppunut kesken ja (lapsivieraita lukuunottamatta) vieraiden mahat täyttyivät (ainakin toivottavasti) eikä mitään ylitsepääsemätöntä, mikä olisi pilannut hääpäivämme, päässyt tapahtumaan. Ainakin allekirjoittaneelle ruoka maistui enemmän kuin hyvin! En yleensä muista syödä juhlissa paljoakaan, mutta nyt kyllä muistin ja hyvää oli.
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Loppuun vielä huomautus, että tarkoitukseni ei ole haukkua tai lytätä pitopalveluamme. Olen erittäin kiitollinen heidän panoksestaan hääpäivänämme. Halusin kuitenkin kertoa totuudenmukaisesti ja liikoja kaunistelematta saamastamme palvelusta, sillä useat teistä lukijoista ovat minulta pitopalvelukokemuksistamme kyselleet. Toivottavasti tästä postauksesta on hyötyä teille ja tuleville hääpareille! Peace and love! <3
maanantai 18. huhtikuuta 2016
Paljon toivottu pitopalvelupostaus
Heippatihei rakkaat lukijani! Nyt lunastan lupaukseni ja hyppään hääpäivässä muutaman tapahtuman yli (palaan niihin takaisin kuitenkin vielä myöhemmin) ja kerron teille tässä välissä pitopalvelustamme, josta teiltä sieltä näytön takaa onkin jo tullut muutama postaustoive :) Olen tässä koittanut jäsennellä ajatuksiani tätä postausta varten ja nyt nähdään, miten olen siinä onnistunut.
Meidän häiden pitopalveluna toimi siis Oulun Limingantullissa sijaitseva Café Provence. Laitoin tarjouspyyntöjä yhteensä n. 20 Oulun seudun pitopalveluun loppuvuodesta 2014. Kirjoitan vielä oman postauksensa valintaprosessistamme, mutta sanottakoon jo tässä vaiheessa, että hinta näytteli suht isoa roolia päätöksessämme. Tässä postauksessa keskityn kuitenkin siis nimenomaan Provenceen ja palataan muihin pitopalveluvaihtoehtoihin sitten hiukan myöhemmin.
Provencelta vastattiin alkuperäiseen tarjouspyyntösähköpostiini n. 1,5 kuukautta sen lähettämisestä. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään ylitsepääsemätön ongelma, sillä saimme odotella vastauksia muiltakin lähestymiltämme pitopalveluilta eikä meillä muutenkaan ollut asian suhteen mikään tulipalokiire. Olihan häihimme tuossa kohtaa vielä puolitoista vuotta aikaa.
Vastausviesti oli lyhyehkö, mutta informatiivinen. Siinä pahoiteltiin vastauksen viipymistä sekä vastattiin viestissäni esittämiini kysymyksiin mm., että juhlapaikkamme ei ollut heille entuudestaan tuttu ja että ruokien maistelutilaisuus oli mahdollinen. Liitteenä oli selkeä, kolme eri menuvaihtoehtoa sisältänyt tarjous. Menujen hinnat vaihtelivat 25€-27,50€/hlö. Lisäksi tarjouksessa oli eriteltynä hinnat lasten menulle (poislukien alle 3-vuotiaille, josta kysyin vielä erillisessä viestissä heiltä erikseen) ja tarjoilijoille. Tarjous oli mielestämme oikein kilpailukykyinen ja lupasimmekin tutustua siihen ajan kanssa tarkemmin jahka tuon hetken kiireet meillä helpottivat.
Kiireiden väistyttyä sovimme Provenceen maistelutilaisuuden parin viikon varoitusajalla. Oli ihan huippua päästä maistelemaan menujen ruokia etukäteen! Suosittelen aivan ehdottomasti jokaista häitänsä suunnittelevaa kysymään pitopalveluilta tällaisesta mahdollisuudesta. Voin nimittäin sanoa, että ainakin meillä mielipiteet heittivät häränpyllyä maistelutilaisuuden edetessä. Etukäteen oltiin mietitty, että joku tietty menu varmasti maistuisi, mutta ruokia testattuamme nousikin joku toinen vaihtohto kirkkaasti ykköseksi. Maistelimme Provencessa paria eri alkupalaa sekä paria eri pääruokaa lisukkeineen pelkkien raaka-ainekustannusten hinnalla (ts. 12€ per pää). Salaatit jätimme sillä kertaa väliin. Tapasimme samalla myös paikan johtajan Tiinan.
Maistelutilaisuudesta meille jäi oikein hyvä fiilis ja päätimmekin oikeastaan siltä istumalta varata Café Provencen hääpäivällemme. Menua viilasimme lopulta sen verran, että hinnaksi tuli 29€/hlö (lisäsimme siihen mm. leipää ja lainasimme lisukkeita ja salaatteja muista ehdotetuista menuista). Lopulta häissämme oli tarjolla:
Vihersalaatti & kastike
Meloni-fetasalaatti
Lämminsavulohisalaatti
Kirkas perunasalaatti
Kalkkunarullat
Mureaa häränrintaa ja punaviinikastike
Kermaperunat ja uunikasvikset
Rieska ja chiabatta
Voi
Vesi, maito, mehu
Kahvi/tee (+ kakkubuffet, ei Café Provencelta)
Menun hinta sisälsi ruuat, kokin palkan sekä ruokien kuljetuksen hääpaikalle. Tarjous ei sisältänyt ruokailuastioita, liinoja, servettejä eikä kattauspalvelua.
Tämän lisäksi lapsille oli oma buffet, johon kuului:
Salaatinlehtiä
Kurkku- ja tomaattisiivut
Pikku lihapullat
Jauhelihalasagne
Lasten menun hinta oli:
- 0-2v. 0€/hlö
- 3-9v. 6€/hlö
Tarjoilijat kustansivat 30€/tunti/tarjoilija ja tilaisuuden mutkattomuuden kannalta tarjoilijoita kannatti pitopalvelun mukaan varata vähintään 2 kpl. Tarjoilijoiden minimitarve oli 4 tuntia, riippuen häiden aikataulusta. Tarjoilijoiden tehtävänä oli laittaa ruoka esille, pitää buffetpöydät täysinä ja siistinä, siivota likaiset astiat pöydistä sekä tiskaus ja keittiön jälkisiivous. Tarjoilijat laittoivat myös kahvipöydän esille ja huolehtivat kakkujen tarjoilusta, vaikka ne eivät Provencen kautta tulleetkaan.
