Ennen kuin saan jäsenneltyä ajatukseni hääjuhlasalin somistukseen liittyen julkaistaanpa tällainen jo jonkin aikaa luonnoksissa pyörinyt postaus meidän häänettisivuista. Kuten jo kutsupostauksessa kerroin, meidän kutsujen mukana ei siis lähtenyt erillisiä paperisia infolappuja, vaan kutsussa oli häänettisivumme osoite. Sivuilta vieraat sitten pystyivät hakemaan lisätietoa häistämme.
Tein sivut Bloggerilla, sillä se on blogin kirjoittamisen ohella tullut tutuksi, kas kummaa ;) Piilotin sivut hakukoneilta, mutta periaatteessa ne olivat avoimet ja niitä pääsi kuka tahansa katsomaan. Meitä tuo ei kuitenkaan haitannut. Hahahahaa, tämän seuraavan virkkeen olen kirjoittanut joskus alkukesästä: Eiväthän ne ole pystyssä kuin häihimme asti ja vaikka sinne joku muukin kuin häävieraamme eksyy niin eksyköön :) Just joo, häihin saakka tosiaan! XD Sivuthan ovat edelleen olemassa, melkein puoli vuotta häiden jälkeen :'D Poistin niiltä kaikista yksityiskohtaisimmat tiedot mm. häiden apureista, joten jos jotakuta kiinnostaa käydä kurkkaamassa, miltä sivut näyttävät, niin tässäpä linkkiä.
Sivujen ulkonäkö noudattelee pitkälti häidemme paperituotteiden ja itse asiassa myös tämän Purppurasade-blogin ulkonäköä. Bannerissa toistuvat tutut tipuset ja puu. Fontitkin ovat tietty samoja kuin muualla ja värimaailmana häiden teemavärit violetti, vaaleanvihreä ja valkoinen.
Hääinfo-välilehdeltä löytyy samat tiedot kuin monen paperiselta hääinfolapulta eli hääkirkon ja juhlapaikan nimet sekä osoitteet, häiden ajankohta, kaasojen ja bestmanin nimet, pukukoodi, K-18-juhlien alkamisajankohta, häähashtag jne.
Ilmoittautumisvälilehdellä ohjeistetaan vieraita ilmoittautumaan häihin tai ilmoittamaan esteestään 5.7. mennessä kyseisen sivun kommenttiboksiin tai puhelimitse minun tai Keken äidille (me kun oltiin itse täällä Jenkkilässä). Samalla pyysimme kertomaan mahdollisista ruoka-allergioista ja erikoisruokavalioista. Kommenttiboksiin tulleet kommentit asetimme Bloggerin kautta siten, että ne vaativat meidän tarkistuksen, joten ne eivät tulleet näkyviin muille kuin meille.
Lahjat-välilehdeltä löytyi tilinumeromme ja linkki lahjalista.netin kautta kasaamamme lyhyeen lahjalistaan. Kuten sanottua rahalahjat olivat kuitenkin ensisijainen toiveemme, sillä häiden jälkeen takaisin Yhdysvaltoihin suunnatessamme mahtui matkalaukkuihin vain rajattu määrä tavaraa.
Kartat ja ajo-ohjeet -välilehdeltä löytyy, yllätys yllätys, nimensä mukaisesti kartat ja ajo-ohjeet niin hääkirkolle kuin juhlapaikallekin.
Biisitoiveita-sivulle toivoimme vieraidemme esittävän toiveita lempikappaleistaan, jotta olisimme voineet lisätä niitä häidemme soittolistoille. Yhden yhtään biisitoivetta me ei kuitenkaan vierailtamme saatu :'D Kaikkimusiikkista porukkaa selkeesti! :)
Viimeisellä välilehdellä on kuvia minusta ja Kekestä yhteisen taipaleemme varrelta.
Sivut tuntuivat olleen tarpeeksi informatiiviset. Ainakin mm. kaikki vieraat löysivät perille, melkein kaikki ilmoittautumiset tulivat ajallaan, lapset alkoivat poistua juhlapaikalta illan myötä ja häähashtagia osattiin käyttää :) Muutamat häidemme vanhemmista vieraista eivät käytä nettiä, mutta sitä varten kutsuissa oli äitiemme yhteystiedot, joten problem solved.
