Hääparin pöytä

Meillä oli Keken kanssa oma pöytä juhlasalissa lähellä lavaa. Kuten muitakin pöytiä, peitti meidänkin pöytää valkoinen pöytäliina ja hopeinen kaitaliina. Pöydän toisessa päädyssä oli samanlainen centerpiece kuin salin muiden pöytien keskellä, hopeaksi maalattuine oksineen, bling blingeineen, palapeileineen ja hortensioineen. Näiden lisäksi palapeilin päällä oli äitiltä lainaamani puinen valkoinen kalenterielementti, jossa häiden päivämäärä oli teemaan sopivasti glitteröity.

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Pöydän etulaidalla olivat iskän nikkaroimat valkoiset nimikirjaimemme M ja K sekä &-merkki. Tykkään niistä kovasti ja ne pääsevät Suomeen palattuamme satavarmasti osaksi kotimme sisustusta. Kiitos iskä! <3 Kirjainten molemmin puolin oli kaksi hopeista kynttilänjalkaa violetteine kynttilöineen. Sekä kynttilänjalat että kynttilät olen hankkinut joskus vuosia sitten jostain. Kirjainten takana oli vaasi hääkimppuani varten ja sormusnallemme löysi sieltä myös oman kunniapaikkansa.

©Iiro Rautiainen

Pöydän toisessa päässä oli synttärilahjaksi saamamme hopeinen metallinen viinicooleri kuoharipulloamme varten, vesikannu sekä osa erästä ohjelmanumeroamme, josta kerron myöhemmin lisää. Jäipä tuohon reunaan hyvin tilaa vielä viinipulloillekin. Kattaukset viinilaseineen, servetteineen ja aterimineen olivat meillä samanlaiset kuin vieraillammekin poislukien hääbingot ja madlibsit. 

©Iiro Rautiainen

Mun täytyy nyt taas ikäväseni ilmoittaa, että blogissa on jälleen pari viikkoa vähän hiljaisempaa, sillä me lähdetään Keken kanssa käväisemään mutka Suomessa. Yksi mun rakas ystäväni menee tulevana lauantaina naimisiin (IIIIIIIKKKK!!! :D), joten allekirjoittaneella on pienestä hääbloggailutauosta huolimatta luvassa ihanaa häähuumaa <3 Palailen asiaan sitten jälleen huhtikuun alussa, jahka olemme kotiutuneet reissultamme. Aurinkoista kevättä kaikille!

Vieraskirja vol. 1

Netin häämaailma on väärällään erilaisia toinen toistaan mielikuvituksellisempia vieraskirjaideoita. Tiesin kuitenkin melko pian kihlauksemme jälkeen hääblogien hattaramaailmaan uppouduttuani, että tahdon meille aivan ehdottomasti vieraskirjaksi ainakin sormenjälkipuun. Enkä ihan mitä tahansa puuta, vaan olisi ihanaa, jos joku meille tärkeä ihminen olisi sen piirtänyt. Toiveeni toteutui, kun rakas ystäväni J lupautui puun meille taiteilemaan. Annoin J:lle täysin vapaat kädet puun suhteen ja tällainen siitä tuli:

©Iiro Rautiainen

Puu on tummanpuhuva ja ihanina yksityiskohtina siitä löytyy runkoon kaiverrettu sydän ja mun ja Keken nimikirjaimet sekä oksalta söpö lintupariskunta (aivan niin kuin monista muistakin paperituotteistamme). Kiitos vielä J:lle tästä persoonallisesta lahjasta! <3 

Sormenjälkipuu:
1. Kasta sormesi musteeseen
2. Paina sormenjälkesi lehdeksi puuhun
3. Puhdista sormesi kosteuspyyhkeellä
©Iiro Rautiainen

Sormenjälkipuun ideahan on yksinkertainen. Paperilla on puunrunko, johon vieraat leimaavat sormenjälkensä "lehdiksi". Tilasin eBaystä violetin ja vihreän leimasintyynyn (0,75€/kpl), joista jompaankumpaan vieras sai kastaa sormensa ja painaa sen sen jälkeen puun oksien läheisyyteen lehdeksi. Pöytäliinan suojana vieraskirjan alla oli vihreä kartonki. Pöydällä oli tarkoitus olla leimasintyynyjen lisäksi myös musta geelikynä, jolla vieraat saivat kirjoittaa nimensä sormenjälkensä viereen, sekä kosteuspyyhkeitä sormen puhdistamiseen. Lopulta sieltä ei kuitenkaan ilmeisesti kumpaakaan löytynyt, vaan ihmiset käyttivät vierestä löytyneitä lyijykyniä nimiensä kirjoittamiseen sekä paperinenäliinoja sormien pyyhkimiseen :D Onnistuuhan se niinkin! :)

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Lopputulos oli nätti! Vihreä muste oli ehkä himpun tumma makuuni (ei tullut testattua sitä etukäteen), mutta ei anneta sen häiritä. Jahka pääsemme täältä Amerikasta taas kotiin on meidän tarkoitus hankkia puulle kehykset ja ripustaa se jonkin huoneemme seinälle paraatipaikalle.

