keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Paperihääpäivä

Ihan hullua! Siitä on jo tasan vuosi, kun me mentiin Keken kanssa naimisiin. Tasan vuoden minä oon kantanu Keken sukunimeä ja voinut kutsua itseäni Keken vaimoksi. 

Vaikka nuo maistraatissa läheistemme läsnäollessa lausutut tahdon-sanat sinetöivät meidät aviopariksi, niin silti tuntuu oudolta, että tänään on meidän ensimmäinen hääpäivä. Elokuun 8. päivä tuntuu nimittäin itselleni enemmän sellaiselta. Näinpä olin ajatellut, että emme mitenkään erityisesti juhlistaisi tätä päivää. Rakas mieheni oli kuitenkin eri mieltä <3 

Hän saapui töistä kotiin ihanien kimmaltavien kukkien kera (tuntee vissiin harakkansa ;D). Olipa hän myös omin pikkukätösin taitellut kauniit origamijoutsenet paperihääpäivämme kunniaksi (Voiko enää olla suloisempaa?! <3). Lisäksi hän oli tehnyt varauksen kaupunkimme hienoimpaan pihviravintolaan. Siellä nautimme kolmen ruokalajin juhla-aterian ja valitsimme ruoat ruokalistalta, jota koristivat meidän nimemme. 

Paperihääpäivän viettoa <3
Hieno oli menu, vaikka päivämäärä olikin väärin ;)


Blogin joulutaukokin on näin ollen ohi ja seuraavissa postauksissa päästään vihdoin käsiksi hääpäivämme tärkeimpään hetkeen. Meidän joulu täällä Amerikassa sujui oikein mukavissa ja tunnelmallisissa merkeissä. Matkustettiin joulunviettoon tuonne muutaman tunnin ajomatkan päähän. Perille päästiin, vaikka auto hyytyikin kertaalleen tienlaitaan menomatkalla. Joulu meni joutuisasti yhdessä parin muun suomalaisperheen kanssa perinteisiä suomalaisia jouluruokia syöden. Koti-ikävä nosti tietenkin välillä päätään, muttei lainkaan niin paljon kuin, jos olisimme olleet ihan kaksistaan. Ja päästiinhän me kuitenkin osallistumaan meidän Suomen läheisten jouluun, nimittäin Skypen välityksellä.

Suomalaista joulunviettoa Amerikassa.

Muuten meidän joulu oli tosiaan hyvinkin suomalainen. Läheisten puuttumisen lisäksi suurin eroavaisuus Suomen jouluun oli tietty keli. Meidän joulua vietettiin nimittäin 20 LÄMPÖasteen voimin :) Niin ja kyllähän täällä tietty aina välillä tällaisia kaunokaisia tuli vastaan ;'D


Happy holidays! 

tiistai 22. joulukuuta 2015

Kirkko-ohjelma + nessu

Minusta itsestäni on vieraana ihan mukavaa saada jo hääkirkossa jotain asiaan liittyvää lippulappusta kouraan. Niinpä päätin toteuttaa meille kirkko-ohjelmat. Ne, kuten kaikki muutkin häiden paperituotteet, on suunniteltu PicMonkeyllä ja ne noudattelevat ulkonäöltään hääkutsujemme teemaa. Violettia, vihreää, puita ja tutut fontit. 

Ihan perinteisiä paperilippusia en vieraille kuitenkaan halunnut jakaa, vaan jotain hauskaa jekkua niissä täytyi olla. Ihastuin ikihyvikseni ideaan viuhkoista. Toisekseen halusin ehdottomasti varata vieraille nenäliinat. Nämä kaksi ideaa yhdistettiin ja lopputulos oli tämä:


©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen


Viuhkan toisella puolella oli siis kirkko-ohjelma ja toisella puolella teksti "Onnenkyynelille tai siltä varalta, että menee roska silmään" ja nuoli osoittamassa paperin alareunassa sijaitsevaan taskuun, josta löytyy taiteltu nessu. Molempien puolien tekstit on tulostettu ihan tavallisille kopiopapereille. Papereiden väliin on kuitenkin liimattu myös kartonki tuomaan viuhkaan kaivattua jämäkkyyttä. Lisäksi välistä löytyy Sinooperista ostettu puulasta, ns. jäätelötikku (100kpl/4,75€), josta kiinnipitämällä viuhkaa oli helppo heilutella. Liimana käytin ihan tavallista paperiliimaa. Tasku on tehty ihan tavallisella paperitaitoksella ja kaksipuolisella teipillä, joka tosin pysyi vähän huonosti. Kyllähän näissä kieltämättä ihan kivasti hommaa oli, mutta onneksi mulla oli useita innokkaita askartelukäsipareja apuna. Kiitos kaikki apulaiset! <3

Hääpäivämme ei (onneksi) ollut hirveän kuuma, joten viuhkoille ei tainnut kellään olla kauheasti tarvetta, mutta olipahan varauduttu helteisiinkin tällä tavalla vieraat huomioimalla. Suomen kesästä kun ei koskaan tiedä! Viuhkat toimivat yllättäen myös kätevinä lasten viihdyttäjinä :D Nenäliinalle taas taisi olla melko monellakin vieraalla tarvetta... ;) Allekirjoittaneella ainakin :'D Sellainen oli tosin unohtunut ottaa mukaan, mutta onneksi alla olevassa kuvassakin esiintyvä pikkuherra hoksasi mulle sellaisen alttarille kiikuttaa <3

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Mikäli en enää ehdi päivittämään blogia ennen joulua niin toivotan jo tässä kohtaa kaikille teille ihanille lukijoille oikein rauhallista ja rentouttavaa joulua! <3 Meillä onkin tänä vuonna Keken kanssa vähän erilainen joulu luvassa, kun joudutaan viettämään se erossa kaikista rakkaista sukulaisista siellä kaukana Suomessa... Mutta mukava joulu meillekin on varmasti tulossa! Keräännytään nimittäin yhteen muutamien muiden suomalaisten kanssa joulua viettämään ja onneksi Skype on keksitty. Merry Xmas! <3

lauantai 19. joulukuuta 2015

Kirkko ja sen koristelu

En ollut varsinaisesti ajatellut, että jaksaisin kuluttaa aikaa tai rahaa kirkon koristelemiseen. Kiimingin kirkko on kaunis vanha punainen puukirkko eikä se välttämättä koristelua kaipaa.


