Something old, something new, something borrowed, something blue

Jotain lainattua. Sen olenkin täällä blogissa jo aiemmin kertonut. Se oli siis kaaso A:n huntu. Kiitos vielä kerran muru lainasta! <3

Jotain uutta mulla oli yllä paljonkin. Esimerkkinä nyt vaikkapa hääpuku, jonka ihana äitini minulle siis osti Tukholmasta reilu vuosi ennen häitä.

Jotain vanhaa. Sitä mulla ei oikeastaan lopulta ollut ollenkaan edes mietittynä. Tai no vitsailin, että oisko se tuo mun aviomies, kun mehän oltiin kuitenkin oltu hääpäivänämme naimisissa jo yli 7 kuukautta ja eihän me muutenkaan enää mitään teinejä olla :D KUNNES sakastissa rakas kaaso A ojensi minulle jotain: kultaisen leveän sormuksen pienillä pinkeillä kivillä. Se oli mun mummuni ja edesmenneen vaarini vihkisormuksista yhteen juotettu koru ja minä saisin pitää sitä sormessani astellessani kirkon käytävää pitkin alttarille. Siinä kohtaa oli kuulkaas tällä tytöllä täydellinen romahtaminen lähellä. Onneksi sain kuitenkin pidettyä itseni kasassa ja suuremmilta tunteenpurkauksilta ja meikkien suttaantumisilta vältyttiin.

Olin tosi otettu tuosta kaasoni ihanasta eleestä enkä tiedä osasinko tuossa tilanteessa, jännittyneessä olotilassa, asiaa hänelle kunnolla edes ilmaista. Mulle merkkasi ihan todella paljon, että osa mun rakasta vaariani asteli mun kanssa yhdessä tuon matkan. Kiitos A! Oot enkeli! <3

Jonain sinisenä toimi sukkanauhassani ollut pieni sininen rusetti. Tai niin ainakin olin etukäteen ajatellut. MUTTA siinä vaiheessa, kun Keken oli hääjuhlassa aika kaivaa sukkanauha mun hameen alta, me hoksattiin, ettei sukkanauha ollutkaan siellä, missä piti :O Mietittiin, että onkohan se tipahtanut seurakuntatalon invavessaan, jossa käytiin kirkon jälkeen XD Ei kuitenkaan, vaan se löytyi lopulta pikkuveljeni luota. Olin vissiin unohtanut kokonaan pujottaa sen reiteeni, hups :)

Mulla ei siis ollut mitään sinistä ylläni kirkon käytävää tepastellessani, mutta lohduttaudun sillä, että mehän oltiin tuossa vaiheessa jo naimisissa, joten ei sitä huonoa onnea vai mitä siitä nyt sitten ikinä seuraakaan, voi ainakaan something bluen puuttumista syyttää ;) Ohuesti silti harmittaa, etten lakannut varpaan kynsiäni sinisellä kampaajan tuolissa hääpäivän aamuna istuessani, vaan valitsin värisävyksi violetin... Sillä oltaisiin tuostakin unohduksesta kunnialla selvitty.

Nyt siellä varmaan mietitään, että miten sen sukkanauhan heiton kanssa sitten kävi, kun sukkanauha oli jäänyt matkasta kokonaan. Hyvin kävi. Mulla oli jostain syystä toinen sukkanauha mukana :) Ehkä mä alitajuntaisesti tiesin, että jotain tällaista tulee tapahtumaan XD

Varasukkanauha.
©Iiro Rautiainen

Esittelyssä: Morsiuspuku

Tässä vaiheessa, kun hääkampaus ja -meikki on täällä blogissa esitelty, olisi ehkä hyvä esitellä eräs toinenkin aika oleellinen asia morsiamen häälookista. Nimittäin hääpuku :) Aloitetaanpa muutamalla kuvalla:

Tämä kuva on yksi mun suosikeistani kaikista
häissä otetuista kuvista <3 Ihanan pikkumurusen
takana näkyy myös vilahdus puvustani ;)
©Iiro Rautiainen

Tämäkin kuva on ihana! Juttutuokio pikkumiehen kanssa.
©Iiro Rautiainen

Puku takaapäin. Hiukan rytyssä vielä
tässä kohtaa.
©Iiro Rautiainen

Ja sivulta.
©Iiro Rautiainen

Ja vielä muutamat edestä ;)
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Mun puku löytyi n. 14kk ennen häitä Tukholman LILLY Brud & Fest -liikkeestä (lisää aiheesta täällä). Se on Lillyn omaa mallistoa vuodelta 2013. Puvun malli on 08-3220-CR, jos jotakuta kiinnostaa :) Jos ollaan rehellisiä, niin tuon reilun vuoden aikana mulle hiipi useaankin otteeseen epäilyksiä puvun suhteen. Lähinnä se johtui varmasti siitä, etten kunnolla muistanut, miltä puku näyttää päälläni. Välillä mietin sen olevan liian pliisu. Välillä taas olin hyvinkin varma siitä, että olin tehnyt oikean valinnan. Kerran näin jonkun huhuilevan samanlaisen puvun perään Facebookin hääkirppiksellä. Siitä tuli hyvä mieli. 

