Kuvakoristeita

Heippahei rakkaat lukijat! Byääh!! Mua ärsyttää, kun mulla on meinannu olla vähän kiireitä tässä (eikä oma vointikaan ei ole ollut siitä virkeimmästä päästä...) enkä ole näin ollen ehtinyt tänne blogin puolelle kirjoittelemaan niin paljon kuin haluaisin. Teidän kannalta kurjaa on kaiken lisäksi se, että tämä hiljaiselo blogissa tulee kestämään vielä jonkin aikaa... Mutta olkaa ymmärtäväisiä ja ennen kaikkia iloisia meidän puolesta, jooko? Syy tuleviin kiireisiin on nimittäin niinkin mukava kuin Suomesta meille saapuvat ihanat vierasjoukot <3 

Pitopalvelupostausten jälkeen palattakoon vielä hetkeksi muutamiin häidemme pieniin somistusyksityiskohtiin. Tässä esittelyssä valokuvat, jotka toimivat Dymo-tarrakirjoittimella painetun servettitaskuun liimatun nimitarran lisäksi nimikyltteinä vieraidemme istumapaikoilla. Keke-parka joutui näitä kuva tulostelemaan vielä myöhään häitä edeltävänä iltana, kun allekirjoittanut ei millään halunnut jättää tätä yksityiskohtaa toteuttamatta. Mutta mitäpä mies ei vaimonsa hyväksi tekisi? :) Kiitos mussu! <3

©Iiro Rautiainen

Kuvat kiinnitettiin pienillä pyykkipojilla (ja osa taisi olla kiinni hakaneuloilla, koska pyykkipoikia ei ollut tarpeeksi?) tuolihuppujen selkämyksiin. Alun perin ideana oli kaivaa kuvakätköistä mahdollisimman hassu otos jokaisesta häävieraasta, mutta ajankäytöllisistä ongelmista johtuen taidettiin lopulta kuitenkin tyytyä lähinnä kuvaan kuin kuvaan, oli se sitten hauska tai ei. Luulen kuitenkin, että suurin osa niistä saavutti tavoitteensa ja sai aikaan hersyviä nauruja :) Muutamasta vieraasta kuvat jäivät uupumaan kokonaan, mikä harmittaa tätä perfekionistia ihan suunnattomasti... Heille iso anteeksipyyntö! <3 Kuvan puuttuminen ei missään nimessä tarkoittanut sitä, että itse vieras olisi yhtään vähemmän tärkeä meille, vaan ainoastaan sitä, että morsiamen ajankäytön suunnittelu ontui ja pahasti.

©Iiro Rautiainen

Hääpaikalle olisi ollut hirmuisen kiva saada paljon enemmänkin valokuvia, mutta jostain syystä asia ei ollut to do -listan kärkipäässä ja näin ollen oli tyytyminen vähempään. (Nimim. Kotona joka paikka täynnä tyhjiä valokuvakehyksiä... :'D) Hääparin pöydän taakse ikkunoiden alle saimme kuitenkin asennettua kaksi narunpätkää, joihin kiinnitimme pienillä pyykkipojilla joitain yhteiskuvia minusta ja Kekestä alkuajoiltamme. 

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Kolmas valokuvayksityiskohta, ja minulle se kaikista tunteellisin ja tärkein, oli mummuni ja edesmenneen vaarini hääkuva, jonka asettelimme hääpaikalle lipaston päälle kynttilän kera. Vaikka tiedän vaarin tuolta pilven reunalta onnenkyyneleet silmissään hääpäiväämme seuranneen, toi tämä valokuva hänet lähemmäksi tärkeänä päivänämme <3

©Iiro Rautiainen

Peukku vessakorille

Huhheijakkaa, melkoinen kuukausi takana! Ensin ihania vieraita Suomesta ja sitten me päästiin itse käymään parin viikon visiitillä kotona. Nyt ollaan siis jo turvallisesti takaisin Jenkkilässä. Pari viikkoa Suomessa menivät hujauksessa. Nähtiin paljon sukulaisia ja ystäviä ja nautittiin joka hetkestä. Matkalla takaisin Yhdysvaltoihin me tehtiin pieni pit stopkin ja vietettiin kolme yötä Islannissa. On se vaan upea maa, niin erilainen kuin mikään aiemmin kokemani paikka! Mahtavia luonnonvoimia!

Suuri kiitos aiempiin postauksiin tulleista kommenteista ja pahoittelut vastausten viipymisestä. Koitan uppoutua kysymysten aiheisiin mahdollisimman pian. Tässä on vaan edelleen hiukan kiirettä tulevien reissujen suunnittelussa, joten antanette mulle anteeksi, jos en ehdi niihin perehtymään kunnolla ihan niin pian kuin haluaisin <3

Kerronkin tähän väliin, ennen niihin isompiin aiheisiin kuten pitopalveluun ja hääbändiimme pureutumista, yhdestä hiukan pienemmästä häidemme yksityiskohdasta, nimittäin vessakoreista. Meilläkin sellaiset siis oli, sekä naisten että miesten vessoissa. Kuvia ei valitettavasti ole kuin miesten vessan versiosta, mikä on harmi, sillä naisten vessan kokonaisuus oli kauniimpi. Annetaan tämä "lipsahdus" kuitenkin kuvaajallemme Iirolle anteeksi. Hänellä kun ei jostain syystä ole tainnut olla päivän aikana asiaa naisten vessan puolelle ;D 

Naisten vessakorisysteemi oli hienompi siitä syystä, että naisten vessassa oli lavuaarin vieressa taso, jolle pystyimme asettelemaan korin nätisti. Korin viereen mahtui mukavasti vielä ohjekyltin lisäksi söpö kukkamaljakkokin. Miesten vessassa laskutilaa ei ollut, joten kori ja ohjekyltti ripustettiin roikkumaan pyyhenaulakkoon.