©Iiro Rautiainen

Vaikken kuluttanut aikaani kirkon koristeiden miettimiseen, ei se silti tarkoita sitä, etteikö meillä sellaisia olisi ollut :D Ostin joskus hääjärjestelyjen alkuvaiheessa Facebookin hääkirppikseltä kasan violetteja pompomeja. Niitä oli sen verran paljon, että vaikka käytimme niitä juhlapaikan koristelussakin, jäi niitä jonkin verran yli. Niinpä hoksasin jäljelle jääneiden olevan täydellisiä kirkon penkkien päähän. Ihan jokaiseen niitä ei riittänyt, mutta ei ollut minusta tarviskaan.


©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Kiitos vielä täti E koristeluavusta! <3 Jätin kirkon pompomien asentamisen täysin hänen vastuulleen ja priimaa tuli.

Pompomit olivatkin ainoita koristeita, jotka me tuotiin kirkkoon. Esim. kukkia emme jaksaneet sinne toimittaa. Kirkon puolesta kukkia kuitenkin löytyi puhujakorokkeen viereltä.


©Iiro Rautiainen

Seuraavissa varsinaisissa kirkkopostauksissa tulee vielä parempia kuvia kirkon sisältä. Stay tuned!

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Kaunistautumisjuttuja ennen häitä

Pistipä tuossa viime postauksen viimeisessä kuvassa eräs juttu silmään ja tajusin, että mullahan unohtui kokonaan kirjoittaa hampaidenvalkaisun lisäksi muista ulkonäköön liittyvistä operaatioista, joita ennen häitä toteutin. Ei, en kuitenkaan mennyt niin pitkälle, että ihan jossain oikeassa toimenpiteessä olisin Tallinnassa pyörähtänyt, vaan nyt on kyse hiukan vähemmän hardcore jutuista :D

Aloitetaas siitä, mistä tämä aihe mulle ylipäänsä tuli mieleen, elikäs rusketuksesta ;D Useampikin häävieras totesi mulle päivän aikana, että on tainnut Jenkkilässä olla hyvät kelit, kun oon niin kivan rusketuksen saanut pintaan. Jep, kyllähän täällä toukokuussa oli ihan kesä jo, mutta auringonotto jäi tosi vähiin, kun mun piti viettää sisätiloissa niin paljon aikaa, ts. shoppailla hääjuttuja ja sisustusjuttuja :D 

Mun hääpäivän rusketus ei myöskään tullut purkista taikka solariumista. Enkä myöskään käynyt suihkurusketuksessa, jota olin ennen häitä pikkuisen jopa mielessäni pyöritellyt. Minä kun en yleensä rusketu, en sitten millään, ja pelkäsin muistuttavani hääpuvussani sitä mulle vähän turhankin tuttua kalkkilaivan kapteenia.

No mistä ihmeestä se hääpäivän bruna mulle sitten ilmestyi? Viime kesäkin kun oli Suomessa vielä normaaliakin sateisempi ja vähäaurinkoisempi. No. Mun rusketus, tai olisiko päivetys ehkä oikeampi termi, on peräisin niinkin eksoottisesta paikasta kuin Suomen Himokselta :D Vietin siellä yhden heinäkuun viikonlopun, joka sattui olemaan säiden puolesta lähes täysi kymppi, ja kärtsäytin hipiääni sen verran, että se muuttui häihin mennessä juuri minulle sopivan sävyiseksi päivetykseksi. Voin suositella Jysäri-viikonloppua Himoksella kaikille tuleville morsiamille siis täydestä sydämestäni! ;) Mutta muistakaa lisätä aurinkovoidetta tasaisin väliajoin!


Vasen kuva otettu eka päivänä, oikealla olevat toka päivänä.
Pientä sävyeroa havaittavissa jo tässä kohtaa.


Noin kolme viikkoa ennen häitä kävin myös kasvohoidossa Kiimingin Mirandasissa, jonne mulla oli ystäviltäni synttärilahjaksi saamani lahjakortti vielä käyttämättä. Olin ajatellut ehkä käyväni hoidossa vielä toisenkin kerran hiukan lähempänä häitä, mutta ihoni oli yllättävän hyvässä kunnossa, joten jätin sen väliin, kun aikakin tuntui olevan kortilla. 

Kokeilin myös sokerointia ensimmäisen kerran elämässäni ja voin kyllä suositella. Ei käynyt yhtään niin kipeää kuin olin etukäteen pelännyt. Bikinirajani sokeroitiin Oulussa LS-Stylessä ja tämän yhden kerran perusteella voin kyllä suositella paikkaa. Sain ajan ihan tooooosi lyhyellä varoitusajalla (taisin edellisenä päivänä soittaa ja varata) eikä toimenpide ollut ollenkaan niin kiusallinen kuin etukäteen ajattelin.