Oikein aurinkoista viikkoa kaikille! <3
maanantai 1. helmikuuta 2016
torstai 28. tammikuuta 2016
Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain!
Ohhoh! Kylläpä aika on mennyt nopeasti! Kirjoitin nimittäin tasan kaksi vuotta sitten ensimmäisen postauksen tänne Purppurasateen sivuille. Tuntuu kuin tuo päivä olisi ollut vasta eilen (no ei nyt ihan, mutta melkein kuitenkin ;D)!
Kiitos kaikille lukijoille, että ootte jaksaneet roikkua mukana tähän asti ja toivottavasti pysytte mukana vielä jatkossakin! <3 Lav u! Teidän toinen toistaan ihanammat kommentit ja vankkumaton tuki ovat olleet kultaakin kalliimpia tällä matkalla enkä voi koskaan kiittää teitä tarpeeksi.
Kiitos näistä tunteikkaista ja tapahtumarikkaista vuosista rakas blogini, stressinpurkukanavani ja muistikirjani! Kunpa voisin sanoa, että meillä on edessä vielä lukuisia yhteisiä vuosia, mutta eihän niitä ole. Hääblogien elinkaarethan tuppaa yleensä olemaan harmillisen lyhyitä, ihan ymmärrettävästä syystä tosin. Mutta ihan lähiaikoina meidän ei kuitenkaan vielä tarvitse sanoa hyvästejä. Häissämme kun riittää onneksi vielä ainakin pieneksi hetkeksi läpikäytävää ;) Joten kaikki hei: stay tuned!
Kiitos kaikille lukijoille, että ootte jaksaneet roikkua mukana tähän asti ja toivottavasti pysytte mukana vielä jatkossakin! <3 Lav u! Teidän toinen toistaan ihanammat kommentit ja vankkumaton tuki ovat olleet kultaakin kalliimpia tällä matkalla enkä voi koskaan kiittää teitä tarpeeksi.
Kiitos näistä tunteikkaista ja tapahtumarikkaista vuosista rakas blogini, stressinpurkukanavani ja muistikirjani! Kunpa voisin sanoa, että meillä on edessä vielä lukuisia yhteisiä vuosia, mutta eihän niitä ole. Hääblogien elinkaarethan tuppaa yleensä olemaan harmillisen lyhyitä, ihan ymmärrettävästä syystä tosin. Mutta ihan lähiaikoina meidän ei kuitenkaan vielä tarvitse sanoa hyvästejä. Häissämme kun riittää onneksi vielä ainakin pieneksi hetkeksi läpikäytävää ;) Joten kaikki hei: stay tuned!
 |
| ©Iiro Rautiainen |
tiistai 26. tammikuuta 2016
Pöytäkartta ikkunankehyksissä
Lahjapöydän ja sormenjälkipuun jälkeen vieraiden oli aika etsiä istumapaikkansa juhlasalista. Tässä heillä toimi apuna tämä hieno pöytäkartta:
Kartta sijaitsi samassa juhlasaliin vievässä välikössä lahjapöydän ja vieraskirjan kanssa. Se aseteltiin nojaamaan juhlasaliin vievän oven viereen seinää vasten ja siitä ihmiset pystyivät tsekkaamaan ennen juhlasalin puolelle astumista, missä pöydässä heidän oli määrä istua.
Saamme kiittää isäni hienoista hamstraajaluonnetta siitä, että tämä upea vanha ikkunanpoka oli rekvisiittana häissämme. Iskä oli tämän jostain työkaverinsa remonttiprojektista joskus autotalliinsa säilönyt ja nyt sille vihdoin tuli käyttöä. Kuten kuvasta näkyy ovat karmit jo hyvinkin kuluneet ja rustiikkiset, mutta minusta se on vain hyvä juttu. Emme kunnostaneet niitä yhtään mitenkään ennen häitä, mitä nyt pikkuisen harjasimme pahimpia irronneita maalisuikaleita pois. Ja taisi joku hiukan pyyhkäistä itse ikkunalasejakin, kai :)
Kuten jo aiemmin kirjoittelin jäi istumajärjestyksen tekeminen meillä tosi viime tippaan, mutta se ei ollut yhtään niin paha nakki kuin etukäteen pelkäsin. Halusimme aivan ehdottomasti istumajärjestyksen häihimme, sillä olemme itse olleet muutaman kerran juhlissa, joissa sitä ei ole ollut ja koska olemme saapuneet kekkereihin vasta viime tipassa, olemme joutuneet istumaan vieraaseen seuraan. Ihan kivaa meillä toki niissäkin juhlissa on ollut, mutta varmasti olisi ollut vielä kivempaa edes hiukan tutummassa pöytäseurueessa.
