Kuvakoristeita

Heippahei rakkaat lukijat! Byääh!! Mua ärsyttää, kun mulla on meinannu olla vähän kiireitä tässä (eikä oma vointikaan ei ole ollut siitä virkeimmästä päästä...) enkä ole näin ollen ehtinyt tänne blogin puolelle kirjoittelemaan niin paljon kuin haluaisin. Teidän kannalta kurjaa on kaiken lisäksi se, että tämä hiljaiselo blogissa tulee kestämään vielä jonkin aikaa... Mutta olkaa ymmärtäväisiä ja ennen kaikkia iloisia meidän puolesta, jooko? Syy tuleviin kiireisiin on nimittäin niinkin mukava kuin Suomesta meille saapuvat ihanat vierasjoukot <3 

Pitopalvelupostausten jälkeen palattakoon vielä hetkeksi muutamiin häidemme pieniin somistusyksityiskohtiin. Tässä esittelyssä valokuvat, jotka toimivat Dymo-tarrakirjoittimella painetun servettitaskuun liimatun nimitarran lisäksi nimikyltteinä vieraidemme istumapaikoilla. Keke-parka joutui näitä kuva tulostelemaan vielä myöhään häitä edeltävänä iltana, kun allekirjoittanut ei millään halunnut jättää tätä yksityiskohtaa toteuttamatta. Mutta mitäpä mies ei vaimonsa hyväksi tekisi? :) Kiitos mussu! <3

©Iiro Rautiainen

Kuvat kiinnitettiin pienillä pyykkipojilla (ja osa taisi olla kiinni hakaneuloilla, koska pyykkipoikia ei ollut tarpeeksi?) tuolihuppujen selkämyksiin. Alun perin ideana oli kaivaa kuvakätköistä mahdollisimman hassu otos jokaisesta häävieraasta, mutta ajankäytöllisistä ongelmista johtuen taidettiin lopulta kuitenkin tyytyä lähinnä kuvaan kuin kuvaan, oli se sitten hauska tai ei. Luulen kuitenkin, että suurin osa niistä saavutti tavoitteensa ja sai aikaan hersyviä nauruja :) Muutamasta vieraasta kuvat jäivät uupumaan kokonaan, mikä harmittaa tätä perfekionistia ihan suunnattomasti... Heille iso anteeksipyyntö! <3 Kuvan puuttuminen ei missään nimessä tarkoittanut sitä, että itse vieras olisi yhtään vähemmän tärkeä meille, vaan ainoastaan sitä, että morsiamen ajankäytön suunnittelu ontui ja pahasti.

©Iiro Rautiainen

Hääpaikalle olisi ollut hirmuisen kiva saada paljon enemmänkin valokuvia, mutta jostain syystä asia ei ollut to do -listan kärkipäässä ja näin ollen oli tyytyminen vähempään. (Nimim. Kotona joka paikka täynnä tyhjiä valokuvakehyksiä... :'D) Hääparin pöydän taakse ikkunoiden alle saimme kuitenkin asennettua kaksi narunpätkää, joihin kiinnitimme pienillä pyykkipojilla joitain yhteiskuvia minusta ja Kekestä alkuajoiltamme. 

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Kolmas valokuvayksityiskohta, ja minulle se kaikista tunteellisin ja tärkein, oli mummuni ja edesmenneen vaarini hääkuva, jonka asettelimme hääpaikalle lipaston päälle kynttilän kera. Vaikka tiedän vaarin tuolta pilven reunalta onnenkyyneleet silmissään hääpäiväämme seuranneen, toi tämä valokuva hänet lähemmäksi tärkeänä päivänämme <3

©Iiro Rautiainen

Oulun seudun pitopalveluita

Heippahei! Pahoittelut hiljaisuudesta täällä blogin puolella. Meillä kävi Suomesta vieraita ja pyörähdimmepä viime viikonloppuna New Yorkissa vapun vietossakin. Kivoja juttuja siis täällä suunnalla! Toivottavasti sielläkin voidaan hyvin <3

Jatketaanpa vielä yhden postauksen verran pitopalveluteemalla. Nyt kun meidän häät hoitanut pitopalvelu on esitelty, käykäämme niiden parinkymmenen muun Oulun seudun pitopalvelun kimppuun, joilta me pyysimme tarjousta loppuvuodesta 2014. Tarjousten saamisesta on siis kulunut jo jonkin aikaa eli kaikki tätä postausta lukevat varmaankin hoksaavat, että hinnat ovat voineet tässä ajassa muuttua. Ehkä saatte kuitenkin jotain osviittaa hinnoista tämänkin perusteella ja tokihan kirjoittelen pitopalveluihin liittyen hiukan muustakin kuin pelkästä pätäkästä. 


