Lisää kukkia: Vieheet

Vieheisiinkin olin hiukan pettynyt, sillä mukailivathan ne hääkimppuni ulkonäköä, johon en ollut tyytyväinen. Väri oli väärä, liian punainen. Muuten vieheet olivat oikein nätit: neilikka ja harsokukkaa, juuri kuten toivoin. Yksinkertaiset, mutta kauniit. Tilasin vieheet Kekelle, bestmanille sekä molempien meidän isille. Kaikki vieheet olivat samanlaisia ja maksoivat 10€/kpl. 

Bestmanin vieheen asennusta.
©Iiro Rautiainen

Hääkimppuni mun

Yksi niistä harvoista asioista, joihin olin hiukan pettynyt häälookissani, oli hääkimppu. Sen muoto ja tyyli olivat aika lähellä sitä, mitä etukäteen ajattelin, mutta värit eivät olleet oikeastaan sinne päinkään. Tällaista halusin:

Tämän kimpun värimaailma on
lähes täydellinen!
Kuva.

Tämän kimpun muoto on ihana ja
tykkään noista vihreistä "pavuista".
Kuva.

Tässä kimpussa pidän siitä,
että violettia on suht paljon.
Kuva.

Ihania nuo hopeiset " harsokukat".
Kuva.

Kukkina hortensiaa, ruusua
ja harsokukkaa.
Kuva.

Mutta tällaista sain:

©Iiro Rautiainen

Kimpun värit eivät ole valitettavasti yhtään sitä, mitä halusin. Vihreä on liian tummaa, syksyistä ja jotenkin tunkkaisen sammaleista. "Violetit" sävyt taas eivät ole mielestäni violettia nähneetkään, vaan ovat lähempänä viininpunaista. Sanalla sanoen fiilis oli pettynyt. 

Saan kuitenkin ehkä syyttää tästä lopputuloksesta hiukan myös itseäni. Kimppu ja häiden kukat ylipäänsä ei olleet missään nimessä mun hääprioriteettilistan kärkipäässä, joten en ehkä jaksanut uhrata niille tarpeeksi aikaa. Lähetin kyllä etukäteen kukkakauppaan sähköpostilla inspiraatiokuvia (itse asiassa kaikki nuo yllä olevat viisi kuvaa tästä postauksesta) ja jätin huoletta vastuun kimpusta ja vieheistä ammattilaisille. En todellakaan ole mikään viherpeukalo, joten koin järkevimmäksi jättää kukista huolehtimisen jollekin muulle asiasta enemmän tietävälle. Turhaan stressaisin asiasta, josta mulla ei ole tietotaitoa. Kukkakaupasta vakuutettiin, että visioni tuli hyvin ilmi esimerkkikuvien avulla. Kerroin vielä kuvien lisäksi sanallisestikin haluavani kukiksi hortensiaa, neilikkaa ja harsokukkaa ehkä ruusua ja väreiksi tummanviolettia, hailakan vaaleanvihreää ja valkoista.

Sain hääviikolla kukkakaupasta tekstiviestin, jossa oli kuva yhdestä noista kimpussa käytetyistä punertavista kukista ja kysymys voiko kimpussa käyttää kyseistä kukkaa. Sen pidempiä miettimättä vastasin, että antaa palaa vaan. Luotin edelleen sokeasti siihen, että muut hääkimpun kukat ovat oikeammanvärisiä. Jos olisin ollut fiksumpi, olisin jo tuossa kohtaa tajunnut, että kimpun suhteen oltiin menossa aika kovaa vauhtia pöpelikköön. Jostain syystä mulla ei kuitenkaan hälytyskellot ollenkaan soineet. Oma visioni hääkimpusta oli niin selkeä, että ajattelin sen olevan yhtä selkeä myös kimpuntekijällä. Huokaus. Aina kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin on suunnitellut. 

Hääpäivänä en kuitenkaan jaksanut sen enempää murehtia pieleen mennyttä kimppua. Ehkä jos olisin aamulla itse ollut sitä noutamassa kukkakaupasta, olisi muutama ärräpää saattanut lipsahtaa, mutta onneksi olin delegoinut tuon homman Kekelle. Siinä vaiheessa, kun näin kimpun eka kertaa, oli meillä jo sen verran kiire kuvauksiin ja kirkkoon, ettei aikaa harmittelulle jäänyt.