©Iiro Rautiainen

Sormenjälkipuun lisäksi meillä oli toinenkin vieraskirja, mutta siitä lisää myöhemmin ;)

Kiitos kaikille niille, jotka kävivät äänestämässä Purppurasadetta Vuoden Hääblogiksi! <3 Tällä kertaa rahkeet eivät riittäneet finaaliin asti, mitä en ihmettele kyllä yhtään. Sen verran kova taso tämän vuoden kisassa nimittäin oli! Oikein paljon onnea kaikille finalisteille ja kiitokset kaikille kanssaehdokkaille hyvästä vastuksesta! <3 Minä en täältä rapakon takaa pääse osallistumaan tämän vuoden Love Me Do -tapahtumaan enkä hääblogimiittiin :( Pitäkää siis hauskaa munkin puolesta ja nauttikaa joka hetkestä! Lämmöllä muistelen täällä Ameriikan maalla viime vuotta ja lupaan olla hengessä mukana! <3 

Häälahjoista

Samalle pöydälle onnittelukortteja varten hankitun lintuhäkin kanssa, juhlapaikan saliin johtavaan välikköön, vieraat pystyivät jättämään myös mahdolliset tavaralahjansa. Me oltiin toivottu vierailta ensisijaisesti täytettä häämatkatilille, mutta tehtiin me myös lyhyt lahjalista, jos joku halusi rahalahjan sijaan muistaa meitä mieluummin jollain konkreettisella. 

©Iiro Rautiainen

Lahjalistan teko oli tosi hankalaa, sillä mehän asuttiin häiden aikaan jo täällä Amerikassa, joten mitään kovin isokokoista tai painavaa me ei pystytty toivomaan. Myöskin lahjakortit suomalaisiin ravintoloihin tai kauppoihin eivät olleet vaihtoehto, kun eihän meillä ollut varmuutta, milloin pystyisimme ne käyttämään. 

Muutama juttu me kuitenkin listalle keksittiin ja niistä myöskin muutamat lahjaksi saatiin. Esim. kunnon paistinpannu ja suomalaisia makeita ja suolaisia herkkuja me sitten roudattiin matkalaukuissamme tänne Atlantin toiselle puolen :) Muita lahjatoiveita olivat karikatyyritaulu, kamera, liput Washington Nationalsin baseball-peliin ja lentolaukku. Yritimme keksiä lahjavaihtoehtoja mahdollisimman monelle eri kukkarolle. 

Linkin lahjalistaan laitoimme häänettisivuillemme. Kokosimme listan lahjalista.net iin. Tosi kätevä palvelu mielestäni! Se on ilmainen ja listan voi luoda salasanan taakse, jos haluaa. Listalle voi lisätä mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, eikä toiveita tarvitse sitoa mihinkään yksittäiseen kauppaketjuun tms. 

Pääosin ihmiset kuitenkin siis muistivat meitä häämatkatilillemme. Vielä me ei olla häämatkaa varattu eikä hirveästi edes suunniteltu, mutta jospa me jossain kohtaa tuollekin tripille päästäisiin. Täällä Amerikassa kun ollaan niin kiinnostavia matkakohteita on enemmän kuin tarpeeksi. On jotenkin hankala päättää, mihin sitä oikein ensimmäisenä suunnistaisi! Karibian risteily tai Karibian saaret ylipäänsä ovat tällä hetkellä kärkipäässä häämatkaa ajatellen, mutta katsotaan mihin me lopulta päädytään :)

Paperihääpäivä

Ihan hullua! Siitä on jo tasan vuosi, kun me mentiin Keken kanssa naimisiin. Tasan vuoden minä oon kantanu Keken sukunimeä ja voinut kutsua itseäni Keken vaimoksi. 

Vaikka nuo maistraatissa läheistemme läsnäollessa lausutut tahdon-sanat sinetöivät meidät aviopariksi, niin silti tuntuu oudolta, että tänään on meidän ensimmäinen hääpäivä. Elokuun 8. päivä tuntuu nimittäin itselleni enemmän sellaiselta. Näinpä olin ajatellut, että emme mitenkään erityisesti juhlistaisi tätä päivää. Rakas mieheni oli kuitenkin eri mieltä <3 

Hän saapui töistä kotiin ihanien kimmaltavien kukkien kera (tuntee vissiin harakkansa ;D). Olipa hän myös omin pikkukätösin taitellut kauniit origamijoutsenet paperihääpäivämme kunniaksi (Voiko enää olla suloisempaa?! <3). Lisäksi hän oli tehnyt varauksen kaupunkimme hienoimpaan pihviravintolaan. Siellä nautimme kolmen ruokalajin juhla-aterian ja valitsimme ruoat ruokalistalta, jota koristivat meidän nimemme. 

Paperihääpäivän viettoa <3

Hieno oli menu, vaikka päivämäärä olikin väärin ;)

Blogin joulutaukokin on näin ollen ohi ja seuraavissa postauksissa päästään vihdoin käsiksi hääpäivämme tärkeimpään hetkeen. Meidän joulu täällä Amerikassa sujui oikein mukavissa ja tunnelmallisissa merkeissä. Matkustettiin joulunviettoon tuonne muutaman tunnin ajomatkan päähän. Perille päästiin, vaikka auto hyytyikin kertaalleen tienlaitaan menomatkalla. Joulu meni joutuisasti yhdessä parin muun suomalaisperheen kanssa perinteisiä suomalaisia jouluruokia syöden. Koti-ikävä nosti tietenkin välillä päätään, muttei lainkaan niin paljon kuin, jos olisimme olleet ihan kaksistaan. Ja päästiinhän me kuitenkin osallistumaan meidän Suomen läheisten jouluun, nimittäin Skypen välityksellä.