Suurin osa pitopalveluista oli jo varattu hääpäivänämme. Tässä ne listattuna:

Pitopata
+ Ystäväni suosittelema
+ Vastaus seuraavana päivänä: palaa asiaan heti, kun saa alustavan varauksen tehneen morsiamen kiinni
-> Ilmoitus viikon päästä, että päivämme on varattu

Aalto Catering
-> Vastaus vajaan viikon päästä: täynnä koko kesä

Oskarin Kellari
-> Vastaus seuraavana päivänä: jo kahdet häät meidän päivälle

Väänäsen pitopalvelu 
-> Lyhyt vastaus seuraavana päivänä: täyttä
+ Osa kakuistamme tuli tämän pitopalvelun kautta

Patarouva Ky
-> Ystävällinen vastaus seuraavana päivänä: kesän kalenteri täynnä

Pitopalvelu Koiteli (nettisivut ei toimi)
-> Vastaus vajaan viikon päästä: varattu

Ravintola Hilikku
-> Lyhyt vastaus seuraavana päivänä: toinen iso tilaisuus hääpäivänämme

Uniresta
-> Vastaus vajaan kuukauden päästä: ilmoitus, että omia raaka-aineita eikä tuotteita saa tuoda samaan tilaan heidän ruokiensa kanssa
- Laitoin lisäkysymyksiä: en saanut niihin koskaan vastausta

Taito Catering
-> Vastaus seuraavana päivänä: vuoden 2015 suunnitelmat olivat vielä avoinna
+ Suositteli toista pitopalvelua
- Kehotti hiukan ehkä ylimielisestikin tarkistamaan kriteerimme (kehtasimme toivoa laadukasta, mutta kohtuuhintaista pitopalvelua...)

Wanha Taverna
-> Vastaus seuraavana päivänä: lähettävät tarjouksen seuraavalla viikolla
- Reilun kuukauden kuukauden kuluttua ilmoitus: ei resursseja hääruokailun järjestämiseen


Lisäksi kolmesta pitopalvelusta emme koskaan saaneet vastausta tarjouspyyntöömme:

Perla
-> Laitoin viestiä nettisivuilla olleen lomakkeen kautta

Siruka eräpalvelut

Pitopalvelu Anjuska (ei nettisivuja)



Saimme yhteensä kuusi tarjousta, joista kaksi ensimmäistä karsimme heti pois budjettimme ylittäneen hinnan vuoksi:

Fat Rooster (yritystä ei enää ole)
- 75€/hlö

Cafe Bisketti
-> Vastaus seuraavana päivänä: tekevät vain ruokatoimituksia
- 36€/hlö


Jäljelle jäi neljä muuta tarjousta, joista Café Provencen tarjous on siis esitelty jo aiemmin blogissa. Tässä pähkinänkuoressa kolme muuta tarjousta (lopussa laskettu noin-hinta vajaalle 90 aikuiselle ja vajaalle 10 lapselle):

Pitopalvelu Timonen
-> Vastaus vajaan viikon päästä
+ Perusteelliset vastaukset kysymyksiin
+ Paljon herkullisen kuuloisia menuvaihtoehtoja
- Juhlapaikka ei tuttu
- Varaus olisi pitänyt vahvistaa vuoden loppuun mennessä, mutta pitopalvelu pidätti oikeuden tarkistaa menuhinnat, mikäli ruoan hinnan nousu olisi ollut korkeampi kuin 5%. Mikäli ruoan hinnat olisivat nousset yli 5% ja olisimme halunneet hinnankorjauksen jälkeen perua varauksemme, olisi meiltä veloitettu 30% sovitun menun kokonaishinnasta.
* 20,50-38€/hlö
* Lapset 4-10v. 13,50€
* Lapset 0-3v. ilmaiseksi
* Tarjoilu 532€ (2 tarjoilijaa 7h)
* Kahvit 170€

~3105€

Kakun aika
-> Ystävällinen vastaus viikon päästä, tarjous tuli myöhemmin
+ Mukava palvelu, perusteelliset vastaukset kysymyksiin
- Juhlapaikka ei tuttu
* 38-40€/hlö
* Lapset 6-12v. 20€
* Lapset alle 6v. 10€
* Sis. kahvit ja tarjoilu 5 tunniksi

~ 3560€

Lounaskahvila Biili
-> Vastaus parin päivän sisällä: kyseli tarkempaa budjettia ja lupasi laittaa tarjouksen lähiviikkoina
- Erittäin lyhytsanainen kirjoitustyyli, jätti vastaamatta useaan kysymykseen
* 35€/hlö
* Lapset alle 12v. puoleen hintaan
* Lapset alle 4v. ilmaiseksi

~ ruoat 3080€ + tarjoilijat 25€/tunti


Café Provence päihitti kilpailijansa hinnallaan ja maistelutilaisuus jätti suihimme hyvän maun. Valinta oli sillä selvä :)

Jatkoa pitopalvelupostaukselle

Viime postauksessa ehdittiin käsitellä päällisin puolin pitopalvelumme Café Provencen meille antama tarjous hintoineen sekä menuineen. Nyt päästään sitten hiukan syvemmälle aiheeseen ja kerron teille vähän tarkemmin, miten yhteistyö pitopalvelun kanssa sujui, ja millaista vastinetta saimme rahoillemme. Pahoittelut jo tässä kohtaa pitkästä avautumisesta.