Ruokavaliotani en paljon ehtinyt seurailla parina viimeisenä kuukautena ennen häitä. Keväällä häädieetille oli enemmän aikaa ja tykästyin tuolloin mm. My Fitness Pal nimiseen kännykkäsovellukseen. En ole koskaan tajunnut kaloreiden päälle mitään enkä näin ollen ole niitä koskaan pahemmin seuraillut, mutta tuo sovellus tutustutti minut niiden maailmaan helpolla ja koukuttavallakin tavalla. Sovellus on siis ilmainen kalorilaskuri, johon voi päivän aikana nauttimiensa ruokien lisäksi merkata myös mm. päivän aikana juomansa veden määrän ja liikunnan määrän. Sovellukseen syötetään omia tietoja kuten pituus ja paino, joiden perusteella sovellus laskee, kuinka paljon sinun olisi hyvä päivän aikana syödä kaloreita. Kaikista kätevintä My Fitness Palissa on mielestäni se, että ruokien merkkaamiseen voi käyttää ruoka-ainepaketeista löytyviä viivakoodeja. Piipautat vain viivakoodin puhelimellasi ja tuote ja tuotteen kalorimäärät löytyvät (lähes) aina automaattisesti sovelluksen tietokannasta. Helppoa ku heinän teko!

Siinäpä ne sitten taisivatkin olla. Ihoani hoidin ihan samalla tavalla kuin aina muulloinkin. Hiukset tietty värjättiin hääviikolla. Väristä tuli himpun tumma makuuni, joten olisi ehkä ollut parempi värjätä ne hiukan aiemmin, niin hyvällä tuurilla väri olisi ehtinyt hiukan haaleta häihin mennessä. Mun kampaaja vaan palasi kesälomalta vasta hääviikolla niin se ei ollut mahdollista. Ripsille tai kulmille ei tehty värjäyksiä tai muita ennen häitä. 

Näistä kaunistautumisjutuista oikeastaan hampaidenvalkaisu oli ainoa, jota en ilman häitä olisi luultavasti toteuttanut, joten loppujen lopuksi panostin mielestäni tavallaan aika vähän häiden aikaiseen ulkonäkööni. Kasvohoidoissa käyn muutenkin aina silloin tällöin, hiuksia värjään kampaajalla säännöllisesti. Sokerointia olin jo pitkään harkinnut. Ai niin, ne geelikynnet. Okei, niitä en olisi ottanut, jos häät ei olisi olleet tulossa :) Mutta muuten selvittiin suht halvalla ;)

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Jännäämistä sakastissa

Ajomatkassa toiselta potrettikuvauspaikalta kirkolle meni muutama minuutti. Saavuimme kirkon pihaan ja kipitimme kirkon sivuovesta sisään sakastiin. Pihalla näkyi muutama vieras, joille muistan vilkuttaneeni iloisesti. Oli ihan hullua ajatella, että kohta me seistäisiin Keken kanssa vieretysten alttarilla kaikkien meille rakkaiden ihmisten ympäröiminä! Oli jotenkin sellainen epäuskoinen olo. Nyt se hetki vihdoin oli käsillä!

Sakastissa ehdimme hengailla jonkin aikaa. En yhtään tiedä kuinka kauan tarkalleen. Tuskin hirveän pitkään, mutta jotenkin tuo aika tuntuu näin jälkeenpäin ajateltuna melko pitkältä. Keke kerkesi siellä ollessamme huomaamaan puvuntakkinsa selkämyksen rypistyneen, johon suntio totesi, että kaivetaanpa silitysrauta esille ja siellä ne sitten yhdessä sakastissa, sulhanen ja suntio, silittivät Keken takkia. Suntio suihkutteli suihkepullolla vettä sen selkämykseen sillä aikaa, kun Keke hoiti varsinaiset silityshommat. Harmi, kun tuosta hetkestä ei ole kuvaa (valokuvaaja-Iiro taisi sillä hetkellä olla kirkon puolella kuvaailemassa) :D Tuhannet kiitokset vielä suntiolle silitysavusta! :)

Meitä oli sakastissa aika monta. Kaasot A ja J olivat liittyneet bestmanin ja isäni kera joukkoomme ja kävipä äitinikin siellä pyörähtämässä pyynnöstäni. Vaikka kuinka koitimme olla hissukseen, oli volyymitasoa vaikea säännellä. Jännitys tiivistyi, mutta olin yllättävän rauhallinen eikä liikuttuminenkaan tuntunut olevan lähellä ENNEN KUIN kaaso A ojensi minulle mun "jotain vanhaani", mistä olenkin jo täällä aiemmin kirjoitellut. Onneksi hanat ei kuitenkaan auenneet ihan täysin ja sain vielä jaettua muutaman kiitoslahjankin liikutukseltani :) Niistä myöhemmin lisää.


©Iiro Rautiainen

Näin jälkikäteen ajateltuna niin kyllä mua kuitenkin taisi tuossa vaiheessa jo jännittää melko kovasti. En nimittäin kunnolla muista kaikkia yksityiskohtia sakastissa vietetystä ajasta. En muista kunnolla missä järjestyksessä mikäkin tapahtui. Kävin kierroksilla. Ehkä siihen vaikutti potrettikuvausten nopea tahtikin ja kiireellinen siirtyminen kirkolle. Sen kuitenkin muistan, että olo oli tosi onnellinen ja odottavainen. Kohta. Kohta mennään! 


Sori A! Mulla ei ollu muita sakastikuvia tähän kohtaan ku tämä.

