Mekkojen testausta

Pyydän heti ensimmäiseksi anteeksi kuvien suttuista tavismallia ja ei-ihan-niin-studiomaista kuvausympäristöä. Mallilla oli bad hair day ja kuvauspaikkana toimi kummipoikani huone :)

Pyysin täällä loppuvuodesta teidän lukijoiden apua eräässä mekkovalinnassa. Kiitoskiitoskiitos kaikille mielipiteensä ilmaisseille ja näin minua valinnassa auttaneille! <3 Tavoitteenani oli siis löytää mekko suht viralliseen talvisaikaiseen tilaisuuteen ja vaihtoehtoina minulla oli Fiesta Finlandin pukuja. Suosikeiksini kuvien perusteella nousivat mekot Maria ja Susanne, mutta mikäs olikaan lopullinen valintani? ;) Se selviää nyt.

Ensimmäisenä testiin pääsi ennakkosuosikki nro 1 eli Maria. Livenä mekko oli hiukan vaaleampi kuin kuvassa ja kuten Fiestan Anu olikin minulle etukäteen kertonut, kaipasi puvun yläosa hiukan ryhtiä. Anu epäili myös, että puku olisi minulle liian pitkä niin kuin se olikin. Mekon hameosa laskeutui kauniisti ja väri oli mieleeni. Myös mekon koristeellinen vyömäinen yksityiskohta oli kaunis, joskin hiukan erilainen kuin kuvan perusteella olin ajatellut. Olin kai kuvitellut siinä olevan enemmän hopeisia kristalleja.

Maria.

Seuraavaksi kokeilin Carrieta, joka oli hyvin samanlainen kuin kuvassa. Ainoastaan mustan harsokankaan alla oleva hopeinen kangas ei erottunut ehkä niin paljon kuin kuva antoi ymmärtää, mutta ainakaan minua se ei haitannut lainkaan, oikeastaan päinvastoin. Kaiken kaikkiaan Carrie oli tosi nätti mekko. Harmi vain, että se oli minulle liian pieni. Ja ehkä se ei olisi kuitenkaan ollut se kaikista sopivin vaihtoehto siihen tilaisuuteen, johon olin menossa. Pikkujouluihin tai joihinkin muihin ei-niin-virallisiin juhliin se taas olisi sopinut kuin nenä päähän.

Carrie.

Kolmantena puin päälleni toisen ennakkosuosikin eli Susannen. Mekko oli yhtä ihana livenä kuin kuvassakin. Mustat kukkakoristeet olivat henkeäsalpaavan upeita ja kokokin passeli. Ainoa asia, joka minua mekossa häiritsi, oli sen pöyheä helma. Se oli minun makuuni vähän turhan runsas ja prinsessamainen. 

Susanne.

Tällä tavoin hiukan kapoisempana
Susanne olisi ollut enemmän mieleeni.

Neljänneksi sovitin Estefania, joka oli sekin tosi kaunis yksilö. Pidin todella sen viuhkamaisesta yläosasta. Mekossa ei ollut mitään muuta vikaa kuin sen koko. Se oli minulle liian pieni. Nyyh.

Estefani.

Smash Aliquota -makkoa en pyytänyt sen kesäisyyden vuoksi sovitteille lainkaan, joten tästä voinette päätellä, että päädyin lopulta siihen ainoaan jäljelle jääneeseen vaihtoehtoon eli Marianneen. Mekon violetin sävy oli livenä tummempi kuin kuvassa ja se istui ylleni kaikista parhaiten sovittamistani vaihtoehdoista. Lisäksi se oli päällä todella mukavan tuntoinen eikä kiristänyt tai puristanut mistään. Kangas oli miellyttävä ja rinnan alla oleva kristalliyksityiskohta kaunis. 

Valinta oli siis mulle oikeastaan yllättävänkin helppo. Ihan hyvä, että kaikki mekot eivät kokonsa puolesta mahtuneet päälleni. Muuten olisi tullut valinnan vaikeus :) Laitan teille vielä myöhemmin kuvia juhlaeleganssistani Marianne-mekko ylläni.

Kiitos vielä kaikille mekon valinnassa auttaneille! Pus <3

Hei ja pysykää kuulolla, sillä ihanihanihan kohta starttailee täällä blogissa se aiemmin lupailemani arvonta ;)

Love me do ja Hulvaton Hääkisa

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ajattelin kirjoitella "vähän" (sori oikeesti, tästä postauksesta tuli ihan hullun pitkä...) omia kokemuksiani Turussa ystävänpäivänä järjestetystä Love me do -häätapahtumasta ja erityisesti siellä ohjelmassa olleesta Hulvattomasta Hääkisasta, johon minä Mustaa Makiaa -tiimeineni osallistuin. Hääkisasta en olekaan pahemmin muista hääblogeista lukenut ja luulen tietäväni siihen syyn... Mutta palaillaan siihen vielä myöhemmin tässä postauksessa. 

Toivottavasti tämä brutaalin rehellinen kirjoitukseni ei loukkaa ketään, sillä se ei suinkaan ole tarkoitukseni, vaan tavoitteenani on kertoa mahdollisimman suoraan, miten asiat koin ja toivon tästä olevan ehkä jopa apua tapahtuman ja kilpailun järjestäjille jatkossa. Lisäksi toivon, että postauksesta ei saa sellaista käsitystä, että olisimme huonoja häviäjiä. Sillä sellaisia emme ole. Toki jotkin asiat harmittavat ja toiset ihmetyttävät, mutta voitto ei suinkaan ollut päällimmäisenä mielessämme Turkua kohti matkatessamme, vaan tärkeintä oli päästä viettämään laatuaikaa rakkaiden ystävien kanssa <3


Oulu-Turku

Ajeltiin perjantaina tyttöjen kanssa Oulusta Seinäjoen kautta Turkuun. Reilut 600 kilometriä taittui yllättävän nopeasti, vaikka perille Turkuun saavuttiinkin vasta myöhään illalla. Hyvässä seurassa aika kuluu kuin siivillä <3 Hotellilla otimme vielä ahkerasti kuvia Instagramia varten ennen kuin tytöt laittoivat sen todellakin hyvin ansainneina nukkumaan ja minä jatkoin postaamista aamukuuteen asti.

Oulu-Turku.

