Näytetään tekstit, joissa on tunniste puheet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puheet. Näytä kaikki tekstit

perjantai 21. lokakuuta 2016

Puheenvuoro: Morsiamen isä

Voi että, tänään on kyllä niin täydellinen päivä tälle mun seuraavalle postaukselle. Tänään (täällä meillä on vielä 20. päivä) on nimittäin mun maailman kilteimmän ja hyväsydämisimmän iskäni synttäripäivä ja tarkoituksena olisi siis kertoa hieman enemmän hänen osuudestaan meidän hääpäivän kulussa. Kuten jo aiemmin mainitsin oli iskä tietenkin tukeni ja turvani, kun astelin kirkonkäytävää pitkin kohti alttaria ja Keken käsivartta, mutta iskällä oli myös toinen erittäin koskettava ja ikimuistoinen tehtävä hääjuhlassamme. Ruokailun jälkeen oli nimittäin aika seuraavan puheen. Eikä ihan minkä tahansa puheen, vaan rakas iskäni siis asteli mikin ääreen selvästi hiukan jännittäen. 

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
Kyllä sieltä hymyjäkin irtos <3
©Iiro Rautiainen

Iskä ei ole se kaikista kovaäänisin eikä suupaltein ihminen, joten jo ylipäänsä se, että hän uskaltautui vieraiden eteen puhetta pitämään, oli aivan järkyttävän ihanaa. Iskä on herkkä ja tunteellinen luonteeltaan, joten luulen, että eniten häntä koko tilanteessa jännittikin se, kuinka hän pysyy kasassa ja pystyy ylipäänsä pitämään puheen loppuun saakka mahdollisilta ja hyvinkin todennäköisiltä kyyneliltään. Kuitenkin jo tässä vaiheessa voin kertoa, että puhe meni aivan tosi hyvin, vaikka välillä pientä herkistymistä olikin havaittavissa. Iskän puolelta siis. Yleisössä ja allekirjoittaneessa herkistyminen kun ei nimittäin ollut pientä nähnytkään, sillä minä ainakin pillitin kuin pikkuvauva suurimman osan ajasta :'D

Itkunsekainen hymy.
©Iiro Rautiainen
No ugly crying ei ihan toteutunut ;'D
©Iiro Rautiainen
Tässä kohtaa taidettiin puhua meidän paluusta Amerikkaan...
©Iiro Rautiainen
Vieraillakin oli kyynel herkässä <3
©Iiro Rautiainen
Ryhmähali iskän puheen jälkeen <3
©Iiro Rautiainen

Iskän puhe oli kaikkea, mitä vain toivoa saattaa. Hauska, koskettava ja kattava. Se kertoi niin minusta kuin Kekestä ja meistä yhdessä. Se kertoi menneistä tapahtumista ja tulevaisuudesta. Se sisälsi neuvoja ja ohjeita. Ja kuten sanottua se siis itketti ja se nauratti. En olisi voinut toivoa mitään enempää. Mun sydän pakahtuu edelleen joka kerta, kun mä ajattelen tuota puhetta ja mun silmiin kohoaa onnenkyyneleet. Mä olen niin ylpeä mun iskästä ja niin onnellinen siitä, että iskä on mun iskä ja, että se antoi meille tämän ihanan muiston, jota me voidaan vielä vuosienkin päästä muistella lämmöllä ja rakkaudella. 


©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Keke sanoi häiden jälkeen, että koko päivän koskettavin kohta, sellainen jonka aikana hänen oli kaikista vaikeinta pidättää kyyneliä, oli juuri tämä iskän puhe. Siinä kuulemma vaan on sitä jotain, kun raavas mies itkee, ja olen Keken kanssa kyllä täysin samaa mieltä. Mullahan silmät kostuu heti, kun kuka tahansa itkee, mutta on siinä vaan jotain erityisen koskettavaa, jos näkee, kun mies herkistyy. Kai sitä todistaa harvemmin ja näin se tuntuu jotenkin erityisen syvällä sydämessä. Kiitos vielä iskä! <3 Oot rakas!

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Ai niin, ja jäihän meille vielä ihan konkreettinenkin muisto tuosta iskän puheesta. Iskä nimittäin esitteli vielä puheensa lopuksi hankkimansa valokuva-albumin, johon hän kehotti vieraita jättämään terveisiä mulle ja Kekelle. Se toimi siis ikään kuin vieraskirjana, johon voimme sitten häiden jälkeen teettää myös valokuvia. Ihana ajatus! Näin me saatiin häihin ihan perinteinenkin vieraskirja sormenjälkipuun ja Mad libsien lisäksi, mikä oli tosi kiva juttu.


©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Hyvää syntymäpäivää vielä iskälle ja aurinkoista syksyn jatkoa kaikille teille lukijoille! Täällä Jenkkilässä on ollu viime päivät tosi lämmintä, n. 30 astetta, mutta eiköhän se syksy tännekin pikkuhiljaa saavu. Jouluksi mekin päästään sitten nauttimaan kunnon pakkasista, sillä tarkoituksena olisi lentää silloin Suomeen pikkuvisiitille. Jei! :)

torstai 30. kesäkuuta 2016

Tervetulopuhe ja onnittelut

Suomen vieraat ovat vielä sen verran jetlageissaan, että menivät aikaisin nukkumaan, joten kerkesinpäs tekemään pikakurkkauksen tänne blogin puolelle :)

Rakas pikkuveljeni ja seremoniamestarimme lupautui pitämään mun ja Keken saavuttua juhlapaikalle lyhyen tervetulopuheen, jonka jälkeen nostimme maljat. Puhe oli ihan nappiin siihen tilanteeseen, kun kaikki jo varmasti odottivat kärsimättömästi mahoihinsa täytettä; hauska, lyhyt ja ytimekäs. Kiitos M! <3

Tervetulopuheen pitäjä <3
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
"Tämä on ilon paeva, tämä on onnen paeva" XD
©Iiro Rautiainen
"Skååål!"
©Iiro Rautiainen

Kilistelyjen jälkeen olikin sitten aika siirtyä onnittelujonoon ja siitä vieraat saivat jatkaa suoraan buffetpöydän antimien kimppuun. Oli ihana päästä tervehtimään vieraitamme ja vaihtaa heidän jokaisen kanssa pikaisesti kuulumisia. 

Mummu <3
©Iiro Rautiainen
Äiti ja poika <3
©Iiro Rautiainen
Pikkuherran kanssa tutustumista <3
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
Vasemmalla meneillään kunnon miehinen halaus/kädenpuristus :D
©Iiro Rautiainen

Onnittelujen jälkeen suuntasimme Keken kanssa viimeisinä buffetpöydän ääreen. Olen tyytyväinen päätökseemme tehdä asiat näin, hieman "epäortodoksisesti". Järjestelyjen myötä vieraat saivat rauhassa odotella meitä saapuviksi omilla ISTUMApaikoillaan eikä mahdollisen hyttysarmeijan/vesisateen/auringonpaahteen keskellä ulkona. Ja kerkesipä suurin jännityskin laueta tuossa onnittelujen aikana sen verran, että allekirjoittaneellekin ruoka maistui paremmin kuin se todennäköisesti olisi maistunut, jos olisin heti ensimmäisenä joutunut sitä napaani lappamaan.