Puuh, nyt näyttää uhkaavasti siltä, että postauksen pituus alkaa olla ihan riittävä, joten pätkäistään pitopalvelutarina tästä kohtaa poikki ja kerron kokemuksesta lisää sitten seuraavassa postauksessa. Kokemukseemme kun liittyi niin positiivisia kuin negatiivisiakin vivahteita eikä hommasta selvitä pelkällä lyhyellä "kaikki meni hyvin" -kommentilla... Palatkaamme asiaan siis ensi kerralla! Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! <3
Meidän häiden pitopalveluna toimi siis Oulun Limingantullissa sijaitseva Café Provence. Laitoin tarjouspyyntöjä yhteensä n. 20 Oulun seudun pitopalveluun loppuvuodesta 2014. Kirjoitan vielä oman postauksensa valintaprosessistamme, mutta sanottakoon jo tässä vaiheessa, että hinta näytteli suht isoa roolia päätöksessämme. Tässä postauksessa keskityn kuitenkin siis nimenomaan Provenceen ja palataan muihin pitopalveluvaihtoehtoihin sitten hiukan myöhemmin.
Provencelta vastattiin alkuperäiseen tarjouspyyntösähköpostiini n. 1,5 kuukautta sen lähettämisestä. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään ylitsepääsemätön ongelma, sillä saimme odotella vastauksia muiltakin lähestymiltämme pitopalveluilta eikä meillä muutenkaan ollut asian suhteen mikään tulipalokiire. Olihan häihimme tuossa kohtaa vielä puolitoista vuotta aikaa.
Vastausviesti oli lyhyehkö, mutta informatiivinen. Siinä pahoiteltiin vastauksen viipymistä sekä vastattiin viestissäni esittämiini kysymyksiin mm., että juhlapaikkamme ei ollut heille entuudestaan tuttu ja että ruokien maistelutilaisuus oli mahdollinen. Liitteenä oli selkeä, kolme eri menuvaihtoehtoa sisältänyt tarjous. Menujen hinnat vaihtelivat 25€-27,50€/hlö. Lisäksi tarjouksessa oli eriteltynä hinnat lasten menulle (poislukien alle 3-vuotiaille, josta kysyin vielä erillisessä viestissä heiltä erikseen) ja tarjoilijoille. Tarjous oli mielestämme oikein kilpailukykyinen ja lupasimmekin tutustua siihen ajan kanssa tarkemmin jahka tuon hetken kiireet meillä helpottivat.
Kiireiden väistyttyä sovimme Provenceen maistelutilaisuuden parin viikon varoitusajalla. Oli ihan huippua päästä maistelemaan menujen ruokia etukäteen! Suosittelen aivan ehdottomasti jokaista häitänsä suunnittelevaa kysymään pitopalveluilta tällaisesta mahdollisuudesta. Voin nimittäin sanoa, että ainakin meillä mielipiteet heittivät häränpyllyä maistelutilaisuuden edetessä. Etukäteen oltiin mietitty, että joku tietty menu varmasti maistuisi, mutta ruokia testattuamme nousikin joku toinen vaihtohto kirkkaasti ykköseksi. Maistelimme Provencessa paria eri alkupalaa sekä paria eri pääruokaa lisukkeineen pelkkien raaka-ainekustannusten hinnalla (ts. 12€ per pää). Salaatit jätimme sillä kertaa väliin. Tapasimme samalla myös paikan johtajan Tiinan.
Maistelutilaisuudesta meille jäi oikein hyvä fiilis ja päätimmekin oikeastaan siltä istumalta varata Café Provencen hääpäivällemme. Menua viilasimme lopulta sen verran, että hinnaksi tuli 29€/hlö (lisäsimme siihen mm. leipää ja lainasimme lisukkeita ja salaatteja muista ehdotetuista menuista). Lopulta häissämme oli tarjolla:
Vihersalaatti & kastike
Meloni-fetasalaatti
Lämminsavulohisalaatti
Kirkas perunasalaatti
Kalkkunarullat
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Mureaa häränrintaa ja punaviinikastike
Kermaperunat ja uunikasvikset
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Rieska ja chiabatta
Voi
Vesi, maito, mehu
Kahvi/tee (+ kakkubuffet, ei Café Provencelta)
Menun hinta sisälsi ruuat, kokin palkan sekä ruokien kuljetuksen hääpaikalle. Tarjous ei sisältänyt ruokailuastioita, liinoja, servettejä eikä kattauspalvelua.
Tämän lisäksi lapsille oli oma buffet, johon kuului:
Salaatinlehtiä
Kurkku- ja tomaattisiivut
Pikku lihapullat
Jauhelihalasagne
Lasten menun hinta oli:
- 0-2v. 0€/hlö
- 3-9v. 6€/hlö
Tarjoilijat kustansivat 30€/tunti/tarjoilija ja tilaisuuden mutkattomuuden kannalta tarjoilijoita kannatti pitopalvelun mukaan varata vähintään 2 kpl. Tarjoilijoiden minimitarve oli 4 tuntia, riippuen häiden aikataulusta. Tarjoilijoiden tehtävänä oli laittaa ruoka esille, pitää buffetpöydät täysinä ja siistinä, siivota likaiset astiat pöydistä sekä tiskaus ja keittiön jälkisiivous. Tarjoilijat laittoivat myös kahvipöydän esille ja huolehtivat kakkujen tarjoilusta, vaikka ne eivät Provencen kautta tulleetkaan.