Instagram-tehtävä

Yksi Hulvattomaan Hääkisaan kuuluneista tehtävistä oli siis kaksiosainen Instagram-tehtävä, jossa ideana oli postata Instagramiin kuvia 1) ennen varsinaista kisapäivää 2) sekä myöskin sen aikana. Saimme etukäteen toteutettavaa Instagram-osuutta varten ohjeet, joissa tiimien kerrottiin keräävän tuosta kisaosuudesta sitä paremmat pisteet, mitä enemmän hauskoja ja fiilisteleviä kuvia tiimi laittoi Instagramiin etukäteen. Ideana oli postata kuvia etukäteistunnelmista, kisa-asupuuhasteluista ja periaatteessa ihan mistä tahansa sellaisesta, josta tulee LMD ja Hulvaton Hääkisa mieleen. 

Mustaa Makiaa kunnostautui tässä etukäteisinstaamisessa oikein kunnolla, sillä taistelimme yhden toisen tiimin kanssa lopulta suurimmasta postausmäärästä, vaikka meidän tiimi aloitti mustana hevosena Instagram-postausten julkaisemisen monta päivää muita tiimejä myöhemmin :) Olen ylpeä instatytöistäni, vaikka lopulta emme hyötyneetkään ahkerasta instaamisestamme oikeastaan mitenkään. Se kyllä kieltämättä harmitti, sillä näimme kahden viikon ajan tosi paljon vaivaa kuvien ottamiseen, muokkaamiseen ja tekstien sekä hashtagien keksimiseen. Yksi meistä oli täysin ummikko Instagramin kanssa emmekä me muutkaan sen käyttöä kovin paljoa olleet aiemmin treenanneet, joten itse sovelluksen opettelussakin meni oma aikansa. 

Lopulta tästä etukäteisinstaamisosuudesta jaettiin yhteensä 5 pistettä (sille tiimille, joka oli laittanut Instagramiin eniten postauksia) koko Hulvattoman hääkisan kokonaispistemäärän ollessa 151 pistettä. Etukäteen saamissamme ohjeissa oli maininta, että kaikista parhaimman "ennen kisaa Instagram-postauksen" tehnytkin tiimi saisi extra-pisteitä, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Luulen sen johtuvan siitä, että suurin osa tiimeistä oli todella ahkeria postaajia ja näin ollen järjestäjät eivät yksinkertaisesti ehtineet tutustua kaikkiin postauksiin perusteellisesti tehdäkseen valintaa parhaasta sellaisesta. 

Jos olisimme aavistaneet etukäteen, että etukäteisinstaamisen pisteosuus koko kisassa on noin pieni, emme olisi panostaneet siihen niin paljon kuin nyt teimme (tämä olkoon vinkkinä tulevien vuosien kilpailijoille ;)). Olimme aika yllättyneitä tästä etukäteisinstaamisen pienestä osuudesta, sillä mielestämme nimenomaan nuo ennen kisapäivää tehdyt Instagram-postaukset olivat niitä, jotka mainostivat LMD-tapahtumaa eniten. Luulen nimittäin, että itse kisapäivänä postattuja kuvia ei kovinkaan moni messuvieras tai muu taho ehtinyt selaamaan... Minä en ainakaan ehtinyt :) Enkä tiedä ehtivätkö loppujen lopuksi kisajärjestäjätkään (?).


Kisapäivän alku

Ystävänpäivän aamuna heräilimme hiljalleen lyhyiden yöunien jälkeen ja aloimme laittautua kisaa varten. Kisa-asumme muotoituivat tiiminimestämme: Mustaa Makiaa. Nimenhän voi käsittää kahdella eri tavalla. Ouluksi nimi tarkoittaa tietenkin Mustaa Makeaa, minkä takia mukanamme oli lahjuksina niin salmiakki- ja lakritsikarkkeja kuin Salmariakin ;) Nimen toinen merkitys Mustaa Magiaa tuli taas asuissamme esiin silinterihattuina ja taikasauvana. Minä olin pukeutunut taikuriksi ja tytöt olivat hemaisevia avustajiani. 

Päävärinä asuissamme oli tietenkin musta. Mustia hevosia kun olimme :) Kultaiset ja hopeiset pitkät ripset kruunasivat kokonaisuuden. Lisäksi ihana kaaso S oli tehnyt meille selkään hienot tiimibannerit ja mukana kannettaviksi lakanat osuvine teksteineen. Tiimimaskottimme keltainen "Bodyguard"-nalle kulki myös mukanamme koko päivän. 

Mustaa Makiaa feat. Kristoffer Ignatius

Pitää olla pikkusen pölijä :)

Saavuimme VPK-talolle hyvillä mielin ja innosta puhkuen. Ylimääräiset tavarat mukavien narikkapoikien huomaan jätettyämme kokoonnuimme kisaisäntä Teron ja muiden joukkueiden kanssa narikkakerrokseen. Päiväkohtaiset kisaohjeet saatuamme saimme kuulla, että kisan ensimmäinen tehtävä järjestettäisiinkin siellä, sillä päälavan aikataulu laahasi jäljessä ja meidän oli tietenkin helpompaa joustaa paikan suhteen kuin muiden esiintyjien. Tämä oli täysin ymmärrettävää, sillä eiväthän esim. hääbändit olisi kovin helposti saaneet roudattua bändikamojaan lavalta muualle :)

Pakollinen hissikuva :)

Innoissaan ja jännityneinä.

Tehtävä 1

Hääkisan ensimmäinen varsinainen tehtävä oli syöntitehtävä. Jokaisesta joukkueesta yksi onnekas pääsi mussuttamaan heinäsirkkoja ja toukkia, joista osa oli suklaakuorrutettuja, nam :P Kisa oli todella (!) tasainen ja kisaisännällä taisi olla vaikeuksia sijoitusten jakamisen kanssa, sillä mielestämme sijat taisivat mennä lopulliseen pistetaulukkoon hiukan väärin... 

Jälkiviisaana voisi sanoa, että tehtävä olisi kannattanut järjestää siten, että jokaisen suorituksesta olisi otettu aikaa, jolloin sijoitukset olisi ollut helpompi jakaa reilusti. Kaiken kaikkiaan kisa oli kuitenkin todella hauska! Pääsin itsekin maistamaan pieniä lautasille jääneitä ötökkämurusia ja hyvälle ne maistui, uskokaa tai älkää :) Ei ollenkaan liian paha tehtävä siis ja kaaso S edusti tiimiämme ylväästi!

Mitähän sieltä paperin alta paljastuu?

