Sormusnalle

Meillä ei ollut sellaista perinteistä sormustyynytyynyä, vaan tyynyn korvaajana toimi "Bodyguard" aka nalle, joka toi mulle kihlasormuksenkin pari vuotta sitten (lisää aiheesta täällä).

Sormukset blurrattu. Ne paljastettakoon vasta kirkkopostauksen jälkeen ;)
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Jouduin jostain syystä miettimään sormustyynyä pitkään kunnes ihana kaaso A sanoi, että nallellehan se kunnia tietenkin kuuluu. Tietenkin. En ymmärrä, miten en itse tajunnut tuota aiemmin! Thanks babe! <3

Vuosi vaihtui ja meidän häävuosi on nyt ohi. Ikävähän tuota päivää ja häiden suunnittelua ja järkkäämistä ylipäätään on, mutta onneksi on tämä blogi, ihanat valokuvat, upea häävideo ja kauniit muistot jäljellä. Muutenkin viime vuonna mun ja Keken elämä mullistui, kun otettiin hyppy tuntemattomaan ja muutettiin tänne rapakon taa Jenkkikään. Päivääkään en kuitenkaan ole tätä päätöstä katunut. Tietenkin koti-ikävä aina välillä iskee, mutta on tämä vaan sellainen kokemus, josta suurin osa saa vain haaveilla. Vaikka häät on ohi, on meillä silti paljon odotettavaa tältä tulevalta vuodelta. Tarkoituksena on matkustella mahdollisimman paljon ja saada sitä kautta paljon uusia kokemuksia. Ihanaa häävuotta kaikille tämän vuoden morsiamille ja sulhasille! Muistakaa nauttia täysillä tästä ajasta! <3

Happy New Year! <3

Paperihääpäivä

Ihan hullua! Siitä on jo tasan vuosi, kun me mentiin Keken kanssa naimisiin. Tasan vuoden minä oon kantanu Keken sukunimeä ja voinut kutsua itseäni Keken vaimoksi. 

Vaikka nuo maistraatissa läheistemme läsnäollessa lausutut tahdon-sanat sinetöivät meidät aviopariksi, niin silti tuntuu oudolta, että tänään on meidän ensimmäinen hääpäivä. Elokuun 8. päivä tuntuu nimittäin itselleni enemmän sellaiselta. Näinpä olin ajatellut, että emme mitenkään erityisesti juhlistaisi tätä päivää. Rakas mieheni oli kuitenkin eri mieltä <3 

Hän saapui töistä kotiin ihanien kimmaltavien kukkien kera (tuntee vissiin harakkansa ;D). Olipa hän myös omin pikkukätösin taitellut kauniit origamijoutsenet paperihääpäivämme kunniaksi (Voiko enää olla suloisempaa?! <3). Lisäksi hän oli tehnyt varauksen kaupunkimme hienoimpaan pihviravintolaan. Siellä nautimme kolmen ruokalajin juhla-aterian ja valitsimme ruoat ruokalistalta, jota koristivat meidän nimemme. 

Paperihääpäivän viettoa <3

Hieno oli menu, vaikka päivämäärä olikin väärin ;)

Blogin joulutaukokin on näin ollen ohi ja seuraavissa postauksissa päästään vihdoin käsiksi hääpäivämme tärkeimpään hetkeen. Meidän joulu täällä Amerikassa sujui oikein mukavissa ja tunnelmallisissa merkeissä. Matkustettiin joulunviettoon tuonne muutaman tunnin ajomatkan päähän. Perille päästiin, vaikka auto hyytyikin kertaalleen tienlaitaan menomatkalla. Joulu meni joutuisasti yhdessä parin muun suomalaisperheen kanssa perinteisiä suomalaisia jouluruokia syöden. Koti-ikävä nosti tietenkin välillä päätään, muttei lainkaan niin paljon kuin, jos olisimme olleet ihan kaksistaan. Ja päästiinhän me kuitenkin osallistumaan meidän Suomen läheisten jouluun, nimittäin Skypen välityksellä.

Suomalaista joulunviettoa Amerikassa.