Jos jotain positiivista tästä kukkaepisodista pitää sanoa, niin palvelu Kiimingin Kukka- ja Hautauspalvelussa oli joka kerta siellä vieraillessani hyvää ja ei tuo kimppu kuitenkaan ihan metsään mennyt: olihan siinä toivomiani kukkia ja kimpun muoto oli sinne päin. Harmi vaan, että kimpun värit oli mulle se ykkösjuttu ja kun siinä mentiin pieleen, niin paljoa ei ollut enää pelastettavissa. Jotain positiivista on myös se, että onneksi en tilannut erillistä heittokimppua, vaan sain luovuttaa tuon epäonnisen puskani sitä paljon enemmän arvostaviin käsiin. Ja eipähän tarvitse näin jälkikäteen harmitella, että oisko kimppu sittenkin pitänyt kuivattaa tai jollakin muulla tavoin säilöä, kun ei se kerta ihan mieluinen ollut :)

Täydelliset häät

Kävin joitakin vuosia sitten Kemissä teatterimatkalla. Reissusta jäi tosi hyvä mieli ja ollaan sitä muisteltu monesti jälkikäteen. Jostain syystä mulle tuli viime viikolla pakonomainen tarve katsastaa Kemin teatterin tarjonta enkä ollut uskoa silmiäni, kun bongasin esityslistalta sanat: Täydelliset häät! Klikkasin esityksen kuvauksen auki:

"Muistinsa menettänyt sulhanen herää hääpäivän aamuna väärästä vuoteesta tuntemattoman ihmisen kanssa. Väärä vuode sijaitsee hääsviitissä, jonne tunkeutuvat hetkellä millä hyvänsä sekä bestman, morsian että morsiamen äiti. Uloskäynti on tukossa, mitä tehdään?

Suosikkifarssi tutustuttaa katsojan kaikkien häästressien äitiin, hädässä olevan ihmisen nerokkaaseen selviytymiskykyyn, uhrautuvaan ystävyyteen, pätevään hotellisiivoojan rajattomaan ilmaisuskaalaan ja hätävalheiden verkon keskellä yllättävään rakkauteen ensi silmäyksellä.

Takuunaurut tarjoava esitys on päivitetty Kemiin tuoreella suomennoksella ja kuorrutettu tyylikkäällä 90-luvulla. Armotonta menoa eli U Can´t Touch This!"

Kuva

Voiko enää olla täydellisemmän kuuloista esitystä a) pian häitään juhlivalle hääbloggaajalle ja b) ysärihuumaan jo muutama vuosi sitten kybällä hurahtaneelle nostalgikolle?! :) Uskoisin, että ei.

Laitoin saman tien viestiä laajennetulle perheelleni ja sain heti äitini ja veljeni lupautumaan mulle matkaseuraksi. Varaamaamme teatteripakettiin (75€/hlö) kuului yhden yön majoitus Hotelli Merihovissa, kolmen ruokalajin illallinen hotellin ravintolassa sekä tietenkin teatterilippu. Koska oli järkevämpää ottaa kaksi kahden hengen huonetta kuin yksi yhden ja yksi kahden, joutui myös Keke uhrautumaan ja lähtemään mukaamme ;D

Vietimme lauantaipäivän HaaparannaLLA (;D) mm. Ikeassa (taas...) ja Rajalla-ostoskeskuksessa. Häihinkin tarttui jotain mukaan, mutta siitä myöhemmin lisää. Illasta kirjauduimme hotelliin ja suuntasimme teatteriin. Esitys oli ihan viihdyttävä ja hauska, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan hiukan lisää ysärihenkeä ja myös enemmän hääjuttuja. Kannatti kuitenkin käydä! Muuten olisin jäänyt ikuisiksi ajoiksi harmittelemaan missaamaani mun tähän elämäntilanteeseen täydellistä näytelmää.

Kuten sanottua mulla oli siis kokemusta tästä teatteripaketista ja valitettavasti petyimme tällä kertaa kovasti pakettiin kuuluvaan illalliseen. Alkuruoka ei ollut tarpeeksi kuumaa eikä tarpeeksi viileää, joten sen tehtävä ruokahalun herättäjänä ei toteutunut, vaikka savuporoleipästen maku olikin ihan hyvä. Pääruoka oli vaihtunut edellisen kerran suussa sulavasta ja täydellisesti valmistetusta sisäfilepihvistä kuivaan ja mauttomaan kanaan. Anteeksi tylytys, mutta kana ranskalaisineen oli heikkoa huoltoasematasoa. Suklaakakun sijaan "nautimme" jälkkäriksi pallot rakeista, ts. jo kertaalleen sulanutta ja uudelleen jäätynyttä, karamellijäätelöä ilman kastikkeita tai muita lisukkeita. Illallisesta tuli kyllä maha täyteen, ei siinä, mutta edellisen kokemuksemme perusteella odotimme jotain aivan muuta :( 

Vielä kuukausi sitten muistelimme serkkuni kanssa edellistä teatterireissuamme Kemiin ja erityisesti sen upeita makuelämyksiä. Olen puhunut tuosta unohtumattomasta kokemuksestamme moooonelle ja suositellut pakettia kaikille vilpittömästi. Tämän viikonloppuisen perusteella suosituksia ei taida enää tippua... Harmi, sillä hotellin henkilökunta oli ystävällistä eikä paketin hinta tosiaankaan mielestäni päätä huimaa.