Tehtävä 2

Toinen tehtävä järjestettiin sekin narikkakerroksessa. Pääsin rikkomaan palikkarykäelmää radio-ohjattavalla dinosauruksella. Taisi ohjeet mennä tällä palikalla vähän ohi siinä jännityksessä, sillä en aluksi oikein hiffannut robotin ohjausmekanismia, mutta loppujen lopuksi pärjäsin aika hyvin. 

Tehtävän toteutuksessa oli jälleen hieman ongelmia, sillä palikat eivät tahtoneet oikein kaatua ja säännöt tuntuivat muuttuvan kesken kaiken. Meille jäi myös hiukan epäselväksi millä perusteella pisteet ja sijoitukset loppujen lopuksi jakautuivat. Tiimeistä kukaan kun ei saanut kaikkia palikoita nurin, hyvä me! :D

Palikka edustaa :)

Tehtävä 3

Kolmas tehtävä oli sekin narikkakerroksessa. Yksi edustaja kustakin tiimistä pääsi kakunmaisteluhommiin (alun perin tehtävän oli ilmeisesti tarkoitus olla joukkuetehtävä, mutta kenties kilpailupaikan vaihtumisesta johtuen, se olikin yksilölaji). Tehtävänä oli etsiä kädet selän takana pelkkää suuta apuna käyttäen kermakakun uumenista sinne piilotettuja pieniä karkkeja. 

Ihanan kaaso A:n suoritus oli kuin hienon rouvan konsanaan, mitä nyt hiukan paidalla ja kasvoilla oli kermavaahtoa urakan jälkeen, mutta räpsyttimissä ei pisaraakaan :) Kaikki tiimit tsemppasivat toisiaan mahtavasti loppuun asti ja naurua riitti! Upeaa!

Kaaso A mittailee vastustajaansa katseellaan :)

Tehtävä 4

Neljännen ja viimeisen tehtävän pääsimme suorittamaan juhlasaliin päälavan edustalle. Kyseessä oli hääteemainen monivalintamuotoinen joukkuetietokilpailu, jossa suurin osa kysymyksistä liittyi vanhoihin hääperinteisiin. Ihan lonkalta heitimme kaikki vastaukset, paitsi vuoden 2014 Hulvattoman Hääkisan voittajajoukkue oli varma tieto ;) Yllättävän hyvin pärjättiin tuossakin kisassa, vaikka sen aikana kyllä tuntui, ettei me tiedetty yhtään mitään :D 

Tehtävä oli suoraan sanottuna kuitenkin aika tylsä ja vähän turhan pitkä. Kysymyksiä oli liian paljon ja ne olivat liian vaikeita. Täyttä tuuripeliä. Ainakin mun mielestä :) En tietty voi puhua muiden tiimien puolesta. Siellähän saattoi olla paljonkin varmaa tietoa aihealueesta ;)

Oliko se aa vai oliko se bee...?

Instagram-tehtävä jatkui

Hulvattomaan Hääkisaan liittyvä instaaminen jatkui koko kisapäivän ajan. Saimme ohjeet, joissa neuvottiin ottamaan päivän aikana kuvia erinäisistä asioista (esim. kaunein hääkattaus, juontaja, lavalla tapahtuu, ihanin asuste, tasting stuff jne.) ja postaamaan niitä Instagramiin tiettyjen hashtagien kera. Ainakin osalla tiimeistä jotkin hashtagit eivät toimineet ja kuvien lataaminen oli sen takia hankalaa ja työlästä. Luultavasti hashtagit oli jotenkin "bannattu" Instagramin toimesta, sillä niitä oli käytetty jo etukäteisinstaamisessa niin paljon. 

Lisäksi kuvien ottaminen päivän aikana oli stressaavaa. Emme tienneet, mihin mennessä kuvat tarkalleen ottaen piti olla eetterissä, joten päivän edetessä minuun hiipi pienoinen paniikki, sillä en tiennyt ehtisimmekö postata kaikki kuvat tarpeeksi ajoissa. Niitä kun oli melkoinen lista. Lopulta Hulvattoman Hääkisankin aikataulu venyi, joten kuvien kanssa ei olisi tullut kiire. Turhaa panikoimme siis. Kun kaikki kuvat kisaa varten oli otettu, olimme kaikki yhtä mieltä siitä, ettemme postaa Instaan enää ikinä koskaan mitään. Ja aika vähiin se kieltämättä onkin tuon urakan jälkeen jäänyt...

Kisajuryn kerrottiin jakavan pisteitä kuudessa Instagram-kategoriassa (jo aiemmin mainitsemani "eniten Instassa ennen kisaa" -kategoria, persoonallisin tyyli, tyylillisesti kauneimmat kuvat, monipuolisin ja kekseliäin lähestymistapa kuvauskohteiden valinnassa, paras kokonaiskattavuus tapahtumapäivän sisällöstä ja paras overall-fiilis). Kisaisäntä Tero kommentoi pisteytystä näin:

"Instagram -tehtävän pisteyttäminen oli kuvien määrän ja tason vuoksi melkoisen hankala, eikä joissain kategorioissa kerta kaikkiaan voinut antaa yhdellekkään tiimille etua muihin nähden. Kaikkien joukkueiden postauksissa oli Overall -fiilis sellainen, ettei ketään voinut nostaa eritysesti framille. Samoin lähestymistapa kohteisiin, vaikka jokaisella tiimillä hieman erilainen, oli kaikilla sellainen, ettei ollut mahdollista todeta yhden olevan toistaan parempi."

Kokonaiskuva Hääkisasta

Emme ehtineet syömään kunnolla koko päivänä. Mitä nyt haimme Snack Barista karkkia ja poppareita. Tästä syystä meillä alkoi iltaa kohti mentäessä olla sen verran heikko happi, että kisainto väkisinkin laski hieman :/ Meitä kyllä muistutettiin kisan alkupuolella kisan järjestäjien toimesta, että kannattaa huolehtia ruokailusta ja nesteytyksestä, mutta oli loppujen lopuksi suht hankalaa arvioida, missä välissä syömään olisi ehtinyt, ettei vaan vahingossa missaa mitään tärkeää (kisa-aikataulu kun ei pitänyt kutiaan ja instaamisessa kului paljon aikaa). Jos olisin itse järjestämässä kyseistä kisaa ensi vuonna, varaisin kisaajille selkeän ruokatauon johonkin kohtaa päivää. Näin mukava ja rento kisafiilis pysyisi varmemmin yllä kaikilla joukkueilla koko pitkän päivän ajan! ;)

Harmi, että suurin osa tehtävistä järjestettiin narikkakerroksessa. Alun perin kolme neljästä tehtävästä oli siis tarkoitus toteuttaa lavalla ja nyt vain yksi oli siellä. Tehtävien yleisönä ei useinkaan ollut muita kuin muut tiimit ja niiden jäsenet. Varsinaisesti mua itseäni se ei haitannut, sillä eipähän ainakaan jännittänyt niin paljon kuin isomman yleisön edessä olisi tehnyt :D Mietin vain, mitähän kisan sponsorit tykkäsivät tällaisesta ratkaisusta... Kisa ei näkynyt koko päivänä tapahtuman yleisilmeessä muutoin kuin meidän tiimien kiertelyssä paikan päällä, neljännessä tietovisatehtävässä ja tietenkin palkintojen jaossa. 

