Mun miähen häälook

Joudun pyörtämään puheeni. Päätinkin esitellä vielä kaiken tasa-arvoisuuden nimessä myös sulhasen ulkonäkökomponentit täällä blogissa ennen varsinaiseen vihkitilaisuuteen siirtymistä. Pahoittelut tästä :)

Keken Ralph Laurenin puvuntakki ja -housut löytyivät täältä Jenkeistä Saks 5th Avenuelta. Olen iloinen, että Kekekin halusi tummanharmaan puvun mustan sijaan. Tummanharmaa (tai -sininen) väri oli meistä sopivampi Keken vaalealle iholle ja blondeille hiuksille. Keke tykästyi harmaaseen sinisen sijaan ja sehän sopi minulle.

Puku on tosi monikäyttöinen ja tiesimme, ettei se jää kaappiin pölyttymään häiden jälkeen. Tämä puku oli siis ehkä miljoona kertaa järkevämpi vaihtoehto kuin alunperin ihastelemani hiukan kiiltävämpää materiaalia olevat puvut :) Good call!

©Iiro Rautiainen

Puvuntakin alle löysimme valkoisen kauluspaidan JC Penneyltä täältä Yhdysvalloista senkin. Paita on Ryan Seacrestin mallistosta ja oonkin siitä aina välillä kiusannut Kekeä ;D Oli muuten yllättävän hankalaa löytää oikeaa "tuxedo shirtiä" eli paitaa, jossa on reiät kalvosinnappeja varten. Kalvosinnapit olin ostanut Kekelle 30-v. synttärilahjaksi ja ne olenkin täällä blogissa jo aiemmin esitellyt.

©Iiro Rautiainen

Paita maksoi 47€ ja siitäkin huolimatta, että se on tosi laadukkaan oloinen, näkyi siitä kuitenkin, niin kuin valkoisista paidoista usein, hiukan läpi, ja siitä syystä halusimme puvuntakin alle paidan lisäksi vielä liivinkin. Me kun oltiin tietenkin varmoja siitä, että puvuntakki päätyy jossain vaiheessa hääillan ankarinta biletysvaihetta sulhon yltä tuolin selkänojalle ;) Ja tuohan liivi tietenkin pukuun myös lisää juhlavuutta.

Liiviäkin etsimme aika pitkään. Tuohon jo hankkimaamme pukuun kun ei yhteenkuuluvaa liiviä ollut olemassa ja haluttiin tummanharmaa liivi esim. mustan sijaan, joka sekin olisi varmasti paremman puutteessa asukokonaisuuteen sopinut. Lopulta aivan lähestulkoon just eikä melkeen samanvärinen tummanharmaa liivi löytyi Jos. A. Bankilta täältä uudelta mantereelta. Meillä kävi melkoinen tuuri, kun noinkin samansävyinen liivi satuttiin löytämään!

©Iiro Rautiainen

Kysyttiin muuten jossain vaiheessa muutamasta Oulun pukuvuokraamosta liivivuokrien hintoja. Huhhuh. Sama oli ostaa omaksi. Esim. Morsiusateljee Katariinassa pelkkä liivivuokraus olisi maksanut 59€.... Tuo omaksi ostamamme liivi kustansi 55€.

Kaulansa ympärille Keke halusi krakan, mikä oli morsiamellekin ok, vaikka rusetti olisikin ollut enemmän tämän mieleen ;) Krakoja ostettiin pari kappaletta, kun ei aluksi osattu päättää kumpi on parempi. Kotona hetken niitä mallailtuamme päädyttiin toiseen ja käytiin ostamassa bestmanille samanlainen. Ylimääräinen kraka annettiin Keken isälle häihin laitettavaksi. Niin kraka kuin vyökin löytyivät Keken luottoliikkeestä täältä Jenkeistä eli JC Penneyltä. 

