sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Oliko täällä kilttejä morsiamia?

Meidän perheessä morsian oli ilmeisesti ainakin ollut kilttinä, sillä sen verran kivoja joululahjoja pukki toi, hih :) Paketeista paljastui häidenkin kannalta joitain oleellisia juttuja, kuten mm. hajuvesi, tarrakirjoitin ja huippuolut-lahjakortti ;) Näistä kaikista voisinkin tehdä omat postauksensa vielä myöhemmin

Joulu 2014.

Mielestäni yksi joulun ihanimmista asioista on lahjojen antaminen muille, ja ilo varsinkin lasten kasvoilla, kun he löytävät paketista jotain heille mieluisaa. Tänä vuonna annoimme 6-vuotiaalle kummipojallemme Keken vanhat rummut lahjaksi. Hän on toivonut rumpuja jo pitkään ja viime kuukaudet hän on säästänyt niihin jopa itse rahaa. Se tunne, kun voi toteuttaa rakkaan läheisensä hartaan toiveen, on jotain sanoinkuvaamatonta <3 Saamme tasaisin väliajoin videoita pikkukaverin edistymisestä rumpujen soitossa ja joka kerta tuo hyvänolontunne palaa. Kuinka mahtavaa, että noinkin pienellä asialla voi saada pikkuihmisen ikionnelliseksi!

Sieltä ne rummut löyty :)

Joulu meillä sujui perinteisissä merkeissä läheistemme kodeissa vieraillen. Jouluaamuna me saunottiin, koristeltiin kuusi, paketoitiin loput lahjat ja käytiin viemässä haudoille kynttilät. Syötiin tietenkin hyvin ja availtiin lahjoja. Ihana perinteinen jouluaatto <3 Joulupäivänä istuttiin iltaa sukulaisten kanssa ja laulettiin Singstaria. Mun suku on ihan paras <3

Jouluaattonahan oli myös meidän kihlautumisen ensimmäinen vuosipäivä. Halattiin ja pussattiin ja toivotettiin toisillemme hyvää kihlapäivää. Sen kummemmin ei ehditty päivää juhlistaa eikä kyllä oltais sitä edes kaivattu. Ihana päivä mun tulevan miehen ja kaikkien läheistemme kanssa riitti vallan mainiosti. Itse asiassa en taida parempaa tapaa kihlajaispäivän viettämiseen edes keksiä <3



Okei, myönnetään. Tämä viimeinen kuva on lavastettu ja otettu oikeasti tänä iltana :D Meillähän muovikuusi nököttää olohuoneessa edelleen, kröhöm... Ja koska tänäkään jouluna me ei muistettu ottaa yhtään yhteiskuvaa meistä, niin päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja pakottaa Keken kuusen ääreen poseeraamaan, ähäkutti! :) Tämä olikin hyvää treeniä huomista varten, jolloin meistä otetaan ne kauan haaveilemani kihlakuvat, hui ja jei! :)

4 kommenttia:

  1. Olipa mukavaa löytää blogisi! Tätä lukiessa hurahtikin muutama tunti ja tulevan syksyn morsian sai uusia ideoita taas häihinsä. :) Ihanaa, että menette Kiimingin kirkossa naimisiin, itsekkin olen sieltä kotoisin ja olin aina ajatellut että se on kirkko, jossa haluan mennä sitten joskus naimisiin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että on helpompi järjestää häät siinä kaupungissa missä asuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Susanna ihanasta kommentistasi! Kuinka mukavaa, että "saman kylän tyttö" eksyi blogiini :)

      Kiimingin kirkko oli meille luonnollinen valinta, kun vieläkin täällä päin asumme. Mekin varmasti miettisimme jotain toista vaihtoehtoa, jos asuisimme muualla, joten ymmärrän päätöksenne täysin. Vaikka onhan se silti varmasti omituista, muuttaa "suunnitelmiaan", jotka on jo aiemmin tehnyt esim. juuri hääkirkon suhteen. Mukavaa hääsuunnitteluaikaa teille! :)

      Ps. Taidat olla sukua sulhaselleni ;)

      Poista
    2. Heh, niin hokasinkin tätä blogia lukiessani, että serkun tuleva vaimohan se siinä :D

      Poista

Kiitos kaunis kommentistasi! <3 Et tiedäkään, kuinka se lämmittää mieltäni!