Muissa hääblogeissakin kisaa on käsitelty todella vähän ja luulen sen johtuvan siitä yksinkertaisesta syystä, että aika harva näki kisan tehtäviä ylipäänsä suoritettavan. Aikataulun venyminen johtui teknisistä ongelmista ja ymmärrän, ettei niille siinä tilanteessa voinut enää mitään, mutta harmittaa kisän järjestäjien ja LMD:n puolesta, että kisa jäi niin vähälle huomiolle etukäteishehkutuksesta huolimatta.

Kisan järjestäjätkin olivat tilanteesta pahoillaan. Näin kisaisäntä Tero kommentoi asiaa:

"Skaba oli tosiaan hetkittäin melkoisen hektistä, ja valitettavasti tapahtuman alun tekniset murheet aiheuttivat koko tapahtuman aikataulun myöhästymistä, jonka kiinni kuromiseksi jouduimme päättämään parin tehtävän siirtämisestä lavalta kohtauspaikalle. Mielestäni skaba ja skabaajat (ennen kaikkea skabaajat) olisivat kyllä ansainneet päästä lavalle enemmän, mutta koko tapahtumaa ajatellen meidän oli helpointa vapauttaa lava-aikaa sellaisille esiintyjille, jotka eivät olisi muualla kyenneet osuuttaan hoitamaan." 

Valitettavasti täytyy kuitenkin sanoa, että kaiken etukäteishehkutuksen perusteella, olimme saaneet kisasta hiukan erilaisen kuvan ja näin ollen se oli meille pieni pettymys. Tehtävät olisivat voineet olla paremmin loppuun asti mietittyjä ja monipuolisempia. Nyt kisoissa oli enimmäkseen kyse tuurista ja nopeudesta. Esimerkiksi luovuutta ei instaamisen lisäksi vaadittu missään muussa tehtävässä. 

Olisi myös ollut kiva, jos kilpakumppaneihin olisi ehtinyt tutustua enemmän, mutta kuvien ottaminen vei sen verran paljon aikaa, että siihen ei oikeastaan tullut mahdollisuutta. Kaiken kaikkiaan meillä oli kuitenkin oikein kiva päivä. Ja kivaa päivää ja kokemustahan me Turusta lähdettiinkin hakemaan, joten mission accomplished! :) Kisaisäntä Tero oli tosi mukava, puhumattakaan iki-ihanasta raggarimorsiamesta ja tapahtuman juontajasta Kristoffer Ignatiuksesta <3

Raggarimorsian <3

Lopputulos ja pisteytys

Saamissamme ohjeissa kerrottiin, että kullakin tehtävällä on oma pisteytyksensä, minkä lisäksi tarjolla on myös lisäpisteitä (paras asu, paras tiimihenki, parhaat bailaajat & aplodeeraajat, paras kisahenki), joita jury joko antaa tai ei anna sen mukaan, miten parhaaksi katsoo.

Hulvaton Hääkisa meni loppujen lopuksi todella tiukaksi, sillä kaikki viisi joukkuetta mahtuivat loppupisteissä 10 pisteen sisälle. Ykköspaikan nappasi Rakkausvoltti! Onnea voittajatiimille! :)


Love Me Do

Täytyy sanoa, että Hulvattoman Hääkisan lisäksi, en kyllä muuta oikein ehtinyt saada irti koko LMD:stä. Piipahdin muutaman lyhyen hetken hääblogiloungessa, jossa treffasin teitä muita bloggareita, mikä oli tietenkin tosi kivaa :) Vaikka toisaalta jäi kyllä myös kova harmitus siitä, etten ehtinyt enempää aikaa teidän kanssa viettää. Blogiloungessa kerkesin maistelemaan muutamat marengit ja skumpat, jotka oli oikein nameja :P Muusta ruoka- ja juomatarjonnasta en siellä ennättänytkään nauttia, mutta kuulin, että kaikki oli ollut oikein kivasti. Bloggaajia varten kerätyt goodie bagit olivat oikein ihana yllätys, vaikka MSCHICin tuote sieltä olikin vissiin unohtunut vahingossa pois. Kaiken kaikkiaan oli kyllä ylipäänsä todella herttaista ja huomaavaista järjestää meille bloggaajille tuollainen oma tila, jossa saimme vaihtaa kuulumisia. Kiitos siis siitä! :)

Blogilounge.

Hulvattoman Hääkisan, mukavien ihmisten ja blogiloungen lisäksi LMD:stä jäi mieleen Enkeli Cateringin mahtava palvelu, silmät kostumaan saanut Flash Mob -yllätyskosinta, Soda Streamin soodabaari, Snack Bar, Somistemaailman kauniit kattaukset, ylipäänsä näytteilleasettajien suuri määrä, kaunis ympäristö ja runsas kimallus. Valitettavasti esim. muotinäytöstä en nähnyt ollenkaan, mikä harmittaa kovasti, sillä se oli kuulemma hieno ja erilainen. Omille häille en ehtinyt myöskään koko päivän aikana uhrata ajatustakaan, vaikka tapahtumasta olisi varmasti löytynyt sinnekin jos minkälaista kivaa härpäkettä.

Tässä vielä vähän fiilistelykuvia itse LMD:stä. Lisää kuvia Mustan Makian kisavalmistautumisesta ja itse Love Me Do -häätapahtumasta löytyy tiimimme Instagram-sivuilta. 

Loppureissu

Valitettavasti emme jaksaneet katsoa Evan ja Manun keikkaa kokonaisuudessaan, sillä nälkä oli huutava. Suuntasimme hotellille vaatteiden vaihtoon ja sen jälkeen syömään hyvin ansaittua myöhäistä illallista. Piipahdimme eräässä baarissa, jonka jälkeen muut tiimiläiset olivat valmiita yöpuulle (allekirjoittanuthan olisi tietenkin vielä jaksanut jatkaa iltaa, ylläri ylläri ;D). Seuraavana aamuna heräsimme olosuhteisiin nähden virkeinä ja lähdimme ajamaan takaisin kohti Oulua mahat täynnä runsaan brunssin jäljiltä.

