 |
| Kuva |
Naimisiin mennessähän on nimien suhteen paljon vaihtoehtoja. Yleisintä ja perinteisintä lienee edelleen se, että morsian ottaa sulhon sukunimen, mutta tokihan sulho voi ottaa vaihtoehtoisesti myös morsiamen sukunimen. Mahdollisia ovat myös yhdistelmänimet, joissa morsian tai sulhanen liittää omaan sukunimeensä väliviivalla kumppaninsa nimen. Yksi vaihtoehto on myös keksiä aivan uusi yhteinen sukunimi. Nimi voi juontaa juurensa esimerkiksi jommankumman suvussa olleesta vanhasta nimestä.
 |
| Kuva |
Minulle on ollut alusta asti selvää, että otan mieheni sukunimen. Itse asiassa olen jo kauan haaveillut siitä, että pääsen naimisiin ja eroon omastani. Ei nimessäni nyt varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta onhan se suht harvinainen, ja usein sen saa toistaa pariin otteeseen esimerkiksi puhelimessa, jos joku sitä sattuu kysymään.
Suurin syy sille, etten erityisesti pidä sukunimestäni, on se että, kouluaikoina siitä keksittiin haukkumanimiä ja ne ovat jääneet kummittelemaan mieleeni. Vieläkin muistan kuinka inhottavalta ne kuulostivat pienen ala-asteelaisen korvaan... :(
Mieheni sukunimi ei ole kovin harvinainen, muttei liian yleinenkään. On ihanaa saada nimi, jota ei tarvitse toistaa puhelimessa moneen kertaan! Nimi on pidempi ja sisältää aivan eri kirjaimia kuin omani. Pitääkin alkaa hyvissä ajoin harjoitella uutta nimikirjoitusta :)
...jotain Rock´n´Rollia -blogin Monika kirjoitteli vasta sukunimiaiheisessa postauksessaan, kuinka hän optikolla käydessään oli todistanut tapausta, jossa nainen oli ollut noutamassa silmälasitilaustaan vahingossa tyttönimellään, vaikka oli ollut naimisissa jo jonkin aikaa. Voin niiiiin kuvitella itseni samanlaisessa tilanteessa. Ja useammin kuin kerran :) Jospa sen uuden nimen kuitenkin ajan kanssa jossain vaiheessa oppii sisäistämään.
