Jännäämistä sakastissa

Ajomatkassa toiselta potrettikuvauspaikalta kirkolle meni muutama minuutti. Saavuimme kirkon pihaan ja kipitimme kirkon sivuovesta sisään sakastiin. Pihalla näkyi muutama vieras, joille muistan vilkuttaneeni iloisesti. Oli ihan hullua ajatella, että kohta me seistäisiin Keken kanssa vieretysten alttarilla kaikkien meille rakkaiden ihmisten ympäröiminä! Oli jotenkin sellainen epäuskoinen olo. Nyt se hetki vihdoin oli käsillä!

Sakastissa ehdimme hengailla jonkin aikaa. En yhtään tiedä kuinka kauan tarkalleen. Tuskin hirveän pitkään, mutta jotenkin tuo aika tuntuu näin jälkeenpäin ajateltuna melko pitkältä. Keke kerkesi siellä ollessamme huomaamaan puvuntakkinsa selkämyksen rypistyneen, johon suntio totesi, että kaivetaanpa silitysrauta esille ja siellä ne sitten yhdessä sakastissa, sulhanen ja suntio, silittivät Keken takkia. Suntio suihkutteli suihkepullolla vettä sen selkämykseen sillä aikaa, kun Keke hoiti varsinaiset silityshommat. Harmi, kun tuosta hetkestä ei ole kuvaa (valokuvaaja-Iiro taisi sillä hetkellä olla kirkon puolella kuvaailemassa) :D Tuhannet kiitokset vielä suntiolle silitysavusta! :)

Meitä oli sakastissa aika monta. Kaasot A ja J olivat liittyneet bestmanin ja isäni kera joukkoomme ja kävipä äitinikin siellä pyörähtämässä pyynnöstäni. Vaikka kuinka koitimme olla hissukseen, oli volyymitasoa vaikea säännellä. Jännitys tiivistyi, mutta olin yllättävän rauhallinen eikä liikuttuminenkaan tuntunut olevan lähellä ENNEN KUIN kaaso A ojensi minulle mun "jotain vanhaani", mistä olenkin jo täällä aiemmin kirjoitellut. Onneksi hanat ei kuitenkaan auenneet ihan täysin ja sain vielä jaettua muutaman kiitoslahjankin liikutukseltani :) Niistä myöhemmin lisää.

©Iiro Rautiainen

Näin jälkikäteen ajateltuna niin kyllä mua kuitenkin taisi tuossa vaiheessa jo jännittää melko kovasti. En nimittäin kunnolla muista kaikkia yksityiskohtia sakastissa vietetystä ajasta. En muista kunnolla missä järjestyksessä mikäkin tapahtui. Kävin kierroksilla. Ehkä siihen vaikutti potrettikuvausten nopea tahtikin ja kiireellinen siirtyminen kirkolle. Sen kuitenkin muistan, että olo oli tosi onnellinen ja odottavainen. Kohta. Kohta mennään! 

Sori A! Mulla ei ollu muita sakastikuvia tähän kohtaan ku tämä.

Kysyin Kekeltäkin, mitä se muistaa sakastissa olosta ja sen muistot on ihan samanlaisia kuin minunkin. Sumuisia toisin sanoen. Jännittää on tainnut siis sitäkin ;)

Hääpäivää edeltävä päivä

Perjantaina otimme tietenkin suunnaksi juhlapaikan heti ensimmäiseksi herättyämme, mikä ei tosin tapahtunut ihan kukonlaulun aikaan... 

Me oltiin Keken kanssa siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meitä saapui paikalle auttamaan ihan tosi monta käsiparia <3 Ei me muuten oltais mitenkään selvitty tuosta urakasta. Kiitos siis äiti ja iskä, pikkuveli ja käly, täti E ja serkku T, kaasot S ja A + lapset! <3 Me oltais oltu ihan hukassa ilman teitä! 