Hoksasin lähtiessä, että yhtään
kuvaa ei tullut reissussa otettua.
Tässä tilanteen korjaava otos :)

Meillä oli kaikesta huolimatta tosi kivaa yhdessä kaupoissa kierrellen, tyhmille jutuille nauraen ja lautapeliä yömyöhään hotellihuoneessa pelaillen (meillä vanhuksilla ei käynyt tällä kertaa mielen vieressäkään yöelämään lähtö... :D). Pakko suositella muuten tuota vasta hankkimaani peliä: Maailman ympäri 80 päivässä! Todella positiivinen yllätys :)

Hei niin, mun ihana pikkuveli lupasi hoitaa seremoniamestarin pestin meidän häissä! Jee! Niin huippua! Tiesin, että veluun voi luottaa <3 Se on just sopivan täydellisen rento mutta luotettava ja hauska ja sanavalmis siihen hommaan :)

Tämä postaus oli vähän tällaista ei-niin-häämäistä höpinää, mutta se suotakoon. Ensi kerralla palailen enemmän hääjutuissa! Tulossa ainakin se lupaamani arvonta, juttua hääbändistämne, pitopalvelustamme, hääyön viettopaikastamme ja ja ja... Paljon on hääaiheisia juttuja, joista en vielä ole ehtinyt tänne blogiin postailla. Vi hörs! :)

Katastrofaalinen morsiuspuvunmetsästys

Huh, nyt kun olen muutaman päivän asiaa sulatellut, voin vihdoin siitä tänne blogiinkin avautua.

Kävin lauantaina sovittamassa hääpukuja ensimmäistä kertaa. Vierailimme joitakin viikkoja sitten äitini kanssa muutamissa häätapahtumissa Oulussa (kerron niistä vielä erillisessä postauksessa jahka kerkeän). Yhdessä näistä tapahtumista oli Morsiusateljee Katariinan piste, josta sai alennuskupongin Katariinaan, mikäli varasi sovitusajan heidän liikkeeseensä. Minähän menin tietenkin heti innokkaana varaamaan ajan, vaikka häihimme onkin vielä puolitoista vuotta aikaa, eikä asialla näin ollen varsinaisesti ole mikään järjetön kiire :)

Saavuimme äitini ja kahden kaasoni kanssa Katariinaan viisi minuuttia myöhässä. Se ei onneksi haitannut, sillä myyjä kertoi, että hekin olivat hiukan aikataulusta jäljessä. Sain käteeni kiinnostavien pukujen henkareihin pujotettavia "pylpyröitä" ja nopean ohjeistuksen siitä, missä hääpuvut sijaitsevat. Aloimme katsella pukuja, ja pienoinen ahdistus hiipi mieleeni, sillä ne kaikki olivat tosi kauniita enkä ollenkaan tiennyt minkälaisen puvun haluaisin. Oli vaikea nähdä millaisia puvut olivat, kun ne riippuivat tangoissa. 

Olin etukäteen päättänyt, että yritän kokeilla mahdollisimman monenlaisia pukuja, jotta saan vähän osviittaa siitä, millainen puku mahdollisesti sopisi vartalotyypilleni. Tässä myyjän apu olisikin ollut enemmän kuin tarpeen. Kaikki myyjät olivat kuitenkin varattuja, joten kävimme äitini ja kaasojeni kanssa pukuja läpi. Suhteellisen nopeasti olin kuluttanut kaikki valintarenkaani, joten kävimme istumaan ja odottamaan sovitusvuoroani. En katsonut kelloa, mutta saimme odottaa jonkin aikaa. Tämä ei minua kuitenkaan haitannut, sillä oli mukava rupatella makutuomarieni kanssa ja katsella, kun muut morsiamet sovittivat pukuja ylleen.