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Miesten korista löytyi:

Naisten korissa oli:

Aika paljon kaikenlaista koreista siis löytyi, mutta rahallisesti ne eivät missään nimessä olleet suuri panostus. Suurin osa korien sisällöstä löytyi omista kaapeistamme. Vain muutaman jutun jouduin ostamaan kaupasta tätä varten, mutta niillekin tulee varmasti joskus käyttöä. Itse korit loihti ihana käsistään taitava kälyni. Kiitos H! <3

No onkos näissä tällaisissa koreissa sitten mitään järkeä? Käyttääkö niitä kukaan? No allekirjoittaneelle ainakin vessakorit olivat melko suurikin apu. Mun allergiaoireet olivat nimittäin juhlapaikalle heppakyydillä päästyämme sen verta näkyvät, että oli enemmän kuin mukavaa, että vessakoreista löytyi silmätippoja :'D Muutoin en valitettavasti osaa sanoa, kuinka paljon tai vähän vieraamme hyödynsivät korien sisältöä. Sunnuntainen juhlapaikan siivous tapahtui nimittäin vessojen osalta sen verran rivakasti, etten ehtinyt tutkimaan koreja sen tarkemmin ja tällä hetkellä niihin jäljelle jääneet kamat ovat jemmassa jossain päin Suomea, joten näin jälkikäteenkään asiaa ei ole mahdollista tarkistaa.

Sen verran voin kuitenkin sanoa, että kun itse olen ollut vieraana häissä, ovat vessakorit usein olleet pelastukseni. Tai oikeastaan muistan paremmin ne kerrat, jolloin vessakoreja ei ole ollut ja olisin kipeästi tarvinnut jotain, kuten uutta paria sukkahousuja, pinnejä, vanupuikkoja tai silmätippoja. Joten voin ainakin näin vieraan näkökulmasta katsottuna sanoa, että vessakorit häissä ovat pelkkää plussaa. Ainakin tällaiselle kömpelölle ja tavaroita kotiin unohtelevalle häävieraalle! :D

Hääparin pöytä

Meillä oli Keken kanssa oma pöytä juhlasalissa lähellä lavaa. Kuten muitakin pöytiä, peitti meidänkin pöytää valkoinen pöytäliina ja hopeinen kaitaliina. Pöydän toisessa päädyssä oli samanlainen centerpiece kuin salin muiden pöytien keskellä, hopeaksi maalattuine oksineen, bling blingeineen, palapeileineen ja hortensioineen. Näiden lisäksi palapeilin päällä oli äitiltä lainaamani puinen valkoinen kalenterielementti, jossa häiden päivämäärä oli teemaan sopivasti glitteröity.

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Pöydän etulaidalla olivat iskän nikkaroimat valkoiset nimikirjaimemme M ja K sekä &-merkki. Tykkään niistä kovasti ja ne pääsevät Suomeen palattuamme satavarmasti osaksi kotimme sisustusta. Kiitos iskä! <3 Kirjainten molemmin puolin oli kaksi hopeista kynttilänjalkaa violetteine kynttilöineen. Sekä kynttilänjalat että kynttilät olen hankkinut joskus vuosia sitten jostain. Kirjainten takana oli vaasi hääkimppuani varten ja sormusnallemme löysi sieltä myös oman kunniapaikkansa.

©Iiro Rautiainen

Pöydän toisessa päässä oli synttärilahjaksi saamamme hopeinen metallinen viinicooleri kuoharipulloamme varten, vesikannu sekä osa erästä ohjelmanumeroamme, josta kerron myöhemmin lisää. Jäipä tuohon reunaan hyvin tilaa vielä viinipulloillekin. Kattaukset viinilaseineen, servetteineen ja aterimineen olivat meillä samanlaiset kuin vieraillammekin poislukien hääbingot ja madlibsit. 

©Iiro Rautiainen

Mun täytyy nyt taas ikäväseni ilmoittaa, että blogissa on jälleen pari viikkoa vähän hiljaisempaa, sillä me lähdetään Keken kanssa käväisemään mutka Suomessa. Yksi mun rakas ystäväni menee tulevana lauantaina naimisiin (IIIIIIIKKKK!!! :D), joten allekirjoittaneella on pienestä hääbloggailutauosta huolimatta luvassa ihanaa häähuumaa <3 Palailen asiaan sitten jälleen huhtikuun alussa, jahka olemme kotiutuneet reissultamme. Aurinkoista kevättä kaikille!

Tuolihuput vuokralle Oulusta

Juhlapaikallamme on suoraan sanottuna melko rumat tuolit ja lisäksi niitä on kahdenvärisiä; tummansinisiä ja beigejä. Näin ollen tiesinkin heti siellä ensimmäistä kertaa käytyäni, että ne täytyy ehdottomasti jotenkin naamioida häidemme ajaksi. Ratkaisu ongelmaan olivat tuolihuput:

©Iiro Rautiainen

Päädyimme vuokraamaan huput Decoriosta. Tiinalla oli Oulun häämessuilla alkuvuodesta 2015 tarjous, johon päätimme tarttua (3€/huppu, sis. somistenauhan ja pesun). Huput olivat kauniin puhtaanvalkoiset ja materiaali venyvää, joten ne sopivat varmasti lähes tuoleihin kuin tuoleihin. Toivolan tuoleihinkin ne olivat lähes täydelliset! Tokihan tuolit kuulsivat hiukan kankaan läpi, mutta me emme antaneet sen häiritä. Ne oli myös helppo pujauttaa tuoleihin ja ne pysyivät hyvin paikoillaan. 

