Terkut Amerikan housewifelta! :)

Tasan viikko sitten oli mun tähänastisen elämäni kaunein, onnellisin ja tunteikkain päivä. Päästiin juhlimaan yhdessä meille tärkeiden ystävien ja sukulaisten kanssa mun ja Keken jo yli vuosikymmenen ajan kestänyttä rakkautta. Päivä oli ikimuistoinen! Vieläkin tuota päivää fiilistellessä nousevat onnenkyyneleet mun silmiini ja niin tulee varmasti tapahtumaan vielä vuosienkin päästä tästä hetkestä. Ollaan me vaan niin järjettömän onnekkaita, kun meillä on ympärillä näin ihania ihmisiä. 

No okei, tällä hetkellä valtameri erottaa meidät läheisistämme, mutta ei anneta sen haitata. Ollaan siis palattu takaisin Jenkkeihin. Viimeiset päivät Suomessa meni sukuloidessa ja haikeita hyvästejä jättäessä. Me kun ei tiedetä, milloin me matkustetaan seuraavan kerran Suomeen. Siihen voi mennä jopa puolitoista vuotta! Vaikka oli haikeaa ja vaikeaa jättää hyvästit kaikille rakkaillemme, ollaan me silti innoissamme meitä täällä rapakon toisella puolella odottavasta seikkailusta. Tästä tulee varmasti mahtavaa! 

Häät tulen käymään läpi täällä blogissa jokaista pienintä piirtoakin myöten (koittakaa kestää ;D). Mitäs muutakaan mää täällä housewifena elellessä tekisin ;) Toivottavasti siellä on vielä lukijoita jäljellä, vaikka muutama kuukausi blogihiljaisuutta onkin takana. Kun jetlag ja flunssa on selätetty, palaan kunnolla taas tänne sorvin ääreen. Pysykää siis kuulolla! <3 

Ps. Oon odottanut koko kesän myös sitä hetkeä, että ehdin jälleen lukemaan teidän muiden ihania hääblogeja. Nyt se hetki on täällä, jee!! :)

Farewell Finland, Welcome Washington

Vihdoin, vihdoin, vihdoin, VIHDOIN! Nyt se on virallista ja varmaa. Me muutetaan Keken kanssa Yhdysvaltoihin, lähelle Washington D.C.:tä pariksi vuodeksi. Viisumit saatiin kätösiimme maanantaina ja lähtö rapakon taa koittaa niinkin pian kuin nyt :) Istutaan tällä hetkellä Helsinki-Vantaan lentokentällä ja odotellaan lentoa Islannin kautta Washingtoniin.

Prosessi lähti käyntiin jo viime vuoden loppupuolella, kun yritys, jossa Keke on töissä täällä Oulussa, osti erään yhdysvaltalaisen firman osaksi liiketoimintaansa. Tuossa yhteydessä Kekelle kerrottiin mahdollisuudesta lähteä komennukselle muutamaksi vuodeksi Jenkkeihin. Yllättävän lyhyen keskinäisen juttutuokiomme jälkeen ilmoitimme Keken töihin, että jos mahdollisuus muuttoon todella tulee, olemme valmiita pakkaamaan kimpsumme ja kampsumme ja suuntaamaan kohti uusia seikkailuja. Ja siitä se asioiden valmistelu sitten lähti.

Viisumit meille myönnettiin pari viikkoa sitten ja eilen ne olivat vihdoin valmiita noudettaviksi postista. Omakotitaloammekaan meidän ei tarvitse laittaa myyntiin, sillä eräät tärkeät läheisemme muuttavat siihen siksi aikaa vuokralle kunnes palaamme takaisin Suomeen. Lapsia ja eläimiä meillä ei ole, joten niiltäkin osin meidän on helppo muuttaa. Ehkä paikkakunnan vaihdos tekee hyvää myös terveydelleni. Työpaikkani minun oli pakko sanoa irti, mutta se ei ollut iso ongelma ei minun eikä työnantajanikaan kannalta; olenhan ollut töistä poissa sairauslomalla jo yli vuoden.