©Iiro Rautiainen

Sukat ja bokserit halusin ostaa Kekelle itse yllättääkseni hänet hääpäivän aamuna tällä hauskalla etikettijutulla. Bokserit löysin niinkin laadukkaasta ja yllättävästä paikasta kuin Pudasjärven Perhemarketista matkalla mökille :D Sukat ostin Dressmanilta (muistaakseni...) ja ostin sellaiset myös bestmanille, joka tosin sai omansa vasta häiden jälkeen, hups... ;)

Mitäs vielä? Parturissa Keke kävi ihanan serkkuni luona hääviikolla. Kiitos J, että sait järkättyä hiustenleikkuulle niin lyhyellä varoitusajalla aikaa! <3 Viimeiset silaukset Keken hiuksille tehtiin pesun, muotoilutuotteiden ja hiusrajojen siistimisen muodossa Uniquussa hääaamuna samalla, kun meikkaaja-Stella tasoitti Keken ihoa ehostustuotteillaan. Keke hoksasi jostain kuvasta, että sen hiukset oli takaa hiukan pörrössä/pystyssä. Minä en moista huomannut päivän aikana eikä varmasti kukaan muukaan.

Voilá! Näin syntyi aina yhtä komean mieheni hääpäivän look! Oot mussu täydellinen! <3 

©Iiro Rautiainen

Edit. Kengät! Arvasinhan minä, että jotain tästä postauksesta unohtui :) Kengät me löydettiin Oulusta Kenkämeklarista. Siellä oli muutamatkin kivat kopot, mutta päädyttiin lopulta mustiin Vagabondin nauhallisiin peruskenkiin, joita on hyvä käyttää sitten häiden jälkeenkin vaikkapa töissä. Alennuksen jälkeen niille jäi hinnaksi alle 30€, joten hyvä diili tehtiin tässäkin asiassa :)

Esittelyssä: Morsiuspuku

Tässä vaiheessa, kun hääkampaus ja -meikki on täällä blogissa esitelty, olisi ehkä hyvä esitellä eräs toinenkin aika oleellinen asia morsiamen häälookista. Nimittäin hääpuku :) Aloitetaanpa muutamalla kuvalla:

Tämä kuva on yksi mun suosikeistani kaikista
häissä otetuista kuvista <3 Ihanan pikkumurusen
takana näkyy myös vilahdus puvustani ;)
©Iiro Rautiainen

Tämäkin kuva on ihana! Juttutuokio pikkumiehen kanssa.
©Iiro Rautiainen

Puku takaapäin. Hiukan rytyssä vielä
tässä kohtaa.
©Iiro Rautiainen

Ja sivulta.
©Iiro Rautiainen

Ja vielä muutamat edestä ;)
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Mun puku löytyi n. 14kk ennen häitä Tukholman LILLY Brud & Fest -liikkeestä (lisää aiheesta täällä). Se on Lillyn omaa mallistoa vuodelta 2013. Puvun malli on 08-3220-CR, jos jotakuta kiinnostaa :) Jos ollaan rehellisiä, niin tuon reilun vuoden aikana mulle hiipi useaankin otteeseen epäilyksiä puvun suhteen. Lähinnä se johtui varmasti siitä, etten kunnolla muistanut, miltä puku näyttää päälläni. Välillä mietin sen olevan liian pliisu. Välillä taas olin hyvinkin varma siitä, että olin tehnyt oikean valinnan. Kerran näin jonkun huhuilevan samanlaisen puvun perään Facebookin hääkirppiksellä. Siitä tuli hyvä mieli. 

Puku on hyvin erilainen kuin alun perin ajattelin. Näin itseni ennemmin satiinisessa puvussa tai oikeastaan missä tahansa muussa materiaalissa kuin tyllissä. Olin kuvitellut tyllin olevan liian prinsessamaista minulle. Mutta toisin kävi :) 

Puvun malli sen sijaan oli odotettu. Aika pian alettuani sovittelemaan hääpukuja huomasin, että tällainen fit-and-flare -malli on mun vartalotyypille kaikista sopivin. Tai no olisi a-linjainen tai kunnon prinsessamallikin varmasti mennyt, mutta tyyliini sopi hiukan tyköistuvampi ja ei-niin-prinsessamainen mekko. Mekko istui mulle mielestäni hyvin. Joissakin kuvissa, joissa istun, se on toki vähän hassusti kuprulla, mutta annettakoon se puvulle anteeksi :) Ehkä sen kantajakin olisi voinut ajatella vähän enemmän ryhtiään istuessaan ;D