Yksi syy, miksi valitsimme vuokrauksen nimenomaan Tiinalta, oli se, että pesu kuului vuokrahintaan. Oli niin mahtavaa, ettei siitä tarvinnut itse huolehtia ollenkaan, vaan pystyimme vain palauttamaan huput Oulun keskustaan häiden jälkeisenä maanantaina. Toinen painava syy valintaan oli se, ettei huppuja tarvinnut silittää, kiitos niiden materiaalin. Emme halunneet yhtään ylimääräistä hommaa hääviikolle ja muista paikoista, joista huppuja kyselimme, ei silitystä olisi voinut välttää. 

Somistenauhoihin olisin mielelläni ottanut vähän väriä. Decoriolla ei kuitenkaan valitettavasti ollut tummanviolettia nauhaa ja hopeat satiininauhat olivat jo varattuja päivällemme, joten päädyimme valkoisiin organzanauhoihin. Nekin olivat toki sievät, mutta vähän olisin silti enemmän kaivannut väriä pöytiimme ja nauhat olisivat olleet siinä oiva apu.

Pidimme Tiinan kanssa yhteyttä pääosin sähköpostilla. Kaikki sujui sulavasti ja Tiina oli todella joustava ja ymmärtäväinen asiassa kuin asiassa. 


Tiedoksi muuten teille lukijoille, että meille on tulossa Suomesta vieraita sunnuntaina puolentoista viikon visiitille (Vähänkö me ollaan Keken kanssa innoissamme!!) ja näin ollen täällä blogissa saattaa olla hetken hiukan hiljaisempaa. Palailen kuitenkin linjoille heti, kun kerkeän.

Pakko tähän loppuun vielä näyttää, kun sain Kekeltä tiistaina aivan hulvattoman synttärikortin:

"A birthday thought for my wife.
They say it's good for men to get in touch with their feminine sides...
But I'd rather get in touch with yours!" :'D

Pöytäasetelmat: Hopeaoksia, blingiä, peilejä ja kukkia

Nyt päästään hieman isomman kokonaisuuden kimppuun eli esittelyssä pöytäkoristeemme, ns. centerpiecet amerikkalaisittain sanottuna. Meillä oli kymmenen pöytää häävieraille sekä hääparin pöytä, johon palaan myöhemmin omassa postauksessaan. Pöydät muodostettiin liittämällä kaksi normikokoista suorakaiteen muotoista pöytää yhteen, jolloin niistä tuli aika lailla neliöitä.

Tässä näkyy pöytäkoristeemme kokonaisuudessaan.
©Iiro Rautiainen

Let's get started! Alla olevassa kuvassa näkyy viime postauksessa esittelemäni DIY-pöytänumeromme. Ne aseteltiin tuollaisiin hopealla spraymaalilla pinnoitettuihin pulloihin ja that's it.

©Iiro Rautiainen

Valkoiset pöytäliinat me vuokrattiin Pattijoen pesula Claarasta. Vuokraus onnistui lyhyellä varoitusajalla ja suht mutkattomasti. Vähän se oli alkuun sellaista ees sun taas -soittelua ja säätöä, kun soittamassani puhelinnumerossa ei kaikki olleet perillä vuokraushinnoista ja muista, mutta lopulta, kun pääsin asioimaan suoraan Jounin kanssa, niin homma alkoi sujua. Palvelu oli joustavaa. Noudimme liinat Kempeleestä, jonne myöskin palautimme ne: likaisina. Oli tosi ihanaa, kun ei tarvinnut itsellä huolehtia liinojen pesetyksestä! Hintakin oli huomattavasti halvempi kuin muissa kartoittamissani liinavuokraamoissa (60€/15kg = reilut 20 liinaa).

Neliöpöytien keskellä oli kaistale hopeanväristä kimaltelevaa kaitaliinaa, jotka äitini leikkasi ja ompeli normaalikokoisista pöytäliinoista. Ne me löydettiin alennuksesta Anttilasta (3 pöytäliinaa/22,50€).

Kiitos äitille ompeluavusta! <3
©Iiro Rautiainen

Kaitaliinan päällä keskellä pöytää oli neliönmuotoinen palapeili. Peilejä löysin ihan tavallisilta kirpputoreilta tosi edullisesti (18kpl/2€).

Peilit heijastivat kauniisti kynttilöiden valoa.
©Iiro Rautiainen

Peilin päälle, sen keskelle, aseteltiin valkoinen Ikean Papaja-ruukku (pienempi kahdesta mahdollisesta koosta), joka täytettiin hiekalla. Ruukun ympärille laitettiin erilaisia ja -kokoisia hopeasprayattuja ja kirkkaita pulloja ja purnukoita, joita olin kerännyt itse ja saanut sukulaisilta. Osa niistä oli koristeltu hopeisella glitterteipillä tai valkoisella/vaaleanvihreällä/violetilla/harmaalla satiininauhalla. Osaan purkeista tipautettiin tuikkukynttilä tai aseteltiin hopeinen glittertähti.

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Hiekalla täytettyihin Papaja-ruukkuihin tökättiin hopeasprayattuja oksia. Oksia me roudattiin mm. mökiltä ennen häitä ja osan niistä saimme valmiiksi sprayattuina Toivolassa edellisenä viikonloppuna häitään juhlineelta pariskunnalta <3 Mökiltä roudatut yksilöt saivat spraypeitteen hääviikolla vanhempiemme pihalla. Oksat olivat kyllä näyttävä, edullinen ja helposti toteutettava somiste. Suosittelen!

©Iiro Rautiainen

Oksiin ripustettiin roikkumaan kirkasta kristallinauhaa, johon kiinnitettiin sinne tänne myös isompia kirkkaita kristalleja. Sekä nauhat että kristallit tilasin eBaystä (nauha ~12€/30m ja kristallit 12,50€/80kpl). 