Jouduimme vielä istumajärjestyksen valmistuttua tekemään siihen hiukan muutoksia, sillä pöytien alkuperäistä sijaintia piti vähän fiksata tilan maksimoimiseksi. Keke tulosti vieraiden nimet pöytäkunnittain A4-kokoisille papereille kivalla fontilla ja pikkuveljeni sai tehtäväkseen asentaa paperit ikkunaruutujen takapuolelle teipillä ja jäljentää nimet liitutaulutussilla ruutujen etupuolelle. Tussista oli loppua tehot kesken kaiken, mutta onneksi viimeisetkin nimet saatiin edes jotenkin kirjoitettua paikalleen. Jäljentämisen jälkeen paperit teippeineen poistettiin ikkunalasien takaa ja tadaa: valmista tuli! Kiitokset vielä velulle urakasta! <3
Näin jälkiviisaana olisin tilannut eBaystä useamman liitutaulutussin ja asetellut ikkunankarmin alle jonkin laatikon tai vastaavan, jotta koko pöytäkartta olisi ollut hiukan ylempänä lattiatasosta. Mutta näistäkin puutteista huolimatta jokainen vieras tuntui löytäneen paikkansa, kun saavuimme hevoskyydillämme juhlapaikalle ja se on hyvä juttu se :) Edulliseksi tämä DIY-pöytäkartta joka tapauksessa tuli, kun eihän me maksettu muusta kuin liitutaulutussista. Suosittelen siis ehdottomasti autotallien ja varastojen tonkimista ennen häitä. Niistä voi tehdä jos minkälaisia löytöjä!
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Kartta sijaitsi samassa juhlasaliin vievässä välikössä lahjapöydän ja vieraskirjan kanssa. Se aseteltiin nojaamaan juhlasaliin vievän oven viereen seinää vasten ja siitä ihmiset pystyivät tsekkaamaan ennen juhlasalin puolelle astumista, missä pöydässä heidän oli määrä istua.
Saamme kiittää isäni hienoista hamstraajaluonnetta siitä, että tämä upea vanha ikkunanpoka oli rekvisiittana häissämme. Iskä oli tämän jostain työkaverinsa remonttiprojektista joskus autotalliinsa säilönyt ja nyt sille vihdoin tuli käyttöä. Kuten kuvasta näkyy ovat karmit jo hyvinkin kuluneet ja rustiikkiset, mutta minusta se on vain hyvä juttu. Emme kunnostaneet niitä yhtään mitenkään ennen häitä, mitä nyt pikkuisen harjasimme pahimpia irronneita maalisuikaleita pois. Ja taisi joku hiukan pyyhkäistä itse ikkunalasejakin, kai :)
Kuten jo aiemmin kirjoittelin jäi istumajärjestyksen tekeminen meillä tosi viime tippaan, mutta se ei ollut yhtään niin paha nakki kuin etukäteen pelkäsin. Halusimme aivan ehdottomasti istumajärjestyksen häihimme, sillä olemme itse olleet muutaman kerran juhlissa, joissa sitä ei ole ollut ja koska olemme saapuneet kekkereihin vasta viime tipassa, olemme joutuneet istumaan vieraaseen seuraan. Ihan kivaa meillä toki niissäkin juhlissa on ollut, mutta varmasti olisi ollut vielä kivempaa edes hiukan tutummassa pöytäseurueessa.