Puuh, nyt näyttää uhkaavasti siltä, että postauksen pituus alkaa olla ihan riittävä, joten pätkäistään pitopalvelutarina tästä kohtaa poikki ja kerron kokemuksesta lisää sitten seuraavassa postauksessa. Kokemukseemme kun liittyi niin positiivisia kuin negatiivisiakin vivahteita eikä hommasta selvitä pelkällä lyhyellä "kaikki meni hyvin" -kommentilla... Palatkaamme asiaan siis ensi kerralla! Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! <3
torstai 25. helmikuuta 2016
Tuolihuput vuokralle Oulusta
Juhlapaikallamme on suoraan sanottuna melko rumat tuolit ja lisäksi niitä on kahdenvärisiä; tummansinisiä ja beigejä. Näin ollen tiesinkin heti siellä ensimmäistä kertaa käytyäni, että ne täytyy ehdottomasti jotenkin naamioida häidemme ajaksi. Ratkaisu ongelmaan olivat tuolihuput:
Päädyimme vuokraamaan huput Decoriosta. Tiinalla oli Oulun häämessuilla alkuvuodesta 2015 tarjous, johon päätimme tarttua (3€/huppu, sis. somistenauhan ja pesun). Huput olivat kauniin puhtaanvalkoiset ja materiaali venyvää, joten ne sopivat varmasti lähes tuoleihin kuin tuoleihin. Toivolan tuoleihinkin ne olivat lähes täydelliset! Tokihan tuolit kuulsivat hiukan kankaan läpi, mutta me emme antaneet sen häiritä. Ne oli myös helppo pujauttaa tuoleihin ja ne pysyivät hyvin paikoillaan.
Yksi syy, miksi valitsimme vuokrauksen nimenomaan Tiinalta, oli se, että pesu kuului vuokrahintaan. Oli niin mahtavaa, ettei siitä tarvinnut itse huolehtia ollenkaan, vaan pystyimme vain palauttamaan huput Oulun keskustaan häiden jälkeisenä maanantaina. Toinen painava syy valintaan oli se, ettei huppuja tarvinnut silittää, kiitos niiden materiaalin. Emme halunneet yhtään ylimääräistä hommaa hääviikolle ja muista paikoista, joista huppuja kyselimme, ei silitystä olisi voinut välttää.
Somistenauhoihin olisin mielelläni ottanut vähän väriä. Decoriolla ei kuitenkaan valitettavasti ollut tummanviolettia nauhaa ja hopeat satiininauhat olivat jo varattuja päivällemme, joten päädyimme valkoisiin organzanauhoihin. Nekin olivat toki sievät, mutta vähän olisin silti enemmän kaivannut väriä pöytiimme ja nauhat olisivat olleet siinä oiva apu.
Pidimme Tiinan kanssa yhteyttä pääosin sähköpostilla. Kaikki sujui sulavasti ja Tiina oli todella joustava ja ymmärtäväinen asiassa kuin asiassa.
Tiedoksi muuten teille lukijoille, että meille on tulossa Suomesta vieraita sunnuntaina puolentoista viikon visiitille (Vähänkö me ollaan Keken kanssa innoissamme!!) ja näin ollen täällä blogissa saattaa olla hetken hiukan hiljaisempaa. Palailen kuitenkin linjoille heti, kun kerkeän.
Pakko tähän loppuun vielä näyttää, kun sain Kekeltä tiistaina aivan hulvattoman synttärikortin:
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Päädyimme vuokraamaan huput Decoriosta. Tiinalla oli Oulun häämessuilla alkuvuodesta 2015 tarjous, johon päätimme tarttua (3€/huppu, sis. somistenauhan ja pesun). Huput olivat kauniin puhtaanvalkoiset ja materiaali venyvää, joten ne sopivat varmasti lähes tuoleihin kuin tuoleihin. Toivolan tuoleihinkin ne olivat lähes täydelliset! Tokihan tuolit kuulsivat hiukan kankaan läpi, mutta me emme antaneet sen häiritä. Ne oli myös helppo pujauttaa tuoleihin ja ne pysyivät hyvin paikoillaan.
Yksi syy, miksi valitsimme vuokrauksen nimenomaan Tiinalta, oli se, että pesu kuului vuokrahintaan. Oli niin mahtavaa, ettei siitä tarvinnut itse huolehtia ollenkaan, vaan pystyimme vain palauttamaan huput Oulun keskustaan häiden jälkeisenä maanantaina. Toinen painava syy valintaan oli se, ettei huppuja tarvinnut silittää, kiitos niiden materiaalin. Emme halunneet yhtään ylimääräistä hommaa hääviikolle ja muista paikoista, joista huppuja kyselimme, ei silitystä olisi voinut välttää.
Somistenauhoihin olisin mielelläni ottanut vähän väriä. Decoriolla ei kuitenkaan valitettavasti ollut tummanviolettia nauhaa ja hopeat satiininauhat olivat jo varattuja päivällemme, joten päädyimme valkoisiin organzanauhoihin. Nekin olivat toki sievät, mutta vähän olisin silti enemmän kaivannut väriä pöytiimme ja nauhat olisivat olleet siinä oiva apu.
Pidimme Tiinan kanssa yhteyttä pääosin sähköpostilla. Kaikki sujui sulavasti ja Tiina oli todella joustava ja ymmärtäväinen asiassa kuin asiassa.
Tiedoksi muuten teille lukijoille, että meille on tulossa Suomesta vieraita sunnuntaina puolentoista viikon visiitille (Vähänkö me ollaan Keken kanssa innoissamme!!) ja näin ollen täällä blogissa saattaa olla hetken hiukan hiljaisempaa. Palailen kuitenkin linjoille heti, kun kerkeän.
Pakko tähän loppuun vielä näyttää, kun sain Kekeltä tiistaina aivan hulvattoman synttärikortin:
 |
| "A birthday thought for my wife. They say it's good for men to get in touch with their feminine sides... But I'd rather get in touch with yours!" :'D |
tiistai 1. joulukuuta 2015
Eka potrettikuvauspaikka
Ennen morsiamen ulkoiseen habitukseen tarkemmin perehtymistä jäimme hääpäivämme läpikäymisessä siihen, kun hyppäsimme autoon kaaso S:n toimiessa kuskina ja suuntasimme kohti ensimmäistä potrettikuvauspaikkaamme aikataulusta aika paljonkin myöhässä. Vettä satoi, mutta kuten täällä kerroin, olimme onneksi varautuneet siihen.
