Kolmas potrettikuvauspaikka

Ennen kuin päästään käsiksi kirkon tapahtumiin esittelen vielä kolmannen potrettikuvauspaikkamme.

Mikäli meillä olisi jäänyt pukeutumisen ja kirkon väliin enemmän aikaa, olisimme mitä luultavimmin käyneet ottamassa kuvia Ainolanpuistossa Oulussa, mutta koska aika oli hilkulla, jätimme puistokuvat väliin ja kuvasimme vain kahdessa paikassa ennen kirkkoa. Kuitenkin auringonlaskun aikaan myöhemmin illalla me livistettiin valokuvaaja-Iiron kanssa vielä lyhyeen potrettikuvaustuokioon juhlapaikkaamme ympäröivään metsään. 

Paikka oli Iiron idea ja oon niin iloinen, että Iiro sen löysi. Tuo laskevan auringon valo on kyllä henkeäsalpaavan upea!

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Iiro heittäytyi kuvauksiin niin täysillä, että makasi välillä maassa mustikkamättäiden ja poronpapanoiden keskellä, mutta kyllä kannatti:

©Iiro Rautiainen

Hääparin oli tässä vaiheessa jo hiukan hankala keskittyä ja pysyä vakavana:

©Iiro Rautiainen

Tämän rennon kuvaushetken jälkeen morsiamen mekon helma oli täynnä havunneulasia ja muita metsän tuliaisia, mutta mitäs tuosta. Pois alta risut ja männynkävyt. Tästä se ilta vasta alkoi! :) Loppuiltaan tosin palataan vasta myöhemmin takaisin, sillä seuraavaksi pääsee esittelyyn päivän tärkein ja ikimuistoisin hetki, jolloin sanoimme Keken kanssa toisillemme tahdon (jo toisen kerran, mutta kuitenkin).

Iiiiiiik, Purppurasade jälleen ehdolla Vuoden Hääblogiksi!

Tänään itsenäisyyspäivänä järjetöntä koti-ikävää potiessani ja lunta ja joulufiilistä epätoivoisesti jostain etsiessäni sain sähköpostia Suomesta. Viestissä Love Me Do -häätapahtuman Nonna kertoi tämän minun piskuisen Purppurasade-hääblogini olevan nyt toista kertaa ehdolla Vuoden Hääblogiksi. Ei olisi kuulkaa parempaan saumaan tuollainen ilouutinen voinut tulla! <3

Olen ihan äärettömän kiitollinen ja otettu tästä tunnustuksesta! Minulle on kunnia olla mukana Vuoden Hääblogi 2016 -äänestyksessä lukuisien muiden upeiden hääblogien kanssa <3 

Löysinpä ehdokkaiden joukosta muutaman minullekin uuden tuttavuuden, jotka aion ehdottomasti heti käydä katsastmassa jahka ehdin. Kehotan teitä muitakin tekemään samoin, sillä Vuoden Hääblogi -äänestyksen ideahan on nimenomaan tutustuttaa uusia lukijoita uusiin blogeihin :)

Oman äänesi voit antaa suosikkiblogillesi kolmessa eri kategoriassa. Äänestysaikaa on 16.1.2016 asti ja äänestää voit kerran päivässä täällä.

Hurmaavaa alkavaa viikkoa kaikille! <3

Toka potrettikuvauspaikka

Graffitikuvien jälkeen ajoimme Kiimingin Haipuskylään Haukiputaantien varteen idyllisen pitkän koivukujan tykö. Tuo koivukuja toimi toisena potrettikuvauslokaationamme. Tahdoin ehdottomasti puita osan potrettikuvistamme taustalle. Olivathan puut meidän häissä pienoisena teemana! Paikan valitsimme hyvän sijaintinsa lisäksi myös siksi, että Keken vanhemmat tiesivät tienpätkän päässä sijaitsevan talon omistajat, joten luvan kysyminen potrettien otolle oli vaivatonta. 

Sade oli lakannut, joten kuvien otto taivasalla onnistui ongelmitta. Toki hiekkatie oli hiukan märkä ja rapakkoinen sateen jäljiltä, muttei annettu sen häiritä.

