Kirkko ja sen koristelu

En ollut varsinaisesti ajatellut, että jaksaisin kuluttaa aikaa tai rahaa kirkon koristelemiseen. Kiimingin kirkko on kaunis vanha punainen puukirkko eikä se välttämättä koristelua kaipaa.

©Iiro Rautiainen

Vaikken kuluttanut aikaani kirkon koristeiden miettimiseen, ei se silti tarkoita sitä, etteikö meillä sellaisia olisi ollut :D Ostin joskus hääjärjestelyjen alkuvaiheessa Facebookin hääkirppikseltä kasan violetteja pompomeja. Niitä oli sen verran paljon, että vaikka käytimme niitä juhlapaikan koristelussakin, jäi niitä jonkin verran yli. Niinpä hoksasin jäljelle jääneiden olevan täydellisiä kirkon penkkien päähän. Ihan jokaiseen niitä ei riittänyt, mutta ei ollut minusta tarviskaan.

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Kiitos vielä täti E koristeluavusta! <3 Jätin kirkon pompomien asentamisen täysin hänen vastuulleen ja priimaa tuli.

Pompomit olivatkin ainoita koristeita, jotka me tuotiin kirkkoon. Esim. kukkia emme jaksaneet sinne toimittaa. Kirkon puolesta kukkia kuitenkin löytyi puhujakorokkeen viereltä.

©Iiro Rautiainen

Seuraavissa varsinaisissa kirkkopostauksissa tulee vielä parempia kuvia kirkon sisältä. Stay tuned!

Jännäämistä sakastissa

Ajomatkassa toiselta potrettikuvauspaikalta kirkolle meni muutama minuutti. Saavuimme kirkon pihaan ja kipitimme kirkon sivuovesta sisään sakastiin. Pihalla näkyi muutama vieras, joille muistan vilkuttaneeni iloisesti. Oli ihan hullua ajatella, että kohta me seistäisiin Keken kanssa vieretysten alttarilla kaikkien meille rakkaiden ihmisten ympäröiminä! Oli jotenkin sellainen epäuskoinen olo. Nyt se hetki vihdoin oli käsillä!

Sakastissa ehdimme hengailla jonkin aikaa. En yhtään tiedä kuinka kauan tarkalleen. Tuskin hirveän pitkään, mutta jotenkin tuo aika tuntuu näin jälkeenpäin ajateltuna melko pitkältä. Keke kerkesi siellä ollessamme huomaamaan puvuntakkinsa selkämyksen rypistyneen, johon suntio totesi, että kaivetaanpa silitysrauta esille ja siellä ne sitten yhdessä sakastissa, sulhanen ja suntio, silittivät Keken takkia. Suntio suihkutteli suihkepullolla vettä sen selkämykseen sillä aikaa, kun Keke hoiti varsinaiset silityshommat. Harmi, kun tuosta hetkestä ei ole kuvaa (valokuvaaja-Iiro taisi sillä hetkellä olla kirkon puolella kuvaailemassa) :D Tuhannet kiitokset vielä suntiolle silitysavusta! :)

Meitä oli sakastissa aika monta. Kaasot A ja J olivat liittyneet bestmanin ja isäni kera joukkoomme ja kävipä äitinikin siellä pyörähtämässä pyynnöstäni. Vaikka kuinka koitimme olla hissukseen, oli volyymitasoa vaikea säännellä. Jännitys tiivistyi, mutta olin yllättävän rauhallinen eikä liikuttuminenkaan tuntunut olevan lähellä ENNEN KUIN kaaso A ojensi minulle mun "jotain vanhaani", mistä olenkin jo täällä aiemmin kirjoitellut. Onneksi hanat ei kuitenkaan auenneet ihan täysin ja sain vielä jaettua muutaman kiitoslahjankin liikutukseltani :) Niistä myöhemmin lisää.

©Iiro Rautiainen

Näin jälkikäteen ajateltuna niin kyllä mua kuitenkin taisi tuossa vaiheessa jo jännittää melko kovasti. En nimittäin kunnolla muista kaikkia yksityiskohtia sakastissa vietetystä ajasta. En muista kunnolla missä järjestyksessä mikäkin tapahtui. Kävin kierroksilla. Ehkä siihen vaikutti potrettikuvausten nopea tahtikin ja kiireellinen siirtyminen kirkolle. Sen kuitenkin muistan, että olo oli tosi onnellinen ja odottavainen. Kohta. Kohta mennään! 

Sori A! Mulla ei ollu muita sakastikuvia tähän kohtaan ku tämä.

Kysyin Kekeltäkin, mitä se muistaa sakastissa olosta ja sen muistot on ihan samanlaisia kuin minunkin. Sumuisia toisin sanoen. Jännittää on tainnut siis sitäkin ;)

Hääkirkko

Meille sekä hääkirkon että juhlapaikan valinta oli äärettömän helppoa. Halusimme molemmat kirkkohäät ja hääkirkoksi valikoitui Kiimingin kirkko oikeastaan ihan vain sillä perusteella, että se on meille molemmille entuudestaan kirkoista se tutuin ja rakkain. Sulho on asunut koko lapsuutensa ja nuoruutensa yhdessä Kiimingin pikkukylistä, ja vaikka minä muutin Kiiminkiin vasta teini-ikäisenä, olen kuitenkin päässyt esimerkiksi ripille kyseisessä kirkossa. Tämän lisäksi pikkuveikkani tuntee paljon Kiimingin seurakunnan väkeä, mikä lienee positiivinen asia hääjärjestelyiden kannalta :) Kiimingin hautausmaalla lepää myös rakas vaarini. Näin pääsen lähelle häntä hääpäivänämme <3

Emme oikeastaan edes miettineet muita kirkkovaihtoehtoja. Tai kävi minulla mielessä Oulunjoen kaunis ja tunnelmallinen puukirkko, jossa kävin ala-asteajan koulun kanssa joulukirkoissa yms., mutta systerini (= mua neljä vuotta vanhempi tätini) meni siellä naimisiin enkä halunnut matkia häntä :) Ja tämän lisäksi kirkko on aika kaukana hääpaikastamme.

Kiimingin kirkko on perinteinen punainen ristikirkko. Se on vihitty käyttöön vuonna 1761. Tässä vanhassa kirkossa voi kaikilla aisteillaan kokea menneen ajan tunnelman. Puu tuoksuu, lattia narahtelee ja vanhat maalaukset herättävät historian henkiin. Lisää tietoa Kiimingin kirkosta löytyy täältä.

Kiimingin kirkko ulkoa

Kiimingin kirkko sisältä, alttarilta päin katsottuna

Kiimingin kirkon alttari

Seuraavassa postauksessa esittelen teille häidemme juhlapaikan, joka sekin on jo varattu. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!