Kysyin Kekeltäkin, mitä se muistaa sakastissa olosta ja sen muistot on ihan samanlaisia kuin minunkin. Sumuisia toisin sanoen. Jännittää on tainnut siis sitäkin ;)

torstai 10. joulukuuta 2015

Mun miähen häälook

Joudun pyörtämään puheeni. Päätinkin esitellä vielä kaiken tasa-arvoisuuden nimessä myös sulhasen ulkonäkökomponentit täällä blogissa ennen varsinaiseen vihkitilaisuuteen siirtymistä. Pahoittelut tästä :)

Keken Ralph Laurenin puvuntakki ja -housut löytyivät täältä Jenkeistä Saks 5th Avenuelta. Olen iloinen, että Kekekin halusi tummanharmaan puvun mustan sijaan. Tummanharmaa (tai -sininen) väri oli meistä sopivampi Keken vaalealle iholle ja blondeille hiuksille. Keke tykästyi harmaaseen sinisen sijaan ja sehän sopi minulle.

Puku on tosi monikäyttöinen ja tiesimme, ettei se jää kaappiin pölyttymään häiden jälkeen. Tämä puku oli siis ehkä miljoona kertaa järkevämpi vaihtoehto kuin alunperin ihastelemani hiukan kiiltävämpää materiaalia olevat puvut :) Good call!


©Iiro Rautiainen

Puvuntakin alle löysimme valkoisen kauluspaidan JC Penneyltä täältä Yhdysvalloista senkin. Paita on Ryan Seacrestin mallistosta ja oonkin siitä aina välillä kiusannut Kekeä ;D Oli muuten yllättävän hankalaa löytää oikeaa "tuxedo shirtiä" eli paitaa, jossa on reiät kalvosinnappeja varten. Kalvosinnapit olin ostanut Kekelle 30-v. synttärilahjaksi ja ne olenkin täällä blogissa jo aiemmin esitellyt.


©Iiro Rautiainen

Paita maksoi 47€ ja siitäkin huolimatta, että se on tosi laadukkaan oloinen, näkyi siitä kuitenkin, niin kuin valkoisista paidoista usein, hiukan läpi, ja siitä syystä halusimme puvuntakin alle paidan lisäksi vielä liivinkin. Me kun oltiin tietenkin varmoja siitä, että puvuntakki päätyy jossain vaiheessa hääillan ankarinta biletysvaihetta sulhon yltä tuolin selkänojalle ;) Ja tuohan liivi tietenkin pukuun myös lisää juhlavuutta.

Liiviäkin etsimme aika pitkään. Tuohon jo hankkimaamme pukuun kun ei yhteenkuuluvaa liiviä ollut olemassa ja haluttiin tummanharmaa liivi esim. mustan sijaan, joka sekin olisi varmasti paremman puutteessa asukokonaisuuteen sopinut. Lopulta aivan lähestulkoon just eikä melkeen samanvärinen tummanharmaa liivi löytyi Jos. A. Bankilta täältä uudelta mantereelta. Meillä kävi melkoinen tuuri, kun noinkin samansävyinen liivi satuttiin löytämään!


©Iiro Rautiainen

Kysyttiin muuten jossain vaiheessa muutamasta Oulun pukuvuokraamosta liivivuokrien hintoja. Huhhuh. Sama oli ostaa omaksi. Esim. Morsiusateljee Katariinassa pelkkä liivivuokraus olisi maksanut 59€.... Tuo omaksi ostamamme liivi kustansi 55€.

Kaulansa ympärille Keke halusi krakan, mikä oli morsiamellekin ok, vaikka rusetti olisikin ollut enemmän tämän mieleen ;) Krakoja ostettiin pari kappaletta, kun ei aluksi osattu päättää kumpi on parempi. Kotona hetken niitä mallailtuamme päädyttiin toiseen ja käytiin ostamassa bestmanille samanlainen. Ylimääräinen kraka annettiin Keken isälle häihin laitettavaksi. Niin kraka kuin vyökin löytyivät Keken luottoliikkeestä täältä Jenkeistä eli JC Penneyltä. 


©Iiro Rautiainen

Sukat ja bokserit halusin ostaa Kekelle itse yllättääkseni hänet hääpäivän aamuna tällä hauskalla etikettijutulla. Bokserit löysin niinkin laadukkaasta ja yllättävästä paikasta kuin Pudasjärven Perhemarketista matkalla mökille :D Sukat ostin Dressmanilta (muistaakseni...) ja ostin sellaiset myös bestmanille, joka tosin sai omansa vasta häiden jälkeen, hups... ;)

Mitäs vielä? Parturissa Keke kävi ihanan serkkuni luona hääviikolla. Kiitos J, että sait järkättyä hiustenleikkuulle niin lyhyellä varoitusajalla aikaa! <3 Viimeiset silaukset Keken hiuksille tehtiin pesun, muotoilutuotteiden ja hiusrajojen siistimisen muodossa Uniquussa hääaamuna samalla, kun meikkaaja-Stella tasoitti Keken ihoa ehostustuotteillaan. Keke hoksasi jostain kuvasta, että sen hiukset oli takaa hiukan pörrössä/pystyssä. Minä en moista huomannut päivän aikana eikä varmasti kukaan muukaan.