Suomalaista joulunviettoa Amerikassa.

Muuten meidän joulu oli tosiaan hyvinkin suomalainen. Läheisten puuttumisen lisäksi suurin eroavaisuus Suomen jouluun oli tietty keli. Meidän joulua vietettiin nimittäin 20 LÄMPÖasteen voimin :) Niin ja kyllähän täällä tietty aina välillä tällaisia kaunokaisia tuli vastaan ;'D

Happy holidays! 

Siltä varalta, että sulho tulisi katumapäälle...

Bongasin joskus aikojen alussa Vaimomatskua -hääblogista hauskan lahjaidean sulhaselle ja pakkohan se oli toteuttaa. Olin muutenkin aikonut ostaa Kekelle hääpäiväksi bokserit ja sukat häiden teemaväreissä, joten mikseipä niiden ulkonäköä hieman tuunaamaan. Tein PicMonkey-kuvankäsittelyohjelmalla tällaiset ylihauskat etiketit niiden ympärille.

Boksereiden etiketissä lukee siis: Siltä varalta, että menisi pupu pöksyyn. Ja sukkien: Just in case you get cold feet. Keep warm!

Minusta nämä oli ihan hullun hauskat ja vaikka varsinaisestihan Keke ei minusta tuossa vaiheessa enää olisi eroon päässyt, kun mehän oltiin jo naimisissa, niin halusin nämä silti hänelle antaa ;D Voin sanoa, että Keke tykkäsi niin lahjoista kuin lahjojen mukana tulleesta viestistäkin, jotka hän siis löysi hääpäivän aamuna vinkkiviestini avulla vaatehuoneesta.

36 syytä, miksi rakastan sua

Juhannusviikolla mun oli aika hypätä koneeseen ja suunnata takas Suomeen. Ideana oli, että menen sinne etukäteen suunnittelemaan ja järkkäilemään häitä ja Keke tulee sitten perässä, kun hänellä alkaa kesäloma. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että en näkisi mun miestä kokonaiseen kolmeenkymmeneenkuuteen päivään ;'D

Bongasin jostain hääblogista idean rakkauspurkista. Yleensä purkki toimii ikään kuin lähtölaskentana hääpäivään, mutta minä toteutin sen siten, että kirjoitin 36 lappuun syitä sille, miksi rakastan miestäni ja hän sai avata yhden lapun joka päivä siihen asti kunnes taas näkisimme. Minusta tämä oli kiva idea ja mieskin tykkäsi. Joskus on hyvä ihan kunnolla istua alas ja miettiä, mitä ne isot ja pienet asiat siinä toisessa on, joita rakastaa <3

Mun matka Suomeen oli muuten melkoinen matka se. Lento D.C.:stä Nykiin oli myöhässä; koneen miehistö oli hukassa! Jossain siellä lentokentällä se kuulemma oli, mutta kukaan ei saanut siihen yhteyttä. Siinä vaiheessa tiesin jo, että jatkolennolle ehtimisestä on enää turha haaveilla, joten kävin vaihtamassa jatkolennon toiseen hiukan myöhemmin Helsinkiin saapuvaan. Tuo lennon muutos tarkoitti kuitenkin sitä, etten ehtisi Suomeen ja Tallinnan laivaan ajoissa. Vanhempani tulivat siis Oulusta minua Helsinkiin vastaan, josta meidän oli yhdessä tarkoitus matkustaa Tallinnaan kesäloma- ja viinanhakureissulle. Eikun siis ilmoitusta äitille, että mennä edeltä Tallinnaan, minä tulen sitten perässä. 

Korvaavan miehistön löydyttyä tuli ilmoitus, että Nykissä on lennonjohto-ongelmia ja kaikki lennot sinne on peruttu. Prkl. Hetken kuluttua uutista kuitenkin korjattiin sen verran, että Nykin kentät ovat kyllä kiinni, mutta meidän lento sai sinne vielä sille iltaa laskeutua. Lentoa jouduttiin kuitenkin odottelemaan sen verran pitkään, etten ehtisi jo kertaalleen vaihtamalleni jatkolennollekaan. 

Vihdoin iltamyöhällä Nykiin päästyäni ja asiakaspalvelutiskille ikuisuudelta tuntuneen ajan jonotettuani virkailija kertoi, että heidän järjestelmässään on tieto, että lentoni myöhästyi lentoyhtiöstä riippumattomista syistä eikö lentoyhtiö ole velvollinen etsimään mulle korvaavaa lentoa eikä edes majoitusta tulevalle yölle. Whaaaat?! Jostain syystä järjestelmässä oli tieto lennonjohdon ongelmista, muttei miehistön puuttumisesta. Siinä kohtaa ei kyllä naurattanut, mutta onneksi virkailija oli asiakaspalvelija isolla a:lla ja järkkäsi mulle kaikesta huolimatta jatkolennon seuraavalle päivälle sekä lupasi etsiä majoituksenkin. Tilanne oli kuitenkin se, että kaikki Nykin hotellit oli ihan täynnä. Muillakin oli vissiin majoitukselle tarvis, kun lentokentät oli suljettu... Jostain se ihana nainen kuitenkin mulle hotellihuoneen taikoi ja hommasi vielä kyydinkin hotellille ruuhkaiselta kentältä ilman jonottamista.