Iskä ja Keke viimeistelivät perjantaina kattoharsojen kiinnityksen. Kaaso A teki hääkakkua. Kaaso S silitti pöytäliinoja ja askarteli mm. ohjelmalappuja, hääbingoja ja madlibsejä yhdessä kälyni kanssa. Äiti ompeli kaitaliinoja. Täti ja serkku tekivät pöytäasetelmia. Pikkuveli suunnitteli pöytien sijaintia ja mm. kirjoitti nimet pöytäjärjestystauluun. Täti kasasi karkkibuffan ja iskä huolehti koristevalojen asennuksesta. Jokaisella oli kädet täynnä töitä eikä tässä ollut puoliakaan niistä jutuista, joihin läheisemme osallistuivat meidän apuna. Ihan supersuuret kiitokset vielä kerran teille kaikille! <3

Jossain kohti iltaa lähetin äitin ja Keken ruokaostoksille. Mm. iltapalatarvikkeet seuraavalle illalle piti hankkia. Mulla oli tarkoitus lähteä kauppaan itse, mutta lopulta koin järkevimmäksi, että jään sinne pääkallopaikalle valvomaan ja ohjeistamaan muita. Uskomatonta, mutta totta, oli Kekellä ja anopillaan kuulemani mukaan jopa mukavaa yhdessä ostoksilla, vaikka monessa eri kaupassa olivatkin joutuneet käymään ja kauppalista oli pitkähkö :)

Ilta juhlapaikalla venyi myöhään, erityisesti äitillä, kaaso A:lla ja minulla. Asettelimme neilikoita ja harsokukkia pöytäasetelmiin muistaakseni vielä puolen yön aikaan. Se siitä rentouttavasta illasta saunomisen ja viinilasillisen merkeissä kaasojen kanssa :'D 

Kekenkin ilta jatkui pitkälle yöhön, kun keksin viime hetkillä, että haluan jokaisen vieraamme istumapaikalle valokuvan. Niitä se reppana sitten vielä illalla tulosteli vanhempiensa luona :'D 

Kun lopulta pääsimme kaasojen kanssa pikkuveljeni asunnolle Ouluun, oli kello jo paljon ja painuimme pehkuihin iltapuhteiden ja -kikatteluiden jälkeen melko pian. Tai no. Minä en oikein saanut unta. Kertasin vielä mielessäni, onko kaikki tärkeimmät asiat hoidettu ja kirjasin puhelimeeni ylös joitakin pikkujuttuja, jotka halusin vielä seuraavana päivänä tarkistaa ;) 

Kiitos muuten pikkuveljelle yö- ja pukeutumispaikkanamme toimineen asuntonsa lainasta! Ihanasti olitte laittaneet pyyhkeet ja kaikki kälyn kanssa meitä varten esille <3 Arvatkaapa revettiinkö, kun löydettiin sängyltä nämä:

Häitä edeltävä torstai

Let's lähdetään käymään häitämme läpi loogisesti edes noin suurin piirtein aikajärjestyksessä ja palatkaamme siis takaisin hääviikkoon ja pariin häitä edeltävään päivään. Nehän me vietettiin tietenkin suurimmaksi osaksi juhlapaikalla. Saatiin sinne avaimet jo keskiviikkoiltana, mutta tuolloin emme tehneet muuta kuin pyörähdimme siellä illalla pikaisesti Keken kanssa kaksin.

Torstaina meillä oli asioita hoidettavana kaupungilla. Kävimme mm. hakemassa tuolihuput ja Keken housut ompelijalta sekä tsekkaamassa potrettikuvauspaikkoja (Mikä viime tippa?! X'D). 

Ainolanpuistossa.

Tässä lyhyeksi tarkoitetussa kaupunkivisiitissä menikin yllättävän kauan ja pääsimme roudaamaan häätavaroita juhlapaikalle vasta iltapäivästä. Ja sitä romuahan sitten kans oli. Kolmessa eri osoitteessa. Joten siinä kesti. Saimme kuitenkin tuona iltana roudaamisen lisäksi myös ihan kivasti muutakin aikaiseksi. Kaaso S mm. silitteli pöytäliinoja ja taitteli lautasliinoja ja äiti asetteli tuolihuppuja ja niiden rusetteja paikoilleen. Iskä ja Keke keskittyivät kattoharsojen kiinnittämiseen. 