Entäs häät? Nehän teitä hääblogin lukijoita tietenkin eniten kiinnostavat :) Noh, paljastettakoon se nyt sitten tässä, kun paljastelun vauhtiin kerta päästiin; me ollaan jo naimisissa! :O

Me mentiin naimisiin käytännön syistä 29.12. viime vuonna. Tarkoituksenamme oli muuttaa Yhdysvaltoihin jo pian vuoden vaihtumisen jälkeen, mutta valitettavasti lähtö viivästyi viisumiasioiden takia. Mutta siis jos olisimme lähteneet Jenkkeihin jo alkuvuodesta emmekä olisi olleet naimisissa, olisi minun pitänyt käydä Suomessa uusimassa viisumini kolmen kuukauden välein. 
Vaimona vältän tuon ees taas matkustamisen.

Hääjuhlaa vietämme edelleen elokuussa samalla suunnitelmalla kuin aiemminkin. Ainoa mikä muuttuu, on se, että kirkossa vihkimisen sijaan avioliittomme siunataan. Käytännössä siis pappi esittää kysymykset hiukan eri muodossa kuin hän olisi vihkiessä tehnyt. Minun on tarkoitus tulla Suomeen järjestelemään häitä jo juhannusviikolla, kun Keke taas tulee perässä sitten, kun hänen kesälomansa alkaa. Häiden jälkeen suuntaamme takaisin Washingtonin kotiimme.

Tällaisia isoja muutoksia siis meidän elämässä. Me ollaan innoissaan, jännittyneitä, iloisia ja onnellisia. Tämä on sellainen mahdollisuus, jota ei yksinkertaisesti voi jättää käyttämättä! Varmasti meillä tulee ikävä läheisiämme ja Suomea muutenkin, mutta pari vuotta on lyhyt aika. Se menee nopeasti! Ja tullaanhan me välillä käymään täällä ja toivottavasti moni tulisi myös vierailemaan meidän luona siellä rapakon toisella puolella :)

Blogiakin Jenkkilään muutosta ja siellä asumisesta olen suunnitellut, mutta voi olla, että joudun ajanpuutteen vuoksi lykkäämään sen aloittamista vasta häiden jälkeiseen aikakauteen. We'll see! :)

Täydelliset häät

Kävin joitakin vuosia sitten Kemissä teatterimatkalla. Reissusta jäi tosi hyvä mieli ja ollaan sitä muisteltu monesti jälkikäteen. Jostain syystä mulle tuli viime viikolla pakonomainen tarve katsastaa Kemin teatterin tarjonta enkä ollut uskoa silmiäni, kun bongasin esityslistalta sanat: Täydelliset häät! Klikkasin esityksen kuvauksen auki:

"Muistinsa menettänyt sulhanen herää hääpäivän aamuna väärästä vuoteesta tuntemattoman ihmisen kanssa. Väärä vuode sijaitsee hääsviitissä, jonne tunkeutuvat hetkellä millä hyvänsä sekä bestman, morsian että morsiamen äiti. Uloskäynti on tukossa, mitä tehdään?

Suosikkifarssi tutustuttaa katsojan kaikkien häästressien äitiin, hädässä olevan ihmisen nerokkaaseen selviytymiskykyyn, uhrautuvaan ystävyyteen, pätevään hotellisiivoojan rajattomaan ilmaisuskaalaan ja hätävalheiden verkon keskellä yllättävään rakkauteen ensi silmäyksellä.

Takuunaurut tarjoava esitys on päivitetty Kemiin tuoreella suomennoksella ja kuorrutettu tyylikkäällä 90-luvulla. Armotonta menoa eli U Can´t Touch This!"

Kuva

Voiko enää olla täydellisemmän kuuloista esitystä a) pian häitään juhlivalle hääbloggaajalle ja b) ysärihuumaan jo muutama vuosi sitten kybällä hurahtaneelle nostalgikolle?! :) Uskoisin, että ei.