Päätimme potrettikuvauspaikat lopullisesti vasta pukeutuessa :D Olimme miettineet vaihtoehtoja, mutta kaikesta pähkäilystä huolimatta emme olleet keksineet kuvauspaikoiksi yhtäkään sisätilaa, vaan kaikki paikat sijaitsivat ulkona. Yksi paikoista oli onneksi kuitenkin katettu, joten päätimme suunnata sinne ensimmäiseksi. Itse asiassa olisimme varmaan suunnanneet sinne sateestakin huolimatta ekana, sillä sen verran paljon tykättiin tuosta paikasta :)
Ajoimme Välivainion K-Supermarketin pihaan, jonne videokuvaajamme Juhokin saapui. Juho-parka oli joutunut odottelemaan meitä jo tovin, olimmehan aikataulusta myöhässä, ja lopullisen kuvauspaikankin ilmoitin hänelle kovin myöhään. Juho ei kuitenkaan ollut tilanteesta moksiskaan, vaan hyppäsi kamerahommiin heti ammattilaisen ottein. Kiitos ja anteeksi vielä Juho!
Kävelimme lyhyen matkan Kemintien ylittävän ylikulkusillan alle. Tämä graffitein koristeltu paikka toimi ensimmäisenä kuvauslokaationamme. Ihastuin graffititeemaisiin hääkuviin jo hääsuunnittelun alkuvaiheessa ja koitinkin Oulussa kulkiessani katsella ympäristöä sillä silmällä, jotta löytäisin jonkin kivan graffitiseinän potrettikuvien taustaksi. Tämä paikka osoittautui toimivimmaksi logistiikan ja myöskin ulkonäkönsä vuoksi.
Kuvaukset menivät ihan kivasti. Vähänhän meillä tosiaan tuppasi olemaan kiire, mutta ehkä se oli ihan hyväkin: eipähän ainaskaan ehditty paljon jännittelemään kuvattavana olemista :D Nämä tässä lokaatiossa otetut kuvat on mun omia suosikkejani kaikista otetuista potreteista, vaikka kriittinen silmä tietenkin löytää jotain korjattavaa tai parannettavaa lähes jokaisesta kuvasta :D Perfektionisti mikä perfektionisti ;)
Vietimme kuvauspaikalla ehkä n. max vartin. Säpäkkää toimintaa! :) Kävellessämme autoille takaisin sade oli lakannut ja valokuvaaja-Iiro pysäytti meidät äkisti. Hän sai inspiraation kävelyreittimme varrelta ja räpsäisi muutaman kuvan keltaisten kukkien keskellä, minkä jälkeen hyppäsimme autoihin ja jatkoimme kohti Kiiminkiä ja seuraavaa potrettikuvauspaikkaa. Siitä lisää seukki postauksessa! :)
Päätimme potrettikuvauspaikat lopullisesti vasta pukeutuessa :D Olimme miettineet vaihtoehtoja, mutta kaikesta pähkäilystä huolimatta emme olleet keksineet kuvauspaikoiksi yhtäkään sisätilaa, vaan kaikki paikat sijaitsivat ulkona. Yksi paikoista oli onneksi kuitenkin katettu, joten päätimme suunnata sinne ensimmäiseksi. Itse asiassa olisimme varmaan suunnanneet sinne sateestakin huolimatta ekana, sillä sen verran paljon tykättiin tuosta paikasta :)
Ajoimme Välivainion K-Supermarketin pihaan, jonne videokuvaajamme Juhokin saapui. Juho-parka oli joutunut odottelemaan meitä jo tovin, olimmehan aikataulusta myöhässä, ja lopullisen kuvauspaikankin ilmoitin hänelle kovin myöhään. Juho ei kuitenkaan ollut tilanteesta moksiskaan, vaan hyppäsi kamerahommiin heti ammattilaisen ottein. Kiitos ja anteeksi vielä Juho!
Kävelimme lyhyen matkan Kemintien ylittävän ylikulkusillan alle. Tämä graffitein koristeltu paikka toimi ensimmäisenä kuvauslokaationamme. Ihastuin graffititeemaisiin hääkuviin jo hääsuunnittelun alkuvaiheessa ja koitinkin Oulussa kulkiessani katsella ympäristöä sillä silmällä, jotta löytäisin jonkin kivan graffitiseinän potrettikuvien taustaksi. Tämä paikka osoittautui toimivimmaksi logistiikan ja myöskin ulkonäkönsä vuoksi.
Kuvaukset menivät ihan kivasti. Vähänhän meillä tosiaan tuppasi olemaan kiire, mutta ehkä se oli ihan hyväkin: eipähän ainaskaan ehditty paljon jännittelemään kuvattavana olemista :D Nämä tässä lokaatiossa otetut kuvat on mun omia suosikkejani kaikista otetuista potreteista, vaikka kriittinen silmä tietenkin löytää jotain korjattavaa tai parannettavaa lähes jokaisesta kuvasta :D Perfektionisti mikä perfektionisti ;)
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Vietimme kuvauspaikalla ehkä n. max vartin. Säpäkkää toimintaa! :) Kävellessämme autoille takaisin sade oli lakannut ja valokuvaaja-Iiro pysäytti meidät äkisti. Hän sai inspiraation kävelyreittimme varrelta ja räpsäisi muutaman kuvan keltaisten kukkien keskellä, minkä jälkeen hyppäsimme autoihin ja jatkoimme kohti Kiiminkiä ja seuraavaa potrettikuvauspaikkaa. Siitä lisää seukki postauksessa! :)
 |
| ©Iiro Rautiainen |
lauantai 14. marraskuuta 2015
Hääkimppuni mun
Yksi niistä harvoista asioista, joihin olin hiukan pettynyt häälookissani, oli hääkimppu. Sen muoto ja tyyli olivat aika lähellä sitä, mitä etukäteen ajattelin, mutta värit eivät olleet oikeastaan sinne päinkään. Tällaista halusin:
Mutta tällaista sain:
Kimpun värit eivät ole valitettavasti yhtään sitä, mitä halusin. Vihreä on liian tummaa, syksyistä ja jotenkin tunkkaisen sammaleista. "Violetit" sävyt taas eivät ole mielestäni violettia nähneetkään, vaan ovat lähempänä viininpunaista. Sanalla sanoen fiilis oli pettynyt.
