Terkut Amerikan housewifelta! :)

Tasan viikko sitten oli mun tähänastisen elämäni kaunein, onnellisin ja tunteikkain päivä. Päästiin juhlimaan yhdessä meille tärkeiden ystävien ja sukulaisten kanssa mun ja Keken jo yli vuosikymmenen ajan kestänyttä rakkautta. Päivä oli ikimuistoinen! Vieläkin tuota päivää fiilistellessä nousevat onnenkyyneleet mun silmiini ja niin tulee varmasti tapahtumaan vielä vuosienkin päästä tästä hetkestä. Ollaan me vaan niin järjettömän onnekkaita, kun meillä on ympärillä näin ihania ihmisiä. 

No okei, tällä hetkellä valtameri erottaa meidät läheisistämme, mutta ei anneta sen haitata. Ollaan siis palattu takaisin Jenkkeihin. Viimeiset päivät Suomessa meni sukuloidessa ja haikeita hyvästejä jättäessä. Me kun ei tiedetä, milloin me matkustetaan seuraavan kerran Suomeen. Siihen voi mennä jopa puolitoista vuotta! Vaikka oli haikeaa ja vaikeaa jättää hyvästit kaikille rakkaillemme, ollaan me silti innoissamme meitä täällä rapakon toisella puolella odottavasta seikkailusta. Tästä tulee varmasti mahtavaa! 

Häät tulen käymään läpi täällä blogissa jokaista pienintä piirtoakin myöten (koittakaa kestää ;D). Mitäs muutakaan mää täällä housewifena elellessä tekisin ;) Toivottavasti siellä on vielä lukijoita jäljellä, vaikka muutama kuukausi blogihiljaisuutta onkin takana. Kun jetlag ja flunssa on selätetty, palaan kunnolla taas tänne sorvin ääreen. Pysykää siis kuulolla! <3 

Ps. Oon odottanut koko kesän myös sitä hetkeä, että ehdin jälleen lukemaan teidän muiden ihania hääblogeja. Nyt se hetki on täällä, jee!! :)

Farewell Finland, Welcome Washington

Vihdoin, vihdoin, vihdoin, VIHDOIN! Nyt se on virallista ja varmaa. Me muutetaan Keken kanssa Yhdysvaltoihin, lähelle Washington D.C.:tä pariksi vuodeksi. Viisumit saatiin kätösiimme maanantaina ja lähtö rapakon taa koittaa niinkin pian kuin nyt :) Istutaan tällä hetkellä Helsinki-Vantaan lentokentällä ja odotellaan lentoa Islannin kautta Washingtoniin.

Prosessi lähti käyntiin jo viime vuoden loppupuolella, kun yritys, jossa Keke on töissä täällä Oulussa, osti erään yhdysvaltalaisen firman osaksi liiketoimintaansa. Tuossa yhteydessä Kekelle kerrottiin mahdollisuudesta lähteä komennukselle muutamaksi vuodeksi Jenkkeihin. Yllättävän lyhyen keskinäisen juttutuokiomme jälkeen ilmoitimme Keken töihin, että jos mahdollisuus muuttoon todella tulee, olemme valmiita pakkaamaan kimpsumme ja kampsumme ja suuntaamaan kohti uusia seikkailuja. Ja siitä se asioiden valmistelu sitten lähti.

Viisumit meille myönnettiin pari viikkoa sitten ja eilen ne olivat vihdoin valmiita noudettaviksi postista. Omakotitaloammekaan meidän ei tarvitse laittaa myyntiin, sillä eräät tärkeät läheisemme muuttavat siihen siksi aikaa vuokralle kunnes palaamme takaisin Suomeen. Lapsia ja eläimiä meillä ei ole, joten niiltäkin osin meidän on helppo muuttaa. Ehkä paikkakunnan vaihdos tekee hyvää myös terveydelleni. Työpaikkani minun oli pakko sanoa irti, mutta se ei ollut iso ongelma ei minun eikä työnantajanikaan kannalta; olenhan ollut töistä poissa sairauslomalla jo yli vuoden.

Entäs häät? Nehän teitä hääblogin lukijoita tietenkin eniten kiinnostavat :) Noh, paljastettakoon se nyt sitten tässä, kun paljastelun vauhtiin kerta päästiin; me ollaan jo naimisissa! :O

Me mentiin naimisiin käytännön syistä 29.12. viime vuonna. Tarkoituksenamme oli muuttaa Yhdysvaltoihin jo pian vuoden vaihtumisen jälkeen, mutta valitettavasti lähtö viivästyi viisumiasioiden takia. Mutta siis jos olisimme lähteneet Jenkkeihin jo alkuvuodesta emmekä olisi olleet naimisissa, olisi minun pitänyt käydä Suomessa uusimassa viisumini kolmen kuukauden välein. 
Vaimona vältän tuon ees taas matkustamisen.

Hääjuhlaa vietämme edelleen elokuussa samalla suunnitelmalla kuin aiemminkin. Ainoa mikä muuttuu, on se, että kirkossa vihkimisen sijaan avioliittomme siunataan. Käytännössä siis pappi esittää kysymykset hiukan eri muodossa kuin hän olisi vihkiessä tehnyt. Minun on tarkoitus tulla Suomeen järjestelemään häitä jo juhannusviikolla, kun Keke taas tulee perässä sitten, kun hänen kesälomansa alkaa. Häiden jälkeen suuntaamme takaisin Washingtonin kotiimme.

Tällaisia isoja muutoksia siis meidän elämässä. Me ollaan innoissaan, jännittyneitä, iloisia ja onnellisia. Tämä on sellainen mahdollisuus, jota ei yksinkertaisesti voi jättää käyttämättä! Varmasti meillä tulee ikävä läheisiämme ja Suomea muutenkin, mutta pari vuotta on lyhyt aika. Se menee nopeasti! Ja tullaanhan me välillä käymään täällä ja toivottavasti moni tulisi myös vierailemaan meidän luona siellä rapakon toisella puolella :)

Blogiakin Jenkkilään muutosta ja siellä asumisesta olen suunnitellut, mutta voi olla, että joudun ajanpuutteen vuoksi lykkäämään sen aloittamista vasta häiden jälkeiseen aikakauteen. We'll see! :)

Joutsenlaulu

Olin joitakin viikkoja sitten mökillä. Pelasimme kahden serkkuni kanssa nauraen jalkapalloa pihalla, kun kuului kauhea pamaus ja taivaalla välkähti aivan kuin salama olisi lyönyt, vaikka aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Äitini huusi jotain. Juoksin katsomaan ja tajusin, että toinen juuri äsken serkkupoikien kanssa rannassa ihailemistamme joutsenista lenteli yksin taivaalla. Hänen kumppaninsa oli lentänyt sähköjohtoihin. Ette usko kuinka sydäntäraastavaa oli kuulla tuon yksin jääneen kauniin linnun surullinen huuto, kun se leijaili pellon ja joen yllä etsien elämänkumppaniaan. Keke ei ollut mukana tuolla mökkireissullamme. Ette usko sitä ikävän määrää, joka tuolla hetkellä valtasi minut <3

Kuva

Elämä on lyhyt, joten otetaan siitä kaikki irti! Rakkaudentäyteistä viikonloppua kaikille! <3