Laitoin saman tien viestiä laajennetulle perheelleni ja sain heti äitini ja veljeni lupautumaan mulle matkaseuraksi. Varaamaamme teatteripakettiin (75€/hlö) kuului yhden yön majoitus Hotelli Merihovissa, kolmen ruokalajin illallinen hotellin ravintolassa sekä tietenkin teatterilippu. Koska oli järkevämpää ottaa kaksi kahden hengen huonetta kuin yksi yhden ja yksi kahden, joutui myös Keke uhrautumaan ja lähtemään mukaamme ;D

Vietimme lauantaipäivän HaaparannaLLA (;D) mm. Ikeassa (taas...) ja Rajalla-ostoskeskuksessa. Häihinkin tarttui jotain mukaan, mutta siitä myöhemmin lisää. Illasta kirjauduimme hotelliin ja suuntasimme teatteriin. Esitys oli ihan viihdyttävä ja hauska, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan hiukan lisää ysärihenkeä ja myös enemmän hääjuttuja. Kannatti kuitenkin käydä! Muuten olisin jäänyt ikuisiksi ajoiksi harmittelemaan missaamaani mun tähän elämäntilanteeseen täydellistä näytelmää.

Kuten sanottua mulla oli siis kokemusta tästä teatteripaketista ja valitettavasti petyimme tällä kertaa kovasti pakettiin kuuluvaan illalliseen. Alkuruoka ei ollut tarpeeksi kuumaa eikä tarpeeksi viileää, joten sen tehtävä ruokahalun herättäjänä ei toteutunut, vaikka savuporoleipästen maku olikin ihan hyvä. Pääruoka oli vaihtunut edellisen kerran suussa sulavasta ja täydellisesti valmistetusta sisäfilepihvistä kuivaan ja mauttomaan kanaan. Anteeksi tylytys, mutta kana ranskalaisineen oli heikkoa huoltoasematasoa. Suklaakakun sijaan "nautimme" jälkkäriksi pallot rakeista, ts. jo kertaalleen sulanutta ja uudelleen jäätynyttä, karamellijäätelöä ilman kastikkeita tai muita lisukkeita. Illallisesta tuli kyllä maha täyteen, ei siinä, mutta edellisen kokemuksemme perusteella odotimme jotain aivan muuta :( 

Vielä kuukausi sitten muistelimme serkkuni kanssa edellistä teatterireissuamme Kemiin ja erityisesti sen upeita makuelämyksiä. Olen puhunut tuosta unohtumattomasta kokemuksestamme moooonelle ja suositellut pakettia kaikille vilpittömästi. Tämän viikonloppuisen perusteella suosituksia ei taida enää tippua... Harmi, sillä hotellin henkilökunta oli ystävällistä eikä paketin hinta tosiaankaan mielestäni päätä huimaa.

Hoksasin lähtiessä, että yhtään
kuvaa ei tullut reissussa otettua.
Tässä tilanteen korjaava otos :)

Meillä oli kaikesta huolimatta tosi kivaa yhdessä kaupoissa kierrellen, tyhmille jutuille nauraen ja lautapeliä yömyöhään hotellihuoneessa pelaillen (meillä vanhuksilla ei käynyt tällä kertaa mielen vieressäkään yöelämään lähtö... :D). Pakko suositella muuten tuota vasta hankkimaani peliä: Maailman ympäri 80 päivässä! Todella positiivinen yllätys :)

Hei niin, mun ihana pikkuveli lupasi hoitaa seremoniamestarin pestin meidän häissä! Jee! Niin huippua! Tiesin, että veluun voi luottaa <3 Se on just sopivan täydellisen rento mutta luotettava ja hauska ja sanavalmis siihen hommaan :)

Tämä postaus oli vähän tällaista ei-niin-häämäistä höpinää, mutta se suotakoon. Ensi kerralla palailen enemmän hääjutuissa! Tulossa ainakin se lupaamani arvonta, juttua hääbändistämne, pitopalvelustamme, hääyön viettopaikastamme ja ja ja... Paljon on hääaiheisia juttuja, joista en vielä ole ehtinyt tänne blogiin postailla. Vi hörs! :)

Häiden ehdottomat nou nout

Tämä teksti on odotellut luonnoksissa jo jonkin aikaa julkaisemistaan. Mun on välillä vaikea tehdä päätöksiä häiden suhteen. Päätöksentekoa vaikeuttaa kaikki ihanat ideat, joita netti blogeineen, Pinteresteineen ja muineen on väärällään. Kuitenkin mulla on ollut häiden suhteen alusta asti joitakin juttuja, jotka on ehdottomasti nou nou -listalla. Luin toissapäivänä Two less fish in the sea -blogin Idan postauksen samaisesta aiheesta ja siitä rohkaistuneena ajattelin vihdoin avata omaakin sanaista arkkuani. 

