Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohjelmanumerot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohjelmanumerot. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. marraskuuta 2016

Back to the 90's

Koska Halloween...

Iskän ihanan puheen jälkeen oli vuorossa hieman vapaata seurustelua. Pyörimme Keken kanssa juhlasalissa ja juttelimme vieraidemme kanssa, kunnes jonkin ajan päästä kaikkia kehotettiin pikkuhiljaa siirtymään paikoilleen seuraavaa ohjelmanumeroa varten. Aikaa kului. Jutskailimme pöydässä Keken kanssa keskenämme. Nautimme olostamme. Bestman sääti musiikin tasoa. 

©Iiro Rautiainen

Ei ajateltu mistään mitään sen kummempaa. Kunnes huomasin, että neljä ihmistä puuttuu edelleen istumapaikoiltaan; veljeni M, serkkuni T ja J sekä kaaso A. Eikäää?! Tapahtuuko kohta se, mistä oon vain salaisimmissa unelmissani haaveillut?! En kuitenkaan vielä uskaltanut toivoa liikoja. Kunnes. Tajusin, että salissahan soi hiljaa Viva Forever. Muistattekos kenen biisi se on? Minä muistin ja tulen muistamaan aina. Koskaan en ole mitään bändiä tai artistia kovempaa fanittanut. Voiko tää olla totta?! Odotin sydän kurkussa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja voi sitä ilon ja rakkauden tunnetta, joka mun sydämessäni läikähti, kun mun silmäni näkivät tämän seuraavan näyn:

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
Into piukeena :)
©Iiro Rautiainen
"Hmmm... Kummallisia tätejä tuolla..."
©Iiro Rautiainen

Oikeesti!!! Mun rakkaat on niin parhaita!!! Spice Girls, ihka elävänä!!! Bussi, vaatteet ja kaikki niin vimpan päälle. Oli puuhkaa, platform-tennaria, minimekkoa...! Ai että! <3

Täytynee tässä vaiheessa valaista teitä hiukan ja kertoa, että mun äidin puolen sukulaislapsilla oli mun nuoruudessa tapana kehittää jouluaatoksi erilaisia jouluesityksiä. Tanssinumeroita, näytelmiä, lauluesityksiä, visailuja, pelejä, vitsinkerrontaa ja mitä nyt ikinä keksittiinkään. Tanssiesitysten suunnittelu ja toteutus oli meistä tytöistä aina tietenkin kaikista kivointa. Oli hauska miettiä kappaleita, koreografiaa ja esiintymisasuja. Eräänä jouluna esitimme kappaleen Stop juurikin Spaissareilta. Pikkuveli M oli Mel B. Koska kunnon afroperuukkia ei siihen hätään hänelle löytynyt, sai vaarin karvalakki kelvata. Tuota esitystä muistellaan suvun kesken tasaisin väliajoin edelleen. Voitte siis arvata, kuinka nappiin tämä hääohjelmanumero ajatuksena siis meni!



Ilmoille kajahti Spice Up Your Life. Maustetytöt parkkeerasivat bussinsa nätisti seinän reunustalle ja bileet olivat valmiit alkamaan. Emma ja Mel B hyökkäsivät yleisön sekaan. He kiertelivät vieraiden joukossa puuhkat ja lantiot heiluen. Mä nauroin niin, että meinasin saada sydärin ja taisipa häävideon perusteella sydäri olla lähellä jollakulla muullakin. Erityisesti Mel B:n lihaksikas vartalo ja seksikkäät tanssiliikkeet tuntuivat kirvoittavan monen monia spontaaneja naurunpyrskähdyksiä X'D

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Kertsin koittaessa kaikki neljä asettuivat riviin yleisön eteen ja varsinainen tanssikoreografia pääsi valloilleen. Yleisö osoitti suosiotaan ja lähti taputtamaan mukana. Kun kertsi loppui, saivat puuhkat ja Spice Up Your Life väistyä uuden kappaleen ja toisen loppuun asti viimeistellyn tanssikoreografian tieltä. Spaissarit veivasivat Who Do You Think You Aren tahtiin kuin viimeistä päivää. Ei vitsit mitä muuveja! 

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Seuraava kappale oli itseoikeutetusti ehkä se Spaissareiden tunnetuin eli Wannabe, jonka kertsin jälkeen tapahtui jotain erikoista. Tarkkasilmäisimmät varmaan huomasivat, että bändi oli jäsenen verran vajaa. Sporty Spice puuttuu! :O Mutta huoli pois, hätä ei ollut tämännäköinen. Seuraavaksi oli nimittäin morsiamen vuoro näyttää talenttinsa ;D Mulle tyrkättiin nauhoistaan yhteen sidotut lenkkarit kouraan ja sanottiin, että ole valmiina ottamaan kohta lava haltuun. Minä lauloin Wannabetä tietenkin mukana ja häävideolla näkyy hauskasti, että juuri sillä samalla hetkellä, kun Emma ojentaa mulle lenkkareita, laulan hämmentyneenä "Are you for real?".

©Iiro Rautiainen
Häkeltynyt(kö)?
©Iiro Rautiainen

Seuraavaksi ämyreistä lähti soimaan se jo aiemminkin mainittu Stop. J
a sinnehän minä kohta kirmasin innosta puhkuen rakkaitteni rinnalle. Korkkarit olin potkaissut tietenkin jalasta, jotta mikään ei pilaisi tuota ihanaa hetkeä. Spaissarit ympäröivät mut ja mä kikatin piirin keskellä kuin pikkutyttö konsanaan. Yleisö taputti mukana ja mä olin niin onnellinen! Ihan oikeesti, oisin voinu haljeta siihen paikkaan!

©Iiro Rautiainen

Kertosäkeen tanssikoreografianhan kaikki Spaissari-fanit tietää totta kai ja sitä päästiin sitten tietty seuraavaksi veivaamaan (no okei, täytyy myöntää, että yhdessä kohtaa meni tämäkin hc-fani innostukseltaan liikkeissä pikkusen sekaisin ;).

©Iiro Rautiainen

Muutama encore tuli tietty ja yleisöä pyydettiin myös yhtymään mukaan tanssiin. Nämä hurmaavat kuvat on napattu ehkä koko hääväen vähiten ikinä tanssivista tyypeistä. Good job Iiro! ;) Hyvin on liikkeet hallussa!

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Mutta ei tässä vielä kaikki. Spice Girlseillä oli jotain hihassaan myös Kekeä varten. Ähäkutti, eipäs päässytkään näin vähällä. Kajareista lähti soimaan 2 become 1 ja me viitottiin Keke luoksemme osuvasti "Come a little bit closer baby" -kohdassa. Siinä me sitten halailtiin Keken kanssa ja tanssittiin hitaita Spaissareiden hyöriessä meidän ympärillä ja mm. muodostaessa sydämiä käsillään. Söpöä!

©Iiro Rautiainen

Lopuksi yleisö antoi esitykselle tietenkin sen ansaitsemat raikuvat suosionosoitukset. Osa pyyhki silmiään. Johtuiko se sitten kaikesta siitä nauramisesta vai pienestä herkistymisestä, sitä ei tarina kerro.

Loppukumarrukset.
©Iiro Rautiainen

Omalta innostumiseltani tuskin muistin edes kiinnittää huomiota muun yleisön reaktioihin tähän maailman parhaimpaan ohjelmanumeroon, mutta onneksi valokuvaajamme Iiro sai niitä taltioitua jälkikäteen ihasteltavaksemme. Ja kaikista parasta on tietenkin se, että koska mahtava Juho videokuvasi häämme, on meillä koko esitys muuveineen kaikkineen myös elävänä kuvamuistona! Niin huippua!! Mutta tässä hiukan näitä aitoja reaktioita tähän hulvattomaan häätanssinumeroon ja myöskin muutama priceless otos itse tähdistä täydessä vauhdissa:

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Tämä alla oleva kuva kiteyttäköön kiitollisuuteni ja liikutukseni siitä, kuinka järkyttävän onnellinen mä olen mun maustetytöistä ja heidän heittäytymisestään sekä siitä vaivasta, minkä he ovat nähneet suunnitellessaan ja harjoitellessaan tämän ikimuistoisen showpläjäyksen meidän häihin! Sporty Spice -85 on ikuisesti kiitollinen! Parempaa yllätystä ette ois voinu mulle järjestää. Kyllä te vaan mut tunnette, kertakaikkiaan. Perin pohjin <3

©Iiro Rautiainen

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Eläköön photo booth!

Ihastuin ideaan photo boothista jo aivan hääsuunnittelun alkuvaiheessa. Keräsin pikkuhiljaa sitä varten rekvisiittaa, mistä nyt sattui edullisesti löytymään. Aurinkolaseja, päähineitä, taulukehys, kaulakoruja jne., joista kallein oli Tukholmasta ostettu viikinkikypärä (5€). Sen halusin vanhana ruotsinopiskelijana mukaan maksoi mitä maksoi ;) Suurin osa propseista kustansi 0,50-2€ ja yhteensä niihin kului n. 35€. Ostetun rekvisiitan lisäksi me askarreltiin kartongista, softiksesta ja grillitikuista apujoukkojen kanssa viiksiä, huulia, rillejä, puhekuplia ja muita. Materiaaleihin meni ehkä 15€. Kartongit löytyivät suurimmaksi osaksi valmiina omasta askartelutarvikevarastosta. 


Valokuvausnurkan taustana toimi kaitaliinojen ompelusta ylimääräiseksi jäänyt kokonainen hopeinen pöytäliina ja muutama violetti pompom. Yhteensä photo boothiin saatiin menemään semmoiset 60€. Vähemmälläkin oltaisiin päästy, jos joku ei olisi jatkuvasti kulkenut jossain kirppareilla ja muilla haalimassa hassua kuvausrekvisiittaa mukaansa ;)

No mites meidän photo boothia sitten noin niin kuin käytännössä ajettiin? Sen kun tietäs! :D Keken etevä työkaveri J oli nimittäin niin tehokas, että sääti meille koko photo booth -pisteen kuntoon mun laittamatta tikkua ristiin. Tietokoneen näyttö, järkkäri ja langaton etälaukaisin. Niistä oli meidän valokuvaussoppi tehty. Kiitos vielä tuhannesti J:lle niin photo boothin kasaamisesta kuin vehkeiden lainaamisestakin!

Taustalla hieno kamera/näyttöviritelmä.
©Iiro Rautiainen
Kuvattava pystyi näkemään itsensä tietokonaan näytöltä.
©Iiro Rautiainen
Kädessä pidettävän etälaukaisimen avulla 
kuvattava pystyi itse päättämään, milloin kuva otetaan.
©Iiro Rautiainen

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsinkin, oli photo booth kova sana lasten keskuudessa. Mutta oli se sitä myös aikusten mielestä! Allekirjoittaneellahan ei ole asiasta varsinaisesti mielipidettä, sillä minähän en muistanut vierailla photo boothissa ollenkaan koko päivän aikana!! Ihan oikeesti, on kait sitä melkoinen tollo! :'D Noh, onneksi muut kuvauttivat itseään sitten senkin edestä :)

©Iiro Rautiainen

Oman photo booth -mokani lisäksi sattui tähän liittyen muutama muukin pikkuruinen erhe, jotka eivät kuitenkaan olleet lähellekään sen mittakaavan juttuja kuin koko valokuvauspisteen unohtaminen, kröhöm :'D Mutta siis. Jossain kohtaa lasten hilluessa photo boothissa oli joku huomannut, että kamera on säädetty hiukan ylös heitä ajatellen. Näinpä tämä joku oli liikuttanut kameraa lapsienkin pituuden paremmin huomioivaan asentoon. Mahtava idea ja ihanaa, että joku hoksasi muksujen ongelman (reppanat olivat roudanneet paikalle tuolin, jonka päälle he nousivat kuviin yltääkseen)! <3 MUTTA kamerahan oli tietenkin säädetty alun perin tarkasti siten, että taustakangas asettuu kuviin nätisti ja lopuissa kuvista tämä ei kameran liikuttelun takia tietenkään enää toteutunut. Noh, tuskinpa tuota kukaan muu niin edes huomaa (ja onneksi kuvia voi aina koittaa vähän rajata ja muokata), mutta kyllä tätä pilkunviilaajaa meinas homma silti hiukan harmittaa. 

Sihti hukassa ;)

Toinen juttu, jota en ainakaan itse tullut etukäteen edes ajatelleeksi, oli se, että kamera ja tietokoneen näyttö, jolta kuvattavat pystyivät siis tarkastelemaan itseään kuvia ottaessaan, sijaitsivat hiukan eri kohdissa photo boothia. Tämä tarkoitti sitä, että suurimmassa osassa kuvista kuvattavat katsovat näyttöä eivätkä suoraan kameraan. Eipä sekään kai mitään haittaa, mutta jos joku tuleva hääpari meinaa tällaisen oikeasti ihan älyttömän kätevän kamera/näyttö/etälaukaisin-kombon toteuttaa, niin muistakaa miettiä näytön ja kameran paikat tarkkaan. Tai laittakaa näyttöön vieraita varten vaikkapa joku lappunen, joka muistuttaa, että mihin päin heidän oikein kannattaakaan ne katseensa suunnata ;)

Katseet harhailee <3

Oiskohan mulla vielä jotain muuta sanottavaa photo boothista? No siis ainakin se, että me saatiin paljon positiivista palautetta valokuvaussopestamme! Ihmiset tuntuivat tykänneen siitä kovasti. Minäkin oon aina käynyt enemmän kuin mielelläni photo bootheissa hassuttelemassa niissä juhlissa, joissa sellainen on ollut. Ja saahan bootheissa otettua myös järkeviäkin kuvia! Ei aina ole pakko höpötellä ja olla kreisiä rekvisiittaa. Meidänkin photo boothissa ikuistettiin häävieraista monta tosi kivaa, oikeaa, kunnollista kuvaa. 

Jotkut ovat varmaan sitä mieltä, että koko photo booth on jo niiiin last season... Mutta minä uskallan olla eri mieltä. Kuka nyt ei nimittäin tulis hyvälle tuulelle tällaisia otoksia katsellessa, häh?! :)

Mummin kulta <3
Lil Gangsta <3
Veijarit <3
Likinäköinen herra Karjunen?
"Ei tietenkään, mä lupaan! Mutta blogista ei ollut mitään puhetta..."
*kjäh kjäh* ;D
Dupont vai Dupond?
Sensuroitu.

Eksyipä photo boothiimme vierailulle muutama maailmanluokan tähtikin... Mutta siitä lisää myöhemmin ;) Seuraavassa postauksessa taidetaan hypätä herkkujen maailmaan. Siihen saakka: Cheeeeeese! 

perjantai 23. syyskuuta 2016

Lapsellista touhua, osa 1: Aarrejahti

Kuten kuvista on käynyt ilmi, oli meidän häissämme jonkin verran lapsivieraita ja halusimme tarjota heille jotain pientä viihdykettä. Päätin turvautua asiassa keneenpä muuhunkaan kuin lasten parissa työskentelevään, maailman luovimpaan ja mielikuvituksellisimpaan kaaso A:han. 

©Iiro Rautiainen

A tarttui tuumasta toimeen ja pyöräytti kasaan aarrejahdin. Niin huippua! Muistan ainakin itse olleeni pienempänä ihan pähkinöinä, jos joskus pääsin etsimään aarretta! Aarrejahdin idea oli yksinkertainen:

©Iiro Rautiainen

APUA! Karkkibuffetin avaimet ovat hukassa! Auta kaasoja ja etsi avaimet, jotta karkkibuffet saadaan auki.

Etene vihje vihjeeltä, kunnes löydät avaimen. Muistathan laittaa vihjelapun takaisin omalle paikalleen, kun olet sen lukenut.

Kun olet löytänyt avaimen, tuo se pöydällä olevaan "lukkoon".

Jokaiselle lapselle on yksi avain

Muistakaa! Mitä useampi avain lukosta löytyy, sitä runsaammat tarjoilut tulevat olemaan. Joten kannustakaa kaikkia lapsia osallistumaan. Ja isommathan tietenkin auttaa pienempiä, eikös vaan!


Aarrejahdin ajankohdaksi valikoitui ruokailun loppupuoli, johon oli muutenkin varattu aikaa vapaalle seurustelulle. A oli piilottanut etukäteen ympäri juhlapaikkaa runomuotoisia kirjallisia vihjeitä, joita ratkomalla pääsi lähemmäs karkkibuffan avaimia. Tässäpä nuo vihjeet:



Hymyä, hymyä! Klik klik! (Vihje johdatti photoboothin luo.)

Missä seuraava vihje,

En taida muistaa.
Kysypäs A kaasolta,
Ehkä hän sen kuiskaa.

Juhlapari toisiaan rakastaa.

Mene läheltä katsomaan. (Tämä johdatti hääparin pöydän luo.)

Maha jo kurisee mulla,

Pöydän alta täytyy kurkata sulla. (Tämä oli ensimmäinen vihje, jonka kaaso A luki lapsille ääneen aarrejahdin alkuun.)

Apua, kohta tulee vahinko,

Ellet ________ kiirehdi jo! (Vihje johdatti vessaan.)

Keke ja Maria on ihan lovessa,

Oisko seuraava vihje jossakin ________? (Seuraava vihje löytyi erään oven takaa.)

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Porukan vanhin lapsi luki loput vihjeet ääneen pienemmille. Voi sitä riemua! Lapset juoksentelivat pitkin juhlapaikkaa, kurkkivat pöytien alle ja ovien taakse vihjeiden toivossa:

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Yksi vihjeistä oli mun ja Keken pöydällä, mikä oli tosi kiva juttu. Oli mukavaa rupatella lasten kanssa samalla, kun he miettivät seuraavan vihjeen paikkaa.

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Lapset saivat vihjeet hienosti ratkottua ja A:n taitavasti askartelemaan karkkibuffalukkoon ilmestyi suuri määrä kimmeltäviä avaimia. Ja siitähän se riemu sitten vasta repesikin, kun karkkibuffet julistettiin avatuksi ja herkkuihin päästiin viimein käsiksi (karkkibuffaan palailen vielä myöhemmässä postauksessa lisää).

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Lapsillehan oli tehtynä myös puuhakassit (Kiitos E ja T, kun kasasitte ne! <3), mutta me unohdettiin kokonaan antaa ne heille... Hups! Noh, eipä tuo lasten juhlintaa ja leikkimistä silti laimentanut ja toimitettiin me ne heille sitten häiden jälkeen :) 

Suurensuuret kiitokset vielä kaaso A:lle tästä järisyttävän kivasta ja kaikkia pieniä yksityiskohtiaan myöten hyvin toteutetusta ohjelmanumerosta!! Mulla ois itselläni mennyt ikuisuus tällaisen suunnittelemiseen, joten oon ihan todella kiitollinen, kun vielä aivan häiden alla ehdit tämän morsiamen vienon pyynnön toteuttamaan <3 Oot ihan paras! Lapset olivat tästä niiiin tohkeissaan!