Blingiä puvussa piti tietenkin olla. Olin ehkä hiukan yllättynyt, että noinkin vähän sitä riitti mulle :D Se ehkä olikin se suurin huolenaiheeni matkalla kohti hääpäivää: onko puku tarpeeksi näyttävä? Kuitenkin sovitettuani pukuani ennen Jenkkilään lähtöä toukokuussa, tiesin että kokonaisuus tulee olemaan juhlava. Täytyy aina muistaa, että morsiamen häälookin tekee moni muukin asia kuin pelkkä puku. Niin hiukset, meikki, asusteet kuin kimppukin vaikuttavat kokonaiskuvaan!

Puvussani oli melko pitkä laahus ja JUU kyllähän se oli melko likainen häiden jälkeen, mutta EI se ei haitannut bailaamista tai liikkumista muutenkaan. Puvun helman tylli on hiukan perinteisestä poikkeava muuten siinä mielessä, että se on tuollain jännästi toispuoleinen/viistetty. Kiva yksityiskohta mielestäni! :)

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Olen onnellinen, että päädyin juuri tähän pukuun. Se istui hyvin ja tunsin oloni siinä omaksi itsekseni ja kauniiksi. Se ei ollut liian överi juhlapaikkaamme ajatellen eikä liian pliisu luonteeseeni peilaten. Juuri täydellinen minulle! Kiitos vielä rakas äiti, että tämän kaunokaisen minulle ostit ja ennen kaikkea, että olit mukana sen löytämisessä! <3

Seuraava etappi: Pukeutuminen

Kello oli jo aika paljon, kun pääsimme vihdoin kampaajalta pukeutumaan takaisin pikkuveljeni luo. Olin jotenkin niin lunkina, etten jaksanut stressata ajasta :) Ehkä olisi pitänyt... Alkuperäisen suunnitelman mukaan tavoitteena oli olla kuvaamassa potretteja puolen päivän aikaan ja kello oli meidän saapuessa pukeutumispaikkaan jo vähän vaille klo 12.

©Iiro Rautiainen

"Hmmm... Täällä näyttäis olevan tämmösiä neppareita"
©Iiro Rautiainen

Morsmaikku rentoilee edelleen :)
©Iiro Rautiainen

Apua tarvittiin mekon pukemisen lisäksi 
mm. käsikorun asentamisessa.
©Iiro Rautiainen

Nyöritysohjeita katsottiin videolta.
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

"Kisko vaan vielä tiukemmalle"
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Nuinnikkäästi. Valamista on! :)
©Iiro Rautiainen

YouTube tuli sekä kaasolle että Kekelle tarpeeseen tuona aamupäivänä. Kaaso tsekkasi sieltä puvun nyöritysvideon ja Keke krakan solmimisohjeita. Kiitos nykyaika! :) 

Minun pukemiseen olisi muuten kelvannut toinenkin käsipari, kertoi kaaso. Kun puvun haluaa nyörittää oikein tiukalle, olisi hyvä, kun joku toinen olisi pitämässä nauhoista kiinni samalla, kun niitä kiristetään, etteivät ne pääse nykiessä löystymään.

©Iiro Rautiainen

Vasta ekojen potrettien jälkeen tajuttiin, 
että hihat on fiksua kääntää XD
©Iiro Rautiainen

Näppiksen näppäimistä tehdyt kalvosinnapit.
©Iiro Rautiainen

Ohjeita krakan solmimiseen etsittiin netistä.
©Iiro Rautiainen

Windsor? Puoli-windsor? Joku muu?
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Looking fiiiine! :) 
©Iiro Rautiainen

Muistakaa muuten morsiamet laittaa hiuslakat ja hajuvedet ennen pukeutumista. Mun ajatuksia häätuoksuista ylipäänsä sekä siitä tuoksusta, johon itse päädyin, voit lukea lisää täältä.