Eva & Manu.

Ai että ku oli hyviä katkarapuja :P

Brunssievästä :P

Kiitos Turku! Kiitos LMD! Kiitos Amoriini.com! Mustaa Makiaa kiittää ja kuittaa! Pus <3

Unelmapolttarit - Miehinen näkökulma

Jatketaan vielä hetki polttariteemalla. Herättyäni keskellä viime yötä heti uudelleen nukahtamatta pyörivät ne nimittäin jälleen kerran päässäni. Omista polttareista ajatukset siirtyivät Keken polttareihin ja siihen, mitä hän toivoisi omalta polttaripäivältään. Näinpä sainkin idean kysellä Kekeltä blogeissa kiertäneen unelmapolttarihaasteen kysymykset. Aurinkoisella kävelylenkillä tänään ollessamme kävin tuumasta toimeen ja vastaukset olivat tällaisia:

1. Kuka on vastuussa polttareidesi järjestämisestä?

Lyhyesti ja ytimekkäästi: pestmäni M.

2. Ketkä osallistuvat polttareihisi?

Kutsun polttareihin saavat mm. tiivis työkaveriporukka, muutama lapsuudenystävä, veli ja lanko. Yhteensä reilut 10 miestä. Pääasiallisesti kutsun saavat sellaiset ihmiset, joiden kanssa tulee kahviteltua silloin tällöin. Lisäksi kutsutulla täytyy olla tarpeeksi hyvä juomakunto :D

3. Mitä odotat polttareiltasi

Mökkiviikonloppua (vähintään 2 yötä).

4. Millaista ohjelmaa polttareissasi on?

Saunomista ja kalijaa. Ehkä änäriä.

5. Mitä et halua polttareiden sisältävän?

Korkeita paikkoja, veteen liittyviä aktiviteetteja eikä pakotusta baariin. 

Kuva

Näin äkkiseltään voisi vetää johtopäätöksen, että miehet eivät taida pohtia polttareitaan niin paljon etukäteen kuin me naiset (vastausten pituuden perusteella siis :D) ja he tyytyvät aika vähään. Olen kuitenkin huomannut, että usein miesten polttarit maksavat huomattavasti enemmän kuin naisten. Ehkä se johtuu siitä, että monesti miesten polttarit ovat useampipäiväisiä kuin meidän. Tai sitten polttareiden järjestäjät eivät vaan jaksa pitää kovin tarkkaa kirjaa kuluista :) Kaikesta huolimatta molemmilla sukupuolilla taitaa olla kuitenkin suht samanlaiset odotukset polttareilta; kiva päivä yhdessä hyvien ystävien kanssa :)

Koska en haastanut muita bloggaajia kertomaan omista polttareistaan unelmapolttarihaasteen avulla, haastankin teidät nyt haastattelemaan puolisoitanne ja selvittämään näin heidän toiveensa polttaripäivän suhteen :)

Keväisen kaunista viikonloppua kaikille!

Juttua unelmapolttareista

Mun blogin luonnoksissa on jo pidemmän aikaa lymyillyt polttariaiheinen postaus, ja kun sekä Our love is a diamond -blogin Marija (joka pisti alulle koko homman) että Love is a million little things -blogin Karoliina, heittivät minua Unelmien polttarit -postaushaasteella, oli siihen tietenkin tartuttava ja viimeisteltävä tämä postaus julkaisukuntoon. Kiitos tytöt perseelle potkimisesta! ;D

1. Kuka on vastuussa polttareidesi järjestämisestä?

Mun kultaakin kalliimmat kolme kaasoani. Toki varmasti muutkin polttareihin osallistuvat kertovat kaasoille mielipiteitään ja osallistuvat omalta osaltaan polttareiden ajankohdan, budjetin ja ohjelman suunnitteluun, mutta lopullinen päätösvalta on kaasoilla. Ainakin luulisin näin :)


2. Ketkä osallistuvat polttareihisi?

Tätä asiaa olen pohtinut siitä lähtien, kun kihlauduimme ja ehkä jo vähän aiemminkin. Tämä on oikeasti mulle ehkä se kaikista vaikein yksittäinen asia häiden järjestämisessä; polttareiden vieraslistan laatiminen. Elämässäni on paljon ihania naisia, mutta kai se raja on tässäkin asiassa vain johonkin vedettävä, nyyh. Päädyin lopulta siihen, että kutsun polttareihin vain heitä, jotka saavat kutsun myös häihimme. Mielestäni olisi tylyä pyytää kaveri etkoille ja jättää kutsumatta itse juhliin. Vaikka toisaalta, en kyllä itse pahastuisi, mikäli saisin kutsun jonkun kaverini polttareihin enkä lainkaan häihin... 

Häihin kutsun ystäviä vuosien takaa, joiden kanssa en ole enää viime vuosina ollut kovin paljoa yhteyksissä. Nämä ystävät pyydän vain häihin ja polttareihin kutsun ainoastaan heidät, joiden kanssa olen vielä tälläkin hetkellä enemmän tekemisissä. Polttareihin kutsun siis lukioaikaisen tyttöporukkamme totta kai. Muutaman ystävän ala-asteajoilta. Pari entistä työkaveria. Äitini, siskoni, tätini ja serkkujani. Yhteensä n. 15 ihanaa naista, joista toivottavasti mahdollisimman moni pääsee kanssani polttaripäivänä hulluttelemaan. Can't wait! :)


3. Mitä odotat polttareiltasi?

Odotan polttareiltani mukavaa yhdessäoloa läheisteni kanssa, paljon naurua ja yllätyksiä, hyvää (ruokaa ja) juomaa, kivoja aktiviteettejä, ysärimusiikkia, mun näköistä päivää. 

Musta olisi aivan ihanaa, jos polttareissa olisi jokin teema tai ainakin, että koko polttarikonkkaronkka olisi pukeutunut jotenkin yhteneväisesti. Olisi kiva, jos polttareiden teema olisi yllättävä eikä ehkä se kaikista ilmiselvin. Toivoisin, että tuntisin itseni nätiksi polttariasussani, ja että se ei olisi esim. mikään ylitiukka makkarankuori, jossa ei voi hengittää ja josta jenkkakahvat pursuilee yli. Asu saa olla hauska ja erilainen ja silmiinpistävä ja kekseliäs ja huomiota herättävä ja vaikka mitä, muttei mielellään kauhian ruma. Olisi ihanaa, jos polttarityylini olisi viimeistelty kauniilla meikillä ja kampauksella, joita mun ei tarvitsisi itse tehdä. 