Voilá! Näin syntyi aina yhtä komean mieheni hääpäivän look! Oot mussu täydellinen! <3 

©Iiro Rautiainen

Edit. Kengät! Arvasinhan minä, että jotain tästä postauksesta unohtui :) Kengät me löydettiin Oulusta Kenkämeklarista. Siellä oli muutamatkin kivat kopot, mutta päädyttiin lopulta mustiin Vagabondin nauhallisiin peruskenkiin, joita on hyvä käyttää sitten häiden jälkeenkin vaikkapa töissä. Alennuksen jälkeen niille jäi hinnaksi alle 30€, joten hyvä diili tehtiin tässäkin asiassa :)

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kolmas potrettikuvauspaikka

Ennen kuin päästään käsiksi kirkon tapahtumiin esittelen vielä kolmannen potrettikuvauspaikkamme.

Mikäli meillä olisi jäänyt pukeutumisen ja kirkon väliin enemmän aikaa, olisimme mitä luultavimmin käyneet ottamassa kuvia Ainolanpuistossa Oulussa, mutta koska aika oli hilkulla, jätimme puistokuvat väliin ja kuvasimme vain kahdessa paikassa ennen kirkkoa. Kuitenkin auringonlaskun aikaan myöhemmin illalla me livistettiin valokuvaaja-Iiron kanssa vielä lyhyeen potrettikuvaustuokioon juhlapaikkaamme ympäröivään metsään. 

Paikka oli Iiron idea ja oon niin iloinen, että Iiro sen löysi. Tuo laskevan auringon valo on kyllä henkeäsalpaavan upea!


©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Iiro heittäytyi kuvauksiin niin täysillä, että makasi välillä maassa mustikkamättäiden ja poronpapanoiden keskellä, mutta kyllä kannatti:


©Iiro Rautiainen

Hääparin oli tässä vaiheessa jo hiukan hankala keskittyä ja pysyä vakavana:

©Iiro Rautiainen

Tämän rennon kuvaushetken jälkeen morsiamen mekon helma oli täynnä havunneulasia ja muita metsän tuliaisia, mutta mitäs tuosta. Pois alta risut ja männynkävyt. Tästä se ilta vasta alkoi! :) Loppuiltaan tosin palataan vasta myöhemmin takaisin, sillä seuraavaksi pääsee esittelyyn päivän tärkein ja ikimuistoisin hetki, jolloin sanoimme Keken kanssa toisillemme tahdon (jo toisen kerran, mutta kuitenkin).

maanantai 7. joulukuuta 2015

Iiiiiiik, Purppurasade jälleen ehdolla Vuoden Hääblogiksi!

Tänään itsenäisyyspäivänä järjetöntä koti-ikävää potiessani ja lunta ja joulufiilistä epätoivoisesti jostain etsiessäni sain sähköpostia Suomesta. Viestissä Love Me Do -häätapahtuman Nonna kertoi tämän minun piskuisen Purppurasade-hääblogini olevan nyt toista kertaa ehdolla Vuoden Hääblogiksi. Ei olisi kuulkaa parempaan saumaan tuollainen ilouutinen voinut tulla! <3

Olen ihan äärettömän kiitollinen ja otettu tästä tunnustuksesta! Minulle on kunnia olla mukana Vuoden Hääblogi 2016 -äänestyksessä lukuisien muiden upeiden hääblogien kanssa <3 

Löysinpä ehdokkaiden joukosta muutaman minullekin uuden tuttavuuden, jotka aion ehdottomasti heti käydä katsastmassa jahka ehdin. Kehotan teitä muitakin tekemään samoin, sillä Vuoden Hääblogi -äänestyksen ideahan on nimenomaan tutustuttaa uusia lukijoita uusiin blogeihin :)



Oman äänesi voit antaa suosikkiblogillesi kolmessa eri kategoriassa. Äänestysaikaa on 16.1.2016 asti ja äänestää voit kerran päivässä täällä.

Hurmaavaa alkavaa viikkoa kaikille! <3

torstai 3. joulukuuta 2015

Toka potrettikuvauspaikka

Graffitikuvien jälkeen ajoimme Kiimingin Haipuskylään Haukiputaantien varteen idyllisen pitkän koivukujan tykö. Tuo koivukuja toimi toisena potrettikuvauslokaationamme. Tahdoin ehdottomasti puita osan potrettikuvistamme taustalle. Olivathan puut meidän häissä pienoisena teemana! Paikan valitsimme hyvän sijaintinsa lisäksi myös siksi, että Keken vanhemmat tiesivät tienpätkän päässä sijaitsevan talon omistajat, joten luvan kysyminen potrettien otolle oli vaivatonta. 

Sade oli lakannut, joten kuvien otto taivasalla onnistui ongelmitta. Toki hiekkatie oli hiukan märkä ja rapakkoinen sateen jäljiltä, muttei annettu sen häiritä.

Kuvaukset tällä paikalla kestivät vielä vähemmän aikaa kuin ensimmäisessä kohteessa, ehkä n. 10 minuuttia, jos sitäkään. Tehokasta toimintaa! :) Näihin kuviin muistin jopa ottaa hääkimpunkin mukaan :)


Ihana koivukuja! ©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
Keke on niiiin suloinen tässä kuvassa.
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
Pikkusen pitää välillä pönöttääkin ;)
©Iiro Rautiainen

Sitten olikin taas aika nostaa kytkintä. Tällä kertaa suuntana olikin jo Kiimingin kirkko ja meidän avioliiton siunaaminen, huiii! :)

tiistai 1. joulukuuta 2015

Eka potrettikuvauspaikka

Ennen morsiamen ulkoiseen habitukseen tarkemmin perehtymistä jäimme hääpäivämme läpikäymisessä siihen, kun hyppäsimme autoon kaaso S:n toimiessa kuskina ja suuntasimme kohti ensimmäistä potrettikuvauspaikkaamme aikataulusta aika paljonkin myöhässä. Vettä satoi, mutta kuten täällä kerroin, olimme onneksi varautuneet siihen.

