Mun miähen häälook

Joudun pyörtämään puheeni. Päätinkin esitellä vielä kaiken tasa-arvoisuuden nimessä myös sulhasen ulkonäkökomponentit täällä blogissa ennen varsinaiseen vihkitilaisuuteen siirtymistä. Pahoittelut tästä :)

Keken Ralph Laurenin puvuntakki ja -housut löytyivät täältä Jenkeistä Saks 5th Avenuelta. Olen iloinen, että Kekekin halusi tummanharmaan puvun mustan sijaan. Tummanharmaa (tai -sininen) väri oli meistä sopivampi Keken vaalealle iholle ja blondeille hiuksille. Keke tykästyi harmaaseen sinisen sijaan ja sehän sopi minulle.

Puku on tosi monikäyttöinen ja tiesimme, ettei se jää kaappiin pölyttymään häiden jälkeen. Tämä puku oli siis ehkä miljoona kertaa järkevämpi vaihtoehto kuin alunperin ihastelemani hiukan kiiltävämpää materiaalia olevat puvut :) Good call!

©Iiro Rautiainen

Puvuntakin alle löysimme valkoisen kauluspaidan JC Penneyltä täältä Yhdysvalloista senkin. Paita on Ryan Seacrestin mallistosta ja oonkin siitä aina välillä kiusannut Kekeä ;D Oli muuten yllättävän hankalaa löytää oikeaa "tuxedo shirtiä" eli paitaa, jossa on reiät kalvosinnappeja varten. Kalvosinnapit olin ostanut Kekelle 30-v. synttärilahjaksi ja ne olenkin täällä blogissa jo aiemmin esitellyt.

©Iiro Rautiainen

Paita maksoi 47€ ja siitäkin huolimatta, että se on tosi laadukkaan oloinen, näkyi siitä kuitenkin, niin kuin valkoisista paidoista usein, hiukan läpi, ja siitä syystä halusimme puvuntakin alle paidan lisäksi vielä liivinkin. Me kun oltiin tietenkin varmoja siitä, että puvuntakki päätyy jossain vaiheessa hääillan ankarinta biletysvaihetta sulhon yltä tuolin selkänojalle ;) Ja tuohan liivi tietenkin pukuun myös lisää juhlavuutta.

Liiviäkin etsimme aika pitkään. Tuohon jo hankkimaamme pukuun kun ei yhteenkuuluvaa liiviä ollut olemassa ja haluttiin tummanharmaa liivi esim. mustan sijaan, joka sekin olisi varmasti paremman puutteessa asukokonaisuuteen sopinut. Lopulta aivan lähestulkoon just eikä melkeen samanvärinen tummanharmaa liivi löytyi Jos. A. Bankilta täältä uudelta mantereelta. Meillä kävi melkoinen tuuri, kun noinkin samansävyinen liivi satuttiin löytämään!

©Iiro Rautiainen

Kysyttiin muuten jossain vaiheessa muutamasta Oulun pukuvuokraamosta liivivuokrien hintoja. Huhhuh. Sama oli ostaa omaksi. Esim. Morsiusateljee Katariinassa pelkkä liivivuokraus olisi maksanut 59€.... Tuo omaksi ostamamme liivi kustansi 55€.

Kaulansa ympärille Keke halusi krakan, mikä oli morsiamellekin ok, vaikka rusetti olisikin ollut enemmän tämän mieleen ;) Krakoja ostettiin pari kappaletta, kun ei aluksi osattu päättää kumpi on parempi. Kotona hetken niitä mallailtuamme päädyttiin toiseen ja käytiin ostamassa bestmanille samanlainen. Ylimääräinen kraka annettiin Keken isälle häihin laitettavaksi. Niin kraka kuin vyökin löytyivät Keken luottoliikkeestä täältä Jenkeistä eli JC Penneyltä. 

©Iiro Rautiainen

Sukat ja bokserit halusin ostaa Kekelle itse yllättääkseni hänet hääpäivän aamuna tällä hauskalla etikettijutulla. Bokserit löysin niinkin laadukkaasta ja yllättävästä paikasta kuin Pudasjärven Perhemarketista matkalla mökille :D Sukat ostin Dressmanilta (muistaakseni...) ja ostin sellaiset myös bestmanille, joka tosin sai omansa vasta häiden jälkeen, hups... ;)

Mitäs vielä? Parturissa Keke kävi ihanan serkkuni luona hääviikolla. Kiitos J, että sait järkättyä hiustenleikkuulle niin lyhyellä varoitusajalla aikaa! <3 Viimeiset silaukset Keken hiuksille tehtiin pesun, muotoilutuotteiden ja hiusrajojen siistimisen muodossa Uniquussa hääaamuna samalla, kun meikkaaja-Stella tasoitti Keken ihoa ehostustuotteillaan. Keke hoksasi jostain kuvasta, että sen hiukset oli takaa hiukan pörrössä/pystyssä. Minä en moista huomannut päivän aikana eikä varmasti kukaan muukaan.