Kuten sanottua kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta mukaan mahtui paljon positiivistakin. Aloitetaanpas vaikka sillä, että ruoka oli herrrrkullista! Vaikka tämähän me oikeastaan jo tiedettiinkin, koska oltiin käyty sitä etukäteen maistelemassa ;) Varsinkin häränrinta oli ihan sairaan hyvää! Suosittelen! Ruoka sai kehuja myös vierailtamme ja useita santsaajiakin bongailtiin. Ruoka tuntui maistuneen vieraille myöskin sen perusteella, ettei sitä jäänyt ihan hirveitä määriä yli. Hiukan kuumempia ruoat olisivat ilmeisesti saaneet olla, mutta ainakaan minua ja Kekeä tuo puute ei liikaa häirinnyt.

Kaikki ruoka ei kuitenkaan ikävä kyllä ollut kehumisen arvoista. Lasten ruoat nimittäin olivat suuri pettymys. Itsehän en tietenkään niitä maistellut, mutta kuulin häiden jälkeen vierailtamme, että ruoka oli ollut a) kylmää ja b) pahaa. Mielipiteistähän ei tietenkään voi kiistellä ja tokihan joku ruoista saattoi pitääkin, mutta kaikki minun korviini kantautuneet kommentit lasten eväistä olivat negatiivisia. Harmi. No, onneksi meillä oli karkkibuffet niin saivat lapsetkin jotain täytettä mahoihinsa! :'D 

Eräs kurja tilannekin tähän lasten ruokakatastrofiin vielä liittyi. Yksi hiukan vanhemmista häidemme lapsivieraista oli lasten ruokia maistettuaan kysynyt äidiltään, josko hän saisi käydä kipaisemassa aikuisten ruokia nälkäänsä. Äidin annettua luvan suuntasi poika kohti buffetpöytää vain saadakseen pitopalvelun tädiltä melko kylmää kyytiä. Täti oli ilmoittanut jotakuinkin siihen sävyyn, että lasten ruoat ovat lapsia varten ja aikuisten aikuisia varten. Poikaparka. Ruokaahan oli kyllä sen verran, että siitä hänellekin olisi varmasti liiennyt...

©Iiro Rautiainen

Ennen varsinaista hääpäivää yhteydenpito Cafe Provencen kanssa oli mutkatonta. Erittäin positiivista oli mm. se, ettei lopullista vierasmäärää tarvinnut vahvistaa kuin vasta vähän ennen häitä. Kokki Tiina kävi etukäteen omatoimisesti tutustumassa juhlatilaan, sillä se ei ollut heille entuudestaan tuttu. Lisäksi tapasimme Tiinan kanssa Toivolassa hääviikolla ja löimme viimeiset yksityiskohdat hääpäivää varten lukkoon. Tiina oli oikein avulias ja vakuutti, että kaikki hoituu. Jätin hyvillä mielin hääpäivämme ruokailun heidän vastuulleen.

Laitoin jopa tosi viime tipassa Tiinalle viestiä menukylttiin liittyen. Minun oli tarkoitus kirjoittaa menu liitutaulutussilla vanhaan ikkunaan ja asetella se ruokapisteen lähettyville juhlapaikalla, mutta aika loppui kesken enkä ehtinyt tätä tekemään. Onneksi pitopalvelu tuli hätiin, tulosti menun paperille ja teippasi sen ikkunaan kiinni. Kiitos tuhannesti!

Näin jälkikäteen ajateltuna menukyltti oli tosin vähän huonossa paikassa; en tiedä hoksasivatko kaikki vieraamme sitä. Mutta sehän ei missään nimessä ole kenenkään muun kuin minun oma vikani, sillä minähän sen paikan sille määritin.

Samalla pöydällä menukyltin kanssa olivat myös leivät, mikä harmittaa ohuesti sekin. Pelkään nimittäin, etteivät vieraamme huomanneet niitäkään. Leipien paikka me päätettiin yhdessä Tiinan kanssa ja näin jälkikäteen, jos saisin päättää, niin asettelisin ne johonkin enemmän näkösälle.

©Iiro Rautiainen

Muutama muukin tapahtuma alensi ikävä kyllä pitopalvelumme arvosanaa. Suurimmaksi osaksi kyse oli nimenomaan asiakaspalvelusta ja sen tasosta. Tässä kohtaa kiitän kaasojani siitä, että he saivat pidettyä nämä "epäkohdat" minulta ja Kekeltä, ja varmasti suurimmalta osalta häävieraistakin, piilossa hääpäivän ajan. Toki minunkin silmiini tietyt jutut pistivät jo silloin, mutta ei onneksi mitenkään juhlamieltä alentavasti. 