Kuvaukset tällä paikalla kestivät vielä vähemmän aikaa kuin ensimmäisessä kohteessa, ehkä n. 10 minuuttia, jos sitäkään. Tehokasta toimintaa! :) Näihin kuviin muistin jopa ottaa hääkimpunkin mukaan :)

Ihana koivukuja! ©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Keke on niiiin suloinen tässä kuvassa.
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Pikkusen pitää välillä pönöttääkin ;)
©Iiro Rautiainen

Sitten olikin taas aika nostaa kytkintä. Tällä kertaa suuntana olikin jo Kiimingin kirkko ja meidän avioliiton siunaaminen, huiii! :)

Eka potrettikuvauspaikka

Ennen morsiamen ulkoiseen habitukseen tarkemmin perehtymistä jäimme hääpäivämme läpikäymisessä siihen, kun hyppäsimme autoon kaaso S:n toimiessa kuskina ja suuntasimme kohti ensimmäistä potrettikuvauspaikkaamme aikataulusta aika paljonkin myöhässä. Vettä satoi, mutta kuten täällä kerroin, olimme onneksi varautuneet siihen.

Päätimme potrettikuvauspaikat lopullisesti vasta pukeutuessa :D Olimme miettineet vaihtoehtoja, mutta kaikesta pähkäilystä huolimatta emme olleet keksineet kuvauspaikoiksi yhtäkään sisätilaa, vaan kaikki paikat sijaitsivat ulkona. Yksi paikoista oli onneksi kuitenkin katettu, joten päätimme suunnata sinne ensimmäiseksi. Itse asiassa olisimme varmaan suunnanneet sinne sateestakin huolimatta ekana, sillä sen verran paljon tykättiin tuosta paikasta :)

Ajoimme Välivainion K-Supermarketin pihaan, jonne videokuvaajamme Juhokin saapui. Juho-parka oli joutunut odottelemaan meitä jo tovin, olimmehan aikataulusta myöhässä, ja lopullisen kuvauspaikankin ilmoitin hänelle kovin myöhään. Juho ei kuitenkaan ollut tilanteesta moksiskaan, vaan hyppäsi kamerahommiin heti ammattilaisen ottein. Kiitos ja anteeksi vielä Juho! 

Kävelimme lyhyen matkan Kemintien ylittävän ylikulkusillan alle. Tämä graffitein koristeltu paikka toimi ensimmäisenä kuvauslokaationamme. Ihastuin graffititeemaisiin hääkuviin jo hääsuunnittelun alkuvaiheessa ja koitinkin Oulussa kulkiessani katsella ympäristöä sillä silmällä, jotta löytäisin jonkin kivan graffitiseinän potrettikuvien taustaksi. Tämä paikka osoittautui toimivimmaksi logistiikan ja myöskin ulkonäkönsä vuoksi.

Kuvaukset menivät ihan kivasti. Vähänhän meillä tosiaan tuppasi olemaan kiire, mutta ehkä se oli ihan hyväkin: eipähän ainaskaan ehditty paljon jännittelemään kuvattavana olemista :D Nämä tässä lokaatiossa otetut kuvat on mun omia suosikkejani kaikista otetuista potreteista, vaikka kriittinen silmä tietenkin löytää jotain korjattavaa tai parannettavaa lähes jokaisesta kuvasta :D Perfektionisti mikä perfektionisti ;)

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Vietimme kuvauspaikalla ehkä n. max vartin. Säpäkkää toimintaa! :) Kävellessämme autoille takaisin sade oli lakannut ja valokuvaaja-Iiro pysäytti meidät äkisti. Hän sai inspiraation kävelyreittimme varrelta ja räpsäisi muutaman kuvan keltaisten kukkien keskellä, minkä jälkeen hyppäsimme autoihin ja jatkoimme kohti Kiiminkiä ja seuraavaa potrettikuvauspaikkaa. Siitä lisää seukki postauksessa! :)

©Iiro Rautiainen

Leegot kuntoon häitä varten

Oonko jo kertonut, kuinka ihana mies mulla on? ;) Muun muassa siksi, että aivan häiden alla hän lupasi mun mennä hammaslääkäriin korjauttamaan hymyni, mikä ei ole halpaa lystiä laisinkaan.