Jouduimme vielä istumajärjestyksen valmistuttua tekemään siihen hiukan muutoksia, sillä pöytien alkuperäistä sijaintia piti vähän fiksata tilan maksimoimiseksi. Keke tulosti vieraiden nimet pöytäkunnittain A4-kokoisille papereille kivalla fontilla ja pikkuveljeni sai tehtäväkseen asentaa paperit ikkunaruutujen takapuolelle teipillä ja jäljentää nimet liitutaulutussilla ruutujen etupuolelle. Tussista oli loppua tehot kesken kaiken, mutta onneksi viimeisetkin nimet saatiin edes jotenkin kirjoitettua paikalleen. Jäljentämisen jälkeen paperit teippeineen poistettiin ikkunalasien takaa ja tadaa: valmista tuli! Kiitokset vielä velulle urakasta! <3
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Näin jälkiviisaana olisin tilannut eBaystä useamman liitutaulutussin ja asetellut ikkunankarmin alle jonkin laatikon tai vastaavan, jotta koko pöytäkartta olisi ollut hiukan ylempänä lattiatasosta. Mutta näistäkin puutteista huolimatta jokainen vieras tuntui löytäneen paikkansa, kun saavuimme hevoskyydillämme juhlapaikalle ja se on hyvä juttu se :) Edulliseksi tämä DIY-pöytäkartta joka tapauksessa tuli, kun eihän me maksettu muusta kuin liitutaulutussista. Suosittelen siis ehdottomasti autotallien ja varastojen tonkimista ennen häitä. Niistä voi tehdä jos minkälaisia löytöjä!
torstai 21. tammikuuta 2016
Vieraskirja vol. 1
Netin häämaailma on väärällään erilaisia toinen toistaan mielikuvituksellisempia vieraskirjaideoita. Tiesin kuitenkin melko pian kihlauksemme jälkeen hääblogien hattaramaailmaan uppouduttuani, että tahdon meille aivan ehdottomasti vieraskirjaksi ainakin sormenjälkipuun. Enkä ihan mitä tahansa puuta, vaan olisi ihanaa, jos joku meille tärkeä ihminen olisi sen piirtänyt. Toiveeni toteutui, kun rakas ystäväni J lupautui puun meille taiteilemaan. Annoin J:lle täysin vapaat kädet puun suhteen ja tällainen siitä tuli:
Puu on tummanpuhuva ja ihanina yksityiskohtina siitä löytyy runkoon kaiverrettu sydän ja mun ja Keken nimikirjaimet sekä oksalta söpö lintupariskunta (aivan niin kuin monista muistakin paperituotteistamme). Kiitos vielä J:lle tästä persoonallisesta lahjasta! <3
Sormenjälkipuun ideahan on yksinkertainen. Paperilla on puunrunko, johon vieraat leimaavat sormenjälkensä "lehdiksi". Tilasin eBaystä violetin ja vihreän leimasintyynyn (0,75€/kpl), joista jompaankumpaan vieras sai kastaa sormensa ja painaa sen sen jälkeen puun oksien läheisyyteen lehdeksi. Pöytäliinan suojana vieraskirjan alla oli vihreä kartonki. Pöydällä oli tarkoitus olla leimasintyynyjen lisäksi myös musta geelikynä, jolla vieraat saivat kirjoittaa nimensä sormenjälkensä viereen, sekä kosteuspyyhkeitä sormen puhdistamiseen. Lopulta sieltä ei kuitenkaan ilmeisesti kumpaakaan löytynyt, vaan ihmiset käyttivät vierestä löytyneitä lyijykyniä nimiensä kirjoittamiseen sekä paperinenäliinoja sormien pyyhkimiseen :D Onnistuuhan se niinkin! :)
Lopputulos oli nätti! Vihreä muste oli ehkä himpun tumma makuuni (ei tullut testattua sitä etukäteen), mutta ei anneta sen häiritä. Jahka pääsemme täältä Amerikasta taas kotiin on meidän tarkoitus hankkia puulle kehykset ja ripustaa se jonkin huoneemme seinälle paraatipaikalle.