Ongelmia oli mm. ruokailun aikataulun kanssa. Jostain syystä ruokailu oli myöhemmin kuin sovittu. Osaksi tämä johtui ehkä siitä, että minun ja Keken saapuminen juhlapaikalle kesti hiukan aiottua kauemmin. Mitään kunnon selitystä emme kutenkaan tähän aikataulun venymiseen saaneet. Emmekä pahoitteluja. Satuin törmäämään Tiinaan hääpaikalle saavuttuamme ja vastauksena tiedusteluuni "Onko kaikki hyvin?" tjsp., sain vakuutteluja, että kaikki on kunnossa kuoharipullojen hiukan liian innokasta poksumista lukuunottamatta. Toisaalta hyväkin, ettei morsianta huolestutettu tuossa kohtaa turhaan, mutta yhä edelleenkin meille kaikille on hiukan epäselvää, mikä ruoan aikataulutuksen kanssa meni pieleen.

Ruokailun myöhästymisen takia muukin ohjelma luonnollisesti myöhästyi. Tässä kohtaa pitopalvelun ja kaasojen kommunikaatio hiukan ontui, sillä pitopalvelu laittoi kahvit esille nopeammin kuin mihin kaasot olivat varautuneet. Pitopalvelun väki oli kuitenkin ymmärtäväistä ja kaasojen pyynnöstä kakut kerättiin vielä hetkeksi pois ja laitettiin uudestaan esille muutaman ohjelmanumeron jälkeen. Tästä joustavuudesta iso kiitos heille! 

Kakuista puheen ollen. Nehän eivät tulleet pitopalvelun kautta, mutta Tiina lupasi heti kättelyssä hoitaa kahvien ja kakkujen esillelaittamisen puolestamme. Tästä olin enemmän kuin kiitollinen! Kaikki ei kuitenkaan mennyt kakkujenkaan kanssa niin kuin elokuvissa. En mene sen tarkemmin yksityiskohtiin, mutta ikävä kyllä häidemme vastuuhenkilöt joutuivat hiukan jopa töykeänkin kohtelun uhreiksi tässä kohtaa. Tämä oli myös yksi niistä tapahtumista hääpäivän aikana, jolloin minä huomasin, että jotain oli vialla. Onneksi se ei kuitenkaan pilannut onneani eikä juhlamieltäni.

Niitä ei missään nimessä pilannut myöskään se, että likaisten lautasten keräys pöydistä oli vajaavaista tai, että osan vieraista viinilasit vietiin heiltä vähän turhan aikaisin pois tai se, että vesikannujen täyttäminen olikin jäänyt muiden vastuulle. Myöskään kuohuviinitarjoilun pieniä ongelmia en ollut onneksi paikalla todistamassa. 

Kommunikaation puute keittiön ja häidemme vastuuhenkilöiden välillä oli varmasti suurin syy erinäisten juhlapäivänä esiintyneiden ongelmien syntyyn. Tässä olisin minäkin voinut olla enemmän avuksi sopimalla yksityiskohdista vieläkin tarkemmin kaikkien tahojen kanssa. Kommunikaatio oli selkeästi sellainen asia, jossa meillä kaikilla olisi varmasti ollut parannettavaa.

©Iiro Rautiainen

Sain jälkikäteen muutakin palautetta osan pitopalveluhenkilökunnan palvelualttiudesta ja käytöksestä, enkä valitettavasti järin positiivista sellaista. Mielestäni palveluammateissa on äärimmäisen tärkeää se, millä tavalla asiat ilmaisee. Toki on ymmärrettävää, että isot juhlat ovat stressaavia ja kiireisiä kaikille asianosaisille, mutta silti kannattaa yrittää käyttäytyä ystävällisesti ja pyrkiä ratkaisemaan eteen tulevat yllättävät ongelmat yhdessä ja iloisella mielellä. Kommunikaatioon kannattaa kiinnittää huomiota, sillä ei voi olla kenenkään kannalta hyvä, jos juhlavieraat ja yhteistyötahot pahoittavat mielensä. Asiat voi ilmaista monella tavalla. Asialinja ja ystävällisyys eivät ikävä kyllä aina tarkoita samaa. Viestintätyyliä, ystävällisyyttä ja hymyjä ei voi asiakaspalveluammateissa liikaa korostaa.