Mehän oltiin siinä mielessä hyvin onnellisessa tilanteessa, että eräs tuttavani juhli häitään juhlapaikallamme viikkoa ennen meitä. Tämä tarkoitti sitä, että meidän ei tarvinnut kantaa pöytiä eikä tuoleja saliin, vaan suurin osa niistä oli jo valmiina neliönmuotoisissa asetelmissaan salin keskellä. Toki niitä piti hiukan siirrellä, muttei yhtään niin pitkää matkaa kuin, jos ne olisivat olleet säilytyspaikoillaan seinien vierustoilla. 

Toinen juttu, mikä helpotti työtämme kovasti, oli se, että hankimme tämän toisen morsiamen kanssa juhlasalin seiniä koristamaan yhteiset hallaharsot, jotka saivat juhlapaikan vuokraajien luvalla olla paikallaan koko häidemme välisen viikon, koska siellä ei tuona aikana ollut mitään muuta sen suurempaa toimintaa. Iskän ja Keken ei siis tarvinnut laittaa hallaharsoa muualle kuin salin kattoon. Tuhannet tuhannet tuhannet kiitokset vielä M:lle! <3 Oli tosi kiva tehdä sun kanssa yhteisiä häähankintoja! :) 

Suosittelen kyllä sydämeni pohjasta tällaisia morsianten välisiä yhteistyökuvioita! Siinä molemmat säästi rahaa ja aikaa mukavasti ja onhan se nyt kiva päästä hössöttämään ja fiilistelemään häitä toisen samassa tilanteessa olevan kanssa :) Meillä kävikin M:n kanssa tosi hyvä tuuri, kun oltiin tosi samoilla linjoilla häidemme suhteen. Meillä oli samoja teemavärejä ja muutenkin samanlaisia ideoita ja ajatuksia. Hankimme mm. yhteiset sinkkisaavit ja vuokrasimme tunnelmavalaistusta samasta paikasta. Näistä myöhemmin lisää.

Torstai-iltana paiskimme hommia juhlapaikalla ehkä jonnekin puolille öin, mutta ei ne hommat mulla ja Kekellä vielä siihen loppuneet. Arvaako joku minkä äärelle päästiin puurtamaan vielä yön pikkutunteina? ;)

Farewell Finland, Welcome Washington

Vihdoin, vihdoin, vihdoin, VIHDOIN! Nyt se on virallista ja varmaa. Me muutetaan Keken kanssa Yhdysvaltoihin, lähelle Washington D.C.:tä pariksi vuodeksi. Viisumit saatiin kätösiimme maanantaina ja lähtö rapakon taa koittaa niinkin pian kuin nyt :) Istutaan tällä hetkellä Helsinki-Vantaan lentokentällä ja odotellaan lentoa Islannin kautta Washingtoniin.

Prosessi lähti käyntiin jo viime vuoden loppupuolella, kun yritys, jossa Keke on töissä täällä Oulussa, osti erään yhdysvaltalaisen firman osaksi liiketoimintaansa. Tuossa yhteydessä Kekelle kerrottiin mahdollisuudesta lähteä komennukselle muutamaksi vuodeksi Jenkkeihin. Yllättävän lyhyen keskinäisen juttutuokiomme jälkeen ilmoitimme Keken töihin, että jos mahdollisuus muuttoon todella tulee, olemme valmiita pakkaamaan kimpsumme ja kampsumme ja suuntaamaan kohti uusia seikkailuja. Ja siitä se asioiden valmistelu sitten lähti.

Viisumit meille myönnettiin pari viikkoa sitten ja eilen ne olivat vihdoin valmiita noudettaviksi postista. Omakotitaloammekaan meidän ei tarvitse laittaa myyntiin, sillä eräät tärkeät läheisemme muuttavat siihen siksi aikaa vuokralle kunnes palaamme takaisin Suomeen. Lapsia ja eläimiä meillä ei ole, joten niiltäkin osin meidän on helppo muuttaa. Ehkä paikkakunnan vaihdos tekee hyvää myös terveydelleni. Työpaikkani minun oli pakko sanoa irti, mutta se ei ollut iso ongelma ei minun eikä työnantajanikaan kannalta; olenhan ollut töistä poissa sairauslomalla jo yli vuoden.