Marry me by Lanvin.
©Iiro Rautiainen

Seukki postauksessa esittelyssä hääpukuni. Mukavaa loppuviikkoa! :)

Kaunis kaasokolmikkoni: Mekot

Alunperinhän meillä oli tarkoituksena, että äitini ompelee kaasoilleni mekot. Rakastuin infinity-mekkojen ideaan ja muunneltavuuteen ja myös tytöt tykkäsivät ajatuksesta. Äiti teki testimekon, joka vaikutti lupaavalta ja tilasin netistä kankaan. Kangas oli kuitenkin pettymys ja siitä tehty mekko näytti arkisemmalta kuin toivoin:

Infinity-mekon testausta.

Kuitenkin kun Jenkkeihin muuttomme varmistui, päädyimme lopulta siihen, että toisen kankaan etsimisen sijaan koitan katsella kaasoille mekot Atlantin takaa. Siellä kun valinnanvaraa varmasti olisi ja hinnatkaan tuskin olisivat yhtä korkealla kuin Suomessa. Toisin kuitenkin kävi. Sopivia mekkoja ei löytynyt Jenkeistä, vaikka kuinka yritin etsiä. Ehkä en vain osannut etsiä oikeasta paikasta.

Kesäksi Suomeen palattuani aloimme käydä Oulun kaasojen kanssa Oulun vaateliikkeitä läpi ja muualla asuva kolmas kaaso teki omia tutkimusretkiään toisaalla. Kolusimme kaikki Oulun kaupat (mm. Stockmann, Pukumies, Halonen, Vima, Uusi Muoti...) kaasojen kanssa useampaankin otteeseen, mutta tarjolla oli tosi vähän tummanvioletteja vaihtoehtoja, se kun oli väritoiveista ykköseni. Oikeanlaista vaaleanvihreääkään ei oikein löytynyt. Tarjolla oli lähinnä mintunvihreää, kun minä olisin halunnut mieluummin sellaista hailakan vaaleanvihreää. 

Kaaso J varsinkin etsiskeli mekkoja myös netistä sitä täydellistä kuitenkaan löytämättä. Harkitsin myös jonkin aikaa mekkojen tilaamista Kiinasta. Siellä kun vaihtoehtoja mekon mallin ja värin suhteen olisi ollut. Lopulta aikaa oli kuitenkin niin vähän, että mekkojen ehtiminen perille Suomeen alkoi olla siinä kintaalla ja tämä ratkaisu hylättiin. Ja hyvä niin! Kaikille kolmelle kaasolle löytyi nimittäin ihanat ja ihan kantajiensa näköiset mekot häiden teemaväreissä ja ihan koto-Suomesta :)

Ensimmäisenä mekko löytyi kaaso A:lle. Kierreltyämme Oulun juhlapukuliikkeitä eräänä päivänä päätimme piipahtaa vielä hääpukuliikkeissäkin, vaikka pelkäsimme hiukan niiden hintatasoa. Morsiuspukuliike Glamouriin sisään astuessamme huomasimme juhlapukurekit heti oven vieressä. Oikeaa violettia tai vihreää ei ollut tarjolla oikeassa koossa ja hopeanväriset mekot eivät saaneet aikaan niin suurta wow-reaktiota, että se olisi mielestämme ollut mekkojen hinnan väärti. 

Ulospäin suunnatessamme hoksasin kuitenkin kaikkien juhlapukujen olevan alennuksessa (!) ja päätimme käydä ne vielä kertaalleen läpi. Nappasimme sovitukseen muutamia. Niiden koot tai tyylit eivät kuitenkaan aivan osuneet maaliin. Kunnes yksi henkarissa hyvin vaatimattoman näköinen hopeinen yksilö yllätti positiivisesti. Se oli kaasolleni himpun verran tiukka, mutta selvitettyämme sen muutosompelumahdollisuudet Glamourin henkilökunnan kanssa, oli asia selvä. Yksi kaaso hoidettu, two to go! :) Lopulta tuota ihanaa satiinista taskuilla varustettua mekkokaunokaista ei edes tarvinnut suurentaa, vaan se istui kaaso A:lle hääpäivänä kuin hansikas. Olit muru kerrassaan tyrmäävä näky! <3

©Iiro Rautiainen

Kaaso J löysi oman mekkonsa kaiken etsimisen jälkeen vihdoin Kotkan Haloselta. Siellä violettien juhlamekkojen valikoima oli suurempi kuin Oulussa ja suureksi riemukseni kaaso J kotiutti sieltä violetin kevyen sifonkimekon hääpäiväämne varten.