Saan kuitenkin ehkä syyttää tästä lopputuloksesta hiukan myös itseäni. Kimppu ja häiden kukat ylipäänsä ei olleet missään nimessä mun hääprioriteettilistan kärkipäässä, joten en ehkä jaksanut uhrata niille tarpeeksi aikaa. Lähetin kyllä etukäteen kukkakauppaan sähköpostilla inspiraatiokuvia (itse asiassa kaikki nuo yllä olevat viisi kuvaa tästä postauksesta) ja jätin huoletta vastuun kimpusta ja vieheistä ammattilaisille. En todellakaan ole mikään viherpeukalo, joten koin järkevimmäksi jättää kukista huolehtimisen jollekin muulle asiasta enemmän tietävälle. Turhaan stressaisin asiasta, josta mulla ei ole tietotaitoa. Kukkakaupasta vakuutettiin, että visioni tuli hyvin ilmi esimerkkikuvien avulla. Kerroin vielä kuvien lisäksi sanallisestikin haluavani kukiksi hortensiaa, neilikkaa ja harsokukkaa ehkä ruusua ja väreiksi tummanviolettia, hailakan vaaleanvihreää ja valkoista.
Sain hääviikolla kukkakaupasta tekstiviestin, jossa oli kuva yhdestä noista kimpussa käytetyistä punertavista kukista ja kysymys voiko kimpussa käyttää kyseistä kukkaa. Sen pidempiä miettimättä vastasin, että antaa palaa vaan. Luotin edelleen sokeasti siihen, että muut hääkimpun kukat ovat oikeammanvärisiä. Jos olisin ollut fiksumpi, olisin jo tuossa kohtaa tajunnut, että kimpun suhteen oltiin menossa aika kovaa vauhtia pöpelikköön. Jostain syystä mulla ei kuitenkaan hälytyskellot ollenkaan soineet. Oma visioni hääkimpusta oli niin selkeä, että ajattelin sen olevan yhtä selkeä myös kimpuntekijällä. Huokaus. Aina kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin on suunnitellut.
Hääpäivänä en kuitenkaan jaksanut sen enempää murehtia pieleen mennyttä kimppua. Ehkä jos olisin aamulla itse ollut sitä noutamassa kukkakaupasta, olisi muutama ärräpää saattanut lipsahtaa, mutta onneksi olin delegoinut tuon homman Kekelle. Siinä vaiheessa, kun näin kimpun eka kertaa, oli meillä jo sen verran kiire kuvauksiin ja kirkkoon, ettei aikaa harmittelulle jäänyt.
Jos jotain positiivista tästä kukkaepisodista pitää sanoa, niin palvelu Kiimingin Kukka- ja Hautauspalvelussa oli joka kerta siellä vieraillessani hyvää ja ei tuo kimppu kuitenkaan ihan metsään mennyt: olihan siinä toivomiani kukkia ja kimpun muoto oli sinne päin. Harmi vaan, että kimpun värit oli mulle se ykkösjuttu ja kun siinä mentiin pieleen, niin paljoa ei ollut enää pelastettavissa. Jotain positiivista on myös se, että onneksi en tilannut erillistä heittokimppua, vaan sain luovuttaa tuon epäonnisen puskani sitä paljon enemmän arvostaviin käsiin. Ja eipähän tarvitse näin jälkikäteen harmitella, että oisko kimppu sittenkin pitänyt kuivattaa tai jollakin muulla tavoin säilöä, kun ei se kerta ihan mieluinen ollut :)
 |
| Tämän kimpun värimaailma on lähes täydellinen! Kuva. |
 |
| Tämän kimpun muoto on ihana ja tykkään noista vihreistä "pavuista". Kuva. |
 |
| Tässä kimpussa pidän siitä, että violettia on suht paljon. Kuva. |
 |
| Ihania nuo hopeiset " harsokukat". Kuva. |
 |
| Kukkina hortensiaa, ruusua ja harsokukkaa. Kuva. |
Mutta tällaista sain:
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Kimpun värit eivät ole valitettavasti yhtään sitä, mitä halusin. Vihreä on liian tummaa, syksyistä ja jotenkin tunkkaisen sammaleista. "Violetit" sävyt taas eivät ole mielestäni violettia nähneetkään, vaan ovat lähempänä viininpunaista. Sanalla sanoen fiilis oli pettynyt.
Saan kuitenkin ehkä syyttää tästä lopputuloksesta hiukan myös itseäni. Kimppu ja häiden kukat ylipäänsä ei olleet missään nimessä mun hääprioriteettilistan kärkipäässä, joten en ehkä jaksanut uhrata niille tarpeeksi aikaa. Lähetin kyllä etukäteen kukkakauppaan sähköpostilla inspiraatiokuvia (itse asiassa kaikki nuo yllä olevat viisi kuvaa tästä postauksesta) ja jätin huoletta vastuun kimpusta ja vieheistä ammattilaisille. En todellakaan ole mikään viherpeukalo, joten koin järkevimmäksi jättää kukista huolehtimisen jollekin muulle asiasta enemmän tietävälle. Turhaan stressaisin asiasta, josta mulla ei ole tietotaitoa. Kukkakaupasta vakuutettiin, että visioni tuli hyvin ilmi esimerkkikuvien avulla. Kerroin vielä kuvien lisäksi sanallisestikin haluavani kukiksi hortensiaa, neilikkaa ja harsokukkaa ehkä ruusua ja väreiksi tummanviolettia, hailakan vaaleanvihreää ja valkoista.
Sain hääviikolla kukkakaupasta tekstiviestin, jossa oli kuva yhdestä noista kimpussa käytetyistä punertavista kukista ja kysymys voiko kimpussa käyttää kyseistä kukkaa. Sen pidempiä miettimättä vastasin, että antaa palaa vaan. Luotin edelleen sokeasti siihen, että muut hääkimpun kukat ovat oikeammanvärisiä. Jos olisin ollut fiksumpi, olisin jo tuossa kohtaa tajunnut, että kimpun suhteen oltiin menossa aika kovaa vauhtia pöpelikköön. Jostain syystä mulla ei kuitenkaan hälytyskellot ollenkaan soineet. Oma visioni hääkimpusta oli niin selkeä, että ajattelin sen olevan yhtä selkeä myös kimpuntekijällä. Huokaus. Aina kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin on suunnitellut.