Entäs häät? Nehän teitä hääblogin lukijoita tietenkin eniten kiinnostavat :) Noh, paljastettakoon se nyt sitten tässä, kun paljastelun vauhtiin kerta päästiin; me ollaan jo naimisissa! :O

Me mentiin naimisiin käytännön syistä 29.12. viime vuonna. Tarkoituksenamme oli muuttaa Yhdysvaltoihin jo pian vuoden vaihtumisen jälkeen, mutta valitettavasti lähtö viivästyi viisumiasioiden takia. Mutta siis jos olisimme lähteneet Jenkkeihin jo alkuvuodesta emmekä olisi olleet naimisissa, olisi minun pitänyt käydä Suomessa uusimassa viisumini kolmen kuukauden välein. 
Vaimona vältän tuon ees taas matkustamisen.

Hääjuhlaa vietämme edelleen elokuussa samalla suunnitelmalla kuin aiemminkin. Ainoa mikä muuttuu, on se, että kirkossa vihkimisen sijaan avioliittomme siunataan. Käytännössä siis pappi esittää kysymykset hiukan eri muodossa kuin hän olisi vihkiessä tehnyt. Minun on tarkoitus tulla Suomeen järjestelemään häitä jo juhannusviikolla, kun Keke taas tulee perässä sitten, kun hänen kesälomansa alkaa. Häiden jälkeen suuntaamme takaisin Washingtonin kotiimme.

Tällaisia isoja muutoksia siis meidän elämässä. Me ollaan innoissaan, jännittyneitä, iloisia ja onnellisia. Tämä on sellainen mahdollisuus, jota ei yksinkertaisesti voi jättää käyttämättä! Varmasti meillä tulee ikävä läheisiämme ja Suomea muutenkin, mutta pari vuotta on lyhyt aika. Se menee nopeasti! Ja tullaanhan me välillä käymään täällä ja toivottavasti moni tulisi myös vierailemaan meidän luona siellä rapakon toisella puolella :)

Blogiakin Jenkkilään muutosta ja siellä asumisesta olen suunnitellut, mutta voi olla, että joudun ajanpuutteen vuoksi lykkäämään sen aloittamista vasta häiden jälkeiseen aikakauteen. We'll see! :)

Täydelliset häät

Kävin joitakin vuosia sitten Kemissä teatterimatkalla. Reissusta jäi tosi hyvä mieli ja ollaan sitä muisteltu monesti jälkikäteen. Jostain syystä mulle tuli viime viikolla pakonomainen tarve katsastaa Kemin teatterin tarjonta enkä ollut uskoa silmiäni, kun bongasin esityslistalta sanat: Täydelliset häät! Klikkasin esityksen kuvauksen auki:

"Muistinsa menettänyt sulhanen herää hääpäivän aamuna väärästä vuoteesta tuntemattoman ihmisen kanssa. Väärä vuode sijaitsee hääsviitissä, jonne tunkeutuvat hetkellä millä hyvänsä sekä bestman, morsian että morsiamen äiti. Uloskäynti on tukossa, mitä tehdään?

Suosikkifarssi tutustuttaa katsojan kaikkien häästressien äitiin, hädässä olevan ihmisen nerokkaaseen selviytymiskykyyn, uhrautuvaan ystävyyteen, pätevään hotellisiivoojan rajattomaan ilmaisuskaalaan ja hätävalheiden verkon keskellä yllättävään rakkauteen ensi silmäyksellä.

Takuunaurut tarjoava esitys on päivitetty Kemiin tuoreella suomennoksella ja kuorrutettu tyylikkäällä 90-luvulla. Armotonta menoa eli U Can´t Touch This!"

Kuva

Voiko enää olla täydellisemmän kuuloista esitystä a) pian häitään juhlivalle hääbloggaajalle ja b) ysärihuumaan jo muutama vuosi sitten kybällä hurahtaneelle nostalgikolle?! :) Uskoisin, että ei.