Puku on hyvin erilainen kuin alun perin ajattelin. Näin itseni ennemmin satiinisessa puvussa tai oikeastaan missä tahansa muussa materiaalissa kuin tyllissä. Olin kuvitellut tyllin olevan liian prinsessamaista minulle. Mutta toisin kävi :) 

Puvun malli sen sijaan oli odotettu. Aika pian alettuani sovittelemaan hääpukuja huomasin, että tällainen fit-and-flare -malli on mun vartalotyypille kaikista sopivin. Tai no olisi a-linjainen tai kunnon prinsessamallikin varmasti mennyt, mutta tyyliini sopi hiukan tyköistuvampi ja ei-niin-prinsessamainen mekko. Mekko istui mulle mielestäni hyvin. Joissakin kuvissa, joissa istun, se on toki vähän hassusti kuprulla, mutta annettakoon se puvulle anteeksi :) Ehkä sen kantajakin olisi voinut ajatella vähän enemmän ryhtiään istuessaan ;D

Blingiä puvussa piti tietenkin olla. Olin ehkä hiukan yllättynyt, että noinkin vähän sitä riitti mulle :D Se ehkä olikin se suurin huolenaiheeni matkalla kohti hääpäivää: onko puku tarpeeksi näyttävä? Kuitenkin sovitettuani pukuani ennen Jenkkilään lähtöä toukokuussa, tiesin että kokonaisuus tulee olemaan juhlava. Täytyy aina muistaa, että morsiamen häälookin tekee moni muukin asia kuin pelkkä puku. Niin hiukset, meikki, asusteet kuin kimppukin vaikuttavat kokonaiskuvaan!

Puvussani oli melko pitkä laahus ja JUU kyllähän se oli melko likainen häiden jälkeen, mutta EI se ei haitannut bailaamista tai liikkumista muutenkaan. Puvun helman tylli on hiukan perinteisestä poikkeava muuten siinä mielessä, että se on tuollain jännästi toispuoleinen/viistetty. Kiva yksityiskohta mielestäni! :)

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Olen onnellinen, että päädyin juuri tähän pukuun. Se istui hyvin ja tunsin oloni siinä omaksi itsekseni ja kauniiksi. Se ei ollut liian överi juhlapaikkaamme ajatellen eikä liian pliisu luonteeseeni peilaten. Juuri täydellinen minulle! Kiitos vielä rakas äiti, että tämän kaunokaisen minulle ostit ja ennen kaikkea, että olit mukana sen löytämisessä! <3

Seuraava etappi: Pukeutuminen

Kello oli jo aika paljon, kun pääsimme vihdoin kampaajalta pukeutumaan takaisin pikkuveljeni luo. Olin jotenkin niin lunkina, etten jaksanut stressata ajasta :) Ehkä olisi pitänyt... Alkuperäisen suunnitelman mukaan tavoitteena oli olla kuvaamassa potretteja puolen päivän aikaan ja kello oli meidän saapuessa pukeutumispaikkaan jo vähän vaille klo 12.

©Iiro Rautiainen

"Hmmm... Täällä näyttäis olevan tämmösiä neppareita"
©Iiro Rautiainen

Morsmaikku rentoilee edelleen :)
©Iiro Rautiainen

Apua tarvittiin mekon pukemisen lisäksi 
mm. käsikorun asentamisessa.
©Iiro Rautiainen

Nyöritysohjeita katsottiin videolta.
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

"Kisko vaan vielä tiukemmalle"
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Nuinnikkäästi. Valamista on! :)
©Iiro Rautiainen

YouTube tuli sekä kaasolle että Kekelle tarpeeseen tuona aamupäivänä. Kaaso tsekkasi sieltä puvun nyöritysvideon ja Keke krakan solmimisohjeita. Kiitos nykyaika! :) 

Minun pukemiseen olisi muuten kelvannut toinenkin käsipari, kertoi kaaso. Kun puvun haluaa nyörittää oikein tiukalle, olisi hyvä, kun joku toinen olisi pitämässä nauhoista kiinni samalla, kun niitä kiristetään, etteivät ne pääse nykiessä löystymään.