Joku saattaa ehkä muistaa, että toissa juhannuksena tämä tampio vähän könysi ja katkaisi etu- ja kulmahampaan välisen ylähampaansa. Voin sanoa, ettei ollut mikään kaunis näky se. Koko tuon kesän kuljin terveyskeskuksessa tehty väliaikainen paikka suussani ja häpesin hymyäni. Syksymmällä pääsin vihdoin terveyskeskukseen teettämään pysyvämmän paikan, mutta nättiä hampaasta ei tullut vieläkään ja kaiken lisäksi kuukausien kuluessa oman hampaani nysä alkoi ikävästi tummua paikan vierellä. 

Olin ajatellut käyväni täällä Jenkeissä laitattamassa hampaan kuntoon, mutta lopulta tuo puolitoista kuukautta, jonka ehdin keväällä ennen Suomeen kesäksi paluuta Amerikassa viettää, meni niin nopeasti, että hammaslääkäri jäi vain haaveeksi. Kesällä Suomessa aloin kuitenkin jälleen miettiä ja arvioida tuon tk-hampaani ulkonäköä ja tulin aina vain varmemmaksi, että haluan sen olevan häissä, ja ennen kaikkea hääkuvissa, erinäköinen.

Niinpä Keken kanssa keskusteltuani ja yksityisiltä hammaslääkäreiltä tarjouksia pyydettyäni varasin ajan Oulun HammasAariaan Heidi Hariselle. Aikataulu hampaan korjaukselle oli hyvin nafti ja ajoittui lomasesongille. Tarjouksia pyytäessäni aikaa häihin taisi olla kolmisen viikkoa. HammasAariaan aika järjestyi nopeasti ja helposti ja sainpa hampaan korjauksen lisäksi mahdutettua mukaan vielä hampaiden valkaisunkin. Kerrankos tuota naimisiin mennään ;) 

Noh, nyt teitä tietenkin kiinnostaa, mistä hampaani suhteen ulkonäöllisesti lähdettiin liikkeelle ja mihin päädyttiin. Tässä kuva lähtötilanteesta:

Tummentuma näkyy selkeästi, eikös vaan?

Heidin kanssa päädyimme siihen, että ensin hampaat valkaistaan ja hääviikolla, kun valkaisusta on kulunut tovi, tehdään minulle uusi hammaskruunu heidän omalla Cerec-laitteellaan.

Hampaiden valkaisussa kävin niin ikään HammasAariassa. Hintoja vertailtuani olisi valkaisun saanut joistain muista Oulun yksityisistä hammaslääkärikeskuksista halvemmalla, mutta ajattelin, että on helpompaa, kun kaikki tehdään samassa paikassa. 

Valkaisu tapahtui suuhygienistin toimesta. Toimenpide kesti sellaiset pari tuntia. Tämä morsmaikku oli vissiin vähän väsynyt valkaisun aikana, sillä meinasin oikeasti nukahtaa siihen penkkiin. Melko saavutus, kun meinaa nukahtaa hammaslääkäriin ;)

Ensiksi suuhygienisti muistaakseni puhdisti hampaani jollain tehokkaalla aineella ja suojasi ikenet huolellisesti, jotta valkaisuainetta ei pääse leviämään niihin. Suuhuni aseteltiin tuo tuommoinen suun auki pitävä, vähän epämukavankin näköinen muovitellinki ja sitten hampaisiin levitettiin valkaisuainetta, annettiin vaikuttaa, levitettiin valkaisuainetta, annettiin vaikuttaa. Tämä toistui joitakin kertoja. Viimeisellä vaikutuskerralla hampaitani vihloi hiukan, mikä on siis normaalia, mutta muutoin operaatio ei ollut lainkaan kivulias. 

Pariin päivään valkaisun jälkeen ei saanut nauttia värjääviä ruokia tai juomia, kuten kahvia, kokista, mustikoita jne. Muutaman kerran hampaita vihloi valkaisun jälkeisinä parina päivänä, mutta muuten kaikki oli hyvin. Kävin hygienistin suosituksesta ostamassa apteekista vihlontaa ehkäisevää hammastahnaa, joka ehkä auttoi vihlonnan torjumisessa.