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Puu on tummanpuhuva ja ihanina yksityiskohtina siitä löytyy runkoon kaiverrettu sydän ja mun ja Keken nimikirjaimet sekä oksalta söpö lintupariskunta (aivan niin kuin monista muistakin paperituotteistamme). Kiitos vielä J:lle tästä persoonallisesta lahjasta! <3
 |
| Sormenjälkipuu: 1. Kasta sormesi musteeseen 2. Paina sormenjälkesi lehdeksi puuhun 3. Puhdista sormesi kosteuspyyhkeellä ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Sormenjälkipuun lisäksi meillä oli toinenkin vieraskirja, mutta siitä lisää myöhemmin ;)
Kiitos kaikille niille, jotka kävivät äänestämässä Purppurasadetta Vuoden Hääblogiksi! <3 Tällä kertaa rahkeet eivät riittäneet finaaliin asti, mitä en ihmettele kyllä yhtään. Sen verran kova taso tämän vuoden kisassa nimittäin oli! Oikein paljon onnea kaikille finalisteille ja kiitokset kaikille kanssaehdokkaille hyvästä vastuksesta! <3 Minä en täältä rapakon takaa pääse osallistumaan tämän vuoden Love Me Do -tapahtumaan enkä hääblogimiittiin :( Pitäkää siis hauskaa munkin puolesta ja nauttikaa joka hetkestä! Lämmöllä muistelen täällä Ameriikan maalla viime vuotta ja lupaan olla hengessä mukana! <3
keskiviikko 20. tammikuuta 2016
Häälahjoista
Samalle pöydälle onnittelukortteja varten hankitun lintuhäkin kanssa, juhlapaikan saliin johtavaan välikköön, vieraat pystyivät jättämään myös mahdolliset tavaralahjansa. Me oltiin toivottu vierailta ensisijaisesti täytettä häämatkatilille, mutta tehtiin me myös lyhyt lahjalista, jos joku halusi rahalahjan sijaan muistaa meitä mieluummin jollain konkreettisella.
Lahjalistan teko oli tosi hankalaa, sillä mehän asuttiin häiden aikaan jo täällä Amerikassa, joten mitään kovin isokokoista tai painavaa me ei pystytty toivomaan. Myöskin lahjakortit suomalaisiin ravintoloihin tai kauppoihin eivät olleet vaihtoehto, kun eihän meillä ollut varmuutta, milloin pystyisimme ne käyttämään.
Muutama juttu me kuitenkin listalle keksittiin ja niistä myöskin muutamat lahjaksi saatiin. Esim. kunnon paistinpannu ja suomalaisia makeita ja suolaisia herkkuja me sitten roudattiin matkalaukuissamme tänne Atlantin toiselle puolen :) Muita lahjatoiveita olivat karikatyyritaulu, kamera, liput Washington Nationalsin baseball-peliin ja lentolaukku. Yritimme keksiä lahjavaihtoehtoja mahdollisimman monelle eri kukkarolle.
Linkin lahjalistaan laitoimme häänettisivuillemme. Kokosimme listan lahjalista.net iin. Tosi kätevä palvelu mielestäni! Se on ilmainen ja listan voi luoda salasanan taakse, jos haluaa. Listalle voi lisätä mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, eikä toiveita tarvitse sitoa mihinkään yksittäiseen kauppaketjuun tms.
Pääosin ihmiset kuitenkin siis muistivat meitä häämatkatilillemme. Vielä me ei olla häämatkaa varattu eikä hirveästi edes suunniteltu, mutta jospa me jossain kohtaa tuollekin tripille päästäisiin. Täällä Amerikassa kun ollaan niin kiinnostavia matkakohteita on enemmän kuin tarpeeksi. On jotenkin hankala päättää, mihin sitä oikein ensimmäisenä suunnistaisi! Karibian risteily tai Karibian saaret ylipäänsä ovat tällä hetkellä kärkipäässä häämatkaa ajatellen, mutta katsotaan mihin me lopulta päädytään :)
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Lahjalistan teko oli tosi hankalaa, sillä mehän asuttiin häiden aikaan jo täällä Amerikassa, joten mitään kovin isokokoista tai painavaa me ei pystytty toivomaan. Myöskin lahjakortit suomalaisiin ravintoloihin tai kauppoihin eivät olleet vaihtoehto, kun eihän meillä ollut varmuutta, milloin pystyisimme ne käyttämään.
