Seuraava etappi: Pukeutuminen

Kello oli jo aika paljon, kun pääsimme vihdoin kampaajalta pukeutumaan takaisin pikkuveljeni luo. Olin jotenkin niin lunkina, etten jaksanut stressata ajasta :) Ehkä olisi pitänyt... Alkuperäisen suunnitelman mukaan tavoitteena oli olla kuvaamassa potretteja puolen päivän aikaan ja kello oli meidän saapuessa pukeutumispaikkaan jo vähän vaille klo 12.

©Iiro Rautiainen

"Hmmm... Täällä näyttäis olevan tämmösiä neppareita"
©Iiro Rautiainen

Morsmaikku rentoilee edelleen :)
©Iiro Rautiainen

Apua tarvittiin mekon pukemisen lisäksi 
mm. käsikorun asentamisessa.
©Iiro Rautiainen

Nyöritysohjeita katsottiin videolta.
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

"Kisko vaan vielä tiukemmalle"
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Nuinnikkäästi. Valamista on! :)
©Iiro Rautiainen

YouTube tuli sekä kaasolle että Kekelle tarpeeseen tuona aamupäivänä. Kaaso tsekkasi sieltä puvun nyöritysvideon ja Keke krakan solmimisohjeita. Kiitos nykyaika! :) 

Minun pukemiseen olisi muuten kelvannut toinenkin käsipari, kertoi kaaso. Kun puvun haluaa nyörittää oikein tiukalle, olisi hyvä, kun joku toinen olisi pitämässä nauhoista kiinni samalla, kun niitä kiristetään, etteivät ne pääse nykiessä löystymään.

©Iiro Rautiainen

Vasta ekojen potrettien jälkeen tajuttiin, 
että hihat on fiksua kääntää XD
©Iiro Rautiainen

Näppiksen näppäimistä tehdyt kalvosinnapit.
©Iiro Rautiainen

Ohjeita krakan solmimiseen etsittiin netistä.
©Iiro Rautiainen

Windsor? Puoli-windsor? Joku muu?
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Looking fiiiine! :) 
©Iiro Rautiainen

Muistakaa muuten morsiamet laittaa hiuslakat ja hajuvedet ennen pukeutumista. Mun ajatuksia häätuoksuista ylipäänsä sekä siitä tuoksusta, johon itse päädyin, voit lukea lisää täältä.

Marry me by Lanvin.
©Iiro Rautiainen

Seukki postauksessa esittelyssä hääpukuni. Mukavaa loppuviikkoa! :)

Kaunis kaasokolmikkoni: Mekot

Alunperinhän meillä oli tarkoituksena, että äitini ompelee kaasoilleni mekot. Rakastuin infinity-mekkojen ideaan ja muunneltavuuteen ja myös tytöt tykkäsivät ajatuksesta. Äiti teki testimekon, joka vaikutti lupaavalta ja tilasin netistä kankaan. Kangas oli kuitenkin pettymys ja siitä tehty mekko näytti arkisemmalta kuin toivoin:

Infinity-mekon testausta.

Kuitenkin kun Jenkkeihin muuttomme varmistui, päädyimme lopulta siihen, että toisen kankaan etsimisen sijaan koitan katsella kaasoille mekot Atlantin takaa. Siellä kun valinnanvaraa varmasti olisi ja hinnatkaan tuskin olisivat yhtä korkealla kuin Suomessa. Toisin kuitenkin kävi. Sopivia mekkoja ei löytynyt Jenkeistä, vaikka kuinka yritin etsiä. Ehkä en vain osannut etsiä oikeasta paikasta.

Kesäksi Suomeen palattuani aloimme käydä Oulun kaasojen kanssa Oulun vaateliikkeitä läpi ja muualla asuva kolmas kaaso teki omia tutkimusretkiään toisaalla. Kolusimme kaikki Oulun kaupat (mm. Stockmann, Pukumies, Halonen, Vima, Uusi Muoti...) kaasojen kanssa useampaankin otteeseen, mutta tarjolla oli tosi vähän tummanvioletteja vaihtoehtoja, se kun oli väritoiveista ykköseni. Oikeanlaista vaaleanvihreääkään ei oikein löytynyt. Tarjolla oli lähinnä mintunvihreää, kun minä olisin halunnut mieluummin sellaista hailakan vaaleanvihreää. 

