Something old, something new, something borrowed, something blue

Jotain lainattua. Sen olenkin täällä blogissa jo aiemmin kertonut. Se oli siis kaaso A:n huntu. Kiitos vielä kerran muru lainasta! <3

Jotain uutta mulla oli yllä paljonkin. Esimerkkinä nyt vaikkapa hääpuku, jonka ihana äitini minulle siis osti Tukholmasta reilu vuosi ennen häitä.

Jotain vanhaa. Sitä mulla ei oikeastaan lopulta ollut ollenkaan edes mietittynä. Tai no vitsailin, että oisko se tuo mun aviomies, kun mehän oltiin kuitenkin oltu hääpäivänämme naimisissa jo yli 7 kuukautta ja eihän me muutenkaan enää mitään teinejä olla :D KUNNES sakastissa rakas kaaso A ojensi minulle jotain: kultaisen leveän sormuksen pienillä pinkeillä kivillä. Se oli mun mummuni ja edesmenneen vaarini vihkisormuksista yhteen juotettu koru ja minä saisin pitää sitä sormessani astellessani kirkon käytävää pitkin alttarille. Siinä kohtaa oli kuulkaas tällä tytöllä täydellinen romahtaminen lähellä. Onneksi sain kuitenkin pidettyä itseni kasassa ja suuremmilta tunteenpurkauksilta ja meikkien suttaantumisilta vältyttiin.

Olin tosi otettu tuosta kaasoni ihanasta eleestä enkä tiedä osasinko tuossa tilanteessa, jännittyneessä olotilassa, asiaa hänelle kunnolla edes ilmaista. Mulle merkkasi ihan todella paljon, että osa mun rakasta vaariani asteli mun kanssa yhdessä tuon matkan. Kiitos A! Oot enkeli! <3

Jonain sinisenä toimi sukkanauhassani ollut pieni sininen rusetti. Tai niin ainakin olin etukäteen ajatellut. MUTTA siinä vaiheessa, kun Keken oli hääjuhlassa aika kaivaa sukkanauha mun hameen alta, me hoksattiin, ettei sukkanauha ollutkaan siellä, missä piti :O Mietittiin, että onkohan se tipahtanut seurakuntatalon invavessaan, jossa käytiin kirkon jälkeen XD Ei kuitenkaan, vaan se löytyi lopulta pikkuveljeni luota. Olin vissiin unohtanut kokonaan pujottaa sen reiteeni, hups :)

Mulla ei siis ollut mitään sinistä ylläni kirkon käytävää tepastellessani, mutta lohduttaudun sillä, että mehän oltiin tuossa vaiheessa jo naimisissa, joten ei sitä huonoa onnea vai mitä siitä nyt sitten ikinä seuraakaan, voi ainakaan something bluen puuttumista syyttää ;) Ohuesti silti harmittaa, etten lakannut varpaan kynsiäni sinisellä kampaajan tuolissa hääpäivän aamuna istuessani, vaan valitsin värisävyksi violetin... Sillä oltaisiin tuostakin unohduksesta kunnialla selvitty.

Nyt siellä varmaan mietitään, että miten sen sukkanauhan heiton kanssa sitten kävi, kun sukkanauha oli jäänyt matkasta kokonaan. Hyvin kävi. Mulla oli jostain syystä toinen sukkanauha mukana :) Ehkä mä alitajuntaisesti tiesin, että jotain tällaista tulee tapahtumaan XD

Varasukkanauha.
©Iiro Rautiainen

Morsiamen asusteet: Korut

Koruina mulla oli sormusten, jotka esittelen myöhemmin vielä erikseen, lisäksi käsikoru ja korvakorut, joista jälkimmäiset löytyivät Jenkeistä. Kaulakorua mulla ei ollut.

Tiesin aika pitkään, että haluan korvisten olevan pisaranmuotoiset ja suht pienet. Ostin paritkin eri vaihtoehdot, joista päädyin sitten hiukan yksityiskohtaisempiin. Alla jälkikäteen otettu oma räpsäisyni hääpäivän korviksista. Sen alla valokuvaaja-Iiron ottama kuva toisista, tällä kertaa käyttämättä jääneistä korviksista ja toinen, jossa halaan mummuani ja korvis näkyy tositoimissa.

Nämä päätyivät korviini hääpäivänä.

Nämä taas jäivät korurasiaan. 
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Käsikoruni löytyi Romeo&Juliasta Oulusta. Halusin korun, joka sopii yhteen korvisteni kanssa ja kun tämä pisaranmuotoisia elementtejä sisältänyt osui silmiini, en voinut jättää sitä hyllyyn. Käsikoru on hiukan tummempaa materiaalia kuin korvakorut, mutten antanut sen häiritä. 

©Iiro Rautiainen

Maistraattilook

Kerrotaanpa sitten vielä hiukan tarkemmin mun maistraattilookista. Ihana violetti juhlamekko on Fiesta Finlandilta. Mekko oli mielestäni täydellinen juhlavaan talviseen vihkimiseemme ja mikä parasta on se häidemme teemaväreissä! Kaunis koru mekon rintamuksessa toi mukaan sopivasti blingiä, sekin yksi häidemme teemoista. Kaiken lisäksi mekko oli tosi mukava päällä. 

Kunnon vanhan ajan pönötyskuva ;D

Maistraattipäivän kampauksestani vastasi rakas ystäväni. Halusin rennon kiharanutturan niskaan ja sen myös sain. Ystäväni ymmärtää aina täydellisesti, mitä haluan ja se on mahtavaa se! <3 Liukuvärjätyt hiukseni toivat mielestäni kivasti elävyyttä kiharakampaukseen. 

Korvakorut löysin alennuksesta joskus Glitteristä. Minusta ne sopivat kivasti yhteen mekon blingkorun kanssa, joten ne pääsivät halvasta hinnastaan huolimatta kehystämään kasvojani sanoessani tahdon.

Tässä se pahamaineinen rannekukka, joka meinasi aiheuttaa kaason myöhästymisen vihkimisestä ;) Tosi kaunis ja just mun näköinen harsokukkineen ja kimalluksineen! Kiitos A! <3

Meikistäni oli vastuussa sama ystäväni, joka teki maistraattikampauksenikin. Keskityimme tälläkin kertaa, kuten aina muulloinkin, silmämeikkiin ja tällä kertaa luomiväriksi valikoitui violetin eri sävyt. Me likey! :) Kauheelta tuntui pestä illalla nuo meikit pois, kun olivat niin kivat :')