Päätimme potrettikuvauspaikat lopullisesti vasta pukeutuessa :D Olimme miettineet vaihtoehtoja, mutta kaikesta pähkäilystä huolimatta emme olleet keksineet kuvauspaikoiksi yhtäkään sisätilaa, vaan kaikki paikat sijaitsivat ulkona. Yksi paikoista oli onneksi kuitenkin katettu, joten päätimme suunnata sinne ensimmäiseksi. Itse asiassa olisimme varmaan suunnanneet sinne sateestakin huolimatta ekana, sillä sen verran paljon tykättiin tuosta paikasta :)

Ajoimme Välivainion K-Supermarketin pihaan, jonne videokuvaajamme Juhokin saapui. Juho-parka oli joutunut odottelemaan meitä jo tovin, olimmehan aikataulusta myöhässä, ja lopullisen kuvauspaikankin ilmoitin hänelle kovin myöhään. Juho ei kuitenkaan ollut tilanteesta moksiskaan, vaan hyppäsi kamerahommiin heti ammattilaisen ottein. Kiitos ja anteeksi vielä Juho! 

Kävelimme lyhyen matkan Kemintien ylittävän ylikulkusillan alle. Tämä graffitein koristeltu paikka toimi ensimmäisenä kuvauslokaationamme. Ihastuin graffititeemaisiin hääkuviin jo hääsuunnittelun alkuvaiheessa ja koitinkin Oulussa kulkiessani katsella ympäristöä sillä silmällä, jotta löytäisin jonkin kivan graffitiseinän potrettikuvien taustaksi. Tämä paikka osoittautui toimivimmaksi logistiikan ja myöskin ulkonäkönsä vuoksi.

Kuvaukset menivät ihan kivasti. Vähänhän meillä tosiaan tuppasi olemaan kiire, mutta ehkä se oli ihan hyväkin: eipähän ainaskaan ehditty paljon jännittelemään kuvattavana olemista :D Nämä tässä lokaatiossa otetut kuvat on mun omia suosikkejani kaikista otetuista potreteista, vaikka kriittinen silmä tietenkin löytää jotain korjattavaa tai parannettavaa lähes jokaisesta kuvasta :D Perfektionisti mikä perfektionisti ;)


©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Vietimme kuvauspaikalla ehkä n. max vartin. Säpäkkää toimintaa! :) Kävellessämme autoille takaisin sade oli lakannut ja valokuvaaja-Iiro pysäytti meidät äkisti. Hän sai inspiraation kävelyreittimme varrelta ja räpsäisi muutaman kuvan keltaisten kukkien keskellä, minkä jälkeen hyppäsimme autoihin ja jatkoimme kohti Kiiminkiä ja seuraavaa potrettikuvauspaikkaa. Siitä lisää seukki postauksessa! :)


©Iiro Rautiainen

tiistai 24. marraskuuta 2015

Leegot kuntoon häitä varten

Oonko jo kertonut, kuinka ihana mies mulla on? ;) Muun muassa siksi, että aivan häiden alla hän lupasi mun mennä hammaslääkäriin korjauttamaan hymyni, mikä ei ole halpaa lystiä laisinkaan.

Joku saattaa ehkä muistaa, että toissa juhannuksena tämä tampio vähän könysi ja katkaisi etu- ja kulmahampaan välisen ylähampaansa. Voin sanoa, ettei ollut mikään kaunis näky se. Koko tuon kesän kuljin terveyskeskuksessa tehty väliaikainen paikka suussani ja häpesin hymyäni. Syksymmällä pääsin vihdoin terveyskeskukseen teettämään pysyvämmän paikan, mutta nättiä hampaasta ei tullut vieläkään ja kaiken lisäksi kuukausien kuluessa oman hampaani nysä alkoi ikävästi tummua paikan vierellä. 

Olin ajatellut käyväni täällä Jenkeissä laitattamassa hampaan kuntoon, mutta lopulta tuo puolitoista kuukautta, jonka ehdin keväällä ennen Suomeen kesäksi paluuta Amerikassa viettää, meni niin nopeasti, että hammaslääkäri jäi vain haaveeksi. Kesällä Suomessa aloin kuitenkin jälleen miettiä ja arvioida tuon tk-hampaani ulkonäköä ja tulin aina vain varmemmaksi, että haluan sen olevan häissä, ja ennen kaikkea hääkuvissa, erinäköinen.

Niinpä Keken kanssa keskusteltuani ja yksityisiltä hammaslääkäreiltä tarjouksia pyydettyäni varasin ajan Oulun HammasAariaan Heidi Hariselle. Aikataulu hampaan korjaukselle oli hyvin nafti ja ajoittui lomasesongille. Tarjouksia pyytäessäni aikaa häihin taisi olla kolmisen viikkoa. HammasAariaan aika järjestyi nopeasti ja helposti ja sainpa hampaan korjauksen lisäksi mahdutettua mukaan vielä hampaiden valkaisunkin. Kerrankos tuota naimisiin mennään ;) 

Noh, nyt teitä tietenkin kiinnostaa, mistä hampaani suhteen ulkonäöllisesti lähdettiin liikkeelle ja mihin päädyttiin. Tässä kuva lähtötilanteesta:


Tummentuma näkyy selkeästi, eikös vaan?


Heidin kanssa päädyimme siihen, että ensin hampaat valkaistaan ja hääviikolla, kun valkaisusta on kulunut tovi, tehdään minulle uusi hammaskruunu heidän omalla Cerec-laitteellaan.