Kaaso J varsinkin etsiskeli mekkoja myös netistä sitä täydellistä kuitenkaan löytämättä. Harkitsin myös jonkin aikaa mekkojen tilaamista Kiinasta. Siellä kun vaihtoehtoja mekon mallin ja värin suhteen olisi ollut. Lopulta aikaa oli kuitenkin niin vähän, että mekkojen ehtiminen perille Suomeen alkoi olla siinä kintaalla ja tämä ratkaisu hylättiin. Ja hyvä niin! Kaikille kolmelle kaasolle löytyi nimittäin ihanat ja ihan kantajiensa näköiset mekot häiden teemaväreissä ja ihan koto-Suomesta :)

Ensimmäisenä mekko löytyi kaaso A:lle. Kierreltyämme Oulun juhlapukuliikkeitä eräänä päivänä päätimme piipahtaa vielä hääpukuliikkeissäkin, vaikka pelkäsimme hiukan niiden hintatasoa. Morsiuspukuliike Glamouriin sisään astuessamme huomasimme juhlapukurekit heti oven vieressä. Oikeaa violettia tai vihreää ei ollut tarjolla oikeassa koossa ja hopeanväriset mekot eivät saaneet aikaan niin suurta wow-reaktiota, että se olisi mielestämme ollut mekkojen hinnan väärti. 

Ulospäin suunnatessamme hoksasin kuitenkin kaikkien juhlapukujen olevan alennuksessa (!) ja päätimme käydä ne vielä kertaalleen läpi. Nappasimme sovitukseen muutamia. Niiden koot tai tyylit eivät kuitenkaan aivan osuneet maaliin. Kunnes yksi henkarissa hyvin vaatimattoman näköinen hopeinen yksilö yllätti positiivisesti. Se oli kaasolleni himpun verran tiukka, mutta selvitettyämme sen muutosompelumahdollisuudet Glamourin henkilökunnan kanssa, oli asia selvä. Yksi kaaso hoidettu, two to go! :) Lopulta tuota ihanaa satiinista taskuilla varustettua mekkokaunokaista ei edes tarvinnut suurentaa, vaan se istui kaaso A:lle hääpäivänä kuin hansikas. Olit muru kerrassaan tyrmäävä näky! <3

©Iiro Rautiainen

Kaaso J löysi oman mekkonsa kaiken etsimisen jälkeen vihdoin Kotkan Haloselta. Siellä violettien juhlamekkojen valikoima oli suurempi kuin Oulussa ja suureksi riemukseni kaaso J kotiutti sieltä violetin kevyen sifonkimekon hääpäiväämne varten.

Kotkan Halosen sovituskopissa oli ruuhkaa :)

Mekko oli tyyliltään erilainen kuin kaaso A:n satiinimekko, mutta se ei haitannut mua ollenkaan. Olin varma, että tytöt tulevat kuitenkin näyttämään yhteneväisiltä ja upeilta hääpäivänä mekkojen tyylierosta huolimatta. Alusta saakka olin pitänyt mekkojen kohdalla tärkeimpänä juttuna sitä, että ne tuntuvat hyviltä kantajiensa yllä ja ovat heidän näköisensä.

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Kaaso S löysi oman mekkonsa myöskin Haloselta, tosin Helsingistä. Mekko oli violetti ja pitempi kahteen muuhun mekkoon verrattuna. Tyyli oli lähempänä kaaso J:n sifonkiunelmaa kuin kaaso A:n tyköistuvampaa kotelomekkoa. Kaaso S:n mekon hankinnassa sattui vielä semmoinen kiva juttu, että hän sai tingittyä sen hinnasta mukavan siivun pois ja tästähän maksaja, ts. allekirjoittanut, oli enemmän kuin onnellinen ;) Mekossa oli nimittäin helmassa pieni virhe, jonka S kuitenkin uskoi olevan helppo korjauttaa. Lopulta virheen peittämiseen ei edes tarvittu lainkaan ompelua, vaan se naamioitiin piiloon nätillä rintaneulalla. 