Mutta eivät ne vastoinkäymiset tietenkään vielä siinä olleet. Hotellille päästyäni vastaanottovirkailija kertoi heillä olevan täyttä. Ei voi olla totta!! Lentoyhtiön hotellijärjestelmässä oli tapahtunut ilmeisesti jokin virhe eikä heillä ollut enää vapaita huoneita. Mies tarttui kuitenkin saman tien puhelimeen ja sai minulle viimeisen huoneen tien toisella puolella sijaitsevasta hotellista. 

Huoneeseen sisäänkirjauduttuani pääsin vihdoin nettiin ja luin viestin äidiltäni: isäni oli sairaalassa Tallinnassa. Nyt oikeesti!! Onneksi kyse oli kuitenkin "vain" sappikivistä, jotka olivat äityneet niin pahaksi, että ne oli ollut pakko leikata. Leikkaus oli onnistunut ja isä voi olosuhteisiin nähden hyvin.

No siihen ne vastoinkäymiset onneksi loppuivat. Seuraavana päivänä matkustin Nykistä Helsingin kautta Tallinnaan. Jopa matkalaukkuni tuli oikeaan paikkaan ja loput alkoholitkin saatiin häihin hankittua, woohoo! :) Mutta olipahan reissu! Onneksi Keke pääsi vähän helpommalla perässä Suomeen tullessaan :) Ei tuommoista säätöä nimittäin ihan joka matkalle toivoisi.

Mitä ostaa lahjaksi 30-vuotiaalle miehelle, jonka kanssa on seurustellut 12 vuotta, hä?

Otsikkopa sen oikeastaan kertookin; välillä meinaa olla vaikeuksia keksiä uusia lahjaideoita ihmiselle, jonka kanssa on ollut yhdessä yli vuosikymmenen. Oikeastaan ei mulla edes ole ollut asian kanssa hankaluuksia ennen kuin viime vuonna, mutta oli se vaan silti kurjaa ja stressaavaa. Yleensä minusta on mukava keksiä ihmisille lahjoja ja ollaanpa mun joskus sanottu olevan hyväkin siinä, vaikka itse en ole asiaa silleen edes aatellu.

No joka tapauksessa, ei ollu kiva, kun lahjaideoita piti odotella ja houkutella esiin. Ostin Kekelle alkuun sellaista peruskauraa kuten kengät ja hajuveden (ah, se on kyllä toooosi hyvä tuoksu nimeltään Invictus, suosittelen!). Kunnes se tuli mieleeni kuin salama kirkkaalta taivaalta; kalvosinnapit! Tietenkin mää hankin sille kalvosinnapit häitä varten! Alkoi armoton eBay- ja etsy-rumba. Selasin sivustoja hullun lailla. Halusin kalvosinnappien olevan jotenkin persoonalliset ja hauskat, mutta kuitenkin tyylikkäät ja simppelit. Tällaisiin minä sitten päädyin:

Ne on tehty kierrätetyistä tietokoneen näppäimistöistä. Olisin alunperin halunnut näppäimet M ja K meidän nimikirjainten mukaan, mutta M oli loppu, joten päädyin kahdeksikkoihin hääpäivämme 8.8. mukaan. Keke on it-alalla ja puuhastelee vapaa-aikanakin paljon tietokoneiden parissa, joten mielestäni nämä sopivat hänelle kuin nakutettu. Lahjan saajakin taisi olla samaa mieltä :)

Pakko kertoa vielä tähän loppuun eräs hauska ja jo legendaksi muodostunut tarina Aliaksesta ja kalvosinnapeista. Olipa kerran kaksi teinityttöä, jotka pelasivat Aliasta selittäen toisilleen kiireesti sanoja. Oli vaaleahiuksisen tytön vuoro ja hän lähti liikkeelle näin: "No se mikä laitetaan piirtoheittimelle", johon tummatukkainen vastasi "kalvo". "Joo, just se ja sitten ei ketsuppi vaan?" Tummatukkainen ihmetellen "sinappi". "No niin ja sitten yhdistä ne", vaaleatukkainen kehotti tohkeissaan. Tummatukkainen vielä hämmentyneempänä "öö, kalvosinappi" XD Tää juttu on aina yhtä hyvä! :D Ja ei, minä en ollut tarinan vaaleaverikkö ;)

30-vuotiaiden synttärilahjat

Me saatiin tosi kivoja synttärilahjoja vuodenvaihteessa. Minä olin niistä suurinta osaa toivonut etukäteen, sillä aika monella oli sattuneesta syystä vaikeuksia keksiä meille lahjoja. Kun ollaan muuttamassa toiselle puolelle mualimaa ja halutaan mieluummin tavarasta eroon kuin sitä lisää, pyysimme ihmisiltä enimmäkseen rahaa hääkassaan. Mummulta ja kaasoni perheeltä saimme rahaa kihlajaiskuviin ja se antoi mulle silloin vihdoin boostin toteuttaa kihlakuvaukset <3 Olin jo nimittäin hiukan luopunut toivosta niiden suhteen.