Hampaiden valkaisussa kävin niin ikään HammasAariassa. Hintoja vertailtuani olisi valkaisun saanut joistain muista Oulun yksityisistä hammaslääkärikeskuksista halvemmalla, mutta ajattelin, että on helpompaa, kun kaikki tehdään samassa paikassa. 

Valkaisu tapahtui suuhygienistin toimesta. Toimenpide kesti sellaiset pari tuntia. Tämä morsmaikku oli vissiin vähän väsynyt valkaisun aikana, sillä meinasin oikeasti nukahtaa siihen penkkiin. Melko saavutus, kun meinaa nukahtaa hammaslääkäriin ;)

Ensiksi suuhygienisti muistaakseni puhdisti hampaani jollain tehokkaalla aineella ja suojasi ikenet huolellisesti, jotta valkaisuainetta ei pääse leviämään niihin. Suuhuni aseteltiin tuo tuommoinen suun auki pitävä, vähän epämukavankin näköinen muovitellinki ja sitten hampaisiin levitettiin valkaisuainetta, annettiin vaikuttaa, levitettiin valkaisuainetta, annettiin vaikuttaa. Tämä toistui joitakin kertoja. Viimeisellä vaikutuskerralla hampaitani vihloi hiukan, mikä on siis normaalia, mutta muutoin operaatio ei ollut lainkaan kivulias. 

Pariin päivään valkaisun jälkeen ei saanut nauttia värjääviä ruokia tai juomia, kuten kahvia, kokista, mustikoita jne. Muutaman kerran hampaita vihloi valkaisun jälkeisinä parina päivänä, mutta muuten kaikki oli hyvin. Kävin hygienistin suosituksesta ostamassa apteekista vihlontaa ehkäisevää hammastahnaa, joka ehkä auttoi vihlonnan torjumisessa.

Tässäpä ennen ja jälkeen kuvat:



Alkuväri oli 2,5 M2 ja loppuväri 1 M1, mitä ne nyt sitten ikinä tarkoittaakaan :D En tiedä saako näistä kuvista kovin hyvää käsitystä siitä, kuinka paljon hampaat vaaleni, mutta itse olin kyllä ihan tyytyväinen lopputulokseen. Parhaiten eron huomaa vertaamalla oikeanpuoleisen jälkeen-kuvan muiden hampaiden väriä korjattavaan hampaaseeni, joka on siis suurimmaksi osaksi materiaalia, joka ei valkaisussa väriään muuta. Eihän nämä mun hampaat vieläkään minkään amerikkalaisen Pepsodent-hymyn kriteerejä täytä, mutta kelpaavat mulle. Ainakin itse huomasin niissä eron ennen ja jälkeen ja eikös se SE nimenomaan ole se pääasia :)

Valkaisun jälkeen piti tosiaan odotella joitakin päiviä, jotta hampaiden väri stabilisoituu ja tiedämme minkä värinen kruunusta tulee tehdä. Heidi teki mielestäni tosi hyvää työtä hampaani suhteen. MUTTA heti hänen luotaan uusi hammas suussani poistuessani ja Kekelle uutta hymyä näyttäessäni, huomasi Keke oman hampaani kuultavan edelleen posliinipaikan alta hiukan. Kun tarkkaan katsoin niin huomasin sen itsekin, mutta en jäänyt sitä kuitenkaan murehtimaan. Häiden alla oli paljon muutakin mielessä ja hammas oli joka tapauksessa paljon kauniimpi kuin aiemmin. Häiden jälkeen mietin ottavani Heidiin vielä yhteyttä kysyäkseni tuosta tummentumasta, mutta Suomessa oloaikaa oli jäljellä vain muutama päivä enkä ehtinyt, tai halunnutkaan, kiirehtiä hampaan korjausta enää siinä vaiheessa. Minulle oli tärkeämpää viettää aikaa sukulaisten ja ystävieni kanssa. Sitä paitsi olin oikeastaan hampaaseen ihan tyytyväinen, joten senkin takia yhteydenotto Heidiin jäi tekemättä.

Kuitenkin hääkuvat saatuamme huomasin, että hammaskruunun alla oleva oma tumma hampaannysäni erottuu kuin erottuukin joissakin niistä ikävästi. Ei kaikissa kuvissa, mutta osassa. Päätin laittaa asiasta Heidille viestiä esimerkkikuvien kera ja hän vastasi minulle hyvin nopeasti olevansa kanssani täysin samaa mieltä, ja että mikäli olen tulossa käymään Suomessa, korjaa hän asian. Takuuna tietenkin. Ihan mahtavaa! Me so happy! Ja vaikka muutama hääkuva menikin "pilalle" tuon kruunun alta kuultavan tumman takia, pitää muistaa, että tilanne olisi voinut olla häiden aikaan paljon huonompikin. 