©Iiro Rautiainen

Tässä näkyy hyvin helman virheen peittänyt rintaneula.
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Minä siis maksoin mekot kaasoilleni. Suomessa tuntuu olevan tässä asiassa monenlaista käytäntöä, mutta tämä tuntui minulle parhaalta. Mekoille tuli yhteensä hintaa ~180€. Sovittiin, että ne toimivat kaasoille ikään kuin yhtenä kiitoslahjana hääapuna olemisesta. Koin muutenkin, että jos haluan jollakin tavalla vaikuttaa mekkojen ulkonäköön, on minun kohteliasta silloin myös osallistua niiden kustannuksiin. 

Tässä vielä muutama kuva henkeäsalpaavan kauniista kaasokolmikostani. Kaikilla oli omanlaisensa mekot, mutta silti ne sopivat täydellisesti yhteen. Oli ihanaa, kun kaikki olivat itsensä näköisiä eivätkä kuin klooneja toisistaan. Vai mitä olette muut mieltä?

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Kaunis kaasokolmikkoni: Kampaukset ja asusteet

Kaasoille tilasin eBaystä simppelit violetit hiuskukat. Hiukan tuollaiset neilikan tyyliset. Ne loivat kivasti yhtenäisyyttä tyttöjen lookeihin, edustivat häiden teemavärejä ja nähtiinpä meidän häissä muutenkin neilikoita, joten siinäkin mielessä valinta oli looginen.

©Iiro Rautiainen

Kaasot tahtoivat kampauksiinsa yhteneväisyyttä heidän mekkojensa ollessa erilaiset (palaan seukki postauksessa niihin vielä erikseen). Kaikki kolme olivat hyvinkin samoilla linjoilla hiusten suhteen, joten kättä ei tarvinnut tässäkään asiassa heillä vääntää :) Kampaajalle annettiin toiveeksi rento sivunuttura leteillä ja tällaista saatiin:

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Minusta tyttöjen kampauksista tuli oikein kivat. Varsinkin tuo keskimmäinen kaaso S:n punertava kampaus oli takaraivolta ihan todella kaunis! Jotain pientä fiilattavaa jokunen heistä taisi omasta kampauksestaan löytää, mutta kaiken kaikkiaan jäin kuitenkin siihen käsitykseen, että ihan tyytyväisiä he kaikki olivat lopputulokseen. Minä maksoin tyttöjen kampaukset, joten onneksi ainakaan omia rahoja heillä ei niissä mennyt hukkaan, jos eivät ihan sataprosenttisen tyytyväisiä olleetkaan ;) 

Kengät kaikilla tytöillä oli nekin erilaiset. Tärkein vaatimus oli lienee kohtuullinen korko, jotta niillä jaksaa tepastella koko päivän. Kaaso S löysi mustat remmikorkkarinsa valmiina kaapistaan ja kaaso J harmaat samantyyliset remmikorkkarinsa DinSkosta. J:n kengät ei näyttäneet hyllyssä oikein miltään, mutta laittaessaan ne jalkaansa: wow! Kaaso A teki oikean löydön omien kenkiensä kohdalla. Tadaa, nämä violetit satiinikorkkarit kokonaista 10€!

Kirkkoon kaasot halusivat jotain olkapäidensä suojaksi. Kaaso S hankki itselleen kauniin neulosboleron, kun taas kaasojen A ja J yllä nähtiin huivit. Jep, nyt joku blogiani pitempään lukenut muistaa, kuinka olen aiemmin sanonut näiden hartiahuivien olevan meidän häiden nou nou -listalla, mutta olipa tuolla listalla muutama muukin juttu, jotka lopulta kuitenkin meidän häissä nähtiin ;D

©Iiro Rautiainen

Tilasin kaasoille myös käsikorut eBaystä, mutta ne eivät ehtineet saapua häihin mennessä. Muutoin tytöt sopivat koruista keskenään sen verran, että laittavat hopeaa ylleen. Kaaso J:llä oli esim. roikkuvat spiraalikorvikset Glitteristä. Kynsilakat heillä oli tietenkin violetit. Kynsiä lakkailtiin vielä kampaajallakin ;)

©Iiro Rautiainen

Meikitkin olisin tytöille kustantanut, mutta kaikki päätyivät lopulta tekemään ne itse. Näin he saivat ainakin sellaiset, joista varmasti tykkäsivät. Joskus kun on vaikeaa päästä meikkaajan kanssa samalle aaltopituudelle heti suorilta. Itsekin olen tämän aikaisemmista kokemuksista valitettavasti kantapään kautta oppinut, joten ymmärrän heidän päätöksensä täysin.