©Iiro Rautiainen

Vasta ekojen potrettien jälkeen tajuttiin, 
että hihat on fiksua kääntää XD
©Iiro Rautiainen

Näppiksen näppäimistä tehdyt kalvosinnapit.
©Iiro Rautiainen

Ohjeita krakan solmimiseen etsittiin netistä.
©Iiro Rautiainen

Windsor? Puoli-windsor? Joku muu?
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Looking fiiiine! :) 
©Iiro Rautiainen

Muistakaa muuten morsiamet laittaa hiuslakat ja hajuvedet ennen pukeutumista. Mun ajatuksia häätuoksuista ylipäänsä sekä siitä tuoksusta, johon itse päädyin, voit lukea lisää täältä.

Marry me by Lanvin.
©Iiro Rautiainen

Seukki postauksessa esittelyssä hääpukuni. Mukavaa loppuviikkoa! :)

Häiden ehdottomat nou nout

Tämä teksti on odotellut luonnoksissa jo jonkin aikaa julkaisemistaan. Mun on välillä vaikea tehdä päätöksiä häiden suhteen. Päätöksentekoa vaikeuttaa kaikki ihanat ideat, joita netti blogeineen, Pinteresteineen ja muineen on väärällään. Kuitenkin mulla on ollut häiden suhteen alusta asti joitakin juttuja, jotka on ehdottomasti nou nou -listalla. Luin toissapäivänä Two less fish in the sea -blogin Idan postauksen samaisesta aiheesta ja siitä rohkaistuneena ajattelin vihdoin avata omaakin sanaista arkkuani. 

Tarkoituksenani ei ole loukata ketään. Eikä se, etten tahdo jotain tiettyä juttua meidän häihimme, missään nimessä tarkoita sitä, että tykkäisin huonoa siitä, että tuo tietty juttu olisi osana jonkun muun häitä. Arvostan sitä, että hääpäri järjestää itsensä näköiset häät, ja jos joku asia ei sovi meidän häihin, ei se tarkoita, etteikö se sopisi kenenkään häihin. Älkää siis pliis kukaan vetäkö herneitä tai muita palkokasveja nenäänne tästä postauksestani. En halua pahoittaa kenenkään mieltä. Anteeksi jo etukäteen, jos kuitenkin niin tahtomattani teen. 

No niin, let's mennään. Meidän häissä ei tulla näkemään:

1) Ikean kaksipuolisia Tolsby-kehyksiä. Juu, kyllä niistä varmasti saisi koristelemalla ihan kivannäköiset ja helposti teemaan/teemaväreihin sopivat, mutta olen nähnyt niitä Facebookin hääkirppiksellä myynnissä aivan liikaa, joten one word: kyllästyminen. Sama juttu Snärtig-maljakoiden kanssa. Tämän lisäksi ne ovat mielestäni aika, no, rumia.

Kuva

Kuva

2) Sydämiä. Tai saatetaan niitä pienissä määrin nähdä. Hyvinhyvinhyvin tarkkaan harkituissa paikoissa. Jotenkin taidan vaan olla allerginen niille. Varsinkin tällaisille perinteisille kirkkaanpunaisille. 

Kuva

Kuva. Tämä vielä menettelee, vaikka onkin perinteinen punainen.

Kuva. Tämä vähän moderninpi taas on ihan kiva...

3) Vaaleanpunaista. Mä en ole vaaleanpunainen ihminen. Okei, mun juoksupipo on pinkki ja on se joissain pienissä yksityiskohdissa ihan jees, mutta meidän häihin sitä väriä ei tule missään muodossa. Luulen, että sulhanenkin on tähän päätökseen ihan tyytyväinen ;) 

Damn. Tuleepas sittenkin. Mun on pakko saada karkkibuffettiin vaaleanpunaisia ufoja, mutta that's it :) Ja tietty, jos joku vieraista haluaa pukeutua pinkkiin, niin se ei ole kiellettyä :)

Kuva

4) Mies+nainen -kakkukoristetta. Ei humoristista, jossa toinen osapuoli kiskoo toista jalasta. Ei romanttisesti suutelevaa pariskuntaa. Ei minkäänlaista. Sellaista voin harkita, jossa henkilöt ovat "sarjakuvamaisia" tai muuten söpöjä/erilaisia, mutta tällaisia ns. oikean näköisiä ihmisiä meille ei tule.

Kuva

5) Tylli- tms. 80-lukuhenkinen kaari. Tarviiko tätä perustella? :D

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva. Tällainen modernimpi kaari on ihan kaunis.

Kuva. Tämäkin on kiva.