©Iiro Rautiainen

Kaikista ikävintä tässä koko hommassa oli kuitenkin ehkä se, kuinka pitopalvelu vastasi minulle laitettuani sinnepäin viestiä häiden jälkeen mieltäni askarruttamaan jääneistä asioista. Saamani viesti oli varsin puolusteleva. Jäi hiukan sellainen olo, että asiat olisivat ikään kuin vain minun ja muiden häidemme vastuuhenkilöiden omassa päässä eikä pitopalvelussa olisi ollut juurikaan vikaa. Tuosta häiden jälkeisestä sähköpostikirjeenvaihdostamme jäi suuhuni hiukan karvas maku. Vilpitön anteeksipyyntö selitysten ja puolustuskannalla olemisen sijaan olisivat varmasti saaneet aikaan sen, että täällä päässä kirjoittelisi nyt huomattavasti tyytyväisempi asiakas.

©Iiro Rautiainen

Positiivista tässä kaikessa oli kuitenkin se, että loppulaskun lasten ruokiin oli palautteeni ansiosta laskettu pieni alennus. Tosi kiva juttu oli myös se, että bändin ruokailu onnistui alennettuun hintaan. Ruoka oli suurimmalta osin hyvää ja suurin osa henkilökunnasta ystävällistä ja palvelualtista. Etukäteissuunnittelu ja -yhteydenpito oli helppoa. Paljon oli siis plussaa, mutta niin oli miinustakin. Pääasia on kuitenkin se, että ruoka ei loppunut kesken ja (lapsivieraita lukuunottamatta) vieraiden mahat täyttyivät (ainakin toivottavasti) eikä mitään ylitsepääsemätöntä, mikä olisi pilannut hääpäivämme, päässyt tapahtumaan. Ainakin allekirjoittaneelle ruoka maistui enemmän kuin hyvin! En yleensä muista syödä juhlissa paljoakaan, mutta nyt kyllä muistin ja hyvää oli.

©Iiro Rautiainen

Loppuun vielä huomautus, että tarkoitukseni ei ole haukkua tai lytätä pitopalveluamme. Olen erittäin kiitollinen heidän panoksestaan hääpäivänämme. Halusin kuitenkin kertoa totuudenmukaisesti ja liikoja kaunistelematta saamastamme palvelusta, sillä useat teistä lukijoista ovat minulta pitopalvelukokemuksistamme kyselleet. Toivottavasti tästä postauksesta on hyötyä teille ja tuleville hääpareille! Peace and love! <3 

Paljon toivottu pitopalvelupostaus

Heippatihei rakkaat lukijani! Nyt lunastan lupaukseni ja hyppään hääpäivässä muutaman tapahtuman yli (palaan niihin takaisin kuitenkin vielä myöhemmin) ja kerron teille tässä välissä pitopalvelustamme, josta teiltä sieltä näytön takaa onkin jo tullut muutama postaustoive :) Olen tässä koittanut jäsennellä ajatuksiani tätä postausta varten ja nyt nähdään, miten olen siinä onnistunut.

Meidän häiden pitopalveluna toimi siis Oulun Limingantullissa sijaitseva Café Provence. Laitoin tarjouspyyntöjä yhteensä n. 20 Oulun seudun pitopalveluun loppuvuodesta 2014. Kirjoitan vielä oman postauksensa valintaprosessistamme, mutta sanottakoon jo tässä vaiheessa, että hinta näytteli suht isoa roolia päätöksessämme. Tässä postauksessa keskityn kuitenkin siis nimenomaan Provenceen ja palataan muihin pitopalveluvaihtoehtoihin sitten hiukan myöhemmin.

Provencelta vastattiin alkuperäiseen tarjouspyyntösähköpostiini n. 1,5 kuukautta sen lähettämisestä. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään ylitsepääsemätön ongelma, sillä saimme odotella vastauksia muiltakin lähestymiltämme pitopalveluilta eikä meillä muutenkaan ollut asian suhteen mikään tulipalokiire. Olihan häihimme tuossa kohtaa vielä puolitoista vuotta aikaa. 

Vastausviesti oli lyhyehkö, mutta informatiivinen. Siinä pahoiteltiin vastauksen viipymistä sekä vastattiin viestissäni esittämiini kysymyksiin mm., että juhlapaikkamme ei ollut heille entuudestaan tuttu ja että ruokien maistelutilaisuus oli mahdollinen. Liitteenä oli selkeä, kolme eri menuvaihtoehtoa sisältänyt tarjous. Menujen hinnat vaihtelivat 25€-27,50€/hlö. Lisäksi tarjouksessa oli eriteltynä hinnat lasten menulle (poislukien alle 3-vuotiaille, josta kysyin vielä erillisessä viestissä heiltä erikseen) ja tarjoilijoille. Tarjous oli mielestämme oikein kilpailukykyinen ja lupasimmekin tutustua siihen ajan kanssa tarkemmin jahka tuon hetken kiireet meillä helpottivat.