Olisi kiva, jos alkoholipitoista juomaa olisi tarjolla sopivasti koko päivän ajan. Tarkoitus ei ole tietenkään vetää mitään perskännejä, sillä oishan se kiva, jos polttareista muistaiskin sitten seuraavana päivänä jotain. Mutta kyllä se alkoholi vaan mun mielestä kuuluu hauskanpitoon kavereiden kesken, sanokaa mitä sanotte :) Ruokaa on tietenkin myös hyvä syödä päivän aikana, että jaksaa. Mulla on kaikissa kekkereissä vähän sellainen huono tapa, että mä en monesti oikein muista muulta touhottamiseltani syödä. Eikä se monesti oikein maistukaan mulle silloin, kun on paljon kaikkea muuta hommaa. Eikä kovin aamulla myöskään. Joten ehkä ohjenuoraksi voisi polttareiden järjestäjille vinkata, että jos multa kysytään niin panostakaa mieluummin ohjelmaan ja juomaan kuin ruokaan :) Toki hyvä ruoka on ihana juttu joo, mutta siis jos pitää esim. budjetin takia valita, niin minä kyllä syön tyytyväisenä vaikka mäkkärillä euron juustoja :D 

Odotan myös, että polttareissani otetaan paljon kuvia, joille saadaan yhdessä nauraa vielä vuosien päästä. Toiveissa olisi myös, että kaasot kokoaisivat jonkilaisen polttarikansion häihin esille laitettavaksi.


4. Millaista ohjelmaa polttareissasi on?

Jos saisin toivoa, sisältäisi polttaripäiväni paljon tekemistä, mieluiten enimmäkseen sellaista, johon kaikki polttariseurueen jäsenet voivat osallistua. Toivon, että viettäisimme aikaa kaupungilla tai ylipäänsä ihmisten ilmoilla, jossa voimme herättää ihastusta tai pahennusta muissa ihmisissä :) 

Ohjelmaksi mulle kelpaa aika lailla mikä vaan. Extreme käy, vaikkakin se on usein melko kallista, joten ehkä useampi edullisempi koko polttariporukalle yhteinen aktiviteetti olisi kivempi. Hemmottelustakin toki tykkään, mutta ehkä jokin menevämpi on enemmän mua. Hierontaa ei ehkä ainakaan kannata ajatella, sillä oon yleensä aika töttöröö sen jälkeen. Manikyyrissä en ole tainnut koskaan käydä (:O), joten se ois varmasti kivaa. Äh, turhaan kai mä tähän mitään aktiviteettejä erittelen, sillä mitä tahansa mun kaasot mun pään menoksi keksivätkään, niin tykkään varmasti :)

Kaikki minut tuntevat tietävät, että "I like to move it, move it" :D Joten illan päälle olisi kiva päästä baariin krebaamaan ;) Ihan unelmajuttu ois sellanen, että jostain baarista ois meille varattu koko illaksi joku oma loossi/pöytä/soppi, jossa ne jotka ei ehkä viihdy tanssilattialla niin paljon kuin allekirjoittanut, voivat välillä lepuuttaa jalkojaan. Baariin menossa on tietenkin aina omat riskinsa; olen nimittäin varma, että esim. baarin valinta tuottaa erimielisyyksiä, kaikki ei tykkää tanssia, kaikki ei viihdy baarissa ylipäänsä, porukka voi hajota jne., mutta olen kuitenkin valmis ottamaan sen riskin. Nykyään tulee käytyä niin harvoin ihan kunnolla bilettämässä, että milloinkas muulloin olisi sen otollisempi tilaisuus kuin omissa polttareissa! Tiedän, että ketään ei voi pakottaa viihtymään baarissa tai olemaan pirteä pitkän ja hektisen päivän jälkeen, mutta toivon kuitenkin hartaasti, että edes joku jaksaa mun kanssa tanssia sinne valomerkkiin asti ja vaikka ylikin. Niin ja kaikista parasta olisi, että koko polttariporukalla olisi polttarivaatetus päällä vielä baarissakin ;) Yöpyminen yhdessä jossakin ei ole pakollista, muttei haitaksikaan.


5. Mitä et halua polttareiden sisältävän?

Morsiussaunaa. He, jotka minut tuntevat, tietävät, etten ole saunaihminen. Näin jo varttuneemmalla iällä (;D) olen oppinut saunomisesta hiukan enemmän pitämään, mutta ei se vieläkään ole oikein mun juttu. Mielelläni kyllä polttarisaunassa kävisin, mutta en polttaripäivänä. En nimittäin jaksaisi laittautua pitkän päivän jälkeen toista kertaa, sillä mun polttareissa ei suinkaan käydä saunan jälkeen raikkaina nukkumaan, ehei (ainakaan toivottavasti, paitsi jos se sauna on joskus aamuyön tunteina niin sitten ehkä joo :)). Kaikki hauskat morsiussaunataiat olisi kuitenkin kiva kokea, joten toiveenani olisikin, että voitaisiin saunoa jonakin toisena ajankohtana vaikkapa kaasojen kanssa ja pelleillä jauhoilla ja kananmunilla ja mitä näitä nyt olikaan :) 

En myöskään halua polttareihini stripparia enkä seksiväline-esittelijää. Ja jos se on vielä jollekin epäselvää niin tehtäköön vielä tiedettäväksi, että EN halua yhteisiä polttareita Keken kanssa! ;) Toivoisin myös, että jos polttarit ovat kovin lähellä häitämme, olisivat aktiviteetit sellaisia, joista ei tulisi kovin hirveesti mustelmia. Vaikka toisaalta, mullehan niitä tulee kyllä hennoimmastakin kolauksesta, joten ehkä tämä toive ei ole kauhean realistinen :D

Olen itse ollut järjestämässä polttareita kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla suurin ristiriitojen aiheuttaja polttareiden suunnittelussa on ollut raha. Yksi ensimmäisistä toiveista kaasoilleni polttareitani koskien olikin, että toivoisin, että minun polttareita suunnitellessa ei kenenkään tarvitsisi kiistellä raha-asioista. Minunkin polttariporukassani on ihmisiä eri elämäntilanteissa, joten tiedän, että kaikilla ei ole yksinkertaisesti varaa panostaa polttareihin kovin paljoa rahallisesti. Tiedän kuitenkin myös senkin, että ihanien ja ikimuistettavien polttareiden järjestäminen ei välttämättä maksa maltaita. Toivon siis, että kukaan ei mene vararikkoon polttareideni takia tai jätä överibudjetin takia kokonaan osallistumatta polttareihini. Mikäli tilanne niin vaatii, olen itsekin valmis osallistumaan polttareideni kustannuksiin. Se ei ole mikään ongelma ja tämän olen myös kaasoilleni kertonut.