Laitoin saman tien viestiä laajennetulle perheelleni ja sain heti äitini ja veljeni lupautumaan mulle matkaseuraksi. Varaamaamme teatteripakettiin (75€/hlö) kuului yhden yön majoitus Hotelli Merihovissa, kolmen ruokalajin illallinen hotellin ravintolassa sekä tietenkin teatterilippu. Koska oli järkevämpää ottaa kaksi kahden hengen huonetta kuin yksi yhden ja yksi kahden, joutui myös Keke uhrautumaan ja lähtemään mukaamme ;D

Vietimme lauantaipäivän HaaparannaLLA (;D) mm. Ikeassa (taas...) ja Rajalla-ostoskeskuksessa. Häihinkin tarttui jotain mukaan, mutta siitä myöhemmin lisää. Illasta kirjauduimme hotelliin ja suuntasimme teatteriin. Esitys oli ihan viihdyttävä ja hauska, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan hiukan lisää ysärihenkeä ja myös enemmän hääjuttuja. Kannatti kuitenkin käydä! Muuten olisin jäänyt ikuisiksi ajoiksi harmittelemaan missaamaani mun tähän elämäntilanteeseen täydellistä näytelmää.

Kuten sanottua mulla oli siis kokemusta tästä teatteripaketista ja valitettavasti petyimme tällä kertaa kovasti pakettiin kuuluvaan illalliseen. Alkuruoka ei ollut tarpeeksi kuumaa eikä tarpeeksi viileää, joten sen tehtävä ruokahalun herättäjänä ei toteutunut, vaikka savuporoleipästen maku olikin ihan hyvä. Pääruoka oli vaihtunut edellisen kerran suussa sulavasta ja täydellisesti valmistetusta sisäfilepihvistä kuivaan ja mauttomaan kanaan. Anteeksi tylytys, mutta kana ranskalaisineen oli heikkoa huoltoasematasoa. Suklaakakun sijaan "nautimme" jälkkäriksi pallot rakeista, ts. jo kertaalleen sulanutta ja uudelleen jäätynyttä, karamellijäätelöä ilman kastikkeita tai muita lisukkeita. Illallisesta tuli kyllä maha täyteen, ei siinä, mutta edellisen kokemuksemme perusteella odotimme jotain aivan muuta :( 

Vielä kuukausi sitten muistelimme serkkuni kanssa edellistä teatterireissuamme Kemiin ja erityisesti sen upeita makuelämyksiä. Olen puhunut tuosta unohtumattomasta kokemuksestamme moooonelle ja suositellut pakettia kaikille vilpittömästi. Tämän viikonloppuisen perusteella suosituksia ei taida enää tippua... Harmi, sillä hotellin henkilökunta oli ystävällistä eikä paketin hinta tosiaankaan mielestäni päätä huimaa.

Hoksasin lähtiessä, että yhtään
kuvaa ei tullut reissussa otettua.
Tässä tilanteen korjaava otos :)

Meillä oli kaikesta huolimatta tosi kivaa yhdessä kaupoissa kierrellen, tyhmille jutuille nauraen ja lautapeliä yömyöhään hotellihuoneessa pelaillen (meillä vanhuksilla ei käynyt tällä kertaa mielen vieressäkään yöelämään lähtö... :D). Pakko suositella muuten tuota vasta hankkimaani peliä: Maailman ympäri 80 päivässä! Todella positiivinen yllätys :)

Hei niin, mun ihana pikkuveli lupasi hoitaa seremoniamestarin pestin meidän häissä! Jee! Niin huippua! Tiesin, että veluun voi luottaa <3 Se on just sopivan täydellisen rento mutta luotettava ja hauska ja sanavalmis siihen hommaan :)

Tämä postaus oli vähän tällaista ei-niin-häämäistä höpinää, mutta se suotakoon. Ensi kerralla palailen enemmän hääjutuissa! Tulossa ainakin se lupaamani arvonta, juttua hääbändistämne, pitopalvelustamme, hääyön viettopaikastamme ja ja ja... Paljon on hääaiheisia juttuja, joista en vielä ole ehtinyt tänne blogiin postailla. Vi hörs! :)

-1 v. hääpäivä

Katoppa tuonne oikian sivupalakin alalaitaan. Tää - Ei - Voi - Olla - TOTTAAAA! Tännään on tasan VUOSI meijän häihin!!! :)