Muuten meidän joulu oli tosiaan hyvinkin suomalainen. Läheisten puuttumisen lisäksi suurin eroavaisuus Suomen jouluun oli tietty keli. Meidän joulua vietettiin nimittäin 20 LÄMPÖasteen voimin :) Niin ja kyllähän täällä tietty aina välillä tällaisia kaunokaisia tuli vastaan ;'D

Happy holidays! 

Kirkko-ohjelma + nessu

Minusta itsestäni on vieraana ihan mukavaa saada jo hääkirkossa jotain asiaan liittyvää lippulappusta kouraan. Niinpä päätin toteuttaa meille kirkko-ohjelmat. Ne, kuten kaikki muutkin häiden paperituotteet, on suunniteltu PicMonkeyllä ja ne noudattelevat ulkonäöltään hääkutsujemme teemaa. Violettia, vihreää, puita ja tutut fontit. 

Ihan perinteisiä paperilippusia en vieraille kuitenkaan halunnut jakaa, vaan jotain hauskaa jekkua niissä täytyi olla. Ihastuin ikihyvikseni ideaan viuhkoista. Toisekseen halusin ehdottomasti varata vieraille nenäliinat. Nämä kaksi ideaa yhdistettiin ja lopputulos oli tämä:

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Viuhkan toisella puolella oli siis kirkko-ohjelma ja toisella puolella teksti "Onnenkyynelille tai siltä varalta, että menee roska silmään" ja nuoli osoittamassa paperin alareunassa sijaitsevaan taskuun, josta löytyy taiteltu nessu. Molempien puolien tekstit on tulostettu ihan tavallisille kopiopapereille. Papereiden väliin on kuitenkin liimattu myös kartonki tuomaan viuhkaan kaivattua jämäkkyyttä. Lisäksi välistä löytyy Sinooperista ostettu puulasta, ns. jäätelötikku (100kpl/4,75€), josta kiinnipitämällä viuhkaa oli helppo heilutella. Liimana käytin ihan tavallista paperiliimaa. Tasku on tehty ihan tavallisella paperitaitoksella ja kaksipuolisella teipillä, joka tosin pysyi vähän huonosti. Kyllähän näissä kieltämättä ihan kivasti hommaa oli, mutta onneksi mulla oli useita innokkaita askartelukäsipareja apuna. Kiitos kaikki apulaiset! <3

Hääpäivämme ei (onneksi) ollut hirveän kuuma, joten viuhkoille ei tainnut kellään olla kauheasti tarvetta, mutta olipahan varauduttu helteisiinkin tällä tavalla vieraat huomioimalla. Suomen kesästä kun ei koskaan tiedä! Viuhkat toimivat yllättäen myös kätevinä lasten viihdyttäjinä :D Nenäliinalle taas taisi olla melko monellakin vieraalla tarvetta... ;) Allekirjoittaneella ainakin :'D Sellainen oli tosin unohtunut ottaa mukaan, mutta onneksi alla olevassa kuvassakin esiintyvä pikkuherra hoksasi mulle sellaisen alttarille kiikuttaa <3

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Mikäli en enää ehdi päivittämään blogia ennen joulua niin toivotan jo tässä kohtaa kaikille teille ihanille lukijoille oikein rauhallista ja rentouttavaa joulua! <3 Meillä onkin tänä vuonna Keken kanssa vähän erilainen joulu luvassa, kun joudutaan viettämään se erossa kaikista rakkaista sukulaisista siellä kaukana Suomessa... Mutta mukava joulu meillekin on varmasti tulossa! Keräännytään nimittäin yhteen muutamien muiden suomalaisten kanssa joulua viettämään ja onneksi Skype on keksitty. Merry Xmas! <3

Kirkko ja sen koristelu

En ollut varsinaisesti ajatellut, että jaksaisin kuluttaa aikaa tai rahaa kirkon koristelemiseen. Kiimingin kirkko on kaunis vanha punainen puukirkko eikä se välttämättä koristelua kaipaa.