Kun vuoroni koitti, kysyi myyjä minulta ensimmäisenä, millaista pukua olin ajatellut. Sanoin suoraan, etten oikein tiedä, ja että tarkoituksenani olisi kokeilla mahdollisimman paljon erityylisiä pukuja, sillä kyseessä oli ensimmäinen sovituskertani. Kerroin myyjälle kuitenkin minkälaiset puvut viehättivät minua eniten. 

Myyjä oli alusta asti kovin kiireisen oloinen. Kun sovitus eteni, jatkui myyjän omituinen käytös. Minulla oli koko ajan sellainen tunne, että tuhlasin hänen aikaansa. Myyjä oli harmittavan tyly. Tai siltä minusta ainakin tuntui, sillä hänen äänensävynsä ja sanavalintansa olivat useimmiten vähemmän ystävällisiä. Välillä hän riuhtoi puvun nyörityksiä närkästyneenä, ja turhautui selkeästi, kun en oikein osannut sanoa, minkä takia en jostain tietystä puvusta tykännyt. Minun oli vaikea nähdä puvuissa hirveästi hyvää, sillä niistä suurin osa oli minulle liian pieniä. Myyjä kehotti olla ajattelematta pukujen kokoa, mutta se oli vaikeaa. 

Kun olin sovittanut kaikki omat valintani, toi myyjä minulle muutaman puvun, joiden hän arveli sopivan minulle. Hänen ehdottamansa tyyli meni kuitenkin vähän liian tyttömäiseksi, ja sanoinkin hänelle etsiväni vähän erityylistä pukua. Tokihan niitä prinsessamekkojakin oli hyvä kokeilla, jotta sain varmistuksen siitä, että sentyyliset mekot eivät ehkä ole ihan se minun juttuni. Olisin kuitenkin toivonut myyjältä vielä enemmän vinkkejä ja mielipiteitä siihen, millainen puku hänen mielestään sopisi vartalotyypilleni. 

Lopulta myyjä töksaytti jotain tyyliin: "Eipä meillä nyt sitten ollutkaan sinulle enempää pukuja". Puin pettyneenä vaatteet ylleni, ja kun myyjä kysyi haluanko varata uutta sovitusaikaa (sillä liike meni kiinni niillä näppäimillä), vastasin kieltävästi. Kun puimme ulkovaatteita päällemme, tuli eräs vanhempi myyjä juttelemaan kanssamme. Hän halusi selkeästi paikkailla tilannetta, sillä hän näki varmasti kuinka pettynyt olin. Tämä ei kuitenkaan varsinaisesti pelastanut tilannetta, vaan kun pääsimme seurueineni ulos liikkeestä ja juttelimme hetken, purkautui turhautumiseni ja pettymykseni kyyneliin. Enpäs olekaan ennen poistunut mistään kaupasta itkien. Kerta se on ensimmäinenkin.

En missään nimessä halua mustamaalata Katariinaa, vaan kerron vain omista tuntemuksistani ja kokemuksistani. Luulen, että liikkeen muut myyjät olisivat ehkä olleet kokeneempia ja jollain tavalla hienotunteisempia; olihan kyseessä ensimmäinen sovitukseni! Hääpuvun etsimisen pitäisi olla hauskaa eikä kyynelten värittämää. Luulen (ja toivon), että minua palvelleella myyjällä oli vain huono päivä, jota kiire pahensi entisestään.

Muutama sovittamistani puvuista oli siis ihan ok, mutta mikään niistä ei ollut lähelläkään The mekkoa. Suurin syy tähän on varmasti se, että lähes kaikki puvut olivat minulle liian pieniä (koen itseni suht normaalikokoiseksi). Mietimmekin jälkikäteen syitä näihin pieniin kokoihin. Luulisi, että sovitusmekkoina kannattaisi käyttää vähän isompia kokoja, joihin suurin osa normaalikokoisista naisista mahtuisi ja joissa he tuntisivat itsensä edes jollain tapaa kauniiksi. Näin potentiaalisten ostajienkin määrä kenties kasvaisi. 

Saa nähdä milloin uskallan taas mennä sovittamaan pukuja. Luulen, että Katariinaan en tämän kokemukseni perusteella uskalla enää mennä (ainakaan mielelläni). Tokihan mieli ehtii vielä muuttua, ja kokemuksen tuoma pettymys haalentua, mutta ilosta hyppien en taida tuohon liikkeeseen enää palata. Valitettavasti. Toivottavasti muilla on Katariinasta parempia kokemuksia! Koitan uskoa siihen, että tämä oli vain poikkeus. Eniten toivon kuitenkin, että muissa liikkeissä (joihin toivottavasti pian uskallan astua) palvelu olisi parempaa! Wish me luck!