Muutamille sukulaisille keksin hankittavaksi tavaraa, jota tarvitsimme häissä. Tadaa, niin meilläkin oli siis kaksi Finnmarin lasista boolihanaa (ja vielä oli olemassa kolmaskin, jonka ostin yhdeltä toissa kesän morsiamelta. Jännä muuten, että meillä oli noita BOOLIastioita tuossa vaiheessa jo kolme; minähän olin pitkään sitä mieltä, ettei meidän häihin mitään boolia tule... Hups! :D). Mutta kiitos siis tätille/serkuille; hanat oli hirmu kivoja! <3 Keken veljen perheeltä saatiin toivomani shamppanjacooleri, joka löysi paikkansa hääparin pöydästä elokuussa.

Kekeltä sain lahjaksi söpön kimaltavan lentokoneavaimenperän (muuttoteemaan liittyen) ja tabletin, jolla tälläkin hetkellä näpyttelen tätä postausta. Sillä meni vissiin hermo ku meinasin omia sen tabletin :D Seuraavassa postauksessa kerron teille, mitä hankin Kekelle synttärilahjaksi so stay tuned! ;)

Kuka hoksaa, mikä ohjelma pyörii taustalla? ;D

Sopivan paksut raamatut :D

Pistetäänpäs eetteriin vielä viimeinen joululahjapostaus (nyt oikeesti lupaan, että tää on viimeinen, pinky promise!). Toivoin ja sain pukilta Mariela Sarkiman kirjat Make Up Bible ja Hair Bible. 

Hair Bible ratkoo takakantensa mukaan jokapäiväisiä hiushaasteita, neuvoo hiusten hoidossa ja muotoilussa ja tarjoaa runsaasti vinkkejä hiuksista huolehtimiseen, kun Make Up Bible taas antaa ratkaisuja monenlaisiin meikkipulmiin ja tekee meikkaamisesta helppoa ja hauskaa.

Vielä en ole ehtinyt kumpaakaan lukea kannesta kanteen, mutta jo näinkin vähäisellä tutustumisella, on niistä ollut hyötyä tällaiselle ei-ihan-niin-huippu-taitavalle kaunistautujalle. 

Ihanaa kirjoissa on myös se, että niiden sivuilla esiintyvät mallit, ovat meitä tavan tallaajia, kadulta bongattuja tavallisia ihmisiä. Tämä on hyvin virkistävää nykypäivänä, jolloin joka paikassa vaalitaan yhtä tietynlaista kauneusihannetta. Hyvä Mariela! Lisäpointsit kansien herkullisista värivalinnoista ;)

Dymo - What the f***?

Jatketaanpa vielä yksi postaus samalla ihmettely/joululahjalinjalla. Mikä Dymo?, kuului kysymys, kun eka kertaa sanan näin. Pikainen googletus ja selvisi, että kyseessä on tarrakirjoitin. Esim. tällainen ns. "vanhahtavaa" kohokirjoitusta tekevä:

Mun ikioma tarrakirjoitin.

Tarrakirjoittimet on mulle töistä tuttuja, mutta siellä ne tekee sellasia erilaisia, ei-kohoavia ja yksinkertaisesti rumempia tarroja. Jossain blogissa aikanaan törmäsin tähän Dymo-kohokirjoittimeen ja kun näin sellaisen kaasonikin luona, oli munkin pakko saada omani. Kotona sitä voi käyttää esim. purkkien ja purnukoiden etiketteinä, nimien kirjaamiseen, onnittelukorttien teksteinä jne. Dymoa käytetään nykyään paljon myös häissä. Vain taivas ja mielikuvitus on Dymolle rajana, kuten näistä alla olevista kuvista näette:

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Itsekin haluaisin Dymo-tarrat kovasti osaksi häitämme. Esim. karkkibuffetissa karkkipurkkien nimeämiseen, paikkakyltteihin ja kutsuihin voisin sitä kuvitella käyttäväni. Saas nähdä, mitä keksitään! :)

Huippuolut-lahjakortti - What the f***? ;)

Kyse ei ole ihan siitä, miltä ensikuulemalta saattaa vaikuttaa. Saimme nimittäin rakkaalta pikkuveljeltäni joululahjaksi tällaisen lahjakortin:

Saat 30 sekuntia miettimisaikaa anagrammin ratkaisuun.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

Joko keksit vastauksen? Vielä hetki aikaa.

16

17

18

19

20

21

22

23

24

25

26

27

28

29

jaaaaaaaaa....

29 ja puoli

29 ja kolme neljäsosaa

no okei

30.

Time's up! Vastaus on:

Minä nohevana tyttönä ratkaisin anagrammin tietenkin siltä istumalta (asiaanhan ei vaikuttanut ollenkaan se, kröhöm, että nimenomaan minä olin laatinut meidän kirjeen joulupukille, jonka pikkuveljenikin oli siis nähnyt...). Kekellä taas meni yllättäen arvoituksen ratkaisemiseen kauan. Niin kauan, että lopulta hän luovutti ja kurkkasi vastauksen lipareen alta. Huijari.