Kiireiden väistyttyä sovimme Provenceen maistelutilaisuuden parin viikon varoitusajalla. Oli ihan huippua päästä maistelemaan menujen ruokia etukäteen! Suosittelen aivan ehdottomasti jokaista häitänsä suunnittelevaa kysymään pitopalveluilta tällaisesta mahdollisuudesta. Voin nimittäin sanoa, että ainakin meillä mielipiteet heittivät häränpyllyä maistelutilaisuuden edetessä. Etukäteen oltiin mietitty, että joku tietty menu varmasti maistuisi, mutta ruokia testattuamme nousikin joku toinen vaihtohto kirkkaasti ykköseksi. Maistelimme Provencessa paria eri alkupalaa sekä paria eri pääruokaa lisukkeineen pelkkien raaka-ainekustannusten hinnalla (ts. 12€ per pää). Salaatit jätimme sillä kertaa väliin. Tapasimme samalla myös paikan johtajan Tiinan. 

Maistelutilaisuudesta meille jäi oikein hyvä fiilis ja päätimmekin oikeastaan siltä istumalta varata Café Provencen hääpäivällemme. Menua viilasimme lopulta sen verran, että hinnaksi tuli 29€/hlö (lisäsimme siihen mm. leipää ja lainasimme lisukkeita ja salaatteja muista ehdotetuista menuista). Lopulta häissämme oli tarjolla:

Vihersalaatti & kastike
Meloni-fetasalaatti
Lämminsavulohisalaatti 
Kirkas perunasalaatti
Kalkkunarullat

©Iiro Rautiainen

Mureaa häränrintaa ja punaviinikastike
Kermaperunat ja uunikasvikset

©Iiro Rautiainen

Rieska ja chiabatta
Voi
Vesi, maito, mehu

Kahvi/tee (+ kakkubuffet, ei Café Provencelta)

Menun hinta sisälsi ruuat, kokin palkan sekä ruokien kuljetuksen hääpaikalle. Tarjous ei sisältänyt ruokailuastioita, liinoja, servettejä eikä kattauspalvelua. 

Tämän lisäksi lapsille oli oma buffet, johon kuului:

Salaatinlehtiä
Kurkku- ja tomaattisiivut
Pikku lihapullat
Jauhelihalasagne

Lasten menun hinta oli:

- 0-2v. 0€/hlö
- 3-9v. 6€/hlö

Tarjoilijat kustansivat 30€/tunti/tarjoilija ja tilaisuuden mutkattomuuden kannalta tarjoilijoita kannatti pitopalvelun mukaan varata vähintään 2 kpl. Tarjoilijoiden minimitarve oli 4 tuntia, riippuen häiden aikataulusta. Tarjoilijoiden tehtävänä oli laittaa ruoka esille, pitää buffetpöydät täysinä ja siistinä, siivota likaiset astiat pöydistä sekä tiskaus ja keittiön jälkisiivous. Tarjoilijat laittoivat myös kahvipöydän esille ja huolehtivat kakkujen tarjoilusta, vaikka ne eivät Provencen kautta tulleetkaan.

Puuh, nyt näyttää uhkaavasti siltä, että postauksen pituus alkaa olla ihan riittävä, joten pätkäistään pitopalvelutarina tästä kohtaa poikki ja kerron kokemuksesta lisää sitten seuraavassa postauksessa. Kokemukseemme kun liittyi niin positiivisia kuin negatiivisiakin vivahteita eikä hommasta selvitä pelkällä lyhyellä "kaikki meni hyvin" -kommentilla... Palatkaamme asiaan siis ensi kerralla! Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! <3

Peukku vessakorille

Huhheijakkaa, melkoinen kuukausi takana! Ensin ihania vieraita Suomesta ja sitten me päästiin itse käymään parin viikon visiitillä kotona. Nyt ollaan siis jo turvallisesti takaisin Jenkkilässä. Pari viikkoa Suomessa menivät hujauksessa. Nähtiin paljon sukulaisia ja ystäviä ja nautittiin joka hetkestä. Matkalla takaisin Yhdysvaltoihin me tehtiin pieni pit stopkin ja vietettiin kolme yötä Islannissa. On se vaan upea maa, niin erilainen kuin mikään aiemmin kokemani paikka! Mahtavia luonnonvoimia!

Suuri kiitos aiempiin postauksiin tulleista kommenteista ja pahoittelut vastausten viipymisestä. Koitan uppoutua kysymysten aiheisiin mahdollisimman pian. Tässä on vaan edelleen hiukan kiirettä tulevien reissujen suunnittelussa, joten antanette mulle anteeksi, jos en ehdi niihin perehtymään kunnolla ihan niin pian kuin haluaisin <3

Kerronkin tähän väliin, ennen niihin isompiin aiheisiin kuten pitopalveluun ja hääbändiimme pureutumista, yhdestä hiukan pienemmästä häidemme yksityiskohdasta, nimittäin vessakoreista. Meilläkin sellaiset siis oli, sekä naisten että miesten vessoissa. Kuvia ei valitettavasti ole kuin miesten vessan versiosta, mikä on harmi, sillä naisten vessan kokonaisuus oli kauniimpi. Annetaan tämä "lipsahdus" kuitenkin kuvaajallemme Iirolle anteeksi. Hänellä kun ei jostain syystä ole tainnut olla päivän aikana asiaa naisten vessan puolelle ;D 

Naisten vessakorisysteemi oli hienompi siitä syystä, että naisten vessassa oli lavuaarin vieressa taso, jolle pystyimme asettelemaan korin nätisti. Korin viereen mahtui mukavasti vielä ohjekyltin lisäksi söpö kukkamaljakkokin. Miesten vessassa laskutilaa ei ollut, joten kori ja ohjekyltti ripustettiin roikkumaan pyyhenaulakkoon.

