perjantai 15. tammikuuta 2016

Körö körö kirkkoon (tai kirkolta pois ;D)

Tärkein kysymys hääautoon liittyen on tietenkin se, kuinka monta hevosvoimaa siinä on, eikö? ;) Meidän kyydissä kirkolta juhlapaikalle niitä oli todella hurja määrä: nimittäin yksi :)

Saanen esitellä, komea heppasemme, Hyvä Veli (Eikö olekin mahtava nimi kaverilla?! :D):


©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Ensimmäinen ajatus, joka meille tuli hääautosta, kumpusi Keken perheen puolelta. Heistä, kun suurin osa on jonkin tason hevosaktiiveja ja Keken vanhemmat mm. omistavat hevostallin, niin idea hevosten liittämisestä hääpäiväämme oli hyvin luonnollinen. Ja mikäs olisi sen siistimpää kuin korvata hääauto hevoskyydillä?

Kuitenkin aluksi oli hankala keksiä, mistä saisimme sopivat rattaat ja sopivan hevosen kuljettamaan meidät kirkolta hääpaikalle. Entä jos sataa? Kärryjen täytyisi olla sellaiset, että ne suojaavat vesipisaroilta. Entä matkan pituus? Kirkolta on matkaa hääpaikalle n. 6km. Meneekö hevosella liian pitkä aika tuossa matkassa? Autollahan sen ajaa muutamassa minuutissa. 

Kysymyksiä oli paljon ja oikeastaan hylkäsimmekin ehkä jo jossain kohtaa koko hevosvaihtoehdon. Mitään muutakaan ideaa kyydin suhteen ei kuitenkaan oikein missään vaiheessa tullut esille, joten keväällä aloimme taas miettiä hevosasiaa uudemman kerran. Keken vanhemmat keksivät erään tuttavansa, jolla olisi sopiva heppa ja välineistö. Kärryssä oli sen verran katosta, että kastumisen vaaraa ei ollut. Päätöstä jarrutti vielä hiukan hääbudjettimme, mutta kun sekin järjestyi, pyytämättä, meidän molempien vanhempien avustuksella, alkoi hevoskyyti olla yhä varmempi. 

Ainoa asia, mikä vielä mietitytti oli kyydin kesto ja se, joutuvatko vieraat odottamaan meitä liian pitkään juhlapaikalla. Lopulta houkutus kävi kuitenkin liian suureksi: oishan se nyt ihan sairaan siistiä kulkea hevosella pitkin kyliä kuin mitkäkin kuninkaalliset! :) Ja meille oli myös tärkeää saada häihin mukaan jotain ns. Keken perheen puoleltakin. Päätös oli selvä! Uskoimme vieraidemme jaksavan odottaa juhlapaikalla sen aikaa, kun hevosella menee körötellä sinne, ts. semmoiset ehkä n. 40 minuuttia. Meneehän vierailla itselläänkin hetki ajaa juhlapaikalle ja siellä etsiä istumapaikkansa, vaihtaa kuulumisia vierustovereidensa kanssa, tutustua tiloihin, kirjoittaa vieraskirjaan jne. Luotimme siihen, että vieraamme olisivat ymmärtäväisiä ja kaasot keksisivät tarpeen vaatiessa odotteluajaksi jotain kivaa ohjelmaa.

Mutta takaisin itse hääpäivään. Hyvä Veli odotteli meitä kirkon pihalla kärryineen, kun astelimme kunniakujaa pitkin ulos kirkosta. Kärryihin kiipeäminen kävi niin helposti kuin nyt ison mekon kanssa voi kuvitella eli suht mutkattomasti :) Siinä me sitten kökötettiin, virnisteltiin ja vilkutettiin vieraille heipat hetkeksi. 


©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Ennen juhlapaikkaa me suunnattiin hevosinemme kuitenkin kohti vähän matkan päässä tien toisella puolella sijaitsevaa seurakuntakeskusta. Meillä molemmilla oli nimittäin sen verran kova vessahätä, että oli pakko pitää pieni pit stop oikeastaan ennen kuin matka juhlapaikalle ehti edes alkaa. Kirkossa ei ollut vessaa emmekä olisi ehtineet piipahtamaan seurakuntatalolla ennen siunaamista, joten pysähdys oli vähän niinku välttämätön. 