Muutama juttu me kuitenkin listalle keksittiin ja niistä myöskin muutamat lahjaksi saatiin. Esim. kunnon paistinpannu ja suomalaisia makeita ja suolaisia herkkuja me sitten roudattiin matkalaukuissamme tänne Atlantin toiselle puolen :) Muita lahjatoiveita olivat karikatyyritaulu, kamera, liput Washington Nationalsin baseball-peliin ja lentolaukku. Yritimme keksiä lahjavaihtoehtoja mahdollisimman monelle eri kukkarolle.
Linkin lahjalistaan laitoimme häänettisivuillemme. Kokosimme listan lahjalista.net iin. Tosi kätevä palvelu mielestäni! Se on ilmainen ja listan voi luoda salasanan taakse, jos haluaa. Listalle voi lisätä mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, eikä toiveita tarvitse sitoa mihinkään yksittäiseen kauppaketjuun tms.
Pääosin ihmiset kuitenkin siis muistivat meitä häämatkatilillemme. Vielä me ei olla häämatkaa varattu eikä hirveästi edes suunniteltu, mutta jospa me jossain kohtaa tuollekin tripille päästäisiin. Täällä Amerikassa kun ollaan niin kiinnostavia matkakohteita on enemmän kuin tarpeeksi. On jotenkin hankala päättää, mihin sitä oikein ensimmäisenä suunnistaisi! Karibian risteily tai Karibian saaret ylipäänsä ovat tällä hetkellä kärkipäässä häämatkaa ajatellen, mutta katsotaan mihin me lopulta päädytään :)
maanantai 18. tammikuuta 2016
Paikka onnittelukorteille
Nyt hääpäivän läpikäymisessä on päästy siihen asti, että vieraat alkavat pikkuhiljaa saapua juhlapaikalle ja hääjuhla polkaistaan kohta ihan kunnolla käyntiin. Näissä tulevissa postauksissa tullaankin käsittelemään hiukan sitä näkyä ja niitä yksityiskohtia, jotka vieraat ensimmäisinä näkivät paikalle saapuessaan.
Yleensä vierailla on häihin tullessaan mukanaan onnittelukortti hääparille. Mekin oltiin tähän tietenkin varauduttu etukäteen hankkimalla korteille tämä ihana kimalteleva lintuhäkki, johon vieraat saivat pudottaa korttinsa heti Toivolaan sisälle astuttuaan. Häkki oli upean ulkomuotonsa lisäksi tosi kätevä myös siinä mielessä, että jos joku vieraista olisi halunnut muistaa meitä setelillä suoraan tilille laitettavan rahalahjan sijaan, olisi tuo setelin sisältänyt kirjekuori ollut suht varmassa turvassa häkin kaltereiden sisällä.
Itselläni pelkoa siitä, että rahakirjekuori olisi voinut hävitä hääjuhlan aikana lahjapöydältä, ei ollut, mutta tiedän, että jotkut tulevat hääparit tätä asiaa murehtivat. Vinkkinä siis teille, että tämä tällainen häkkityyppinen vaihtoehto suojelee kuoria mukavasti ja on sen takia oikein hyvä vaihtoehto kirjekuorten säilyttämiseen hääjuhlassa. Ja onpahan kaasoillakin yksi homma vähemmän, kun kenenkään ei tarvitse olla aukomassa kuoria ja laittamassa rahoja minnekään varmaan talteen.
Yhtä juttua me ei oltu Keken kanssa kuitenkaan mietitty etukäteen. Nimittäin sitä, miten kortit saa häkistä pois häiden jälkeen :D Häkissä ei ole ovea, vaan sen pohjassa on ainoastaan pyöreä luukku, jonka kautta häkkiin voi ujuttaa esim. kynttilän. Kortit eivät tietenkään mahtuneet sitä kautta ulos, mikä tarkoitti sitä, että jouduimme kalastamaan ne pois yksitellen kaltereiden raosta. Ei siinä muuten mitään, mutta tämä meidän häkkihän on kuorrutettu glitterillä, joten häiden jälkeen hotellihuoneen sänky, jolla loikoillessamme päätimme kortit lukea, oli operaation jälkeen täynnä, siis oikeasti täynnä, blingiä :D
Ihania, toinen toistaan kauniimpia kortteja me kyllä saatiin ja niitä oli ihana lueskella ja ihastella häiden jälkeen yhdessä. Kiitos niistä! <3
Yleensä vierailla on häihin tullessaan mukanaan onnittelukortti hääparille. Mekin oltiin tähän tietenkin varauduttu etukäteen hankkimalla korteille tämä ihana kimalteleva lintuhäkki, johon vieraat saivat pudottaa korttinsa heti Toivolaan sisälle astuttuaan. Häkki oli upean ulkomuotonsa lisäksi tosi kätevä myös siinä mielessä, että jos joku vieraista olisi halunnut muistaa meitä setelillä suoraan tilille laitettavan rahalahjan sijaan, olisi tuo setelin sisältänyt kirjekuori ollut suht varmassa turvassa häkin kaltereiden sisällä.