Tässäpä ennen ja jälkeen kuvat:

Alkuväri oli 2,5 M2 ja loppuväri 1 M1, mitä ne nyt sitten ikinä tarkoittaakaan :D En tiedä saako näistä kuvista kovin hyvää käsitystä siitä, kuinka paljon hampaat vaaleni, mutta itse olin kyllä ihan tyytyväinen lopputulokseen. Parhaiten eron huomaa vertaamalla oikeanpuoleisen jälkeen-kuvan muiden hampaiden väriä korjattavaan hampaaseeni, joka on siis suurimmaksi osaksi materiaalia, joka ei valkaisussa väriään muuta. Eihän nämä mun hampaat vieläkään minkään amerikkalaisen Pepsodent-hymyn kriteerejä täytä, mutta kelpaavat mulle. Ainakin itse huomasin niissä eron ennen ja jälkeen ja eikös se SE nimenomaan ole se pääasia :)

Valkaisun jälkeen piti tosiaan odotella joitakin päiviä, jotta hampaiden väri stabilisoituu ja tiedämme minkä värinen kruunusta tulee tehdä. Heidi teki mielestäni tosi hyvää työtä hampaani suhteen. MUTTA heti hänen luotaan uusi hammas suussani poistuessani ja Kekelle uutta hymyä näyttäessäni, huomasi Keke oman hampaani kuultavan edelleen posliinipaikan alta hiukan. Kun tarkkaan katsoin niin huomasin sen itsekin, mutta en jäänyt sitä kuitenkaan murehtimaan. Häiden alla oli paljon muutakin mielessä ja hammas oli joka tapauksessa paljon kauniimpi kuin aiemmin. Häiden jälkeen mietin ottavani Heidiin vielä yhteyttä kysyäkseni tuosta tummentumasta, mutta Suomessa oloaikaa oli jäljellä vain muutama päivä enkä ehtinyt, tai halunnutkaan, kiirehtiä hampaan korjausta enää siinä vaiheessa. Minulle oli tärkeämpää viettää aikaa sukulaisten ja ystävieni kanssa. Sitä paitsi olin oikeastaan hampaaseen ihan tyytyväinen, joten senkin takia yhteydenotto Heidiin jäi tekemättä.

Kuitenkin hääkuvat saatuamme huomasin, että hammaskruunun alla oleva oma tumma hampaannysäni erottuu kuin erottuukin joissakin niistä ikävästi. Ei kaikissa kuvissa, mutta osassa. Päätin laittaa asiasta Heidille viestiä esimerkkikuvien kera ja hän vastasi minulle hyvin nopeasti olevansa kanssani täysin samaa mieltä, ja että mikäli olen tulossa käymään Suomessa, korjaa hän asian. Takuuna tietenkin. Ihan mahtavaa! Me so happy! Ja vaikka muutama hääkuva menikin "pilalle" tuon kruunun alta kuultavan tumman takia, pitää muistaa, että tilanne olisi voinut olla häiden aikaan paljon huonompikin. 

Tässä vielä jokunen kuva, joissa mielestäni tuo mainitsemani tummentuma selkeästi näkyy. Nämä voi hyvinkin olla näitä "ei-sitä-huomaa-kukaan-muu-ku-sää-ite" -juttuja, mutta eikös sekin ole ihan riittävä syy? ;)

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Halpaa lystiä tämä tämmöinen hampaiden fiksaaminen ei missään nimessä siis ole ja olen kyllä tosi onnellisessa asemassa siinä mielessä, että jopa ennen niinkin isoa rahasyöppöä kuin häitä, hampaat pystyttiin kuntoon laittamaan. Hammaskruunu maksoi kipeät 690€ ja valkaisu 248€. Auts. Eli pieni neuvo: jos vaan mahdollista, niin älä kaatuile naamallesi ja katko hampaitasi. Tulee kalliiksi. Mutta jos vahinko sattuu, niin Aaria oli ihan kelpo paikka hampaasi korjauttaa.

Lisää kukkia: Vieheet

Vieheisiinkin olin hiukan pettynyt, sillä mukailivathan ne hääkimppuni ulkonäköä, johon en ollut tyytyväinen. Väri oli väärä, liian punainen. Muuten vieheet olivat oikein nätit: neilikka ja harsokukkaa, juuri kuten toivoin. Yksinkertaiset, mutta kauniit. Tilasin vieheet Kekelle, bestmanille sekä molempien meidän isille. Kaikki vieheet olivat samanlaisia ja maksoivat 10€/kpl. 

Bestmanin vieheen asennusta.
©Iiro Rautiainen

Hääkimppuni mun

Yksi niistä harvoista asioista, joihin olin hiukan pettynyt häälookissani, oli hääkimppu. Sen muoto ja tyyli olivat aika lähellä sitä, mitä etukäteen ajattelin, mutta värit eivät olleet oikeastaan sinne päinkään. Tällaista halusin:

Tämän kimpun värimaailma on
lähes täydellinen!
Kuva.