Tällä kertaa minulla ei kuitenkaan onneksi tällaista ongelmaa ollut, vaan meikkaajani oli ihan paras! :) Tulevissa postauksissa tästäkin aiheesta juttua tulossa.

Ensimmäinen etappi: Kampaamo

Kampaamo Uniquussa me heräiltiin kaaso A:n kanssa pikkuhiljaa uuteen päivään. Kuka kahvin, kuka Batteryn ja skumpan voimin ;) 

Pikkusen Fresitaa. 
©Iiro Rautiainen

Pientä jumitusta havaittavissa?
©Iiro Rautiainen

Minä selailin vielä puhelimestani edellisenä yönä listaamiani to do -juttuja samalla, kun kampaajani Miia pyöritteli rullia päähäni ja toinen kampaaja Jenna teki kaaso A:lle kampausta. Lähetin tuossa kohtaa vielä mm. bestmanille boolireseptit ja sellaista pientä mukavaa :D (T. Viime tippa on paras tippa XD). 

Kivoja nämä tällaiset peiliä hyödyntävät kuvat <3
©Iiro Rautiainen

Kalenteri täynnä tehtävää.
©Iiro Rautiainen

Tunnelma oli kuitenkin koko kampaamoreissun ajan rento. Naurua, höpöttelyä ja huumoria riitti, kuten kuvasta näkyy :DD

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Äitini saapui hetken päästä hänkin Uniquuhun ja Stella aloitteli hänen meikkiään samalla, kun minä lakkasin varpaan kynsiäni lämpörullien vaikuttaessa (niin mikä se olikaan se paras tippa?! X'D).

Ankaraa keskittymistä :)
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Varpaisiinkin teemaväriä.
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Jossain kohtaa kaaso A:n kampaus ja äitini meikki valmistuivat. A lähti kotiinsa laittamaan perhettään juhlakuntoon ja äiti istahti Jennan tuoliin kampausta varten. Minunkin kampaukseni alkoi olla viimeistelyä vaille valmis, joten hyppäsin puolestani Stellan meikattavaksi, kun kaaso S saapui Miian käsittelyyn kampaamotuoliin.

©Iiro Rautiainen

Kikkuraa kikkuraa.
©Iiro Rautiainen

Äitin hiuslaitteen mallailua.
Oliko se näin vai näin päin?
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Tällä tytöllä tukkaa riittää.
©Iiro Rautiainen

Kun äitini kampaus oli valmis, saapui toiseksi viimeinen laitettava paikalle ja Jenna pääsi tekemään aamun kolmatta kampaustaan, nyt kaaso J:lle. Hatunnosto Jennalle, että jaksoi noinkin monta päätä kesälauantaiaamuna laittaa juhlakuntoon! 

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Viimeinen pulla uunista ulos! Keke saapui kukkakaupan kautta paikalle, jossa Miia fiksasi hänen hiuksensa kuntoon ja Stella hoiti kasvojen ehostuksen. Tietty viime hetken biisijuttujakin piti vielä taskumatin voimin bestmanin kanssa yhdessä säätää. 

©Iiro Rautiainen

Viskimaistiaisia.
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Ei pieni meikki miestä pahenna ;)
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Viime hetken suunnittelua.
©Iiro Rautiainen

Kun kaaso J:nkin kampaus oli kuosissa, jätimme Keken vielä komistautumaan ja suuntasimme takaisin pikkuveljeni asunnolle, jossa kaaso S jo odotteli kärsimättömänä päästäkseen nyörittämään hääpukua mun ylleni. 

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Seuraavissa postauksissa keskitytäänkin sitten sekä morsiamen että kaasojenkin juhlalookeihin. Nyt Vain Elämää! Onneksi on ruutu.fi :) Mukavaa viikonloppua muruset!