Mutta jee, saatiin siis rahaa tuolihuppujen vuokraamiseen/ostamiseen/hankkimiseen! Nyt meidän on sellaiset häihin hommattava eikä Kekellä ole asiaan nokan koputtamista ;D Kiitos velu! <3

Olenkin tässä seuraillut ahkerasti Facebookin hääkirpputoreja, jos jollain olisi tuolihuppuja myytävänä/vuokrattavana, mutta ainakaan vielä ei ole kohtuuhintaisia löytynyt. Ebaystä olen myös niitä katsellut ja halvimmillaan ovat tainneet olla n. 2,5€/kpl (+ mahd. tullit ja toimituskulut). Ihanaa kuitenkin, että sellaisille on nyt ns. lupa myönnetty! ;) Eikun tutkailemaan vaihtoehtoja!

Käytiin tänään Suomen Häämessuilla Oulussa ja itse asiassa siellä oli parikin mielenkiintoista tuolihupun vuokraajaa. Voisin kirjoitella niistä lähiaikoina lisää.

Häätuoksu - what the f***? ...

... oli mun ensimmäinen reaktio, kun luin siitä jostain hääblogista hääsuunnitteluiden alkuvaiheessa. Pitääkö hääpäiväksi tosiaan ostaa uusi hajuvesi, jota käyttää häiden lisäksi vain esim. hääpäivinä tai muina parisuhteen merkkipäivinä?! En muutenkaan ole varsinaisesti mikään hajuvesi-ihminen (mulla on yksi hajuvesi, jota käytän niin arkena kuin juhlana...), joten häätuoksu tuntui täydeltä turhakkeelta. KUNNES... törmäsin tähän:

Mun häätuoksu: Lanvin, Marry me!

Nyt siis arvaatte, mitä toivoin joulupukilta lahjaksi. Kyllä. Näin sitä tämä morsian sai taas tuta mielen muuttumisen ihanuuden :D

Kävin Stockalla useamman kerran sitä haistelemassa ja ihan hyvälle se tuoksui. En ole hajuvesiekspertti kuten sanottu, joten se riitti. Nimittäin jos totta puhutaan, olivat ne hajuveden nimi ja pullon ulkonäkö, jotka minut saivat kyseiseen tuoksuun ihastumaan. Marry me. Täydellinen nimi hääpäivän tuoksulle ja kaiken lisäksi se on Krista Siegfridsin Euroviisuedustusbiisin nimi. Kaikki minut tuntevat ja tätä blogia lukeneet tietävät, että Euroviisut on mulle aika iso juttu ja kun pääsin Malmöön viisuja paikan päälle katsomaan, oli Suomen biisinä nimenomaan Marry me. Kappale on minulle näin ollen erittäin tärkeä ja se tuo mieleen hyviä muistoja. Voinette siis ymmärtää miksi tuon niminen hajuvesikin varasti huomioni. Vielä kun pullo oli nätti, varsinkin väritykseltään, oli kaupat oikeastaan jo tehty ;)

Nyt mulla on siis häätuoksu, oo äm gee! Luulenpa kuitenkin, että tuoksu pääsee häiden jälkeen ihan arkipäiväiseenkin käyttööni eikä jää kaappiin odottelemaan merkkipäiviä. Ehkä...


Ps. Muistakaa Vuoden Hääblogi -äänestys täällä. Vielä on muutama päivä aikaa vaikuttaa. Klik klik! :)

Oliko täällä kilttejä morsiamia?

Meidän perheessä morsian oli ilmeisesti ainakin ollut kilttinä, sillä sen verran kivoja joululahjoja pukki toi, hih :) Paketeista paljastui häidenkin kannalta joitain oleellisia juttuja, kuten mm. hajuvesi, tarrakirjoitin ja huippuolut-lahjakortti ;) Näistä kaikista voisinkin tehdä omat postauksensa vielä myöhemmin. 

Joulu 2014.

Mielestäni yksi joulun ihanimmista asioista on lahjojen antaminen muille, ja ilo varsinkin lasten kasvoilla, kun he löytävät paketista jotain heille mieluisaa. Tänä vuonna annoimme 6-vuotiaalle kummipojallemme Keken vanhat rummut lahjaksi. Hän on toivonut rumpuja jo pitkään ja viime kuukaudet hän on säästänyt niihin jopa itse rahaa. Se tunne, kun voi toteuttaa rakkaan läheisensä hartaan toiveen, on jotain sanoinkuvaamatonta <3 Saamme tasaisin väliajoin videoita pikkukaverin edistymisestä rumpujen soitossa ja joka kerta tuo hyvänolontunne palaa. Kuinka mahtavaa, että noinkin pienellä asialla voi saada pikkuihmisen ikionnelliseksi!