Itselläni pelkoa siitä, että rahakirjekuori olisi voinut hävitä hääjuhlan aikana lahjapöydältä, ei ollut, mutta tiedän, että jotkut tulevat hääparit tätä asiaa murehtivat. Vinkkinä siis teille, että tämä tällainen häkkityyppinen vaihtoehto suojelee kuoria mukavasti ja on sen takia oikein hyvä vaihtoehto kirjekuorten säilyttämiseen hääjuhlassa. Ja onpahan kaasoillakin yksi homma vähemmän, kun kenenkään ei tarvitse olla aukomassa kuoria ja laittamassa rahoja minnekään varmaan talteen.
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Yhtä juttua me ei oltu Keken kanssa kuitenkaan mietitty etukäteen. Nimittäin sitä, miten kortit saa häkistä pois häiden jälkeen :D Häkissä ei ole ovea, vaan sen pohjassa on ainoastaan pyöreä luukku, jonka kautta häkkiin voi ujuttaa esim. kynttilän. Kortit eivät tietenkään mahtuneet sitä kautta ulos, mikä tarkoitti sitä, että jouduimme kalastamaan ne pois yksitellen kaltereiden raosta. Ei siinä muuten mitään, mutta tämä meidän häkkihän on kuorrutettu glitterillä, joten häiden jälkeen hotellihuoneen sänky, jolla loikoillessamme päätimme kortit lukea, oli operaation jälkeen täynnä, siis oikeasti täynnä, blingiä :D
Ihania, toinen toistaan kauniimpia kortteja me kyllä saatiin ja niitä oli ihana lueskella ja ihastella häiden jälkeen yhdessä. Kiitos niistä! <3
lauantai 16. tammikuuta 2016
Hää"auton" koristelu
Häitä edeltävät päivät olivat toooosi kiireisiä ja jouduin loppuvaiheessa jo valitettavasti priorisoimaan asioita. Yksi jutuista, jotka jouduin jättämään pois siitä yksinkertaisesta syystä, että mulla ei vaan enää ollut aikaa niiden toteutukseen, oli yleensä auton takalasiin kiinnitettävä "Just Married" -kyltti. Olin tästä tosi harmissani, mutta luotin siihen, että hevoskyyti on tarpeeksi näyttävä ilman kylttejä tai muitakaan koristeita, ja koitin unohtaa koko asian.
KUNNES me päästiin kaasojen kanssa vihdoin veljeni kämpille häitä edeltävänä iltana ja kaaso S yllätti mut täydellisesti. Tuo ihana IHANA nainen oli käynyt askartelemassa äitinsä luona meille kyltin kärryjen perään laitettavaksi! Sen takia hän häipyi hiukan etuajassa juhlapaikan koristelutalkoista tuona iltana. Olin tosi otettu tästä kauniista eleestä! <3 Ihana IHANA S!
Kyltissä lukee Game Over. Ilmeisesti olin joskus tekstistä S:n kanssa puhunut, kun hän oli osannut sen kylttiin valita. Bongasin fraasin jo joskus aivan hääsuunnittelun alkuaikoina jostain ja tiesin heti, että se on hyvin vahva ehdokas meidän hääautotekstiksi. Tämä johtuu siitä, että Keke, ja minäkin, tykätään pelailla kaikennäköisiä videopelejä ja meissä molemmissa virtaa enemmän tai vähemmän nörttiverta :)
Ihana S oli vielä omatoimisesti etsinyt netistä kuvan Super Mariosta ja Kaunottaren ja Hirviön Kaunottaresta ja ne koristivat kylttiä osuvasti tekstiä täydentäen. S oli valinnut prinsessan sen mukaan, kuka hänestä muistutti eniten minua. Voiko olla enää sulosempaa?! <3 Oli mulla vaan parhaat kaasot ikinä!!