Koitettiin Keken kanssa äsken miettiä seuraavien minuuttien tapahtumia, mutta kumpikaan ei niitä kunnolla muista :D Epäilisin kuitenkin, että juttu meni jotenkin näin, mutta voin olla väärässäkin. Eli hoksattiin lähestyessämme seurakuntataloa, että emme olleet muistaneet pyytää suntiota aukaisemaan meille sen ovia :O Meillä ei ollut puhelimia mukana, mutta onneksi kuskiltamme Kalevilta löytyi taskustaan ikivanha nokialainen. Meillä meinasi olla vähän vaikeuksia saada siitä näppäinlukko pois päältä XD Mutta kun puhelin saatiin vihdoin aukaistua, soitti Keke äidilleen, sillä me nähtiin hänen olevan vielä kirkon pihalla ja se oli ehkä ainoa numero, jonka Keke muisti ulkoa. Näin me saatiin suntio paikalle ja päästiin tyhjentämään rakkomme. Se olikin eka vessakäynti ison mekon kanssa, mutta onneksi Keke toimi hienosti apumiehenä :)

©Iiro Rautiainen

Jotain sählinkiä meillä oli vielä mun häälaukun ja kyytijuomien kanssa, mutta kun oltiin saatu ne käsiimme, sai matka jälleen jatkua. Kärryissä oli oikein mukava istuskella. Vettäkään kun ei satanut. Meillä kävi kyllä hyvä tuuri sään suhteen, sillä kääntyessämme juhlapaikan pihaan vievälle tielle, alkoi taivaalta ripsiä isoja vesipisaroita. Sade ei kuitenkaan onneksi yltynyt kovemmaksi ja me päästiin kuivina perille. Ei tarvinnut edes sateenvarjoja kaivaa esille saatika nostaa kärryjen kuomua ylös. Matka meni mukavasti jutskaillen päivän tapahtumista siihen asti, juoden vähän skumppaa ja olutta, rupatellen kyydittäjän kanssa, tervehtien vastaantulevia lenkkeilijöitä ja vilkutellen ohikulkeville autoille, kun ne hidastivat vauhtia. Oli kyllä rinsessaolo! :)

Ohikulkijat pysähtyivät ottamaan meistä kuviakin :) 
Tästä kuvasta kiitokset Keken pikkusiskolle! <3

Perille me tosiaan lopulta päästiin. Hiukan hitaammin kuin oli tarkoitus, mutta päästiinpähän kuitenkin. Tarkalleen en tiedä kauanko matkassa meni. Ehkä reilu tunti. Vessatauon lisäksi matkaa hidasti se, että tiet olivat märkiä ja asfaltti uutta melkein koko matkan. Tämä tarkoitti sitä, ettei Hyvä Veli voinut mennä kovin lujaa liukastumisvaaran vuoksi. Näin jälkeenpäin tekisinkin ehkä niin, että menisin kuitenkin vain osan matkasta hevosella ja loput autolla. Näin säästäisi ajallisesti pikkuisen. Tietty jättäisin myös pit stopin väliin. Ois nimittäin ollut kivaa, jos useammatkin vieraat olisivat nähneet meidät autoistaan matkalla juhlapaikalle. Vessatauon takia suurin osa heistä oli varmaan ehtinyt jo perille Toivolaan, kun me oltiin vasta jatkamassa matkaamme seurakuntatalovisiitin jälkeen. 

Ai niin, ja lyhentäisin mää hevoskyydin kestoa myöskin siitä syystä, että allekirjoittanuthan on hevosille allerginen. Oli silmät meinaan melko kosteat ja punertavat, kun päästiin juhlapaikalle :D Allergialääkkeen ottokaan etukäteen tuskin olisi ollut pahitteeksi! :'D Noh, onneksi lääke vaikuttaa nopeasti ja homma korjattiin sitten juhlapaikalle päästyämme. Silmätipatkin tulivat enemmän kuin tarpeeseen (Kiitos vessakori! Eipähän tullut sinuakaan turhaan kasattua! :)).

Zum Wohl!, sanoo hevosallerginen
hevoskärryissä! ;D

2 kommenttia:

  1. Muistan kun kerroit tästä vaihtoehdosta. Ihanaa, että toteutitte sen allergiastasi huolimatta!
    Harmi, että oli asfalttitie, olisi ollut varmaan kiva mennä vähän ravillakin. :)
    Minäkin olisin halunnut hevoskyydin, mutta koska juhlamme oli toisessa pitäjässä, olisi matka ollut ihan liian pitkä. Paitsi, että oma tammani olisi kipaissut sen alle tunnissa, kun on sellainen kohno. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäki oon kyllä tyytyväinen päätökseemme. Olihan se hauskaa körötellä, vaikka silmiä vähän kutisikin :D Lujempi vauhti ei ois toki haitannu :)

      Teillekin olisi kyllä hevoskyyti sopinut paremmin kuin nenä päähän! Harmi, ettei se onnistunut! :/ Mutta onneksi saat nauttia heppaseurasta muuten niin usein kun tahdot :)

      Poista

Kiitos kaunis kommentistasi! <3 Et tiedäkään, kuinka se lämmittää mieltäni!