Sieltä ne rummut löyty :)

Joulu meillä sujui perinteisissä merkeissä läheistemme kodeissa vieraillen. Jouluaamuna me saunottiin, koristeltiin kuusi, paketoitiin loput lahjat ja käytiin viemässä haudoille kynttilät. Syötiin tietenkin hyvin ja availtiin lahjoja. Ihana perinteinen jouluaatto <3 Joulupäivänä istuttiin iltaa sukulaisten kanssa ja laulettiin Singstaria. Mun suku on ihan paras <3

Jouluaattonahan oli myös meidän kihlautumisen ensimmäinen vuosipäivä. Halattiin ja pussattiin ja toivotettiin toisillemme hyvää kihlapäivää. Sen kummemmin ei ehditty päivää juhlistaa eikä kyllä oltais sitä edes kaivattu. Ihana päivä mun tulevan miehen ja kaikkien läheistemme kanssa riitti vallan mainiosti. Itse asiassa en taida parempaa tapaa kihlajaispäivän viettämiseen edes keksiä <3

Okei, myönnetään. Tämä viimeinen kuva on lavastettu ja otettu oikeasti tänä iltana :D Meillähän muovikuusi nököttää olohuoneessa edelleen, kröhöm... Ja koska tänäkään jouluna me ei muistettu ottaa yhtään yhteiskuvaa meistä, niin päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja pakottaa Keken kuusen ääreen poseeraamaan, ähäkutti! :) Tämä olikin hyvää treeniä huomista varten, jolloin meistä otetaan ne kauan haaveilemani kihlakuvat, hui ja jei! :)

(Lähes) täydellinen polttarikirja

Kun bongasin tämän opuksen kirjakaupassa, en voinut vastustaa kiusausta:

(Lähes) täydellinen polttarikirja.

Kyseessä on Katri Korolainen-Virkajärven ja Lauri Leinosen (Lähes) täydellinen polttarikirja. Kirjan esipuheessa sanotaan näin:

"Tämä kirja johdattaa sinut polttarien saloihin ja järjestelyjen yksityiskohtiin. Kirjan avulla järjestät täydellisen päivän polttarisankarille, olit sitten ensikertalainen tai konkari. 

Kirja on kuitenkin vain lähes täydellinen ilman sinua. Oppaan sivuilla on runsaasti tilaa tehdä omia muistiinpanoja ja polttarisuunnitelmia. Kun polttarit ovat ohi, käännä kirja ympäri ja talleta sinne polttaritapahtumat muistoksi hääparille. Keskelle kirjaa voit myös askarrella taskun, jonne voitte säilöä loput polttarikuvat vaikka muistitikulle tai CD:lle. Taskuun voi tallettaa myös päivän muut muistot, pääsyliput ja muistilaput. 

Innokas sulhanen tai morsian voi toki lahjoittaa kirjan best manille tai kaasolle ja täyttää kirjan jo soveltuvin osin vinkeillä ja toiveilla!" 

Kaasojen lahjat.

Tämä innokas morsian otti vinkistä vaarin ja kirjoitteli kirjan sivuille omia kommenttejaan (mm. polttareiden alustavan vieraslistan ja toiveen, ettei hän halua morsiussaunaa). Kommentoinnin jälkeen annoin kirjan kaasoilleni lahjaksi. Kirjoittamieni vinkkien lisäksi he voivat käyttää sitä halutessaan polttarikansiona, sillä kirjan lopussa on paljon tyhjiä sivuja, joille voi liimata kuvia polttareista kuvateksteineen. Lisäksi kirjasta löytyy täyttövalmiita sivuja polttarisankarista, polttariohjelmasta ja polttariseurueesta, joita voi myös käyttää hyväkseen polttarikansion kasaamisessa. 

Muistatteko kouluajoilta ystäväkirjat, joihin kavereita pyydettiin täyttämään heidän harrastuksensa, mottonsa, lempiruokansa, -juomansa jne. Kaikissa polttareissa, joihin olen viime vuosina osallistunut, on ollut yhtenä osana polttariseurueen vastaaminen tällaisen ystäväkirjan kysymyksiin. Myöhemmin nämä täytetyt ystäväkirjan sivut on liitetty osaksi polttarikansiota. (Lähes) täydellisessä polttarikirjassa ystäväkirjan kysymykset ovat valmiina, joten leikkaaliimaa-vaihetta ei siltä osin tarvitse käydä läpi ollenkaan.

Kirja kertoo polttareihin liittyvästä suunnittelusta kronologisessa järjestyksessä alkaen polttareiden yleisestä historiasta polttarivieraiden, teeman, budjetin jne. kautta polttarimuistojen keräämiseen. Kirjassa on myös esimerkkejä erilaisista polttareista (mm. penninvenyttäjän polttarit ja polttarit raskaana olevalle morsiamelle).

Kirja on visuaalisesti vintagetyylinen. Siinä on paljon kuvia, jotka henkivät vanhan ajan tunnelmaa. Värejä ei ole käytetty, vaan kuvat ovat seepian sävyisiä. Tämä vanhahtava ja nostalginen tyyli on hyvä idea, sillä tällä hetkellä vintage on hyvin suosittua. Itse olisin kuitenkin henkilökohtaisesti kaivannut kirjaan enemmän värejä. 

Kirja on mielestäni hauska lahjaidea kaasoille. Mietin kuitenkin, kuinka moni oikeasti käyttää kirjaa polttarikansiona. Jotenkin siitä ei ehkä saa niin persoonallista kuin alusta asti itse suunnittelemastaan ja toteuttamastaan kansiosta. Itse en kuitenkaan panisi pahakseni, vaikka polttarikansio pohjautuisikin tähän kirjaan. Annan siis kaasoilleni täysin vapaat kädet käyttää tai olla käyttämättä tätä kirjaa polttarikansiona. Kirjaan lisäämäni vinkit taas toivon heidän ottavan tarkasti huomioon! :)

(Moneskohan hääkirja-aiheinen postaus tämä on?! Tästähän voi saada jo sellaisen virheellisen käsityksen, että luen muutakin kuin hääblogeja...)