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Miesten korista löytyi:

Naisten korissa oli:

Aika paljon kaikenlaista koreista siis löytyi, mutta rahallisesti ne eivät missään nimessä olleet suuri panostus. Suurin osa korien sisällöstä löytyi omista kaapeistamme. Vain muutaman jutun jouduin ostamaan kaupasta tätä varten, mutta niillekin tulee varmasti joskus käyttöä. Itse korit loihti ihana käsistään taitava kälyni. Kiitos H! <3

No onkos näissä tällaisissa koreissa sitten mitään järkeä? Käyttääkö niitä kukaan? No allekirjoittaneelle ainakin vessakorit olivat melko suurikin apu. Mun allergiaoireet olivat nimittäin juhlapaikalle heppakyydillä päästyämme sen verta näkyvät, että oli enemmän kuin mukavaa, että vessakoreista löytyi silmätippoja :'D Muutoin en valitettavasti osaa sanoa, kuinka paljon tai vähän vieraamme hyödynsivät korien sisältöä. Sunnuntainen juhlapaikan siivous tapahtui nimittäin vessojen osalta sen verran rivakasti, etten ehtinyt tutkimaan koreja sen tarkemmin ja tällä hetkellä niihin jäljelle jääneet kamat ovat jemmassa jossain päin Suomea, joten näin jälkikäteenkään asiaa ei ole mahdollista tarkistaa.

Sen verran voin kuitenkin sanoa, että kun itse olen ollut vieraana häissä, ovat vessakorit usein olleet pelastukseni. Tai oikeastaan muistan paremmin ne kerrat, jolloin vessakoreja ei ole ollut ja olisin kipeästi tarvinnut jotain, kuten uutta paria sukkahousuja, pinnejä, vanupuikkoja tai silmätippoja. Joten voin ainakin näin vieraan näkökulmasta katsottuna sanoa, että vessakorit häissä ovat pelkkää plussaa. Ainakin tällaiselle kömpelölle ja tavaroita kotiin unohtelevalle häävieraalle! :D

Hääparin pöytä

Meillä oli Keken kanssa oma pöytä juhlasalissa lähellä lavaa. Kuten muitakin pöytiä, peitti meidänkin pöytää valkoinen pöytäliina ja hopeinen kaitaliina. Pöydän toisessa päädyssä oli samanlainen centerpiece kuin salin muiden pöytien keskellä, hopeaksi maalattuine oksineen, bling blingeineen, palapeileineen ja hortensioineen. Näiden lisäksi palapeilin päällä oli äitiltä lainaamani puinen valkoinen kalenterielementti, jossa häiden päivämäärä oli teemaan sopivasti glitteröity.

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Pöydän etulaidalla olivat iskän nikkaroimat valkoiset nimikirjaimemme M ja K sekä &-merkki. Tykkään niistä kovasti ja ne pääsevät Suomeen palattuamme satavarmasti osaksi kotimme sisustusta. Kiitos iskä! <3 Kirjainten molemmin puolin oli kaksi hopeista kynttilänjalkaa violetteine kynttilöineen. Sekä kynttilänjalat että kynttilät olen hankkinut joskus vuosia sitten jostain. Kirjainten takana oli vaasi hääkimppuani varten ja sormusnallemme löysi sieltä myös oman kunniapaikkansa.

©Iiro Rautiainen

Pöydän toisessa päässä oli synttärilahjaksi saamamme hopeinen metallinen viinicooleri kuoharipulloamme varten, vesikannu sekä osa erästä ohjelmanumeroamme, josta kerron myöhemmin lisää. Jäipä tuohon reunaan hyvin tilaa vielä viinipulloillekin. Kattaukset viinilaseineen, servetteineen ja aterimineen olivat meillä samanlaiset kuin vieraillammekin poislukien hääbingot ja madlibsit. 

©Iiro Rautiainen

Mun täytyy nyt taas ikäväseni ilmoittaa, että blogissa on jälleen pari viikkoa vähän hiljaisempaa, sillä me lähdetään Keken kanssa käväisemään mutka Suomessa. Yksi mun rakas ystäväni menee tulevana lauantaina naimisiin (IIIIIIIKKKK!!! :D), joten allekirjoittaneella on pienestä hääbloggailutauosta huolimatta luvassa ihanaa häähuumaa <3 Palailen asiaan sitten jälleen huhtikuun alussa, jahka olemme kotiutuneet reissultamme. Aurinkoista kevättä kaikille!

