 |
| Infinity-mekon testausta. |
Kuitenkin kun Jenkkeihin muuttomme varmistui, päädyimme lopulta siihen, että toisen kankaan etsimisen sijaan koitan katsella kaasoille mekot Atlantin takaa. Siellä kun valinnanvaraa varmasti olisi ja hinnatkaan tuskin olisivat yhtä korkealla kuin Suomessa. Toisin kuitenkin kävi. Sopivia mekkoja ei löytynyt Jenkeistä, vaikka kuinka yritin etsiä. Ehkä en vain osannut etsiä oikeasta paikasta.
Kesäksi Suomeen palattuani aloimme käydä Oulun kaasojen kanssa Oulun vaateliikkeitä läpi ja muualla asuva kolmas kaaso teki omia tutkimusretkiään toisaalla. Kolusimme kaikki Oulun kaupat (mm. Stockmann, Pukumies, Halonen, Vima, Uusi Muoti...) kaasojen kanssa useampaankin otteeseen, mutta tarjolla oli tosi vähän tummanvioletteja vaihtoehtoja, se kun oli väritoiveista ykköseni. Oikeanlaista vaaleanvihreääkään ei oikein löytynyt. Tarjolla oli lähinnä mintunvihreää, kun minä olisin halunnut mieluummin sellaista hailakan vaaleanvihreää.
Kaaso J varsinkin etsiskeli mekkoja myös netistä sitä täydellistä kuitenkaan löytämättä. Harkitsin myös jonkin aikaa mekkojen tilaamista Kiinasta. Siellä kun vaihtoehtoja mekon mallin ja värin suhteen olisi ollut. Lopulta aikaa oli kuitenkin niin vähän, että mekkojen ehtiminen perille Suomeen alkoi olla siinä kintaalla ja tämä ratkaisu hylättiin. Ja hyvä niin! Kaikille kolmelle kaasolle löytyi nimittäin ihanat ja ihan kantajiensa näköiset mekot häiden teemaväreissä ja ihan koto-Suomesta :)
Ensimmäisenä mekko löytyi kaaso A:lle. Kierreltyämme Oulun juhlapukuliikkeitä eräänä päivänä päätimme piipahtaa vielä hääpukuliikkeissäkin, vaikka pelkäsimme hiukan niiden hintatasoa. Morsiuspukuliike Glamouriin sisään astuessamme huomasimme juhlapukurekit heti oven vieressä. Oikeaa violettia tai vihreää ei ollut tarjolla oikeassa koossa ja hopeanväriset mekot eivät saaneet aikaan niin suurta wow-reaktiota, että se olisi mielestämme ollut mekkojen hinnan väärti.
Ulospäin suunnatessamme hoksasin kuitenkin kaikkien juhlapukujen olevan alennuksessa (!) ja päätimme käydä ne vielä kertaalleen läpi. Nappasimme sovitukseen muutamia. Niiden koot tai tyylit eivät kuitenkaan aivan osuneet maaliin. Kunnes yksi henkarissa hyvin vaatimattoman näköinen hopeinen yksilö yllätti positiivisesti. Se oli kaasolleni himpun verran tiukka, mutta selvitettyämme sen muutosompelumahdollisuudet Glamourin henkilökunnan kanssa, oli asia selvä. Yksi kaaso hoidettu, two to go! :) Lopulta tuota ihanaa satiinista taskuilla varustettua mekkokaunokaista ei edes tarvinnut suurentaa, vaan se istui kaaso A:lle hääpäivänä kuin hansikas. Olit muru kerrassaan tyrmäävä näky! <3
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Kaaso J löysi oman mekkonsa kaiken etsimisen jälkeen vihdoin Kotkan Haloselta. Siellä violettien juhlamekkojen valikoima oli suurempi kuin Oulussa ja suureksi riemukseni kaaso J kotiutti sieltä violetin kevyen sifonkimekon hääpäiväämne varten.
 |
| Kotkan Halosen sovituskopissa oli ruuhkaa :) |
Mekko oli tyyliltään erilainen kuin kaaso A:n satiinimekko, mutta se ei haitannut mua ollenkaan. Olin varma, että tytöt tulevat kuitenkin näyttämään yhteneväisiltä ja upeilta hääpäivänä mekkojen tyylierosta huolimatta. Alusta saakka olin pitänyt mekkojen kohdalla tärkeimpänä juttuna sitä, että ne tuntuvat hyviltä kantajiensa yllä ja ovat heidän näköisensä.
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Kaaso S löysi oman mekkonsa myöskin Haloselta, tosin Helsingistä. Mekko oli violetti ja pitempi kahteen muuhun mekkoon verrattuna. Tyyli oli lähempänä kaaso J:n sifonkiunelmaa kuin kaaso A:n tyköistuvampaa kotelomekkoa. Kaaso S:n mekon hankinnassa sattui vielä semmoinen kiva juttu, että hän sai tingittyä sen hinnasta mukavan siivun pois ja tästähän maksaja, ts. allekirjoittanut, oli enemmän kuin onnellinen ;) Mekossa oli nimittäin helmassa pieni virhe, jonka S kuitenkin uskoi olevan helppo korjauttaa. Lopulta virheen peittämiseen ei edes tarvittu lainkaan ompelua, vaan se naamioitiin piiloon nätillä rintaneulalla.
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| Tässä näkyy hyvin helman virheen peittänyt rintaneula. ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Minä siis maksoin mekot kaasoilleni. Suomessa tuntuu olevan tässä asiassa monenlaista käytäntöä, mutta tämä tuntui minulle parhaalta. Mekoille tuli yhteensä hintaa ~180€. Sovittiin, että ne toimivat kaasoille ikään kuin yhtenä kiitoslahjana hääapuna olemisesta. Koin muutenkin, että jos haluan jollakin tavalla vaikuttaa mekkojen ulkonäköön, on minun kohteliasta silloin myös osallistua niiden kustannuksiin.
Tässä vielä muutama kuva henkeäsalpaavan kauniista kaasokolmikostani. Kaikilla oli omanlaisensa mekot, mutta silti ne sopivat täydellisesti yhteen. Oli ihanaa, kun kaikki olivat itsensä näköisiä eivätkä kuin klooneja toisistaan. Vai mitä olette muut mieltä?
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
