Sormusnalle

Meillä ei ollut sellaista perinteistä sormustyynytyynyä, vaan tyynyn korvaajana toimi "Bodyguard" aka nalle, joka toi mulle kihlasormuksenkin pari vuotta sitten (lisää aiheesta täällä).

Sormukset blurrattu. Ne paljastettakoon vasta kirkkopostauksen jälkeen ;)
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Jouduin jostain syystä miettimään sormustyynyä pitkään kunnes ihana kaaso A sanoi, että nallellehan se kunnia tietenkin kuuluu. Tietenkin. En ymmärrä, miten en itse tajunnut tuota aiemmin! Thanks babe! <3

Vuosi vaihtui ja meidän häävuosi on nyt ohi. Ikävähän tuota päivää ja häiden suunnittelua ja järkkäämistä ylipäätään on, mutta onneksi on tämä blogi, ihanat valokuvat, upea häävideo ja kauniit muistot jäljellä. Muutenkin viime vuonna mun ja Keken elämä mullistui, kun otettiin hyppy tuntemattomaan ja muutettiin tänne rapakon taa Jenkkikään. Päivääkään en kuitenkaan ole tätä päätöstä katunut. Tietenkin koti-ikävä aina välillä iskee, mutta on tämä vaan sellainen kokemus, josta suurin osa saa vain haaveilla. Vaikka häät on ohi, on meillä silti paljon odotettavaa tältä tulevalta vuodelta. Tarkoituksena on matkustella mahdollisimman paljon ja saada sitä kautta paljon uusia kokemuksia. Ihanaa häävuotta kaikille tämän vuoden morsiamille ja sulhasille! Muistakaa nauttia täysillä tästä ajasta! <3

Happy New Year! <3

The tarina

Ajattelin nyt lunastaa lupaukseni ja kertoa teille the Tarinan eli miten, missä ja milloin sain sormuksen vasempaan nimettömääni.

Oli siis jouluaatto 2013. Meidän jouluaatto ei ole moneen vuoteen ollut siitä rauhallisimmasta päästä. Haluamme vierailla aattona vähintään Keken ja minun vanhempieni sekä systerini (minua 4 vuotta vanhemman tätini) perheen luona. Niin oli tälläkin kertaa. 

Päivän päätteeksi tulimme myöhään illalla kotiin ja aloimme perinteisesti jakaa toisillemme ostamamme lahjat vasta silloin. Keke haki yläkerrasta hankkimansa paketit. Yksi niistä oli suuren suuri, ja hän jättikin sen keskelle olohuoneen lattiaa sillä aikaa, kun istuimme sohvalle avaamaan muita lahjoja. Yleensä lahjojen aukaisujärjestyksellä ei ole ollut Kekelle niin väliä, mutta nyt hän luetteli aika tarkkaan, minkä lahjan saa avata ensin ja minkä seuraavaksi. Yhdestä paketista paljastui uusi puhelin ja seuraavassa oli siihen värikuoret: "Ahaa!", ajattelin, "tämän takia lahjat piti avata tietyssä järjestyksessä!". Mutta voi kuinka väärässä olinkaan! ;)

Jäljellä oli enää se yksi iso paketti, jonka olin itse asiassa ehtinyt jo vähän unohtaa muita lahjoja ihaillessani. Nousin sohvalta ja aloin avata pakettia varovasti. Monen lahjapaperikerroksen alta paljastui pahvilaatikko, jossa oli kuva tietokoneen kotelosta. Hetken päässäni häivähti ajatus: "ei kai se vaan ole ostanut mulle jotain tietokoneromua", mutta yhtä nopeasti se pyyhkiytyi mielestäni. Päättelin, että lahja on ollut vaikea paketoida ja se on siksi laitettu isompaan laatikkoon.

Avasin laatikon ja se oli täynnä rytättyä sanomalehtipaperia. Pieni toivon kipinä syttyi. Ei kai vaan... Aloin siirtää paperimyttyjä syrjään ja näin jotain keltaista. Eikä! Siellä oli nalle.

Seuraavat hetket ovatkin minulle yhtä sumuista sekamelskaa. Silmistäni alkoi saman tien valua kyyneliä. Arvasin mitä tapahtuu. Keke polvistui ja muistutti, kuinka yksitoista vuotta sitten meidän ensimmäisenä yhteisenä joulunamme sain tämän saman nallen häneltä joululahjaksi. Silloin nallella oli korvikset korvissa. Ja nyt: korusarja täydentyi sormuksella! Keke irrotti sormuksen nallen kädestä, kertoi rakastavansa minua yhtä paljon nyt kuin silloin yli vuosikymmen aiemmin, ja kysyi menenkö naimisiin hänen kanssaan (tai jotain sinne päin, en ole ihan varma tarkasta kysymyksenasettelusta). Vastasin soperrellen jotain myöntävää ja hyppäsin sulhaseni kaulaan. Rutistin häntä lujaa samalla kun itkin, nauroin ja tärisin, kaikkea yhtä aikaa. Olin niin onnellinen! Ja olen vieläkin! <3