Tarkoituksenani ei ole loukata ketään. Eikä se, etten tahdo jotain tiettyä juttua meidän häihimme, missään nimessä tarkoita sitä, että tykkäisin huonoa siitä, että tuo tietty juttu olisi osana jonkun muun häitä. Arvostan sitä, että hääpäri järjestää itsensä näköiset häät, ja jos joku asia ei sovi meidän häihin, ei se tarkoita, etteikö se sopisi kenenkään häihin. Älkää siis pliis kukaan vetäkö herneitä tai muita palkokasveja nenäänne tästä postauksestani. En halua pahoittaa kenenkään mieltä. Anteeksi jo etukäteen, jos kuitenkin niin tahtomattani teen. 

No niin, let's mennään. Meidän häissä ei tulla näkemään:

1) Ikean kaksipuolisia Tolsby-kehyksiä. Juu, kyllä niistä varmasti saisi koristelemalla ihan kivannäköiset ja helposti teemaan/teemaväreihin sopivat, mutta olen nähnyt niitä Facebookin hääkirppiksellä myynnissä aivan liikaa, joten one word: kyllästyminen. Sama juttu Snärtig-maljakoiden kanssa. Tämän lisäksi ne ovat mielestäni aika, no, rumia.

Kuva

Kuva

2) Sydämiä. Tai saatetaan niitä pienissä määrin nähdä. Hyvinhyvinhyvin tarkkaan harkituissa paikoissa. Jotenkin taidan vaan olla allerginen niille. Varsinkin tällaisille perinteisille kirkkaanpunaisille. 

Kuva

Kuva. Tämä vielä menettelee, vaikka onkin perinteinen punainen.

Kuva. Tämä vähän moderninpi taas on ihan kiva...

3) Vaaleanpunaista. Mä en ole vaaleanpunainen ihminen. Okei, mun juoksupipo on pinkki ja on se joissain pienissä yksityiskohdissa ihan jees, mutta meidän häihin sitä väriä ei tule missään muodossa. Luulen, että sulhanenkin on tähän päätökseen ihan tyytyväinen ;) 

Damn. Tuleepas sittenkin. Mun on pakko saada karkkibuffettiin vaaleanpunaisia ufoja, mutta that's it :) Ja tietty, jos joku vieraista haluaa pukeutua pinkkiin, niin se ei ole kiellettyä :)

Kuva

4) Mies+nainen -kakkukoristetta. Ei humoristista, jossa toinen osapuoli kiskoo toista jalasta. Ei romanttisesti suutelevaa pariskuntaa. Ei minkäänlaista. Sellaista voin harkita, jossa henkilöt ovat "sarjakuvamaisia" tai muuten söpöjä/erilaisia, mutta tällaisia ns. oikean näköisiä ihmisiä meille ei tule.

Kuva

5) Tylli- tms. 80-lukuhenkinen kaari. Tarviiko tätä perustella? :D

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva. Tällainen modernimpi kaari on ihan kaunis.

Kuva. Tämäkin on kiva.

6) Hartiahuiveja kaasoilla. Tai toki jos he ihan välttämättä sellaiset haluavat, niin tietenkin saavat, mutta jotenkin ne on mun mielestä monesti ikään kuin irrallaan muusta pukeutumisesta. Elokuussa ei myöskään mitä luultavimmin ja toivottavimmin ole vielä kauhean kylmä niin toivon, että kaasoni selviävät kemuista ilman moista. Hankitaan varalle vaikka neuletakit tms., jos tarve vaatii. Tähän nyt joku tietenkin sanoo, että eihän kirkkoon saa mennä paljain olkapäin. No joo. Eihän se kai ole suositeltavaa, mutta jospa tuossakin asiassa oltaisiin jo siirrytty 2010-luvulle ja virheestä ei joutuisi ikuiseen kadotukseen ;)

Kuva

Jos meidän häät olisivat talvella, voisin antaa huiveille armoa. Ja kaveriksi vielä tuollaiset ihanat lapaset. Niiiin söpöt!

