Farewell Finland, Welcome Washington

Vihdoin, vihdoin, vihdoin, VIHDOIN! Nyt se on virallista ja varmaa. Me muutetaan Keken kanssa Yhdysvaltoihin, lähelle Washington D.C.:tä pariksi vuodeksi. Viisumit saatiin kätösiimme maanantaina ja lähtö rapakon taa koittaa niinkin pian kuin nyt :) Istutaan tällä hetkellä Helsinki-Vantaan lentokentällä ja odotellaan lentoa Islannin kautta Washingtoniin.

Prosessi lähti käyntiin jo viime vuoden loppupuolella, kun yritys, jossa Keke on töissä täällä Oulussa, osti erään yhdysvaltalaisen firman osaksi liiketoimintaansa. Tuossa yhteydessä Kekelle kerrottiin mahdollisuudesta lähteä komennukselle muutamaksi vuodeksi Jenkkeihin. Yllättävän lyhyen keskinäisen juttutuokiomme jälkeen ilmoitimme Keken töihin, että jos mahdollisuus muuttoon todella tulee, olemme valmiita pakkaamaan kimpsumme ja kampsumme ja suuntaamaan kohti uusia seikkailuja. Ja siitä se asioiden valmistelu sitten lähti.

Viisumit meille myönnettiin pari viikkoa sitten ja eilen ne olivat vihdoin valmiita noudettaviksi postista. Omakotitaloammekaan meidän ei tarvitse laittaa myyntiin, sillä eräät tärkeät läheisemme muuttavat siihen siksi aikaa vuokralle kunnes palaamme takaisin Suomeen. Lapsia ja eläimiä meillä ei ole, joten niiltäkin osin meidän on helppo muuttaa. Ehkä paikkakunnan vaihdos tekee hyvää myös terveydelleni. Työpaikkani minun oli pakko sanoa irti, mutta se ei ollut iso ongelma ei minun eikä työnantajanikaan kannalta; olenhan ollut töistä poissa sairauslomalla jo yli vuoden.

Entäs häät? Nehän teitä hääblogin lukijoita tietenkin eniten kiinnostavat :) Noh, paljastettakoon se nyt sitten tässä, kun paljastelun vauhtiin kerta päästiin; me ollaan jo naimisissa! :O

Me mentiin naimisiin käytännön syistä 29.12. viime vuonna. Tarkoituksenamme oli muuttaa Yhdysvaltoihin jo pian vuoden vaihtumisen jälkeen, mutta valitettavasti lähtö viivästyi viisumiasioiden takia. Mutta siis jos olisimme lähteneet Jenkkeihin jo alkuvuodesta emmekä olisi olleet naimisissa, olisi minun pitänyt käydä Suomessa uusimassa viisumini kolmen kuukauden välein. 
Vaimona vältän tuon ees taas matkustamisen.

Hääjuhlaa vietämme edelleen elokuussa samalla suunnitelmalla kuin aiemminkin. Ainoa mikä muuttuu, on se, että kirkossa vihkimisen sijaan avioliittomme siunataan. Käytännössä siis pappi esittää kysymykset hiukan eri muodossa kuin hän olisi vihkiessä tehnyt. Minun on tarkoitus tulla Suomeen järjestelemään häitä jo juhannusviikolla, kun Keke taas tulee perässä sitten, kun hänen kesälomansa alkaa. Häiden jälkeen suuntaamme takaisin Washingtonin kotiimme.

Tällaisia isoja muutoksia siis meidän elämässä. Me ollaan innoissaan, jännittyneitä, iloisia ja onnellisia. Tämä on sellainen mahdollisuus, jota ei yksinkertaisesti voi jättää käyttämättä! Varmasti meillä tulee ikävä läheisiämme ja Suomea muutenkin, mutta pari vuotta on lyhyt aika. Se menee nopeasti! Ja tullaanhan me välillä käymään täällä ja toivottavasti moni tulisi myös vierailemaan meidän luona siellä rapakon toisella puolella :)

Blogiakin Jenkkilään muutosta ja siellä asumisesta olen suunnitellut, mutta voi olla, että joudun ajanpuutteen vuoksi lykkäämään sen aloittamista vasta häiden jälkeiseen aikakauteen. We'll see! :)

8.8.2015

Millä perusteella te olette valinneet hääpäivänne ajankohdan?

Me olemme sulhon kanssa olleet koko seurustelumme ajan sitä mieltä, että menemme kihloihin vasta sitten, kun olemme valmiit lyömään lukkoon myös hääpäivän päivämäärän. Olemme siinä mielessä kai vanhanaikaisia eikä pitkä kihlaus siis tullut kyseeseen.

Jouluaattoisen kosinnan jälkeen päätimme pian, ettemme mene naimisiin vielä vuonna 2014. Häähössöttäjänä ja suunnittelijaluonteena halusin, että häiden järjestämiseen jää varmasti tarpeeksi aikaa. Eihän puolessa vuodessa ehtisi millään hössöttää ja suunnitella tarpeeksi! :) Sulho taisi miettiä enemmän rahapolitiikkaa ja sitä, että ehdimme säästää enemmän rahaa puolentoista vuoden kuin puolen vuoden aikana.

Kesähäät ovat olleet aina haaveissamme. Emme oikeastaan edes miettineet muita vaihtoehtoja. Olen melkoinen vilukissa, joten talvihäissä paleleminen ei innostanut. Syksy ja kevät taas ovat epävakaisia sään suhteen. Ajatus (räntä)sateesta ja kurakeleista hääpäivänämme ei kiehtonut. Suomen säästähän ei koskaan voi olla varma, mutta todennäköisyys siitä, että aurinkoinen keli sattuu kohdalle kesäkuukausina, on luonnollisesti suurempi kuin muina vuodenaikoina.

Kokemuksia tästä elokuvasta? Kannattaako katsoa?

Elokuu valikoitui hääpäivämme kuukaudeksi siksi, että tämänhetkisessä työssäni minulla ei ole mahdollisuutta pitää kesälomaa kesä- tai heinäkuussa. Toiveena oli, että saisin viettää lomaa viikon pari ennen ja jälkeen häiden, jotta viime hetken häävalmisteluja ei tarvitsisi tehdä työpäivien ohessa ja häiden jälkeen ei tarvitsisi heti palata sorvin ääreen. Saisin siis keskittyä yksinomaan häihin häitä edeltävinä viikkoina ja vetää kunnolla henkeä häiden jälkeen.

Miksi sitten valitsimme hääpäiväksi juuri kahdeksannen päivän kahdeksatta? Mielestäni numero kahdeksan on numeroista kaunein. Se on lempparinumeroni ja pidän sitä jossain määrin onnennumeronanikin (huh, mikä sanahirviö :)). Toinen syy päivämäärän valinnalle on se, että sulholla on (toivottavasti) helpompi muistaa hääpäivämme tulevina vuosina, kun ei tarvitse muistaa kuin yksi numero. Päivämäärien muistaminen on sulholle, sanotaanko vaikka, joskus hiukan haastavaa ;)

Tällaisilla perusteilla päädyimme siis menemään naimisiin 8.8.2015. Tuohon ihmeelliseen ja onnelliseen hetkeen on vielä 506 päivää, ts. 1 vuosi, 4 kuukautta, 2 viikkoa ja 5 päivää (mutta kuka niitä muka laskee? :)).