Voilá! Näin syntyi aina yhtä komean mieheni hääpäivän look! Oot mussu täydellinen! <3 

©Iiro Rautiainen

Edit. Kengät! Arvasinhan minä, että jotain tästä postauksesta unohtui :) Kengät me löydettiin Oulusta Kenkämeklarista. Siellä oli muutamatkin kivat kopot, mutta päädyttiin lopulta mustiin Vagabondin nauhallisiin peruskenkiin, joita on hyvä käyttää sitten häiden jälkeenkin vaikkapa töissä. Alennuksen jälkeen niille jäi hinnaksi alle 30€, joten hyvä diili tehtiin tässäkin asiassa :)

Täällä mä olen

Pari viikkoa hiljaiseloa takana. Terveys on tässä vähän reistaillut ja ajatukset ovat pyörineet luonnollisesti sen ympärillä. Nyt ajattelin testata, jos tänne kirjoittamalla ja kivempia asioita ajattelemalla saisin mieltäni vähän korkeammalle.

Oulussa oli pari viikkoa sitten Qstock (Kyllä. Olin paikalla, kun Mustan Barbaarin keikka keskeytettiin ;)). Festareista on muodostunut meille sulhon ja kavereiden kanssa jo perinne. Tänäkin vuonna viikonloppu oli ihan huikea, vaikka ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa en ollutkaan. 

Ihanat festarilasit :)

Olin antanut sulholle Qstockiin asti aikaa valita itselleen bestman. Ja yhtään liian aikaisin tai liian myöhään hän ei asiaa hoitanut, vaan juuri tuona viikonloppuna pitkän harkinnan jälkeen, hän pyysi itselleen parhaista parhaimman miehen. Hyvä muruuuu! :) Nyt on siis sekin asia viivattu yli to do -listalta.

Sain yhdeltä kaveriltani suosituksen meikkaajasta. Tavoitteena olisi ottaa tuohon nuoreen neitiin yhteyttä jo tässä lähiaikoina ja kysellä vähän tarkemmin, olisiko hän mahdollisesti kiinnostunut laittamaan ainakin minun naamatauluni kuntoon vuoden päästä.

Serkkuni lupasi kysellä yhdeltä hänen tutulta Dj:ltään, että vieläkö hän heittää keikkaa Oulussa, ja häissä ylipäänsä. Ois nimittäin ihan mahtavaa saada meidän häihin bändin (jota ei ole vielä kunnolla mietitty saatika varattu) lisäksi joku soittamaan biisejä loppuillaksi Spotifyn sijaan!

Valokuvaaja-asia jumittaa vieläkin... :/ Kuulin nimittäin, että yksi tutun tuttuni tekee hääkuvauksia edullisesti... Olin jo aikoja sitten tehnyt päätöksen, että valokuvaaja on nimenomaan se, johon me häissä panostetaan, sillä kuvat ovat yksi niistä harvoista asioista, jotka jäävät hääpäivästä käteen ja muistoksi, mutta olen kuitenkin alkanut epäilemään tätä päätöstäni. Tyhmää, tiedetään...

Otin muuten vastaan uuden liikuntahaasteen, kun juokseminen ei näillä helteillä oikein nappaa ja kahvakuulailunkin aloittaminen on tuntunut liian suurelta ponnistukselta. Born to be your bride. -blogin Nellin innoittamana aloitin n. viikko sitten 30 päivän vatsalihasrääkin. Saas nähdä kykenenkö suorittamaan tämän loppuun. Aika hurjia toistomääriä pitäisi nimittäin loppuajasta jaksaa punnertaa :O

Kukkaruukusta kananhäkkiin. Tiedättekö sen tunteen, kun puhelin piippaa ja sinne ilmestyy viesti, jossa täti kertoo häihin kivan koristeidean? Tai sen tunteen, kun iskä antaa sulle ämpärillisen mustikoita, jotka on itse isolla vaivalla käynyt metsästä keräämästä? Se on hyvä tunne se. Perhe <3

Mustikkasaalis. Kiitos iskä <3

Melekonen sillisalaatti tuli tästä postauksesta. Ens kerralla sitten (ehkä) jotain järkevämpää ;)

Ps. Hoksasin, että Hääsuunnittelun ABC -välilehti oli jostain syystä hävinnyt blogista. Pahoittelut. Nyt se on taas omalla paikallaan.