Kuva. Aivan ihanat lapaset!

7) Vieraita tai hääparia nolaavia ohjelmanumeroita. Toivoisin, että häissämme olisi joku ryöstö, mutta ryöstetyn kohteen palauttamistehtävän en haluaisi olevan laulamista, runonkerrontaa tai muuta ahdistavaa. Eikä pakollinen laulaminen muussakaan kohtaa häissä ole mielestäni suotavaa. En myöskään jaksaisi lakananviikkausleikkiä, säärten tunnustelu -leikkiä tai virolaisia lemmenohjeita. Paljon kivempia ja ei-niin-nähtyjä ohjelmanumeroita kehiin mieluummin! Sellaisiakin kun varmasti on :)

8) Puupölkkyjä pöydissä. Oikeastaan mua vähän ärsyttää, etten mä halua tällaisia. Ne olisivat suht helposti toteutettavissa ja sopisivat häidemme miljööseen, mutte jostain syystä en vain näe niitä osana häitämme.

Kuva

9) Ohjelma/menukolmioita pöydissä. Haluaisin keksiä tilalle jotain tuoreempaa ja erilaista. Tämän ajatuksen saatan kyllä jossain kohtaa joutua pyörtämäänkin, mutta ainakin tällä hetkellä fiilis on nou nou pöytäkolmioille.

Kuva

10) Pioneja, jotka tuntuvat olevan kovassa huudossa tällä hetkellä. Tykkään enemmän esim. neilikoista, harsokukasta, hortensioista ja daalioista, jotka taitavat kaikki olla pioneja edullisempiakin. Tai riippuu toki vuodenajasta, mutta ainakin meidän häiden aikaan. 

Kuva

11) Värillistä hääpukua. Helppohan mulla toki nyt on näin sanoa, kun puku on jo hankittu, mutta jo ennen puvun löytymistä olin sitä mieltä, että hääpukuni tulee olemaan valkoinen. En halunnut edes mitään yksityiskohtia kuten kirjailuja, vyötä tai alushametta värillisenä. 

Kuva

Kuva

12) Save the Date -kortteja. Tällä hetkellä ajatukseni on, että ne ovat vain turhaa rahanmenoa, vaikka kauheasti kaikkia kivoja ideoita netistä löytyykin näiden toteuttamiseen. Uskon, että häiden ajankohdasta tulee puhuttua sen verran monen kanssa, että jospa edes suurin osa tajuaa laittaa hääpäivämme kalenteriin ylös ihan ilman erillistä muistutusta. Fingers crossed! :)

Kuva

13) Ammattilaisvideokuvaajaa. Ei taida budjetti venyä sellaiseen. Ja toisaalta mua myös ehkä hiukan ahdistaa katsoa itseäni videolta, ja varsinkin kuunnella. Toivon kuitenkin, että joku tuttu taltioisi elävääkin kuvaa ainakin vihkitilaisuudessa.

Kuva

14) Boolia. Jos meille viinin ja mietojen alkoholijuomien (ja viskien ja kahvin avecien ja ja ja...? :)) lisäksi tulee jotain muuta alkoholia, niin ehkä sangriaa. Syynä se, että en muista koskaan maistaneeni oikeasti hyvää boolia. Toisaalta tässä voin hyvinkin tulla vielä toisiin aatoksiin, jos löydän kivoja boolireseptejä. 

Kuva

15) Tiaraa morsiamella. En ole enää prinsessa enkä pikkutyttö, joten en näe sellaista kutreillani hääpäivänä. Jonkinlaisen muun hiuskorun haluan kuitenkin ehdottomasti.

Kuva

Että semmottii. Saa nähdä kuinka moni näistä asioita sitten aikuisten oikeasti jää häistämme pois. Luulen, että suurin osa, mutta on seassa muutama sellainenkin, jonka suhteen voin vielä muuttaa mieltäni :)

Tahtoo häihin!