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Hopeaoksien ympärille ruukkuihin asetettiin vaaleanvihreitä hortensiakukintoja mm. peittämään oksat paikallaan pitävää ruukuissa olevaa hiekkaa. Monissa kuvissa hortensiat näyttävät oudon värisiltä, jotenkin ruskeilta, mutta oikeasti ne olivat siis vihertäviä. Purkkeihin ja purnukoihin laitettiin myös kukkia. Keke ja äitini ostivat violetteja ja valkoisia kukkia ihan tavallisista marketeista tähän tarkoitukseen (älkää kysykö mitä kukkia, sillä mulla ei ole siitä pienintäkään hajua :D).

©Iiro Rautiainen

Näiden jo mainittujen peilien, ruukkujen, oksien, purkkien ja purnukoiden lisäksi pöydissä oli jokaisen aikuisvieraan kohdalla servettitaskun kera viini- ja vesilasi sekä aterimet. Myös vesikannu ja viinipullot mahtuivat pöytiin hyvin.

©Iiro Rautiainen

Mitäs te lukijat tykkäätte näistä meidän pöytäasetelmista? Itse olin niihin ihan tositosi tyytyväinen! Vaikka me ei tehty koekattausta tai testattu pöytien koristeita mitenkään muutenkaan etukäteen, toteutui visioni aika lailla täydellisesti. Himpun verran niissä voisi ehkä olla enemmän violettia, mutta se on pikku juttu :) 

Iso kiitos pöytien somistuksesta vastanneille apujoukoille! <3 Aatelkaa, en itse ehtinyt oikeastaan ollenkaan olla konkreettisesti mukana pöytien laittamisessa ja näin upeaa jälkeä tuli ilman mun jatkuvaa vahtaamistakin! :)

©Iiro Rautiainen

Glitteröidyt pöytänumerot

Mun iskä oli tosi suurena apuna kaikenlaisessa rakentamista tai muuta puutyöosaamista vaativissa häävalmisteluissa. Hän teki mm. yhdessä Keken kanssa meidän glitteröidyt pöytänumerot from scratch, tienvarsikyltit, boolimaljojen alustat sekä spraymaalasi huikean määrän pöytäasetelmien kukkamaljakoita, tuikkukuppeja ja oksia sekä hääbingokyniä. 

Iskä on paras <3

Otetaanpa ensiksi esittelyyn vaikkapa nuo mainitsemani pöytänumerot. Aluksi me tulostettiin numerot 0-9 paperille. Yksi numero per A4. Kiva fontti, ei liian koukeroinen, jotta sen pystyy leikkaamaan vanerista kuviosahalla. 

Sahaamisen jälkeen numerot liimattiin kuumaliimalla grillitikkuihin ja niihin suihkittiin pohjamaaliksi valkoinen väri. Tämän jälkeen ne saivat kerroksen sprayliimaa, jonka päälle ripoteltiin hopeista glitteriä. Glitteriä löysin halvimmalla Halpa-Hallista (100g/3,95€). Netistä en tosin sitä edes metsästänyt. Glitteriä kului meidän 11 numeroon muuten yllättävän vähän. Ei siis kannata ostaa sitä ihan järjettömiä määriä. 

Me ei viimeistelty numeroita mitenkään, mutta suosittelen kyllä suihkimaan vähintään vaikka hiuslakkaa glitterin päälle. Meillä nimittäin ainakin glitter varisi melkoisesti numeroita liikutettaessa. Seukki postauksessa näytän, miltä pöytänumerot näyttivät tositoimissa ;) Näissä kännykkäräpsäisyissä ne ovat nimittäin vasta pohjamaalivaiheessa.

Ihanaa ystävänpäivää murut! <3 Me juhlitaan sitä Keihon (Keken nimeä on viännetty täällä mualimalla jos mihin muotoon ja tämä espanjalaisvaikutteinen on niistä viimeisin ;D) kanssa kotitekoisen pihviaterian ja Walking Deadin uuden jakson kera. Pus pus!

Mad libs

Kerroin viime postauksessa, että servettitaskuihin sujautettiin ohjelma/bingolapun ja bingokynän lisäksi myös yksi kolmas juttu, joten esiteltäkööt se seuraavaksi. Kyseessä on meidän toinen vieraskirja eli Mad libs aka vieraskirjalaput:

©Iiro Rautiainen

Suunnittelin laput PicMonkeylla hääviikolla, joten kauhean pitkään en niiden ulkonäköä taikka sisältöä ehtinyt hioa. Yksi melko iso virhekin niihin eksyi... Ei sitä kukaan vieraista välttämättä edes huomannut, mutta itseäni pisti kyllä vähän naurattamaan, kun sen hoksasin. Jokos te lukijat bongasitte, mistä on kyse? ;)

©Iiro Rautiainen

Jottei kellään mene yöunet asiaa pohtiessa, niin paljastettakoon, että virhe löytyy lapun oikeasta reunasta: puu on aivan väärässä kohdassa! :'D Ideana oli tietenkin, että siitä näkyisi vähän muutakin kuin muutaman oksan päät... Tekstejä lappuun tietokoneella asetellessani olin siirtänyt puun siksi aikaa vähän syrjemmälle ja sinnehän se näköjään unohtui kokonaan. No eipä siinä, shit happens! ;)

©Iiro Rautiainen

Teksteihin etsin inspiraatiota netistä, mutten valitettavasti yhtään muista, että mistä tarkalleen. Googlettelun ja monien eri mad libsien tarkastelun tulosta kaikki. Mutta voin kyllä suositella tällaisia lappusia häiden vieraskirjaksi! Niitä oli tosi hauska lukea häiden jälkeen ja naureskella/liikuttua vastauksille. Laput toimivat kivasti vieraiden viihdykkeenä häiden aikana. Jokainen sai niitä rauhassa täytellä silloin, kun heillä oli joutilasta aikaa. Voisin kuvitella, että itsestänikin olisi häävieraana hauskaa keksiä tyhjiin kohtiin vastauksia! Monesti sellaiseen perinteiseen vieraskirjaan on hirmu hankala keksiä kirjoitettavaa, mutta näihin tällaisiin vastausten keksiminen lienee tuhat kertaa helpompaa.