©Iiro Rautiainen

Vaikken kuluttanut aikaani kirkon koristeiden miettimiseen, ei se silti tarkoita sitä, etteikö meillä sellaisia olisi ollut :D Ostin joskus hääjärjestelyjen alkuvaiheessa Facebookin hääkirppikseltä kasan violetteja pompomeja. Niitä oli sen verran paljon, että vaikka käytimme niitä juhlapaikan koristelussakin, jäi niitä jonkin verran yli. Niinpä hoksasin jäljelle jääneiden olevan täydellisiä kirkon penkkien päähän. Ihan jokaiseen niitä ei riittänyt, mutta ei ollut minusta tarviskaan.

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Kiitos vielä täti E koristeluavusta! <3 Jätin kirkon pompomien asentamisen täysin hänen vastuulleen ja priimaa tuli.

Pompomit olivatkin ainoita koristeita, jotka me tuotiin kirkkoon. Esim. kukkia emme jaksaneet sinne toimittaa. Kirkon puolesta kukkia kuitenkin löytyi puhujakorokkeen viereltä.

©Iiro Rautiainen

Seuraavissa varsinaisissa kirkkopostauksissa tulee vielä parempia kuvia kirkon sisältä. Stay tuned!

Kaunistautumisjuttuja ennen häitä

Pistipä tuossa viime postauksen viimeisessä kuvassa eräs juttu silmään ja tajusin, että mullahan unohtui kokonaan kirjoittaa hampaidenvalkaisun lisäksi muista ulkonäköön liittyvistä operaatioista, joita ennen häitä toteutin. Ei, en kuitenkaan mennyt niin pitkälle, että ihan jossain oikeassa toimenpiteessä olisin Tallinnassa pyörähtänyt, vaan nyt on kyse hiukan vähemmän hardcore jutuista :D

Aloitetaas siitä, mistä tämä aihe mulle ylipäänsä tuli mieleen, elikäs rusketuksesta ;D Useampikin häävieras totesi mulle päivän aikana, että on tainnut Jenkkilässä olla hyvät kelit, kun oon niin kivan rusketuksen saanut pintaan. Jep, kyllähän täällä toukokuussa oli ihan kesä jo, mutta auringonotto jäi tosi vähiin, kun mun piti viettää sisätiloissa niin paljon aikaa, ts. shoppailla hääjuttuja ja sisustusjuttuja :D 

Mun hääpäivän rusketus ei myöskään tullut purkista taikka solariumista. Enkä myöskään käynyt suihkurusketuksessa, jota olin ennen häitä pikkuisen jopa mielessäni pyöritellyt. Minä kun en yleensä rusketu, en sitten millään, ja pelkäsin muistuttavani hääpuvussani sitä mulle vähän turhankin tuttua kalkkilaivan kapteenia.

No mistä ihmeestä se hääpäivän bruna mulle sitten ilmestyi? Viime kesäkin kun oli Suomessa vielä normaaliakin sateisempi ja vähäaurinkoisempi. No. Mun rusketus, tai olisiko päivetys ehkä oikeampi termi, on peräisin niinkin eksoottisesta paikasta kuin Suomen Himokselta :D Vietin siellä yhden heinäkuun viikonlopun, joka sattui olemaan säiden puolesta lähes täysi kymppi, ja kärtsäytin hipiääni sen verran, että se muuttui häihin mennessä juuri minulle sopivan sävyiseksi päivetykseksi. Voin suositella Jysäri-viikonloppua Himoksella kaikille tuleville morsiamille siis täydestä sydämestäni! ;) Mutta muistakaa lisätä aurinkovoidetta tasaisin väliajoin!

Vasen kuva otettu eka päivänä, oikealla olevat toka päivänä.
Pientä sävyeroa havaittavissa jo tässä kohtaa.

Noin kolme viikkoa ennen häitä kävin myös kasvohoidossa Kiimingin Mirandasissa, jonne mulla oli ystäviltäni synttärilahjaksi saamani lahjakortti vielä käyttämättä. Olin ajatellut ehkä käyväni hoidossa vielä toisenkin kerran hiukan lähempänä häitä, mutta ihoni oli yllättävän hyvässä kunnossa, joten jätin sen väliin, kun aikakin tuntui olevan kortilla. 