Yksi tärkeä juttu polttareihin liittyen on myös se, että polttarit EI saa olla sinä viikonloppuna, kun Himoksella järjestetään Jysäri-festarit EIKÄ myöskään sinä viikonloppuna, kun Oulussa on Qstock. ENKÄ halua mennä mun työpaikalle (enkä mielellään sinne minnekään kovin lähellekään) polttaripäivänäni. 


That's it. Ei kai nää mun toiveet ihan mahdottomia ollu, eihän? ;)

Täytyypäs lähettääkin kaasoille lopullinen polttareiden vieraslista. Niillähän tulee kohta kiire suunnitella mulle täydellinen päivä! ;D Nythän on jo maaliskuun puoliväli, herranjumalaherranjumalaherranjumala! Alle 5 kuukautta häihin! *hengittelee paperipussiin*

Shoppa, shoppar, shoppade, shoppat

Käytiin perjantaina äitin, kaaso A:n ja hänen kahden ihanan pirpanansa kanssa päiväretkellä Haaparannalla (Musta on muuten edelleen todella kummallista sanoa HaaparannaLLA eikä HaaparannaSSA niinku koko lapsuuteni totuin sanomaan. Yliopistoaikoina kuitenkin opin eräältä opiskelukaveriltani, joka on Ylitorniolta kotoisin, että oikea pääte on -lla eikä -ssa. Siinä oli sulattelua, huhhuh! Ja on siis vieläkin.). 

Mutta asiaan. Piipahdettiin tietenkin myös Ikealla, josta mukaani tarttui alehintaisia (19kr/kpl) violetteja vilttejä, mikäli hääpäivämme ilta sattuu olemaan viileä. Tupakoivat tai muuten ulkosalla viihtyvät vieraamme voivat niitä sitten lainata olkapäidensä suojaksi. Ostin vilttejä kolme kappaletta ja ajattelin leikata ne puoliksi, jolloin kuusi vilukissaa saa niistä tarpeen vaatiessa yhtäaikaa lämmikettä. 

Ikealta ostin myös kokeeksi yhden Knoppa-lakanan, jotta päästään testaamaan juhlapaikalle niiden läpinäkyvyyttä pöytiä vasten. Toivon, että ohuehkoista lakanoista ei näy liikaa läpi, jotta voitaisiin tuunata niistä pöytäliinat häitä varten niin edullisia kun ovat. Haaparannan Ikealla oli muuten kuohari-, valkkari- ja punkkulasit tarjouksessa (9kr/6kpl). Ihan ältsin halpaa! :) Meillä niille ei ole tarvetta. Muutoin olisivat ehdottomasti lähteneet uuteen kotiin samoin tein.

Vierailtiin toki perinteisesti myös Ica Maxissa, josta löysin ale-hyllystä violetteja lasisia kynttiläkuppeja (10kr/kpl). Niitä oli yhteensä 8kpl ja kotiutin ne kaikki. Samasta hyllystä löysin myös pari tuollaista metallista valko-violettiraitaista sylinterimäistä säilytysrasiaa (9,90kr/kpl), joille tulee varmasti häissä käyttöä esim. karkkibuffassa. 

Haaparannan tuliaisia.

Mitäs muuta? Söin Ikeassa mm. katkarapuleivän, juoksin kummipojan 6v. kanssa kilpaa karkkikauppaan (Ja hävisin. Pitäisköhän koittaa aloitella sitä liikuntaproggista pikkuhiljaa...), hullaannuin karkkikaupassa ruotsalaisiin irtokarkkeihin (Paljon parempia kuin suomalaiset! Pitäisköhän sitä ruokavaliotakin koittaa pistää hiljalleen ruotuun...) ja en voinut olla koko ajan hymyilemättä meidän mukana reippaasti shoppailleelle pikkurinsessalle n. 9kk. Hyvä seura, kiva päivä! <3

Ja meillehän ei kyllä mitään videokuvaajaa tule. Piste.

Ne kuuluisat viimeiset sanat... Tai sitten ei. Nimittäin kyllähän meille nyt sitten kuitenkin videokuvaaja tulee. Ja oon niiiiin innoissani! :) Keke ei ehkä niinkään, mutta jospa se tässä vajaassa puolessa vuodessa ehtis tottua ajatukseen ;)

Kukas meidän häät sitten tulee taltioimaan? No hänhän on Juho Vuolas, oululainen medianomi ja rautainen videoammattilainen. Juho otti itse minuun Facebookin kautta yhteyttä ja pisti niin hyvää tarjousta kehiin, että siitä se ajatus sitten lähti. Tai jos totta puhutaan, oli idea videokuvaajasta pyörinyt mielessäni siinä vaiheessa jo jonkin aikaa. Täällä hääblogimaailmassa videokuvaajiin ja hyviin kokemuksiin heistä kun törmää jatkuvalla syötöllä. 

Alun perin ajattelin siis, että häissämme videokuvaa ottaa korkeintaan joku tuttumme ja vain vihkiminen taltioidaan, tai vihkimisen lisäksi korkeintaan puheet hääjuhlassa. Mutta pikkuhiljaa ihania ja koskettavia häävideoita muissa blogeissa nähtyäni, alkoi mieli muuttua. Ja kun Juho otti yhteyttä, oli päätös oikeastaan sillä selvä (Siis minun puoleltani. Kekeä piti vähän suostutella ;D). 

Onhan se nyt herranjestas ihanaa saada jälkipolville laadukas video häistämme <3 Se on sitten eri asia, kuinka monta kertaa sitä tulee itse katsottua :D No eiii, vitsi vitsi ;) En oikeesti malta odottaa, kuinka ihanan videon Juho saa aikaiseksi meidän hääpäivästä! Tekin siellä ruudun toisella puolella pääsette näkemään pilkahduksen hääpäivästämme videon muodossa, sillä Juho tekee meille 30-45 minuutin pidemmän videon lisäksi myös 2 minuutin tunnelmakoosteen, jonka lupaan julkaista täällä blogissa. 