Tässä vielä jokunen kuva, joissa mielestäni tuo mainitsemani tummentuma selkeästi näkyy. Nämä voi hyvinkin olla näitä "ei-sitä-huomaa-kukaan-muu-ku-sää-ite" -juttuja, mutta eikös sekin ole ihan riittävä syy? ;)


©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Halpaa lystiä tämä tämmöinen hampaiden fiksaaminen ei missään nimessä siis ole ja olen kyllä tosi onnellisessa asemassa siinä mielessä, että jopa ennen niinkin isoa rahasyöppöä kuin häitä, hampaat pystyttiin kuntoon laittamaan. Hammaskruunu maksoi kipeät 690€ ja valkaisu 248€. Auts. Eli pieni neuvo: jos vaan mahdollista, niin älä kaatuile naamallesi ja katko hampaitasi. Tulee kalliiksi. Mutta jos vahinko sattuu, niin Aaria oli ihan kelpo paikka hampaasi korjauttaa.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Lisää kukkia: Vieheet

Vieheisiinkin olin hiukan pettynyt, sillä mukailivathan ne hääkimppuni ulkonäköä, johon en ollut tyytyväinen. Väri oli väärä, liian punainen. Muuten vieheet olivat oikein nätit: neilikka ja harsokukkaa, juuri kuten toivoin. Yksinkertaiset, mutta kauniit. Tilasin vieheet Kekelle, bestmanille sekä molempien meidän isille. Kaikki vieheet olivat samanlaisia ja maksoivat 10€/kpl. 

Bestmanin vieheen asennusta.
©Iiro Rautiainen

lauantai 14. marraskuuta 2015

Hääkimppuni mun

Yksi niistä harvoista asioista, joihin olin hiukan pettynyt häälookissani, oli hääkimppu. Sen muoto ja tyyli olivat aika lähellä sitä, mitä etukäteen ajattelin, mutta värit eivät olleet oikeastaan sinne päinkään. Tällaista halusin:

Tämän kimpun värimaailma on
lähes täydellinen!
Kuva.
Tämän kimpun muoto on ihana ja
tykkään noista vihreistä "pavuista".
Kuva.
Tässä kimpussa pidän siitä,
että violettia on suht paljon.
Kuva.
Ihania nuo hopeiset " harsokukat".
Kuva.
Kukkina hortensiaa, ruusua
ja harsokukkaa.
Kuva.

Mutta tällaista sain:

©Iiro Rautiainen

Kimpun värit eivät ole valitettavasti yhtään sitä, mitä halusin. Vihreä on liian tummaa, syksyistä ja jotenkin tunkkaisen sammaleista. "Violetit" sävyt taas eivät ole mielestäni violettia nähneetkään, vaan ovat lähempänä viininpunaista. Sanalla sanoen fiilis oli pettynyt. 

Saan kuitenkin ehkä syyttää tästä lopputuloksesta hiukan myös itseäni. Kimppu ja häiden kukat ylipäänsä ei olleet missään nimessä mun hääprioriteettilistan kärkipäässä, joten en ehkä jaksanut uhrata niille tarpeeksi aikaa. Lähetin kyllä etukäteen kukkakauppaan sähköpostilla inspiraatiokuvia (itse asiassa kaikki nuo yllä olevat viisi kuvaa tästä postauksesta) ja jätin huoletta vastuun kimpusta ja vieheistä ammattilaisille. En todellakaan ole mikään viherpeukalo, joten koin järkevimmäksi jättää kukista huolehtimisen jollekin muulle asiasta enemmän tietävälle. Turhaan stressaisin asiasta, josta mulla ei ole tietotaitoa. Kukkakaupasta vakuutettiin, että visioni tuli hyvin ilmi esimerkkikuvien avulla. Kerroin vielä kuvien lisäksi sanallisestikin haluavani kukiksi hortensiaa, neilikkaa ja harsokukkaa ehkä ruusua ja väreiksi tummanviolettia, hailakan vaaleanvihreää ja valkoista.

Sain hääviikolla kukkakaupasta tekstiviestin, jossa oli kuva yhdestä noista kimpussa käytetyistä punertavista kukista ja kysymys voiko kimpussa käyttää kyseistä kukkaa. Sen pidempiä miettimättä vastasin, että antaa palaa vaan. Luotin edelleen sokeasti siihen, että muut hääkimpun kukat ovat oikeammanvärisiä. Jos olisin ollut fiksumpi, olisin jo tuossa kohtaa tajunnut, että kimpun suhteen oltiin menossa aika kovaa vauhtia pöpelikköön. Jostain syystä mulla ei kuitenkaan hälytyskellot ollenkaan soineet. Oma visioni hääkimpusta oli niin selkeä, että ajattelin sen olevan yhtä selkeä myös kimpuntekijällä. Huokaus. Aina kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin on suunnitellut. 

Hääpäivänä en kuitenkaan jaksanut sen enempää murehtia pieleen mennyttä kimppua. Ehkä jos olisin aamulla itse ollut sitä noutamassa kukkakaupasta, olisi muutama ärräpää saattanut lipsahtaa, mutta onneksi olin delegoinut tuon homman Kekelle. Siinä vaiheessa, kun näin kimpun eka kertaa, oli meillä jo sen verran kiire kuvauksiin ja kirkkoon, ettei aikaa harmittelulle jäänyt.

Jos jotain positiivista tästä kukkaepisodista pitää sanoa, niin palvelu Kiimingin Kukka- ja Hautauspalvelussa oli joka kerta siellä vieraillessani hyvää ja ei tuo kimppu kuitenkaan ihan metsään mennyt: olihan siinä toivomiani kukkia ja kimpun muoto oli sinne päin. Harmi vaan, että kimpun värit oli mulle se ykkösjuttu ja kun siinä mentiin pieleen, niin paljoa ei ollut enää pelastettavissa. Jotain positiivista on myös se, että onneksi en tilannut erillistä heittokimppua, vaan sain luovuttaa tuon epäonnisen puskani sitä paljon enemmän arvostaviin käsiin. Ja eipähän tarvitse näin jälkikäteen harmitella, että oisko kimppu sittenkin pitänyt kuivattaa tai jollakin muulla tavoin säilöä, kun ei se kerta ihan mieluinen ollut :)