Loppuun vielä parhaita paloja meidän vieraiden mielikuvituksesta (suluissa mun kommentteja). Täytettyjä lappuja oli yhteensä 33 eli vajaat puolet vieraistamme sellaisen täyttivät. Kiitos teille kaikille! <3

Maria ja Keke, 
VALAR MORGHULIS (Game of Thrones jatkuu taas kohta, woohoo! :))
HYVIN KOODATTU
JA NYT OLUELLE ARVON 
hääpari!

Tämä on teidän 
OPTIMOIDUIN
KALLEIN
PISIN 
päivänne ikinä!

Ihana juhlia sitä 
VATSA TÄYNNÄ
LOPULTAKIN (Näitä häitä oli vissiin joku muukin kuin morsian odottanu XD)
SELVINPÄIN... (t. Pikkuruisen vauvan äiti, joka oli mitä ilmeisimmän iloinen juomattomuudestaan ;))
ILMAN LAPSIA

Olette luotuja toisillenne, kuin 
MATTI ja MERVI
HALI ja NALLE
LORDI ja EUROVIISUT (erityisesti morsian tykkäs tästä vastauksesta jostain kumman syystä :D)
PONI ja PONI (t. Karo 6v. :'D)
PRINSESSA PEACH ja MARIO
HIIVA ja SOKERI
RIDGE ja BROOKE (Vai Taylor? ;D)

Jos kuitenkin ollaan ihan rehellisiä, niin oikeasti olen täällä
KALAVELKOJEN
VANHOJEN HIEKKALAATIKKOKAUNOJEN
HÄÄVAKOILUN (t. Pian häitään viettävä morsmaikku)
BOOLIN
RUOAN
KARKKIBUFFETIN
TÄMÄN KAASOPESTIN 
takia

Onnellisen avioliiton salaisuus on 
RAKAS ASUNTOLAINA
TEILLÄ JO VERISSÄ (<3)
NO SE ON SALAISUUS
NO SEN KU TIETÄS :)
SEKSI
HUONO MUISTI

Servettitasku

Unohtuipa ohjelmalappu- ja hääbingopostauksissa kirjoittaa yhdestä niihin oleellisesti liittyvästä jutusta eli lautasliinoista. Olisin kovasti halunnut häihin kankaiset lautasliinat, mutta lopulta se vaiva ja ne kustannukset, jotka niiden ompelusta olisivat aiheutuneet alkoivat tuntua liian suurilta. Lisäksi mietittiin äitin kanssa, että uskaltaisivatko vieraat edes pyyhkiä suitaan kankaisiin liinoihin. Olisivatko ne heistä liian "fiinit"? 

Olin jo joskus aiemmin kuullut, että Dunilla on sellaisia hiukan paksumpia, vähän ehkä kangasmaisiakin, isoja servettejä. Ennen häitä tuli luonnollisesti kierreltyä paljon eri kauppoja ja tsekkailtua niiden servettivalikoimiakin. Mistään en kuitenkaan noita Dunin paksuja liinoja löytänyt, enkä myöskään mitään muita vastaavia, jotka olisin kelpuuttanut. Kunnes muutamaa viikkoa ennen häitä astelin Oulun Kärkkäiselle ja sieltä ylähyllyltä bongasin juurikin noita etsimiäni paksuja Dunin servettejä ja värikin oli passeli: puhtaanvalkoinen. Kaiken lisäksi niissä oli sellaista ihanaa hentoa kimallusta, juuri sopivaa meidän häihin. Jei, lautasliinat, check! 

Jälkikäteen kuvia katsellessa servetit eivät kyllä yhtään pääse oikeuksiinsa. Ne näyttävät jotenkin vaan tommosilta tavallisilta valkoisilta nessumaisilta papereilta :( Olivat paljon kivemmat livenä ja nimenomaan läheltä tarkasteltuna, joten mm. siksi, jos saisin nyt päättää, hankkisin valkoisten servettien sijaan violetit. Ne olisivat jotenkin näyttävämmät. Ehkä... Tuommoiset Dunin paksut liinat kuitenkin valkkaisin for sure!

©Iiro Rautiainen

Kaaso S:n harteille jäi häiden aluspäivinä lautasliinojen taittelu. Hän on onneksi hyvinkin tottunut servettien taittelija, kiitos muinaisten tarjoilijavuosiensa, joten luottavaisin mielin luovutin homman hänelle. Olin jo pitkän aikaa sitten päättänyt haluavani servetit taskumuotoon. En vain ollut "ehtinyt" etsiä taitteluohjetta etukäteen, joten S-reppana joutui sellaisenkin vielä ennen itse asiaan pääsemistä netistä kaivamaan. Kiitos muru! <3

Kun lautasliinat oli taiteltu, sujautettiin niiden sisään ohjelma/bingolaput ja bingokynät. Sujautettiin sinne itse asiassa vielä yksi kolmaskin juttu, mutta siitä myöhemmin lisää ;) Sitten taskun ympärille solmittiin vielä pätkä harmaata lankaa, jonka seassa oli semmoisia hopeisia kimaltelevia hippusia, ja Dymo-koneella painetut nimitarrat liimattiin niihin myös. Tarrojen lisäksi meillä oli istumapaikoilla vielä yksi toinenkin juttu, josta vieraat pystyivät päättelemään kenen paikka oli kyseessä. Mutta palatkaamme siihenkin hiukan myöhemmin tarkemmin ;)