Hääpäivänä en kuitenkaan jaksanut sen enempää murehtia pieleen mennyttä kimppua. Ehkä jos olisin aamulla itse ollut sitä noutamassa kukkakaupasta, olisi muutama ärräpää saattanut lipsahtaa, mutta onneksi olin delegoinut tuon homman Kekelle. Siinä vaiheessa, kun näin kimpun eka kertaa, oli meillä jo sen verran kiire kuvauksiin ja kirkkoon, ettei aikaa harmittelulle jäänyt.
Jos jotain positiivista tästä kukkaepisodista pitää sanoa, niin palvelu Kiimingin Kukka- ja Hautauspalvelussa oli joka kerta siellä vieraillessani hyvää ja ei tuo kimppu kuitenkaan ihan metsään mennyt: olihan siinä toivomiani kukkia ja kimpun muoto oli sinne päin. Harmi vaan, että kimpun värit oli mulle se ykkösjuttu ja kun siinä mentiin pieleen, niin paljoa ei ollut enää pelastettavissa. Jotain positiivista on myös se, että onneksi en tilannut erillistä heittokimppua, vaan sain luovuttaa tuon epäonnisen puskani sitä paljon enemmän arvostaviin käsiin. Ja eipähän tarvitse näin jälkikäteen harmitella, että oisko kimppu sittenkin pitänyt kuivattaa tai jollakin muulla tavoin säilöä, kun ei se kerta ihan mieluinen ollut :)
maanantai 9. marraskuuta 2015
Hääkynnet
Morsiamen asusteiden esittelyn jälkeen pysykäämme vielä hetki morsiuslookin parissa. Vuorossa hääkynnet :)
Alunperin mun oli tarkoitus ottaa kynsiini pelkkä kestolakkaus, mutta toisin kävi. Mun kynnet lohkeili ja katkeili niin huolella hääviikolla, ettei ollut oikein vaihtoehtoja. Torstaina sain tervetullutta rentoutumista ja hemmottelua, kun ajaa täräytin JoanNailsiin Kiiminkiin ja Jaana teki mulle elämäni ensimmäiset rakennekynnet.
Liian pitkiä en niistä halunnut, mutten ihan nysiäkään. Olen nimittäin tottunut siihen, että ainakin osa kynsistä on suht pitkiä. Etusormen kynnet mulla ei koskaan ehdi kovin pitkiksi, kun ne jo lohkeavat, mutta esim. pikkurillien kynsillä on usein kovastikin mittaa. En halunnut sellaisia teräviä "kotkankynsiä", vaan muoto sai olla neliömäinen pyöristetyillä kulmilla (tällekin on varmaan joku oikea terminsä, mutta kuten sanottua oon ihan noviisi näissä rakennekynsijutuissa :D).
Värimaailmaksi toivoin hopeaa, ja blingiä kynsissä piti tietenkin olla. Olin tykästynyt glitterillä tehtyyn liukuväriefektiin ja sellaisen sain. Jaana teki toiveeni mukaisesti nimettömistä hiukan erilaiset kuin muista kynsistä käyttämällä niissä hiukan isompikiteisempää glitteriä ja liimaamalla niihin vielä erikseen koholle jääviä dimangeja. Tässäpä nämä. Eikö olekin iiiihanat?! :)
Kynsienlaiton aikana juttua riitti ja jossain vaiheessa tajuttiin Jaanan kanssa, että meillä on yhteisiä tuttujakin. Tuo parituntinen ilman puhelinta tyttöjen juttuja höpötellen tuli tarpeeseen ja teki hyvää. Kiitos JoanNails just eikä melekeen mun näkösistä hääkynsistä ja rentouttavasta hengähdyshetkestä juhlapaikan koristelun keskellä! Voin suositella Jaanan palveluita kaikille täydestä sydämestäni! <3
Alunperin mun oli tarkoitus ottaa kynsiini pelkkä kestolakkaus, mutta toisin kävi. Mun kynnet lohkeili ja katkeili niin huolella hääviikolla, ettei ollut oikein vaihtoehtoja. Torstaina sain tervetullutta rentoutumista ja hemmottelua, kun ajaa täräytin JoanNailsiin Kiiminkiin ja Jaana teki mulle elämäni ensimmäiset rakennekynnet.
Liian pitkiä en niistä halunnut, mutten ihan nysiäkään. Olen nimittäin tottunut siihen, että ainakin osa kynsistä on suht pitkiä. Etusormen kynnet mulla ei koskaan ehdi kovin pitkiksi, kun ne jo lohkeavat, mutta esim. pikkurillien kynsillä on usein kovastikin mittaa. En halunnut sellaisia teräviä "kotkankynsiä", vaan muoto sai olla neliömäinen pyöristetyillä kulmilla (tällekin on varmaan joku oikea terminsä, mutta kuten sanottua oon ihan noviisi näissä rakennekynsijutuissa :D).
Värimaailmaksi toivoin hopeaa, ja blingiä kynsissä piti tietenkin olla. Olin tykästynyt glitterillä tehtyyn liukuväriefektiin ja sellaisen sain. Jaana teki toiveeni mukaisesti nimettömistä hiukan erilaiset kuin muista kynsistä käyttämällä niissä hiukan isompikiteisempää glitteriä ja liimaamalla niihin vielä erikseen koholle jääviä dimangeja. Tässäpä nämä. Eikö olekin iiiihanat?! :)
 |
| Kännykkäkuva. Toivottavasti saatte silti selvää :) |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Kynsienlaiton aikana juttua riitti ja jossain vaiheessa tajuttiin Jaanan kanssa, että meillä on yhteisiä tuttujakin. Tuo parituntinen ilman puhelinta tyttöjen juttuja höpötellen tuli tarpeeseen ja teki hyvää. Kiitos JoanNails just eikä melekeen mun näkösistä hääkynsistä ja rentouttavasta hengähdyshetkestä juhlapaikan koristelun keskellä! Voin suositella Jaanan palveluita kaikille täydestä sydämestäni! <3
tiistai 13. lokakuuta 2015
Morsiamen asusteet: Hiuskoru
Alusta asti tiesin haluavani hääkampaukseeni korun. Tilasin niitä varalta eBaystä kolme (hups! :D). En ollut varma, mitä haluan enkä tiennyt varmaksi ehtivätkö ne kaikki tulla häihin mennessä, joten varalta piti tilata useampia ;) Kaikki ehtivät saapua häihin mennessä ja ne olivat jokainen vielä hääpäivän aamunakin mun mukana kampaajalla. Siellä me sitten kaasojen, äitin ja kampaajien kanssa yhdessä pähkäiltiin, mikä niistä olisi paras.