6) Hartiahuiveja kaasoilla. Tai toki jos he ihan välttämättä sellaiset haluavat, niin tietenkin saavat, mutta jotenkin ne on mun mielestä monesti ikään kuin irrallaan muusta pukeutumisesta. Elokuussa ei myöskään mitä luultavimmin ja toivottavimmin ole vielä kauhean kylmä niin toivon, että kaasoni selviävät kemuista ilman moista. Hankitaan varalle vaikka neuletakit tms., jos tarve vaatii. Tähän nyt joku tietenkin sanoo, että eihän kirkkoon saa mennä paljain olkapäin. No joo. Eihän se kai ole suositeltavaa, mutta jospa tuossakin asiassa oltaisiin jo siirrytty 2010-luvulle ja virheestä ei joutuisi ikuiseen kadotukseen ;)

Kuva

Jos meidän häät olisivat talvella, voisin antaa huiveille armoa. Ja kaveriksi vielä tuollaiset ihanat lapaset. Niiiin söpöt!

Kuva. Aivan ihanat lapaset!

7) Vieraita tai hääparia nolaavia ohjelmanumeroita. Toivoisin, että häissämme olisi joku ryöstö, mutta ryöstetyn kohteen palauttamistehtävän en haluaisi olevan laulamista, runonkerrontaa tai muuta ahdistavaa. Eikä pakollinen laulaminen muussakaan kohtaa häissä ole mielestäni suotavaa. En myöskään jaksaisi lakananviikkausleikkiä, säärten tunnustelu -leikkiä tai virolaisia lemmenohjeita. Paljon kivempia ja ei-niin-nähtyjä ohjelmanumeroita kehiin mieluummin! Sellaisiakin kun varmasti on :)

8) Puupölkkyjä pöydissä. Oikeastaan mua vähän ärsyttää, etten mä halua tällaisia. Ne olisivat suht helposti toteutettavissa ja sopisivat häidemme miljööseen, mutte jostain syystä en vain näe niitä osana häitämme.

Kuva

9) Ohjelma/menukolmioita pöydissä. Haluaisin keksiä tilalle jotain tuoreempaa ja erilaista. Tämän ajatuksen saatan kyllä jossain kohtaa joutua pyörtämäänkin, mutta ainakin tällä hetkellä fiilis on nou nou pöytäkolmioille.

Kuva

10) Pioneja, jotka tuntuvat olevan kovassa huudossa tällä hetkellä. Tykkään enemmän esim. neilikoista, harsokukasta, hortensioista ja daalioista, jotka taitavat kaikki olla pioneja edullisempiakin. Tai riippuu toki vuodenajasta, mutta ainakin meidän häiden aikaan. 

Kuva

11) Värillistä hääpukua. Helppohan mulla toki nyt on näin sanoa, kun puku on jo hankittu, mutta jo ennen puvun löytymistä olin sitä mieltä, että hääpukuni tulee olemaan valkoinen. En halunnut edes mitään yksityiskohtia kuten kirjailuja, vyötä tai alushametta värillisenä. 

Kuva

Kuva

12) Save the Date -kortteja. Tällä hetkellä ajatukseni on, että ne ovat vain turhaa rahanmenoa, vaikka kauheasti kaikkia kivoja ideoita netistä löytyykin näiden toteuttamiseen. Uskon, että häiden ajankohdasta tulee puhuttua sen verran monen kanssa, että jospa edes suurin osa tajuaa laittaa hääpäivämme kalenteriin ylös ihan ilman erillistä muistutusta. Fingers crossed! :)

Kuva

13) Ammattilaisvideokuvaajaa. Ei taida budjetti venyä sellaiseen. Ja toisaalta mua myös ehkä hiukan ahdistaa katsoa itseäni videolta, ja varsinkin kuunnella. Toivon kuitenkin, että joku tuttu taltioisi elävääkin kuvaa ainakin vihkitilaisuudessa.

Kuva

14) Boolia. Jos meille viinin ja mietojen alkoholijuomien (ja viskien ja kahvin avecien ja ja ja...? :)) lisäksi tulee jotain muuta alkoholia, niin ehkä sangriaa. Syynä se, että en muista koskaan maistaneeni oikeasti hyvää boolia. Toisaalta tässä voin hyvinkin tulla vielä toisiin aatoksiin, jos löydän kivoja boolireseptejä. 

Kuva

15) Tiaraa morsiamella. En ole enää prinsessa enkä pikkutyttö, joten en näe sellaista kutreillani hääpäivänä. Jonkinlaisen muun hiuskorun haluan kuitenkin ehdottomasti.

Kuva

Että semmottii. Saa nähdä kuinka moni näistä asioita sitten aikuisten oikeasti jää häistämme pois. Luulen, että suurin osa, mutta on seassa muutama sellainenkin, jonka suhteen voin vielä muuttaa mieltäni :)