Mää haluan häihin! Mutta ainakin tällä hetkellä näyttää melko epätodennäköiseltä, että sellaisiin pääsisin ennen omiani, buu :( Ehdotin mm. mun kaasolle, että voisinko lähteä sen aveciksi häihin tänä kesänä, kun sen oma mies ei pääse :D Miten niin muka epätoivoista?! :D Pliis, lähettäkää joku mulle hääkutsu niin ei tarvi tehdä tollasia noloja ehdotuksia enää! ;) 

Ois niin ihanaa päästä fiilistelemään jonkun toisen häitä. Katselisin kaikkea varmasti ihan eri silmin kuin ennen kihlautumistamme. Ois mukavaa tarkastella kaikkia kauniita yksityiskohtia, kiinnittää huomiota aikataulutukseen, makustella eri ruokia, tunnustella eri ohjelmanumeroiden toimivuutta ja kirjata ylös hyviä rakkauslauluja ja bilebiisejä.

Toisaalta oon myös kiitollinen siitä, että näillä näkymin hääkutsuja ei ole tulossa pilvin pimein meidän hääkesälle. Kuvitelkaapa tällainen skenaario, joka ihan oikeasti toteutui kaverilleni muutama vuosi takaperin: hän sai kutsun 6-7 häihin ja useisiin polttareihin samalle kesälle! :O Kaiken kukkuraksi kaverini tekee vuorotyötä, joten voitte kuvitella kuinka vapaiden viikonloppujen kerjääminen ja sumpliminen oli lievästi sanottuna hankalaa. Ja ei tässäkään vielä kaikki: tämän lisäksi tämä kaverini meni myös itse naimisiin samana kesänä!!! Huhhuh, hatunnosto vaan R:lle! En ymmärrä miten selvisit siitä! <3 Vaikka häissä on kuinka ihanaa vierailla, saattaisi tuollaisessa hääsumassa jo epätoivo iskeä. Jopa tällaisella minunkinkaltaisellani häähullulla ;)

Kuvitteellinen hääsuma.

Marry me baby!

Vihdoinkin! Finally! Äntligen! Me mennään naimisiin! Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Blogit itsessään ovat minulle uusi juttu. Olen lukenut tätini leivontablogia ja ystäväni blogia, jossa hän kertoo toiselle paikkakunnalle muuttamisen iloista ja haasteista. Oikeastaan juuri ystäväni on istuttanut minuun pienen bloginkirjoittajan siemenen, sillä hän on aina kehunut kuinka mukavaa ja terapeuttista blogin kirjoittaminen on. Olemme ystäväni kanssa aika samanlaisia, ja sen takia ajattelinkin, että tämä voisi olla minulle hyvä keino jakaa ajatuksiani häiden suunnittelusta. Myös häästressinpurkukanavana uskon tämän toimivan erinomaisesti! Lisäksi luulen, että sulhanen Keke on myös iloinen siitä, että perustin blogin, jonne saan purkaa suurimman hääinnostukseni ja -hössötykseni :)

En ole siis aiemmin blogeja kovin paljon lueskellut, mutta nyt kun minua joulukuussa kosittiin, annoin vihdoin itselleni luvan hääohjelmien katseluun telkkarista (ja digiboksilta, jonne niitä oli kertynyt tuntien ja taas tuntien edestä), häälehtien selailuun ja hääblogien lukemiseen. Kovin montaa blogia en ole vielä ehtinyt ottaa tarkasteluun, mutta täytyy heti suositella kahta: White & Knight ja Makea hääblogi Kiitos teille molemmille! Annoitte minulle lisäpotkua blogin aloittamiseen ja teidän ansiostanne hääkuumeeni sen kun vain nousee! :) Innolla tulevia postauksianne odotellen!

Toivotankin nyt teidät kaikki tervetulleiksi seuraamaan tätä esikoisblogiani ja matkaani kohti elokuisia häitämme vuonna 2015! Odotan innolla kommenttejanne ja otan mielelläni vastaan aiheita, joista kirjoitella! 

Minulle vuosi 2013 olikin oikea Marry me -vuosi, sillä kävin toukokuussa kannustamassa Krista Siegfridsiä äitini kanssa Kööpenhaminassa Euroviisufinaalissa, ja joulukuussa tapahtui siis se kauan odotettu polvistuminen :) Tämä eka postaus onkin siis luonnollista lopettaa näihin tunnelmiin: