Asia, joka tässä allergiassa ärsyttää eniten, on se, että monet, jotka ovat nikkelille allergisia, ovat allergisia myös palladiumille (mukaan lukien allekirjoittanut), jota löytyy mm. valkokullasta. Ja mullahan on tällä hetkellä valkokultainen kihlasormus... Ja olin haaveillut myös valkokultaisesta vihkisormuksesta... Vielä kihlasormus ei ole aiheuttanut oireita, mutta ilmeisesti oireet voivat ilmetä vuosienkin päästä.
 |
| Kuva |
Nyt täytyykin sitten vissiin muuttaa suunnitelmia, sillä lääkäri suositteli valitsemaan korumateriaaliksi jatkossa jotain muuta kuin valkokultaa. Blääh. En halua keltakultaa, jolle lääkäri sanoi erittäin harvan olevan allerginen. Joten täytyy alkaa selvittelemään muita vaihtoehtoja. Titaani? Tungsten? Ruostumaton teräs? Hopea? Platina taas on kalliimpaa. Helpointa on varmaan marssia kultasepän pakeille ja pyytää neuvoa.
Yksi kikka, jonka löysin netin syövereistä (mm. täältä), on levittää läpinäkyvää kynsilakkaa ihoa ärsyttävän korun päälle suojaksi allergisoivaa ainetta vastaan. Jotenkin en vaan kauheasti innostu ajatuksesta sotkea kallis sormus kynsilakkaan... Myynnissä on myös erityistä nikkelisuojaa (Nickel Guard), joka on kynsilakan tyyppistä ainetta, mutta se yhdistyy eri tavalla metallin kanssa ja kestää pitempään. Ilmeisesti myös kultasepät voivat suojata sormuksen rodiumilla tai jollain muulla suojaavalla aineella. Mikään näistä edellä mainituista keinoista ei kuitenkaan ole pysyvä ratkaisu, vaan tällaiset väliaikaiset suojat kuluvat valitettavasti ajan mittaan pois.
Höh, ei se auta kun koittaa pärjäillä tämän allergian kanssa ja toivoa, että kihlasormus ei ala aiheuttaa kutinaa, kirvelyä tai punoitusta.
Manasin muuten aiemmin, ettemme kuitenkaan saa kihlasormuksiamme kaiverrettua kuin vasta häiden alla, mutta kappas; käytimme kihlamme kaiverrutuksessa viime viikolla :O Nyt mun sormuksessa lukee sulhon nimi ja kihlautumispäivämäärä, ja sulhon sormuksessa mun nimi ja kihlautumispäivämäärä. Aika tylsä perustekstihän tuo on, mutta kehitellään sitten mahdollisesti vihkisormuksiin jotain kekseliäämpää, kuten täällä jo aiemmin kirjoittelin.
Oli muuten kultasepällä ilmeisesti ollut vähän vaikeuksia kaivertaa mun sormusta, sillä se on kovin kapea, mutta hienoa jälkeä hän oli loppujen lopuksi saanut aikaiseksi :) Ja olipas muuten orpo olo, kun vasenta nimetöntä ei koristanutkaan enää sormus. Muutaman kerran oikein säikähdin, että mihin se on joutunut ja untakin näin kertaalleen aiheesta :)