Yksi koruista oli tällainen pyöreähkö ja olin ajatellut sitä mahdollisesti kampauksen etuosaan ikään kuin otsalleni, mutta lopulta se ei tuntunut jotenkin omalta jutulta ja koru olisi kenties ollut hiukan epämukavakin, sillä se on melko painava. Kampaaja innostui tästä nimenomaisesta korusta heti ja olisi mielellään nähnyt sen osana hääkampaustani, mutta bridezilla ei ollut tällä kertaa samaa mieltä ;)
Toinen koruvaihtoehto oli pitkulaisempi ja kampaajalle mennessäni luulin päätyväni sijoittamaan sen hääkampaukseni takaosaan toiselle sivulle, mutta toisin kuitenkin kävi ;)
Päädyimme lopulta nimittäin kolmanteen puolikaaren muotoiseen koruun ja se löysi paikkansa kampauksen takaa hunnun yläpuolelta. Kampaajani oli sen kannalla alun pitäenkin, kun itse vielä luulin, että joku koruista asetellaan kampaukseni toiselle sivulle. Kannattaa luottaa ammattilaisen visioon! ;) Koru istui nimittäin kampaajan ehdottamalle paikalle hääkampaukseeni kuin valettu!
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| Tässä hiuskoru nr. 1 |
 |
| Jotenkin tällä tavalla aseteltuna koru olisi voinut olla kiva. Kuva. |
Toinen koruvaihtoehto oli pitkulaisempi ja kampaajalle mennessäni luulin päätyväni sijoittamaan sen hääkampaukseni takaosaan toiselle sivulle, mutta toisin kuitenkin kävi ;)
 |
| Tässä hiuskoru nr. 2 |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| Alkuperäinen suunnitelmani. ©Iiro Rautiainen |
Päädyimme lopulta nimittäin kolmanteen puolikaaren muotoiseen koruun ja se löysi paikkansa kampauksen takaa hunnun yläpuolelta. Kampaajani oli sen kannalla alun pitäenkin, kun itse vielä luulin, että joku koruista asetellaan kampaukseni toiselle sivulle. Kannattaa luottaa ammattilaisen visioon! ;) Koru istui nimittäin kampaajan ehdottamalle paikalle hääkampaukseeni kuin valettu!
 |
| Hiuskoru nr. 3 |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
maanantai 12. lokakuuta 2015
Mun häämeikki: Pikkusen blingiä
Stella Stella Stella... Voi kuinka kauniiksi saitkaan mut tuntemaan itseni hääpäivänäni. Kiitos! <3
Stellasta mulle vinkkasi eräs kaverini, jolle hän on sukua. Kiitos A! Ilman sua en olisi koskaan löytänyt tätä nuorta naista. Kävin kurkkaamassa Stellan blogia (stellissima.blogspot.com) ja olin myyty sillä sekunnilla. Nuoresta iästään huolimatta Stella on luonut aivan todella upeita meikkitaideteoksia. Näyttäviä, taianomaisia, mielikuvituksellisia, moderneja. Tiesin haluavani häämeikiltäni jotain hieman erilaista ja tiesin, että haluan sen näkyvän. Ei mitään eteerisiä ja luonnollisia morsiusjuttuja mulle!
Otin Stellaan yhteyttä ja hän oli heti valmis loihtimaan mulle meikin hääpäiväkseni. Kävin koemeikissä hääviikolla ja me oltiin Stellan kanssa kyllä heti samalla aaltopituudella. Pystyin huoletta antamaan nassuni Stellan käsiin ja olin todella luottavaisin mielin meikin suhteen. Olin varma, että Stella saa mut hehkumaan hääpäivänäni. Ja se jos mikä on saavutus jo itsessään! Sillä niin mulla, kuin monella muullakin naisella, on nimittäin niitä huonojakin kokemuksia muiden tekemistä meikeistä ja oli tosi ihana tunne, kun tuosta asiasta ei tarvinnut stressata, ei sitten yhtään.
Hääpäivän aamuna kampauspohjan ollessa valmis aloitteli Stella urakkaansa meikkini suhteen. Hän teki huolellisesti meikkipohjasta tasaisen ja kestävän varjostuksineen kaikkineen.
Meikissä keskityimme silmiini. Käytän harvoin huulipunaa. Yleensä sipaisen huulilleni hiukan huulirasvaa ja that's it. Niinpä olikin enemmän kuin loogista, että myös häämeikin keskiössä olivat nimenomaan silmäni. Ovathan ne yksi Kekenkin lempijutuista minussa ;)
Silmien ulkonurkissa käytettiin tummia sävyjä, jotka vaalenivat asteittain silmän sisänurkkaa kohden. Meikki ei ole liian tumma, vaan kaunis helmiäinen raikastaa sitä kivasti. Stella lisäsi silmiini rajauksia korostamaan vähän blingiä ja se oli minusta todellakin se piste iin päälle. Minähän halusin näyttävän ja perinteisestä morsiustyylistä erottuvan meikin ja sellaisen minä sain. Jee! Oon edelleen ihan rakastunut tähän Stellan taidonnäytteeseen <3 Voi kunpa osaisin itsekin meikata edes puoleksi yhtä hyvin kuin hän!