Kokeilin myös sokerointia ensimmäisen kerran elämässäni ja voin kyllä suositella. Ei käynyt yhtään niin kipeää kuin olin etukäteen pelännyt. Bikinirajani sokeroitiin Oulussa LS-Stylessä ja tämän yhden kerran perusteella voin kyllä suositella paikkaa. Sain ajan ihan tooooosi lyhyellä varoitusajalla (taisin edellisenä päivänä soittaa ja varata) eikä toimenpide ollut ollenkaan niin kiusallinen kuin etukäteen ajattelin.

Ruokavaliotani en paljon ehtinyt seurailla parina viimeisenä kuukautena ennen häitä. Keväällä häädieetille oli enemmän aikaa ja tykästyin tuolloin mm. My Fitness Pal nimiseen kännykkäsovellukseen. En ole koskaan tajunnut kaloreiden päälle mitään enkä näin ollen ole niitä koskaan pahemmin seuraillut, mutta tuo sovellus tutustutti minut niiden maailmaan helpolla ja koukuttavallakin tavalla. Sovellus on siis ilmainen kalorilaskuri, johon voi päivän aikana nauttimiensa ruokien lisäksi merkata myös mm. päivän aikana juomansa veden määrän ja liikunnan määrän. Sovellukseen syötetään omia tietoja kuten pituus ja paino, joiden perusteella sovellus laskee, kuinka paljon sinun olisi hyvä päivän aikana syödä kaloreita. Kaikista kätevintä My Fitness Palissa on mielestäni se, että ruokien merkkaamiseen voi käyttää ruoka-ainepaketeista löytyviä viivakoodeja. Piipautat vain viivakoodin puhelimellasi ja tuote ja tuotteen kalorimäärät löytyvät (lähes) aina automaattisesti sovelluksen tietokannasta. Helppoa ku heinän teko!

Siinäpä ne sitten taisivatkin olla. Ihoani hoidin ihan samalla tavalla kuin aina muulloinkin. Hiukset tietty värjättiin hääviikolla. Väristä tuli himpun tumma makuuni, joten olisi ehkä ollut parempi värjätä ne hiukan aiemmin, niin hyvällä tuurilla väri olisi ehtinyt hiukan haaleta häihin mennessä. Mun kampaaja vaan palasi kesälomalta vasta hääviikolla niin se ei ollut mahdollista. Ripsille tai kulmille ei tehty värjäyksiä tai muita ennen häitä. 

Näistä kaunistautumisjutuista oikeastaan hampaidenvalkaisu oli ainoa, jota en ilman häitä olisi luultavasti toteuttanut, joten loppujen lopuksi panostin mielestäni tavallaan aika vähän häiden aikaiseen ulkonäkööni. Kasvohoidoissa käyn muutenkin aina silloin tällöin, hiuksia värjään kampaajalla säännöllisesti. Sokerointia olin jo pitkään harkinnut. Ai niin, ne geelikynnet. Okei, niitä en olisi ottanut, jos häät ei olisi olleet tulossa :) Mutta muuten selvittiin suht halvalla ;)

Jännäämistä sakastissa

Ajomatkassa toiselta potrettikuvauspaikalta kirkolle meni muutama minuutti. Saavuimme kirkon pihaan ja kipitimme kirkon sivuovesta sisään sakastiin. Pihalla näkyi muutama vieras, joille muistan vilkuttaneeni iloisesti. Oli ihan hullua ajatella, että kohta me seistäisiin Keken kanssa vieretysten alttarilla kaikkien meille rakkaiden ihmisten ympäröiminä! Oli jotenkin sellainen epäuskoinen olo. Nyt se hetki vihdoin oli käsillä!