Hääbingoilua

Kuten viime postauksessa kirjoittelin, oli meillä siis hääbingot ja ne sijaitsivat jokaisen vieraan istumapaikalla ohjelmalappusen toisella puolella. Puolilla vieraista oli yhdenlaiset bingoruudut ja toisella puolikkaalla toisenlaiset. Näin koitettiin välttää liian nopeita bingo-huutoja ja saada mahdollisimman paljon erilaisia tehtäviä toteutukseen. Kuten muutkin häiden paperituotteet on bingotkin suunniteltu PicMonkeylla ja niiden värit ja ulkonäkö noudattelevat muiden paperituotteiden lookia.

©Iiro Rautiainen

Bingokynätkin vieraille piti tietenkin olla. Eikä ihan mitkä tahansa kynät, vaan suurin osa kynistä on lainattu Ikealta :D Näin me saatiin taas hiukan mun ruotsalaisia juuria häihin mukaan ;) Kyniä piti tietty vähän tuunata, sillä eihän ne sellaiset vaalean puun väriset nyt vaan sopineet. Yhdessä mun vanhempien ja Keken kanssa me sitten ensin hiottiin hiomapaperilla kynistä logot veks ja maalattiin ne hopealla spraymaalilla. Kynät oli tosi kätevä asetella terä edellä palaseen styroksia ja suihkia menemään. Hieno yksityiskohta nämä kynät, morsian tykkäs! Kiitos apureille! <3

Hopeinen bingokynä haarukan vieressä vasemmalla.
©Iiro Rautiainen

Sitten hiukan bingon toteutuksesta. Nythän meidän bingoissa luki: "Kerää neljän suora ja huuda BINGO! Kolme nopeinta voittaa palkinnon". Näin jälkikäteen ajateltuna tarkentaisin hiukan bingo-ohjeita. Bongasin nämä mielestäni tosi hyvät tarkennukset Häähullun haaveiluja -blogista (muistaakseni): a) vieras ei saa rastia ruutua yli omasta ruudukostaan, mikäli sen toteuttaa joku hänen omasta pöytäseurueestaan ja b) ensiksi etsitään vaakarivi, sitten pystyrivi ja lopuksi kahden bingo-huudon jälkeen rivi kulmasta kulmaan. 

Meillä bingovoittajat selvisivät, ei nyt ehkä liian pian, mutta tavallaan liian helposti. Jotkut nimittäin ottivat esim. itse selfien ja saivat siten yhden ruudun raksittua. Eikä siinä mitään! Itsekin olisin varmasti tehnyt samalla tavalla, kun sitä ei kerta ollut kiellettykään ;) Mutta suosittelen kyllä tarkentamaan bingo-ohjeita, niin peli kestää hiukan pitempään ja on ehkä vieraillekin siten vähän mielekkäämpää. En ole kauheasti kuullut palautetta vierailtamme hääbingosta (kuten en itse asiassa koko häistä, sillä mehän lähdettiin tosi pian häiden jälkeen takaisin tänne Jenkkilään), mutta uskoisin, että suurin osa piti sitä ihan kivana "sivutehtävänä".

Bingopalkintoja oli muuten mun mielestä tosi hankala miettiä! Piti koittaa valita sellaisia palkintoja, jotka sopisivat kaikille: naisille ja miehille, lapsille ja aikuisille. En myöskään halunnut palkintojen olevan liian isokokoisia, jotta vieraiden olisi helppo roudata ne mukanaan kotiin. Lopulta hankimme pitkän pähkäilyn jälkeen sateenvarjon, raaputusarvan ja Muumi-tyynyliinan. Ensimmäinen bingohuutaja sai valita palkinnoista hänelle mieluisimman, toisen bingon huutanut sai tehdä seuraavan valinnan ja kolmannelle jäi sitten jäljelle se palkinto, jota aiemmat eivät olleet huolineet :)

Ohjelmalappunen

Juhlasaliin johtavassa välikössä oli pöytäkartan, vieraskirjapuun ja lahjapöydän lisäksi vielä muutama muukin juttu, mutta palataanpa niihin sitten hiukan myöhemmin. Siirrytään nyt juhlasaliin ja aloitetaan sen koristeiden esittely pöytäkoristeista ja tarkemmin ottaen ohjelmalappusista, jotka olivat siis yksi niistä asioista, joihin vieraat ensimmäisenä törmäsivät istumapaikkansa löydettyään.

©Iiro Rautiainen

Tein ohjelmat tätä blogia lukeville jo tutuksi tulleella ilmaisella PicMonkey-kuvankäsittelyohjelmalla. En kirjoittanut ohjelmaan lainkaan kellonaikoja, sillä eikös se ole enemmän sääntö kuin poikkeus, että hääpäivän aikataulu elää ja paukkuu päivän edetessä. Sen sijaan ohjelmassa on listattuna päivän tapahtumien yleiset suuntaviivat: mitä tapahtuu siunaamisen jälkeen, missä kohdassa syödään, entä milloin saa kakkua jne. Näin vieraat tiesivät edes hiukan missä mentiin ja mitä seuraavaksi oli edes suurin piirtein luvassa. 

Otsakkeiden viereen etsin netistä vielä pienet kuvat hieman elävöitttämään ohjelmarunkoa. Kuvat löytyivät helposti, kun googletin esim. hakusanoilla "church icon", " cake icon" jne. Viimeiseksi otsakkeeksi oli ihan pakko laittaa "Nu ska vi baila!" :D Saatiinpahan vähän mun ruotsalaisia juurianikin mukaan meidän häihin ja tuota fraasia me tuppaamme hokemaan monesti tyttöjen kanssa, kuten esim. mun polttareissa.