Mulla oli itsellä mukana irtoripset, jotka Stella laittoi paikalleen muun silmämeikin ollessa valmis. Vaikka mulla on omastakin takaa melko pitkät ripset, oltiin me molemmat sitä mieltä, että vahva luomimeikki kaipaa vierelleen tuuheita ja tummia ripsiä. More is more! ;)
Huulilleni sipaistiin nudea huulipunaa, jota muistin lisätä päivän aikana ehkä kaksi kertaa. Puna on kuitenkin sellainen, jota tulee käytettyä muutenkin. Jopa mulla, joka en yleensä niitä huulipunia siis käytä! :) Joten turha ostos tuo Yves Saint Laurentin huulipuna + Chanelin huultenrajauskynä ei missään nimessä ollut. Kyseessä on mun ensimmäiset ns. luksusmeikkituotteet. Yleensä käytän Lumeneja, MaxFactoreita, Maybellinejä ja mitä näitä nyt on. Ostin sen Oulun Pukumiehestä hääviikolla. Sain siellä tosi hyvää palvelua eikä hintakaan kirpaissut niin paljoa, kun oli mukava myyjä tiskin takana ;)
Mulla on mm. vasemmassa silmäkulmassani arpia ja täytyy kyllä sanoa, että Stella otti nekin täydellisesti huomioon meikkiä tehdessään. Ei ihan helpoin juttu, kun kerta näyttävää meikkiä halusin, mutta Stella onnistui tuossakin tehtävässä siis todella hyvin. Vai mitä olette muut mieltä? Tässä alla olevassa kuvassa esimerkiksi arvet eivät erotu lähes ollenkaan!
Mulla ei ole Stellasta, hänen työskentelystään tai häämeikistäni yhtään mitään pahaa sanottavaa. Tämä vaimo oli meikkiinsä ihan täydellisen tyytyväinen! En voi muuta kuin suositella tätä nuorta meikkitaituria kaikille! Minä ainakin tulen ihan satavarmasti käyttämään Stellan palveluja jatkossakin <3 Tästä tytöstä tulee vielä jotain suurta. Sano mun sanoneen.
Stellasta mulle vinkkasi eräs kaverini, jolle hän on sukua. Kiitos A! Ilman sua en olisi koskaan löytänyt tätä nuorta naista. Kävin kurkkaamassa Stellan blogia (stellissima.blogspot.com) ja olin myyty sillä sekunnilla. Nuoresta iästään huolimatta Stella on luonut aivan todella upeita meikkitaideteoksia. Näyttäviä, taianomaisia, mielikuvituksellisia, moderneja. Tiesin haluavani häämeikiltäni jotain hieman erilaista ja tiesin, että haluan sen näkyvän. Ei mitään eteerisiä ja luonnollisia morsiusjuttuja mulle!
Otin Stellaan yhteyttä ja hän oli heti valmis loihtimaan mulle meikin hääpäiväkseni. Kävin koemeikissä hääviikolla ja me oltiin Stellan kanssa kyllä heti samalla aaltopituudella. Pystyin huoletta antamaan nassuni Stellan käsiin ja olin todella luottavaisin mielin meikin suhteen. Olin varma, että Stella saa mut hehkumaan hääpäivänäni. Ja se jos mikä on saavutus jo itsessään! Sillä niin mulla, kuin monella muullakin naisella, on nimittäin niitä huonojakin kokemuksia muiden tekemistä meikeistä ja oli tosi ihana tunne, kun tuosta asiasta ei tarvinnut stressata, ei sitten yhtään.
 |
| Näissä kännykkäräpsäisyissä meikki ei tietenkään näytä niin kauniilta kuin livenä, mutta ehkä näistä kuitenkin jonkinlaisen käsityksen saa. |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Meikissä keskityimme silmiini. Käytän harvoin huulipunaa. Yleensä sipaisen huulilleni hiukan huulirasvaa ja that's it. Niinpä olikin enemmän kuin loogista, että myös häämeikin keskiössä olivat nimenomaan silmäni. Ovathan ne yksi Kekenkin lempijutuista minussa ;)
Silmien ulkonurkissa käytettiin tummia sävyjä, jotka vaalenivat asteittain silmän sisänurkkaa kohden. Meikki ei ole liian tumma, vaan kaunis helmiäinen raikastaa sitä kivasti. Stella lisäsi silmiini rajauksia korostamaan vähän blingiä ja se oli minusta todellakin se piste iin päälle. Minähän halusin näyttävän ja perinteisestä morsiustyylistä erottuvan meikin ja sellaisen minä sain. Jee! Oon edelleen ihan rakastunut tähän Stellan taidonnäytteeseen <3 Voi kunpa osaisin itsekin meikata edes puoleksi yhtä hyvin kuin hän!
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| Ammattilaisella ammattilaisen vehkeet. ©Iiro Rautiainen |
Mulla oli itsellä mukana irtoripset, jotka Stella laittoi paikalleen muun silmämeikin ollessa valmis. Vaikka mulla on omastakin takaa melko pitkät ripset, oltiin me molemmat sitä mieltä, että vahva luomimeikki kaipaa vierelleen tuuheita ja tummia ripsiä. More is more! ;)
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Huulilleni sipaistiin nudea huulipunaa, jota muistin lisätä päivän aikana ehkä kaksi kertaa. Puna on kuitenkin sellainen, jota tulee käytettyä muutenkin. Jopa mulla, joka en yleensä niitä huulipunia siis käytä! :) Joten turha ostos tuo Yves Saint Laurentin huulipuna + Chanelin huultenrajauskynä ei missään nimessä ollut. Kyseessä on mun ensimmäiset ns. luksusmeikkituotteet. Yleensä käytän Lumeneja, MaxFactoreita, Maybellinejä ja mitä näitä nyt on. Ostin sen Oulun Pukumiehestä hääviikolla. Sain siellä tosi hyvää palvelua eikä hintakaan kirpaissut niin paljoa, kun oli mukava myyjä tiskin takana ;)
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| Luonnossa puna on vaaleampi. Käytön jälkiä kotelossa havaittavissa :) |
Mulla on mm. vasemmassa silmäkulmassani arpia ja täytyy kyllä sanoa, että Stella otti nekin täydellisesti huomioon meikkiä tehdessään. Ei ihan helpoin juttu, kun kerta näyttävää meikkiä halusin, mutta Stella onnistui tuossakin tehtävässä siis todella hyvin. Vai mitä olette muut mieltä? Tässä alla olevassa kuvassa esimerkiksi arvet eivät erotu lähes ollenkaan!
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Mulla ei ole Stellasta, hänen työskentelystään tai häämeikistäni yhtään mitään pahaa sanottavaa. Tämä vaimo oli meikkiinsä ihan täydellisen tyytyväinen! En voi muuta kuin suositella tätä nuorta meikkitaituria kaikille! Minä ainakin tulen ihan satavarmasti käyttämään Stellan palveluja jatkossakin <3 Tästä tytöstä tulee vielä jotain suurta. Sano mun sanoneen.
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)