Tietenkään kyltti ei ole ihan niin viimeistelty kuin se voisi olla, mutta hällä väliä! Itseni tuntien mua olisi niiiin jäänyt harmittamaan "takalasi"kyltin puuttuminen ja oon niiiin iloinen ja otettu siitä, että rakas S semmoisen meille värkkäsi noinkin lyhyellä aikataululla <3 Taitaa tuntea minut tuo ystäväiseni ;) Keken intialaiset työkaveritkin oli muuten meidän häävideotrailerista kyltin bonganneet ja kehuivat sitä kovasti :D
Muita koristeita meidän heppakärryissä ei sitten ollutkaan. Jotkut tilpehöörit kärryn perään kolisemaan ois tietty olleet kivat, mutta ihan hevosen ja meidän kyydissä istujienkin mielenrauhan vuoksi jätettiin ne suosiolla väliin. Mielestäni heppakyyti oli oikein komea ilman mitään sen kummempia koristeitakin. Kalevi oli valinnut vaatteensa kärryn värien mukaan, mikä oli mielestäni ihan riittävästi kyydin ulkonäköä ajatellen, vaikkei nyt ihan meidän häiden teemaväreissä pysyttykään :)
KUNNES me päästiin kaasojen kanssa vihdoin veljeni kämpille häitä edeltävänä iltana ja kaaso S yllätti mut täydellisesti. Tuo ihana IHANA nainen oli käynyt askartelemassa äitinsä luona meille kyltin kärryjen perään laitettavaksi! Sen takia hän häipyi hiukan etuajassa juhlapaikan koristelutalkoista tuona iltana. Olin tosi otettu tästä kauniista eleestä! <3 Ihana IHANA S!
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Kyltissä lukee Game Over. Ilmeisesti olin joskus tekstistä S:n kanssa puhunut, kun hän oli osannut sen kylttiin valita. Bongasin fraasin jo joskus aivan hääsuunnittelun alkuaikoina jostain ja tiesin heti, että se on hyvin vahva ehdokas meidän hääautotekstiksi. Tämä johtuu siitä, että Keke, ja minäkin, tykätään pelailla kaikennäköisiä videopelejä ja meissä molemmissa virtaa enemmän tai vähemmän nörttiverta :)
Ihana S oli vielä omatoimisesti etsinyt netistä kuvan Super Mariosta ja Kaunottaren ja Hirviön Kaunottaresta ja ne koristivat kylttiä osuvasti tekstiä täydentäen. S oli valinnut prinsessan sen mukaan, kuka hänestä muistutti eniten minua. Voiko olla enää sulosempaa?! <3 Oli mulla vaan parhaat kaasot ikinä!!
Tietenkään kyltti ei ole ihan niin viimeistelty kuin se voisi olla, mutta hällä väliä! Itseni tuntien mua olisi niiiin jäänyt harmittamaan "takalasi"kyltin puuttuminen ja oon niiiin iloinen ja otettu siitä, että rakas S semmoisen meille värkkäsi noinkin lyhyellä aikataululla <3 Taitaa tuntea minut tuo ystäväiseni ;) Keken intialaiset työkaveritkin oli muuten meidän häävideotrailerista kyltin bonganneet ja kehuivat sitä kovasti :D
Muita koristeita meidän heppakärryissä ei sitten ollutkaan. Jotkut tilpehöörit kärryn perään kolisemaan ois tietty olleet kivat, mutta ihan hevosen ja meidän kyydissä istujienkin mielenrauhan vuoksi jätettiin ne suosiolla väliin. Mielestäni heppakyyti oli oikein komea ilman mitään sen kummempia koristeitakin. Kalevi oli valinnut vaatteensa kärryn värien mukaan, mikä oli mielestäni ihan riittävästi kyydin ulkonäköä ajatellen, vaikkei nyt ihan meidän häiden teemaväreissä pysyttykään :)
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)