Ps. Makea-hääblogissa on meneillään huikea arvonta, josta voi voittaa AINO-Handmade -lahjakortin (arvonta päättyy 6.4.2014 klo 24). Kipin kapin osallistumaan siis! :)

Tiukkojen tilanteiden käsikirja: Häät

Olette kenties joskus tutustuneet Joshua Pivenin ja David Borgenichtin (joissain kirjoissa mukana myös James Grace, Sarah Jordan tai Jennifer Worick) Tiukkojen tilanteiden käsikirjoihin. Ensimmäinen kirja oli nimeltään Tiukkojen tilanteiden käsikirja, jonka jälkeen on ilmestynyt omat käsikirjansa liittyen seurusteluun ja seksiin, golfiin, jouluun, työhon, lapsiin, matkailuun ja HÄIHIN. Viimeisin ilmestynyt kirja on nimeltään Erittäin tiukkojen tilanteiden käsikirja. 

Hankin joitakin vuosia sitten systerille ja hänen miehelleen joululahjaksi Lapset-käsikirjan. Se tuntui sopivalta lahjalta tuoreille vanhemmille :) Vastapalveluksena sain muutama viikko sitten systerikaasoltani kyseisen kirjasarjan, minkäs muunkaan kuin, Häät-version.

Tiukkojen tilanteiden käsikirja: Häät.

Tässä pätkä kirjan johdannosta:

"Päivä, jolloin menet naimisiin, on oleva elämäsi paras ja kaikin puolin ihmeellisin päivä, ainakin mikäli uskomme sukulaisia, ystäviä, romaaneja, saippuasarjoja, musikaaleja ja lukemattomia muoti- ja lifestyle-lehtiä.

Ja miksipä emme uskoisi. Kun seisoo itselleen tärkeimpien ja rakkaimpien ihmisten edessä sitoutumassa henkiystäväänsä ja lupaamassa tälle ikuista rakkautta, hetkessä on toden totta jotain maagista ja pysäyttävää.

Onko kuitenkaan kohtuullista odottaa, että asiat sujuvat niin kuin pitäisi, vain siksi, että sinä haluat niiden sujuvan? Entä jos juhla tulee maksamaan paljon budjetoitua enemmän, jos bändi loistaa poissaolollaan, jos puvun takki ei H-hetken koittaessa menekään enää kiinni tai puku tahriintuu viime minuutilla? Appivanhemmat saattavat inhota sinua. Sulhasen ystävä virittää ehkä törkeän maljapuheen. Vieraiden keskuudessa voi syntyä tappelu. Tapahtuman aiheuttama stressi saattaa käydä ennen pitkää sietämättömäksi.

On valittava tarjottavat, orkesteri, morsiusneitojen puvut ja kukat. Sekin on hyvä muistaa, että stressi aiheuttaa unettomuutta, näppylöitä, ihottumaa ja ihmissuhdekriisejä ja kasvattaa onnettomuusriskiä.

Käsikirja johdattaa teidät häähumun läpi aikajärjestyksessä, juhlan suunnittelusta häämatkalle. Mukana on ohjeita polttareista selviytymiseen, hääpäivän aikana saatujen vammojen ensiapuun, kadonneen sulhasen etsintään ja hätävarasormuksen valmistukseen. Unohda siis vanhat ja uudet, siniset ja lainatut. Astele alttarille tämä kirja taskussasi. Onnea matkaan!"

En ole itse vielä ehtinyt tutustua kirjaan johdantoa ja sisällysluetteloa enempää. Sisällysluettelon perusteella kirjasta löytyy kuitenkin ohjeita jos jonkinlaiseen kriisiin:

• Kuinka pysyt hengissä häihin asti...
• Kuinka hurmata nihkeät appivanhemmat...
• Kuinka karsia vieraslistaa...
• Kuinka kätkeä kauneusvirheet (tummat silmänaluset, finnit, ihottuma)...
• Kuinka korjailla morsiamen asua (mm. sateessa kastunut puku, rikkoutunut helminauha, katkennut korko)...
• Kuinka korjailla sulhasen asua (mm. ratkennut sauma, hikilaikkujen välttäminen)...
• Kuinka välttää kukkien aiheuttamat allergiset reaktiot...
• Kuinka valmistaa varakimppu...
• Kuinka toimia, kun morsiusneito on humalassa...
• Kuinka pysytellä tyynenä vihkiseremonian aikana (itkukohtaus, kikatuskohtaus, hikka, ilmavaivat)...
• Kuinka korjata pudonnut kakku...
• Kuinka välttää tappelu kimpusta...
• Kuinka toimia, kun paniikki iskee hääyönä...
• Kuinka käyttää tarpeettomia häälahjoja...
• Kuinka selviytyä, kun vuosipäivä on päässyt unohtumaan...

Taidan itse perehtyä ensimmäisenä kappaleisiin, joissa käsitellään kauneusvirheiden kätkemistä, kukkien aiheuttamia allergisia reaktioita ja vihkiseremonian aikana mahdollisesti tulevaa itkukohtausta :)

Hauskaa viikonloppua kaikille!