Ohjelmat tulostettiin tavalliselle tulostuspaperille, leikattiin paperileikkurilla sopivankokoisiksi ja liimattiin violeteille kartongeille. Oikeanvärisen tummanvioletin kartongin löytyminen oli haaste. Lopulta hiukan paksumpaa just-eikä-melkein oikeanväristä paperia löytyi Oulun Sinooperista. Se oli sellaista hiukan kimaltelevaa ja niin herkullisen väristä, että oli ihan pakko ostaa, vaikka se olikin aika kallista eikä sitä harmikseni ollut edes tarpeeksi. Paketteja (7,95€/kpl) oli jäljellä vain kolme ja jokaisessa oli 10 x A4-kokoista arkkia. Arkit puolitettuamme riitti kyseistä paperia vain 60 vieraalle ja koska meillä vieraita oli enemmän, jouduttiin osa ohjelmista liimaamaan eri kartongille. Turvauduttiin ainakin vaaleampaan violettiin ja hopeiseen paperiin.

Ohjelman toiselta puolelta löytyi hääbingo, josta voisinkin kertoa sitten seukki postauksessa lisää.

Pöytäkartta ikkunankehyksissä

Lahjapöydän ja sormenjälkipuun jälkeen vieraiden oli aika etsiä istumapaikkansa juhlasalista. Tässä heillä toimi apuna tämä hieno pöytäkartta:

©Iiro Rautiainen

Kartta sijaitsi samassa juhlasaliin vievässä välikössä lahjapöydän ja vieraskirjan kanssa. Se aseteltiin nojaamaan juhlasaliin vievän oven viereen seinää vasten ja siitä ihmiset pystyivät tsekkaamaan ennen juhlasalin puolelle astumista, missä pöydässä heidän oli määrä istua.

Saamme kiittää isäni hienoista hamstraajaluonnetta siitä, että tämä upea vanha ikkunanpoka oli rekvisiittana häissämme. Iskä oli tämän jostain työkaverinsa remonttiprojektista joskus autotalliinsa säilönyt ja nyt sille vihdoin tuli käyttöä. Kuten kuvasta näkyy ovat karmit jo hyvinkin kuluneet ja rustiikkiset, mutta minusta se on vain hyvä juttu. Emme kunnostaneet niitä yhtään mitenkään ennen häitä, mitä nyt pikkuisen harjasimme pahimpia irronneita maalisuikaleita pois. Ja taisi joku hiukan pyyhkäistä itse ikkunalasejakin, kai :)

Kuten jo aiemmin kirjoittelin jäi istumajärjestyksen tekeminen meillä tosi viime tippaan, mutta se ei ollut yhtään niin paha nakki kuin etukäteen pelkäsin. Halusimme aivan ehdottomasti istumajärjestyksen häihimme, sillä olemme itse olleet muutaman kerran juhlissa, joissa sitä ei ole ollut ja koska olemme saapuneet kekkereihin vasta viime tipassa, olemme joutuneet istumaan vieraaseen seuraan. Ihan kivaa meillä toki niissäkin juhlissa on ollut, mutta varmasti olisi ollut vielä kivempaa edes hiukan tutummassa pöytäseurueessa. 

Jouduimme vielä istumajärjestyksen valmistuttua tekemään siihen hiukan muutoksia, sillä pöytien alkuperäistä sijaintia piti vähän fiksata tilan maksimoimiseksi. Keke tulosti vieraiden nimet pöytäkunnittain A4-kokoisille papereille kivalla fontilla ja pikkuveljeni sai tehtäväkseen asentaa paperit ikkunaruutujen takapuolelle teipillä ja jäljentää nimet liitutaulutussilla ruutujen etupuolelle. Tussista oli loppua tehot kesken kaiken, mutta onneksi viimeisetkin nimet saatiin edes jotenkin kirjoitettua paikalleen. Jäljentämisen jälkeen paperit teippeineen poistettiin ikkunalasien takaa ja tadaa: valmista tuli! Kiitokset vielä velulle urakasta! <3

©Iiro Rautiainen

Näin jälkiviisaana olisin tilannut eBaystä useamman liitutaulutussin ja asetellut ikkunankarmin alle jonkin laatikon tai vastaavan, jotta koko pöytäkartta olisi ollut hiukan ylempänä lattiatasosta. Mutta näistäkin puutteista huolimatta jokainen vieras tuntui löytäneen paikkansa, kun saavuimme hevoskyydillämme juhlapaikalle ja se on hyvä juttu se :) Edulliseksi tämä DIY-pöytäkartta joka tapauksessa tuli, kun eihän me maksettu muusta kuin liitutaulutussista. Suosittelen siis ehdottomasti autotallien ja varastojen tonkimista ennen häitä. Niistä voi tehdä jos minkälaisia löytöjä! 