Kotkan Halosen sovituskopissa oli ruuhkaa :)

Mekko oli tyyliltään erilainen kuin kaaso A:n satiinimekko, mutta se ei haitannut mua ollenkaan. Olin varma, että tytöt tulevat kuitenkin näyttämään yhteneväisiltä ja upeilta hääpäivänä mekkojen tyylierosta huolimatta. Alusta saakka olin pitänyt mekkojen kohdalla tärkeimpänä juttuna sitä, että ne tuntuvat hyviltä kantajiensa yllä ja ovat heidän näköisensä.

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Kaaso S löysi oman mekkonsa myöskin Haloselta, tosin Helsingistä. Mekko oli violetti ja pitempi kahteen muuhun mekkoon verrattuna. Tyyli oli lähempänä kaaso J:n sifonkiunelmaa kuin kaaso A:n tyköistuvampaa kotelomekkoa. Kaaso S:n mekon hankinnassa sattui vielä semmoinen kiva juttu, että hän sai tingittyä sen hinnasta mukavan siivun pois ja tästähän maksaja, ts. allekirjoittanut, oli enemmän kuin onnellinen ;) Mekossa oli nimittäin helmassa pieni virhe, jonka S kuitenkin uskoi olevan helppo korjauttaa. Lopulta virheen peittämiseen ei edes tarvittu lainkaan ompelua, vaan se naamioitiin piiloon nätillä rintaneulalla. 

©Iiro Rautiainen

Tässä näkyy hyvin helman virheen peittänyt rintaneula.
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Minä siis maksoin mekot kaasoilleni. Suomessa tuntuu olevan tässä asiassa monenlaista käytäntöä, mutta tämä tuntui minulle parhaalta. Mekoille tuli yhteensä hintaa ~180€. Sovittiin, että ne toimivat kaasoille ikään kuin yhtenä kiitoslahjana hääapuna olemisesta. Koin muutenkin, että jos haluan jollakin tavalla vaikuttaa mekkojen ulkonäköön, on minun kohteliasta silloin myös osallistua niiden kustannuksiin. 

Tässä vielä muutama kuva henkeäsalpaavan kauniista kaasokolmikostani. Kaikilla oli omanlaisensa mekot, mutta silti ne sopivat täydellisesti yhteen. Oli ihanaa, kun kaikki olivat itsensä näköisiä eivätkä kuin klooneja toisistaan. Vai mitä olette muut mieltä?

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Fiesta Finland -lahjakorttien voittajat

Purppurasateen ja Fiesta Finlandin yhteistyöarvonnan onnelliset voittajat on nyt arvottu. Fiestan Anu askarteli arvat ja tämä suloistakin suloisempi pikkurinsessa sai kunnian toimia onnettarena:

Rinsessan asu: Fiesta Finland

50€:n lahjakortin Fiestan verkkokauppaan voitti

nimimerkki K.J.

&

-25% lahjakortin Fiestan verkkokauppaan voitti

nimimerkki Johanna

Lämpimät onnittelut voittajille! Ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! <3

Ps. Pysykäähän langoilla. Lähiaikoina luvassa nimittäin TAAS uusi arvonta ;)

Muistutus arvonnasta

Heipä hei! 

Tulin vain pikaisesti muistuttelemaan teitä blogissani ja Fiesta Finlandin FB-sivuilla käynnissä olevasta arvonnasta, josta voit voittaa 

50€ arvoisen lahjakortin Fiesta Finlandin verkkokauppaan. 

Lisäksi blogini lukijoilla on mahdollisuus voittaa samaiseen nettikauppaan 

lahjakortti, joka oikeuttaa -25% alennukseen kertaostoksesta.

Arvontaan voit osallistua 2.4.2015 klo 24 asti, joten hyvin ehtii vielä :) 

Oikein ihanaa pääsiäisviikkoa kaikille!