Sakastissa ehdimme hengailla jonkin aikaa. En yhtään tiedä kuinka kauan tarkalleen. Tuskin hirveän pitkään, mutta jotenkin tuo aika tuntuu näin jälkeenpäin ajateltuna melko pitkältä. Keke kerkesi siellä ollessamme huomaamaan puvuntakkinsa selkämyksen rypistyneen, johon suntio totesi, että kaivetaanpa silitysrauta esille ja siellä ne sitten yhdessä sakastissa, sulhanen ja suntio, silittivät Keken takkia. Suntio suihkutteli suihkepullolla vettä sen selkämykseen sillä aikaa, kun Keke hoiti varsinaiset silityshommat. Harmi, kun tuosta hetkestä ei ole kuvaa (valokuvaaja-Iiro taisi sillä hetkellä olla kirkon puolella kuvaailemassa) :D Tuhannet kiitokset vielä suntiolle silitysavusta! :)

Meitä oli sakastissa aika monta. Kaasot A ja J olivat liittyneet bestmanin ja isäni kera joukkoomme ja kävipä äitinikin siellä pyörähtämässä pyynnöstäni. Vaikka kuinka koitimme olla hissukseen, oli volyymitasoa vaikea säännellä. Jännitys tiivistyi, mutta olin yllättävän rauhallinen eikä liikuttuminenkaan tuntunut olevan lähellä ENNEN KUIN kaaso A ojensi minulle mun "jotain vanhaani", mistä olenkin jo täällä aiemmin kirjoitellut. Onneksi hanat ei kuitenkaan auenneet ihan täysin ja sain vielä jaettua muutaman kiitoslahjankin liikutukseltani :) Niistä myöhemmin lisää.

©Iiro Rautiainen

Näin jälkikäteen ajateltuna niin kyllä mua kuitenkin taisi tuossa vaiheessa jo jännittää melko kovasti. En nimittäin kunnolla muista kaikkia yksityiskohtia sakastissa vietetystä ajasta. En muista kunnolla missä järjestyksessä mikäkin tapahtui. Kävin kierroksilla. Ehkä siihen vaikutti potrettikuvausten nopea tahtikin ja kiireellinen siirtyminen kirkolle. Sen kuitenkin muistan, että olo oli tosi onnellinen ja odottavainen. Kohta. Kohta mennään! 

Sori A! Mulla ei ollu muita sakastikuvia tähän kohtaan ku tämä.

Kysyin Kekeltäkin, mitä se muistaa sakastissa olosta ja sen muistot on ihan samanlaisia kuin minunkin. Sumuisia toisin sanoen. Jännittää on tainnut siis sitäkin ;)

Mun miähen häälook

Joudun pyörtämään puheeni. Päätinkin esitellä vielä kaiken tasa-arvoisuuden nimessä myös sulhasen ulkonäkökomponentit täällä blogissa ennen varsinaiseen vihkitilaisuuteen siirtymistä. Pahoittelut tästä :)

Keken Ralph Laurenin puvuntakki ja -housut löytyivät täältä Jenkeistä Saks 5th Avenuelta. Olen iloinen, että Kekekin halusi tummanharmaan puvun mustan sijaan. Tummanharmaa (tai -sininen) väri oli meistä sopivampi Keken vaalealle iholle ja blondeille hiuksille. Keke tykästyi harmaaseen sinisen sijaan ja sehän sopi minulle.

Puku on tosi monikäyttöinen ja tiesimme, ettei se jää kaappiin pölyttymään häiden jälkeen. Tämä puku oli siis ehkä miljoona kertaa järkevämpi vaihtoehto kuin alunperin ihastelemani hiukan kiiltävämpää materiaalia olevat puvut :) Good call!

©Iiro Rautiainen

Puvuntakin alle löysimme valkoisen kauluspaidan JC Penneyltä täältä Yhdysvalloista senkin. Paita on Ryan Seacrestin mallistosta ja oonkin siitä aina välillä kiusannut Kekeä ;D Oli muuten yllättävän hankalaa löytää oikeaa "tuxedo shirtiä" eli paitaa, jossa on reiät kalvosinnappeja varten. Kalvosinnapit olin ostanut Kekelle 30-v. synttärilahjaksi ja ne olenkin täällä blogissa jo aiemmin esitellyt.