Vieraskirja vol. 1

Netin häämaailma on väärällään erilaisia toinen toistaan mielikuvituksellisempia vieraskirjaideoita. Tiesin kuitenkin melko pian kihlauksemme jälkeen hääblogien hattaramaailmaan uppouduttuani, että tahdon meille aivan ehdottomasti vieraskirjaksi ainakin sormenjälkipuun. Enkä ihan mitä tahansa puuta, vaan olisi ihanaa, jos joku meille tärkeä ihminen olisi sen piirtänyt. Toiveeni toteutui, kun rakas ystäväni J lupautui puun meille taiteilemaan. Annoin J:lle täysin vapaat kädet puun suhteen ja tällainen siitä tuli:

©Iiro Rautiainen

Puu on tummanpuhuva ja ihanina yksityiskohtina siitä löytyy runkoon kaiverrettu sydän ja mun ja Keken nimikirjaimet sekä oksalta söpö lintupariskunta (aivan niin kuin monista muistakin paperituotteistamme). Kiitos vielä J:lle tästä persoonallisesta lahjasta! <3 

Sormenjälkipuu:
1. Kasta sormesi musteeseen
2. Paina sormenjälkesi lehdeksi puuhun
3. Puhdista sormesi kosteuspyyhkeellä
©Iiro Rautiainen

Sormenjälkipuun ideahan on yksinkertainen. Paperilla on puunrunko, johon vieraat leimaavat sormenjälkensä "lehdiksi". Tilasin eBaystä violetin ja vihreän leimasintyynyn (0,75€/kpl), joista jompaankumpaan vieras sai kastaa sormensa ja painaa sen sen jälkeen puun oksien läheisyyteen lehdeksi. Pöytäliinan suojana vieraskirjan alla oli vihreä kartonki. Pöydällä oli tarkoitus olla leimasintyynyjen lisäksi myös musta geelikynä, jolla vieraat saivat kirjoittaa nimensä sormenjälkensä viereen, sekä kosteuspyyhkeitä sormen puhdistamiseen. Lopulta sieltä ei kuitenkaan ilmeisesti kumpaakaan löytynyt, vaan ihmiset käyttivät vierestä löytyneitä lyijykyniä nimiensä kirjoittamiseen sekä paperinenäliinoja sormien pyyhkimiseen :D Onnistuuhan se niinkin! :)

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Lopputulos oli nätti! Vihreä muste oli ehkä himpun tumma makuuni (ei tullut testattua sitä etukäteen), mutta ei anneta sen häiritä. Jahka pääsemme täältä Amerikasta taas kotiin on meidän tarkoitus hankkia puulle kehykset ja ripustaa se jonkin huoneemme seinälle paraatipaikalle.

©Iiro Rautiainen

Sormenjälkipuun lisäksi meillä oli toinenkin vieraskirja, mutta siitä lisää myöhemmin ;)

Kiitos kaikille niille, jotka kävivät äänestämässä Purppurasadetta Vuoden Hääblogiksi! <3 Tällä kertaa rahkeet eivät riittäneet finaaliin asti, mitä en ihmettele kyllä yhtään. Sen verran kova taso tämän vuoden kisassa nimittäin oli! Oikein paljon onnea kaikille finalisteille ja kiitokset kaikille kanssaehdokkaille hyvästä vastuksesta! <3 Minä en täältä rapakon takaa pääse osallistumaan tämän vuoden Love Me Do -tapahtumaan enkä hääblogimiittiin :( Pitäkää siis hauskaa munkin puolesta ja nauttikaa joka hetkestä! Lämmöllä muistelen täällä Ameriikan maalla viime vuotta ja lupaan olla hengessä mukana! <3 

Paikka onnittelukorteille

Nyt hääpäivän läpikäymisessä on päästy siihen asti, että vieraat alkavat pikkuhiljaa saapua juhlapaikalle ja hääjuhla polkaistaan kohta ihan kunnolla käyntiin. Näissä tulevissa postauksissa tullaankin käsittelemään hiukan sitä näkyä ja niitä yksityiskohtia, jotka vieraat ensimmäisinä näkivät paikalle saapuessaan. 

Yleensä vierailla on häihin tullessaan mukanaan onnittelukortti hääparille. Mekin oltiin tähän tietenkin varauduttu etukäteen hankkimalla korteille tämä ihana kimalteleva lintuhäkki, johon vieraat saivat pudottaa korttinsa heti Toivolaan sisälle astuttuaan. Häkki oli upean ulkomuotonsa lisäksi tosi kätevä myös siinä mielessä, että jos joku vieraista olisi halunnut muistaa meitä setelillä suoraan tilille laitettavan rahalahjan sijaan, olisi tuo setelin sisältänyt kirjekuori ollut suht varmassa turvassa häkin kaltereiden sisällä. 

Itselläni pelkoa siitä, että rahakirjekuori olisi voinut hävitä hääjuhlan aikana lahjapöydältä, ei ollut, mutta tiedän, että jotkut tulevat hääparit tätä asiaa murehtivat. Vinkkinä siis teille, että tämä tällainen häkkityyppinen vaihtoehto suojelee kuoria mukavasti ja on sen takia oikein hyvä vaihtoehto kirjekuorten säilyttämiseen hääjuhlassa. Ja onpahan kaasoillakin yksi homma vähemmän, kun kenenkään ei tarvitse olla aukomassa kuoria ja laittamassa rahoja minnekään varmaan talteen.

©Iiro Rautiainen

Yhtä juttua me ei oltu Keken kanssa kuitenkaan mietitty etukäteen. Nimittäin sitä, miten kortit saa häkistä pois häiden jälkeen :D Häkissä ei ole ovea, vaan sen pohjassa on ainoastaan pyöreä luukku, jonka kautta häkkiin voi ujuttaa esim. kynttilän. Kortit eivät tietenkään mahtuneet sitä kautta ulos, mikä tarkoitti sitä, että jouduimme kalastamaan ne pois yksitellen kaltereiden raosta. Ei siinä muuten mitään, mutta tämä meidän häkkihän on kuorrutettu glitterillä, joten häiden jälkeen hotellihuoneen sänky, jolla loikoillessamme päätimme kortit lukea, oli operaation jälkeen täynnä, siis oikeasti täynnä, blingiä :D 

Ihania, toinen toistaan kauniimpia kortteja me kyllä saatiin ja niitä oli ihana lueskella ja ihastella häiden jälkeen yhdessä. Kiitos niistä! <3