Jännäämistä sakastissa

Ajomatkassa toiselta potrettikuvauspaikalta kirkolle meni muutama minuutti. Saavuimme kirkon pihaan ja kipitimme kirkon sivuovesta sisään sakastiin. Pihalla näkyi muutama vieras, joille muistan vilkuttaneeni iloisesti. Oli ihan hullua ajatella, että kohta me seistäisiin Keken kanssa vieretysten alttarilla kaikkien meille rakkaiden ihmisten ympäröiminä! Oli jotenkin sellainen epäuskoinen olo. Nyt se hetki vihdoin oli käsillä!

Sakastissa ehdimme hengailla jonkin aikaa. En yhtään tiedä kuinka kauan tarkalleen. Tuskin hirveän pitkään, mutta jotenkin tuo aika tuntuu näin jälkeenpäin ajateltuna melko pitkältä. Keke kerkesi siellä ollessamme huomaamaan puvuntakkinsa selkämyksen rypistyneen, johon suntio totesi, että kaivetaanpa silitysrauta esille ja siellä ne sitten yhdessä sakastissa, sulhanen ja suntio, silittivät Keken takkia. Suntio suihkutteli suihkepullolla vettä sen selkämykseen sillä aikaa, kun Keke hoiti varsinaiset silityshommat. Harmi, kun tuosta hetkestä ei ole kuvaa (valokuvaaja-Iiro taisi sillä hetkellä olla kirkon puolella kuvaailemassa) :D Tuhannet kiitokset vielä suntiolle silitysavusta! :)

Meitä oli sakastissa aika monta. Kaasot A ja J olivat liittyneet bestmanin ja isäni kera joukkoomme ja kävipä äitinikin siellä pyörähtämässä pyynnöstäni. Vaikka kuinka koitimme olla hissukseen, oli volyymitasoa vaikea säännellä. Jännitys tiivistyi, mutta olin yllättävän rauhallinen eikä liikuttuminenkaan tuntunut olevan lähellä ENNEN KUIN kaaso A ojensi minulle mun "jotain vanhaani", mistä olenkin jo täällä aiemmin kirjoitellut. Onneksi hanat ei kuitenkaan auenneet ihan täysin ja sain vielä jaettua muutaman kiitoslahjankin liikutukseltani :) Niistä myöhemmin lisää.

©Iiro Rautiainen

Näin jälkikäteen ajateltuna niin kyllä mua kuitenkin taisi tuossa vaiheessa jo jännittää melko kovasti. En nimittäin kunnolla muista kaikkia yksityiskohtia sakastissa vietetystä ajasta. En muista kunnolla missä järjestyksessä mikäkin tapahtui. Kävin kierroksilla. Ehkä siihen vaikutti potrettikuvausten nopea tahtikin ja kiireellinen siirtyminen kirkolle. Sen kuitenkin muistan, että olo oli tosi onnellinen ja odottavainen. Kohta. Kohta mennään! 

Sori A! Mulla ei ollu muita sakastikuvia tähän kohtaan ku tämä.

Kysyin Kekeltäkin, mitä se muistaa sakastissa olosta ja sen muistot on ihan samanlaisia kuin minunkin. Sumuisia toisin sanoen. Jännittää on tainnut siis sitäkin ;)