Näyttävä juhlasali hallaharson avulla

Nyt on Suomen vieraat lähteneet takaisin kotiin ja on aika palata blogin ääreen. Lukemattomia ihania hetkiä ja unohtumattomia muistoja rikkaampina me koitetaan täällä taas totutella arkeen ja hiljaisuuteen. Kaikenlaista ehdittiin tuon puolentoista viikon aikana touhuta: tehtiin mm. bussireissu Nykiin, kannustettiin änäripelissä, vierailtiin eläintarhassa, nautittiin kauniista maisemista roadtripillä vuorilla, sivistyttiin ilmailumuseossa, syötiin burgereita, shoppailtiin, ulkoiltiin ja paljon muuta. Jäähyväisetkään ei onneksi olleet mitkään itkujuhlat, sillä me suunnataan Keken kanssa Suomeen lomailemaan jo niinkin pian kuin ENSI viikolla, jolloin me nähdään tietenkin myös näitä luonamme vierailleita murusia seuraavan kerran <3

Mutta palataanpas takaisin itse asiaan. Viime postauksessa esiteltyjen valojen lisäksi yksi iso tekijä juhlasalimme ilmeen luomisessa oli hallaharso. Lavan ja ikkunoiden vastaiset seinät saivat edellisen viikonlopun hääparin ja heidän apureidensa taitavissa käsissä hallaharsopeitteen, joka sai onneksemme, Toivolan vuokraajien luvalla, pysyä seinillä aina meidän häihimme asti. Näin ollen meidän ei tarvinnut asentaa niitä uudelleen paikoilleen, vaan riitti, että otimme ne vain alas sunnuntaina häidemme jälkeen. Kuten osan up-lighteista kanssa, niin myös näiden harsojenkin suhteen, me jaoimme kustannukset tämän toisen hääparin kanssa. 

Kuitenkin mielessäni oli käynyt moneenmoneenmoneen kertaan hääsuunnittelun aikana, että olisi niin mahtavaa asentaa hallaharsoa tai jotain muuta kangasta myös juhlasalin kattoon. Projekti oli kuitenkin tuntunut vähän turhan isolta mm. salin huonekorkeuden takia. Hääviikolla juttelimme asiasta kuitenkin jälleen kerran isäni ja Keken kanssa ja he sanoivat suureksi ilokseni, ettei kankaiden kiinnittämisessä niiiin iso homma olisi, etteikö sitä voisi toteuttaa. Jee! 

Kiinnitimme kattoon kolme pitkää suikaletta hallaharsoa. Ostimme ne Puuilosta, jonka palvelua täytyy kyllä kehua. Soitimme sinne etukäteen tarkistaaksemme harsojen saatavuuden eikä harsoa ainoastaan kerrottu löytyvän liikkeestä, vaan se tarjouduttiin myös leikkaamaan meille valmiiksi oikean mittaiseksi. Mahtavaa palvelua!

©Iiro Rautiainen

Harsot vedettiin kattoon narun, a-tikkaiden ja miestyöväen voimin. Älkää vaan kysykö, miten he kahdestaan tähän pystyivät. Multa ei nimittäin olisi kyllä tasan tällainen urakka onnistunut. Mutta sinne ne harsot vaan nousivat ja näyttivät niiiiin hyvältä! Sinne tänne kattoon kiinniteltiin myös roikkumaan violetteja paperilamppuja, ilman hehkuja tosin, ja violetteja pom pomeja. Peukku muuten Toivolan väelle asiakkaiden toiveiden huomioon ottamisesta. Vinkkasin heille nimittäin jossain vaiheessa, että olisi ihan mahtavaa, jos kattoon saataisiin jonkinlaisia koukkuja, joihin juhlien järjestäjät voivat ripustaa koristeitaan ja niinhän sinne oli sellaisia ilmestynyt. Meille nuo koukut tosin olivat hiukan huonoissa kohdissa, joten me hyödynnettiin mm. kattolamppuja koristeiden kiinnittämiseen.

Tässä vielä kuva juhlasalista valaistuksineen kaikkineen. Kuva on otettu valoisan aikaan, joten kuten sanottua niin ihan täysin oikeuksiinsa eivät upeat valot tässä kuvassa pääse. Kattokankaat on niin hienot! Voi että mä olen tyytyväinen, että alettiin tähän projektiin. Kiitos vielä tuhannesti iskä ja Keke!! <3

©Iiro Rautiainen

Tässä vertailun vuoksi Toivolan omilta fb-sivuilta ja nettisivuilta lainatut kuvat juhlasalista ilman sen kummempia koristeluja.

Kuva

Kuva

Kyllä ne harsot ja valot vaan aika ison eron tekee. Vai mitäs te lukijat olette mieltä?