©Iiro Rautiainen

Paita maksoi 47€ ja siitäkin huolimatta, että se on tosi laadukkaan oloinen, näkyi siitä kuitenkin, niin kuin valkoisista paidoista usein, hiukan läpi, ja siitä syystä halusimme puvuntakin alle paidan lisäksi vielä liivinkin. Me kun oltiin tietenkin varmoja siitä, että puvuntakki päätyy jossain vaiheessa hääillan ankarinta biletysvaihetta sulhon yltä tuolin selkänojalle ;) Ja tuohan liivi tietenkin pukuun myös lisää juhlavuutta.

Liiviäkin etsimme aika pitkään. Tuohon jo hankkimaamme pukuun kun ei yhteenkuuluvaa liiviä ollut olemassa ja haluttiin tummanharmaa liivi esim. mustan sijaan, joka sekin olisi varmasti paremman puutteessa asukokonaisuuteen sopinut. Lopulta aivan lähestulkoon just eikä melkeen samanvärinen tummanharmaa liivi löytyi Jos. A. Bankilta täältä uudelta mantereelta. Meillä kävi melkoinen tuuri, kun noinkin samansävyinen liivi satuttiin löytämään!

©Iiro Rautiainen

Kysyttiin muuten jossain vaiheessa muutamasta Oulun pukuvuokraamosta liivivuokrien hintoja. Huhhuh. Sama oli ostaa omaksi. Esim. Morsiusateljee Katariinassa pelkkä liivivuokraus olisi maksanut 59€.... Tuo omaksi ostamamme liivi kustansi 55€.

Kaulansa ympärille Keke halusi krakan, mikä oli morsiamellekin ok, vaikka rusetti olisikin ollut enemmän tämän mieleen ;) Krakoja ostettiin pari kappaletta, kun ei aluksi osattu päättää kumpi on parempi. Kotona hetken niitä mallailtuamme päädyttiin toiseen ja käytiin ostamassa bestmanille samanlainen. Ylimääräinen kraka annettiin Keken isälle häihin laitettavaksi. Niin kraka kuin vyökin löytyivät Keken luottoliikkeestä täältä Jenkeistä eli JC Penneyltä. 

©Iiro Rautiainen

Sukat ja bokserit halusin ostaa Kekelle itse yllättääkseni hänet hääpäivän aamuna tällä hauskalla etikettijutulla. Bokserit löysin niinkin laadukkaasta ja yllättävästä paikasta kuin Pudasjärven Perhemarketista matkalla mökille :D Sukat ostin Dressmanilta (muistaakseni...) ja ostin sellaiset myös bestmanille, joka tosin sai omansa vasta häiden jälkeen, hups... ;)

Mitäs vielä? Parturissa Keke kävi ihanan serkkuni luona hääviikolla. Kiitos J, että sait järkättyä hiustenleikkuulle niin lyhyellä varoitusajalla aikaa! <3 Viimeiset silaukset Keken hiuksille tehtiin pesun, muotoilutuotteiden ja hiusrajojen siistimisen muodossa Uniquussa hääaamuna samalla, kun meikkaaja-Stella tasoitti Keken ihoa ehostustuotteillaan. Keke hoksasi jostain kuvasta, että sen hiukset oli takaa hiukan pörrössä/pystyssä. Minä en moista huomannut päivän aikana eikä varmasti kukaan muukaan.

Voilá! Näin syntyi aina yhtä komean mieheni hääpäivän look! Oot mussu täydellinen! <3 

©Iiro Rautiainen

Edit. Kengät! Arvasinhan minä, että jotain tästä postauksesta unohtui :) Kengät me löydettiin Oulusta Kenkämeklarista. Siellä oli muutamatkin kivat kopot, mutta päädyttiin lopulta mustiin Vagabondin nauhallisiin peruskenkiin, joita on hyvä käyttää sitten häiden jälkeenkin vaikkapa töissä. Alennuksen jälkeen niille jäi hinnaksi alle 30€, joten hyvä diili tehtiin tässäkin asiassa :)