Mekkojen testausta

Pyydän heti ensimmäiseksi anteeksi kuvien suttuista tavismallia ja ei-ihan-niin-studiomaista kuvausympäristöä. Mallilla oli bad hair day ja kuvauspaikkana toimi kummipoikani huone :)

Pyysin täällä loppuvuodesta teidän lukijoiden apua eräässä mekkovalinnassa. Kiitoskiitoskiitos kaikille mielipiteensä ilmaisseille ja näin minua valinnassa auttaneille! <3 Tavoitteenani oli siis löytää mekko suht viralliseen talvisaikaiseen tilaisuuteen ja vaihtoehtoina minulla oli Fiesta Finlandin pukuja. Suosikeiksini kuvien perusteella nousivat mekot Maria ja Susanne, mutta mikäs olikaan lopullinen valintani? ;) Se selviää nyt.

Ensimmäisenä testiin pääsi ennakkosuosikki nro 1 eli Maria. Livenä mekko oli hiukan vaaleampi kuin kuvassa ja kuten Fiestan Anu olikin minulle etukäteen kertonut, kaipasi puvun yläosa hiukan ryhtiä. Anu epäili myös, että puku olisi minulle liian pitkä niin kuin se olikin. Mekon hameosa laskeutui kauniisti ja väri oli mieleeni. Myös mekon koristeellinen vyömäinen yksityiskohta oli kaunis, joskin hiukan erilainen kuin kuvan perusteella olin ajatellut. Olin kai kuvitellut siinä olevan enemmän hopeisia kristalleja.

Maria.

Seuraavaksi kokeilin Carrieta, joka oli hyvin samanlainen kuin kuvassa. Ainoastaan mustan harsokankaan alla oleva hopeinen kangas ei erottunut ehkä niin paljon kuin kuva antoi ymmärtää, mutta ainakaan minua se ei haitannut lainkaan, oikeastaan päinvastoin. Kaiken kaikkiaan Carrie oli tosi nätti mekko. Harmi vain, että se oli minulle liian pieni. Ja ehkä se ei olisi kuitenkaan ollut se kaikista sopivin vaihtoehto siihen tilaisuuteen, johon olin menossa. Pikkujouluihin tai joihinkin muihin ei-niin-virallisiin juhliin se taas olisi sopinut kuin nenä päähän.

Carrie.

Kolmantena puin päälleni toisen ennakkosuosikin eli Susannen. Mekko oli yhtä ihana livenä kuin kuvassakin. Mustat kukkakoristeet olivat henkeäsalpaavan upeita ja kokokin passeli. Ainoa asia, joka minua mekossa häiritsi, oli sen pöyheä helma. Se oli minun makuuni vähän turhan runsas ja prinsessamainen. 

Susanne.

Tällä tavoin hiukan kapoisempana
Susanne olisi ollut enemmän mieleeni.

Neljänneksi sovitin Estefania, joka oli sekin tosi kaunis yksilö. Pidin todella sen viuhkamaisesta yläosasta. Mekossa ei ollut mitään muuta vikaa kuin sen koko. Se oli minulle liian pieni. Nyyh.

Estefani.

Smash Aliquota -makkoa en pyytänyt sen kesäisyyden vuoksi sovitteille lainkaan, joten tästä voinette päätellä, että päädyin lopulta siihen ainoaan jäljelle jääneeseen vaihtoehtoon eli Marianneen. Mekon violetin sävy oli livenä tummempi kuin kuvassa ja se istui ylleni kaikista parhaiten sovittamistani vaihtoehdoista. Lisäksi se oli päällä todella mukavan tuntoinen eikä kiristänyt tai puristanut mistään. Kangas oli miellyttävä ja rinnan alla oleva kristalliyksityiskohta kaunis. 

Valinta oli siis mulle oikeastaan yllättävänkin helppo. Ihan hyvä, että kaikki mekot eivät kokonsa puolesta mahtuneet päälleni. Muuten olisi tullut valinnan vaikeus :) Laitan teille vielä myöhemmin kuvia juhlaeleganssistani Marianne-mekko ylläni.

Kiitos vielä kaikille mekon valinnassa auttaneille! Pus <3

Hei ja pysykää kuulolla, sillä ihanihanihan kohta starttailee täällä blogissa se aiemmin lupailemani arvonta ;)