Vuosi häihin -bileitä emme nyt sitten järjestäneet, sillä hyvän ystävän jo perinteeksi muodostuneet loppukesän grillibileet sattuivat samalle viikonlopulle. Näihin perinteikkäisiin juhliin, joissa nautimme alkupalaksi etanoita (omnomnomnom :P), on kutsuttu suurin osa meidänkin läheisimmistä kavereista, joten ei olisi ollut mitään järkeä juhlia kahtena peräkkäisenä päivänä lähestulkoon samalla kokoonpanolla. Ei tämä oikeastaan edes harmita. Ei minusta nimittäin nyt varmaan oiskaan ollut mitään bileitä järkkäilemään. Joten Alles ist Gut! :)

Mitäs tämä kihlapari sitten teki tänään? No käytiin syömässä tietenkin. Mulla on jo pitkään tehnyt mieli Tuirassa sijaitsevan bosnialaisen grillin Swingin kreikkalaista burgeria ja saamani piti. Ja tämähän sopi Kekellekin paremmin ku hyvin. Ne, jotka hänet tuntevat, tietävät, että Kekelle maistuu burgeri. Aina :D Toisaalta ois ollu ihana käydä syömässä vähän pidemmänkin kaavan mukaan, mutta säästyipähän rahat ja sain pitkäaikaisen mielihaluni tyydytettyä :) Ei sitä aina tarvitse hienostella. Meistä on kiva syödä joskus tällaista ihan perusmättöäkin. Hienostellaan vaikka sitten kahden vuoden päästä meidän pumpuli/paperihääpäivänä ;) 

Meikäläiset "jokunen" vuosi takaperin :)

Vuoden päästä bileeeeet! Woop woop! En malta odottaa! :)

Marry me baby!

Vihdoinkin! Finally! Äntligen! Me mennään naimisiin! Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Blogit itsessään ovat minulle uusi juttu. Olen lukenut tätini leivontablogia ja ystäväni blogia, jossa hän kertoo toiselle paikkakunnalle muuttamisen iloista ja haasteista. Oikeastaan juuri ystäväni on istuttanut minuun pienen bloginkirjoittajan siemenen, sillä hän on aina kehunut kuinka mukavaa ja terapeuttista blogin kirjoittaminen on. Olemme ystäväni kanssa aika samanlaisia, ja sen takia ajattelinkin, että tämä voisi olla minulle hyvä keino jakaa ajatuksiani häiden suunnittelusta. Myös häästressinpurkukanavana uskon tämän toimivan erinomaisesti! Lisäksi luulen, että sulhanen Keke on myös iloinen siitä, että perustin blogin, jonne saan purkaa suurimman hääinnostukseni ja -hössötykseni :)

En ole siis aiemmin blogeja kovin paljon lueskellut, mutta nyt kun minua joulukuussa kosittiin, annoin vihdoin itselleni luvan hääohjelmien katseluun telkkarista (ja digiboksilta, jonne niitä oli kertynyt tuntien ja taas tuntien edestä), häälehtien selailuun ja hääblogien lukemiseen. Kovin montaa blogia en ole vielä ehtinyt ottaa tarkasteluun, mutta täytyy heti suositella kahta: White & Knight ja Makea hääblogi Kiitos teille molemmille! Annoitte minulle lisäpotkua blogin aloittamiseen ja teidän ansiostanne hääkuumeeni sen kun vain nousee! :) Innolla tulevia postauksianne odotellen!

Toivotankin nyt teidät kaikki tervetulleiksi seuraamaan tätä esikoisblogiani ja matkaani kohti elokuisia häitämme vuonna 2015! Odotan innolla kommenttejanne ja otan mielelläni vastaan aiheita, joista kirjoitella! 

Minulle vuosi 2013 olikin oikea Marry me -vuosi, sillä kävin toukokuussa kannustamassa Krista Siegfridsiä äitini kanssa Kööpenhaminassa Euroviisufinaalissa, ja joulukuussa tapahtui siis se kauan odotettu polvistuminen :) Tämä eka postaus onkin siis luonnollista lopettaa näihin tunnelmiin: