perjantai 21. elokuuta 2015

Hiukan aiottua aikaisempi vihkiminen

Tänään ajattelin kertoa teille enemmän joulukuun kahdennestakymmenennestäyhdeksännestä päivästä viime vuonna. Tuo päivä oli siis se päivä, jolloin muutuin morsiamesta vaimoksi. Alkuperäisen suunnitelman mukaanhan meidän olisi pitänyt mennä naimisiin vasta 8.8., mutta lähtö Jenkkilään sotki hiukan suunnitelmia ja käytännön syistä viisuminhakua helpottaaksemme katsoimme järkevimmäksi avioitua jo ennen elokuuta. 

29.12.2014 oli maanantai. Heräsin flunssaisena, mutta innoissani. Keke teki aamupäivän etänä kotoa käsin töitä, sillä aikaa kun ystäväni teki minulle juhlakampauksen ja -meikin. Niistä tuli molemmista mielestäni tosi nätit. Vihkimisaika oli varattu Oulun maistraattiin klo 15.30 ja kiirehän meille hiukan meinasi tulla. Etsin vielä viime tipassa korvakoruja yläkerran häätavaravarastosta. 

Saapuessamme maistraattiin oli suurin osa vieraista jo paikalla. Olimme pyytäneet vanhempamme, sisaruksemme, kaasot ja bestmanin sekä muutaman muun läheisimmän sukulaisemme todistamaan naimisiinmenoamme. Kaaso A soitteli paniikissa matkalla maistraattiin, että he myöhästyvät hieman. Perille päästyään selvisi, että he olivat käyneet hakemassa minulle ihanan valkoisen ruusurannekukan ja myöhästyivät sen takia <3 Ihanasti ajateltu! Itsellänihän ei ollut käynyt koko kukka-asia mielen vieressäkään. 

Itse vihkiminen oli lyhyt ja ytimekäs. Olin yhtä hymyä koko toimituksen ajan. Itku ei käynyt edes lähellä. Kekeä jännitti kovasti. Huomasin sen viimeistään hänen pujottaessa sormusta sormeeni tärisevillä käsillään. Suudelman jälkeen saimme onnittelut vuorollaan kaikilta läheisiltämme. Ihana kaaso A oli herkistynyt toimituksen aikana, kuten myös herkkis tätini. Siinä kohtaa minullakin meinasi silmäkulma kostua. 




Onnittelujen jälkeen siirryimme maistraatin vieressä sijaitsevalle sisäpihalle poksauttamaan kuohuvat ja ottamaan yhteiskuvia. Kiitos vielä kuvaaja-kälylle! <3 Kilistelyjen jälkeen vieraat siirtyivät pihalle tähtisadetikkujen kera. Ne sytytettyään me kuljimme Keken kanssa vieraiden muodostaman kunniakujan läpi (Kahdesti. Jotta saatiin enemmän kuvia :D). Tämän jälkeen sanoimme heipat osalle porukasta ja suuntasimme loppujen kanssa Sokerijussiin syömään. 








Päivä oli ihana flunssasta ja lyhyestä suunnitteluajasta huolimatta. Olimme rakkaidemme ympäröiminä ja sanoimme toisillemme tahdon. Musta tuli silloin vaimo <3 Vaikka jos totta puhutaan, niin ei sitä oikeastaan vielä silloin edes tajunnut. Jotenkin sitä odotti elokuun hääjuhlia edelleen. Jotenkin tuo maistraatissa käynti oli vain sellainen välivaihe ja elokuun juhlat tuntuivat niiltä "oikeilta" häiltä. Samalta tuntui Kekestäkin. Ja hyvä niin. Oishan se ollu kurjaa, että pitkään odotetun hääjuhlan tunnelma olisi kärsinyt siitä, että me ollaan jo naimisissa. Semmoisesta ei kyllä onneksi ollut muutama viikko sitten tietoakaan ;) Mutta palataan siihen tarkemmin vielä hiukan myöhemmin.

6 kommenttia:

  1. Nyt tiedän mihin sitä mekkoa pohdeit silloin aikaisemmin!
    Sopii kyllä tähän kuin nakutettu!
    Ihanan tunnelmallinen tuo teidän vihkiminen. <3
    Ei kai siinä muuta tarvitakaan, kuin ne kaikkein rakkaimmat ihmiset ympärille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tähänpä tarkoitukseen juuri :) En vaan voinut sitä vielä siinä vaiheessa paljastaa ;) Kiitos! Omastakin mielestä tein oikean mekkovalinnan.

      Yleensä olen sitä mieltä, että more is more, mutta tässä tapauksessa less is more oli aivan hyvä. Mitäpä sitä tosiaan muuta mukaan olisi tarvittukaan kuin läheiset ihmiset <3

      Poista
  2. Tuo juhla oli sopivan tunnelmallinen, vielä tule tipan tapainen silmäkulmaan minullakin. Eikä ollenkaan vienyt elokuun juhlilta pohjaa varmana kenenkään vieraan mielestä. Tämähän oli vain formaliteetti ja iso rakkaudenjuhla vasta suunitteella :) Ja kaikille osapuolille mahdollisuus harjoitella hääjuhlia pienimuotoisesti. Miksi ei otettas tällainen käytäntö käyttöön koko Suomessa? Näinhän voi harjoitella aviomiehenä ja -vaimona olemista vähän salassa muulta maailmalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuon tilanteen muistelu kieltämättä allekirjoittaneenkin saa herkistymään. Hyvin sanottu: formaliteetti tosiaan ja rakkaudenjuhla oli vasta edessäpäin :) Enkä minäkään usko, että naimisissa olomme vaikutti kenenkään vieraan fiilikseen. Eihän se kerta vaikuttanut meidän omaankaan :)

      Poista
  3. Ihana, kaunis pieni (suuri) tilaisuus <3 ja kaunis morsian! (ja komea sulho)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Ihaninta oli, että te kaikki rakkaat olitte paikalla tuossa pienessä suuressa tapahtumassa! <3

      Poista

Kiitos kaunis kommentistasi! <3 Et tiedäkään, kuinka se lämmittää mieltäni!