Yhteydenpito Juhon kanssa on ollut mukavaa ja mutkatonta. Hän vaikuttaa ahkeralta ja innokkaalta tyypiltä. Tähän mennessä olen ollut erittäin tyytyväinen kaikkeen. Juho on vastikään avannut nettisivut vuolasmedia.com, joilta löytyy lisäinfoa, mikäli kiinnostuit hänen palveluistaan.


Tässä vielä ihana näyte Juhon taidoista:

Suomen Häämessut Oulussa

Lauantaina 31.1.2015 (Onko siitä jo niin kauan?!) järjestettiin Oulun SuperParkissa Suomen Häämessut ja me suunnattiin sinne intopiukeana äitin, kaaso A:n ja kaaso J:n kanssa. Me mentiin messuille vasta klo 13 aikaan, sillä arvelimme, että suurin osa messuväestä vierailee siellä jo aamupäivällä. Onneksemme olimme oikeassa. Jotkut näytteilleasettajistakin vahvistivat, että aamupäivällä porukkaa oli ollut enemmän, mikä sopi meille enemmän kuin mainiosti. Oli ihanaa kierrellä messuosastoja rauhassa ilman jonottamista ja ihmisten väistelyä. 

Etukäteen olin näytteilleasettajalistasta bongannut omat suosikkini, joista pari feilasi valitettavasti hiukkasen, mutta yksi ylitti kaikki odotukseni. Tämä ihana positiivinen yllätys oli nimeltään Decorio, jonka esittelijä Tiina oli erittäin mukava ja ammattitaitoinen. Hän ei tyrkyttänyt liikaa, kuten joillakin esittelijöillä on tapana ja joka minua tuppaa suoraan sanottuna hiukkasen ahdistamaan, ja kertoi asiantuntevasti palveluistaan. Keskustelimme mm. tuolihuppujen ja muiden somisteiden vuokrausmahdollisuudesta hänen kauttaan. 

Dunin pisteeseen taas petyin, sillä ainakaan silloin, kun me siihen kävimme tutustumassa, oli se miehittämätön. Kukaan ei esitellyt tuotteita, vaan kaksi pöytää oli katettu Dunin tuotteilla ja niillä oli esitteitä. That's it. Höh. 

Dunin esittelypöydät.

Kaiken kaikkiaan messut olivat oikein mukavat. Hiukan minua jäi harmittamaan kattaus- ja askarteluideoiden vähäisyys. Esim. kutsukorttimalleja ja muita häiden paperituotteita en nähnyt esillä missään. Kukkakauppa Kanervalla oli kuitenkin oikein pirteä kattaus ständillään, joskaan ei juuri meidän näköinen.

Kukkakauppa Kanervan esimerkki hääkattauksesta.

Kultaseppiä paikalla oli monia ja heillä oli näkemäni mukaan myös hyviä tarjouksia. Itse en kuitenkaan kovin paljoa sormuksia vielä katsellut (syystä, jota en valitettavasti ihan vielä voi teille paljastaa), mutta olen varma, että moni morsian ja sulhanen löysi messuilta omat rinkulansa. Juhlapaikallamme Toivolalla oli messuilla myös pisteensä ja kävinkin porisemassa sen esittelijän kanssa hetkisen. Hääpukuliikkeitä mukana oli tottakai myös ja kivahan niitä kauniita mekkoja on aina katsella, vaikka oma onkin jo hankittuna.

Viiaennan, Zazabellan ja Morsiusateljee Katariinan upeita pukuja. 

Osallistuimme kymmeniin arvontoihin (täällä jännättiin kynsiä purren osuisiko jokin arvontavoitto kenenkään meistä kohdalle. Yhteydenotosta taitaa olla kuitenkaan enää turha haaveilla...), hamstrasimme itsellemme suklaata (paitsi kaaso A, jonka jämäkkyyttä dieetin suhteen ihailen suunnattomasti! U go girl!), joimme lasilliset skumppaa (ois kyllä useampikin maistunu ;D) ja juttelimme eri yritysten edustajien kanssa. Positiivisesti minulla jäi mieleen juurikin Decorion Tiina sekä valokuvaajista Valonkorjuun Mika Saloranta. 

Skumppaa messuilun lomassa.

Kaaso A ja äitini kävivät lisäksi trimmauttamassa kulmakarvansa kuntoon erittäin edulliseen hintaan. SuperParkin ravintolassa olisi ollut edullisesti tarjolla hääteemainen buffet sekä kakkubuffet, mutta me päätimme jättää ne väliin ja suunnata messujen jälkeen kreikkalaiseen syömään (olin himoinnut Olimpoksen rapulautasta jo pitkään :P). 

WellHottarien Niina tuunaamassa kaason kulmia.

Messuilla oli myös erilaisia esitelmiä ja tietenkin the National Wedding Show. Esitelmistä emme nähneet yhtäkään, mutta muotinäytöksen katsoimme messuvierailumme lopuksi. Se oli oikein kiva erikoisine koreografioneen ja kauniine asuineen, mutta pieni miinus täytyy antaa siitä, että erityisesti näytöksen loppupuolella mallit oli puettu huolimattomasti. Muutamalla mallilla oli mekon vetoketju auki, kauniiden pitsiselkämyksisten pukujen alta näkyi rintaliivit, puvut istuivat huonosti yms. Nämä ovat toki pikkujuttuja, mutta pistävät ikävästi silmään, eivätkä anna puvuista saatika niitä myyvästä yrityksestä erityisen hyvää kuvaa. Varsinkaan, kun juontaja kertoo kuinka erinomaisesti tietyn yrityksen puvut istuvat kantajalleen juuri silloin, kun edestäsi kävelee malli, jonka puvun selkämys ei nimenomaan istu kantajalleen ei sitten yhtään. Harmikseni yksi lavaa valaisevista valoista osoitti ikävästi suoraan meihin päin, joten kuvat näytöksestä jäivät huonolaatuisiksi ja vähiin.

The National Wedding Show.

The National Wedding Show.

Lopetetaan tämä postaus kuitenkin positiiviseen nuottiin sanomalla, että messut antoivat ainakin tälle hääsuunnittelijalle taas erilaista potkua häiden järjestämiseen. Kiitos kuuluu messujen järjestäjille ja mukaville näytteilleasettajille! :)