Tämän kimpun muoto on ihana ja
tykkään noista vihreistä "pavuista".
Kuva.

Tässä kimpussa pidän siitä,
että violettia on suht paljon.
Kuva.

Ihania nuo hopeiset " harsokukat".
Kuva.

Kukkina hortensiaa, ruusua
ja harsokukkaa.
Kuva.

Mutta tällaista sain:

©Iiro Rautiainen

Kimpun värit eivät ole valitettavasti yhtään sitä, mitä halusin. Vihreä on liian tummaa, syksyistä ja jotenkin tunkkaisen sammaleista. "Violetit" sävyt taas eivät ole mielestäni violettia nähneetkään, vaan ovat lähempänä viininpunaista. Sanalla sanoen fiilis oli pettynyt. 

Saan kuitenkin ehkä syyttää tästä lopputuloksesta hiukan myös itseäni. Kimppu ja häiden kukat ylipäänsä ei olleet missään nimessä mun hääprioriteettilistan kärkipäässä, joten en ehkä jaksanut uhrata niille tarpeeksi aikaa. Lähetin kyllä etukäteen kukkakauppaan sähköpostilla inspiraatiokuvia (itse asiassa kaikki nuo yllä olevat viisi kuvaa tästä postauksesta) ja jätin huoletta vastuun kimpusta ja vieheistä ammattilaisille. En todellakaan ole mikään viherpeukalo, joten koin järkevimmäksi jättää kukista huolehtimisen jollekin muulle asiasta enemmän tietävälle. Turhaan stressaisin asiasta, josta mulla ei ole tietotaitoa. Kukkakaupasta vakuutettiin, että visioni tuli hyvin ilmi esimerkkikuvien avulla. Kerroin vielä kuvien lisäksi sanallisestikin haluavani kukiksi hortensiaa, neilikkaa ja harsokukkaa ehkä ruusua ja väreiksi tummanviolettia, hailakan vaaleanvihreää ja valkoista.

Sain hääviikolla kukkakaupasta tekstiviestin, jossa oli kuva yhdestä noista kimpussa käytetyistä punertavista kukista ja kysymys voiko kimpussa käyttää kyseistä kukkaa. Sen pidempiä miettimättä vastasin, että antaa palaa vaan. Luotin edelleen sokeasti siihen, että muut hääkimpun kukat ovat oikeammanvärisiä. Jos olisin ollut fiksumpi, olisin jo tuossa kohtaa tajunnut, että kimpun suhteen oltiin menossa aika kovaa vauhtia pöpelikköön. Jostain syystä mulla ei kuitenkaan hälytyskellot ollenkaan soineet. Oma visioni hääkimpusta oli niin selkeä, että ajattelin sen olevan yhtä selkeä myös kimpuntekijällä. Huokaus. Aina kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin on suunnitellut. 

Hääpäivänä en kuitenkaan jaksanut sen enempää murehtia pieleen mennyttä kimppua. Ehkä jos olisin aamulla itse ollut sitä noutamassa kukkakaupasta, olisi muutama ärräpää saattanut lipsahtaa, mutta onneksi olin delegoinut tuon homman Kekelle. Siinä vaiheessa, kun näin kimpun eka kertaa, oli meillä jo sen verran kiire kuvauksiin ja kirkkoon, ettei aikaa harmittelulle jäänyt.

Jos jotain positiivista tästä kukkaepisodista pitää sanoa, niin palvelu Kiimingin Kukka- ja Hautauspalvelussa oli joka kerta siellä vieraillessani hyvää ja ei tuo kimppu kuitenkaan ihan metsään mennyt: olihan siinä toivomiani kukkia ja kimpun muoto oli sinne päin. Harmi vaan, että kimpun värit oli mulle se ykkösjuttu ja kun siinä mentiin pieleen, niin paljoa ei ollut enää pelastettavissa. Jotain positiivista on myös se, että onneksi en tilannut erillistä heittokimppua, vaan sain luovuttaa tuon epäonnisen puskani sitä paljon enemmän arvostaviin käsiin. Ja eipähän tarvitse näin jälkikäteen harmitella, että oisko kimppu sittenkin pitänyt kuivattaa tai jollakin muulla tavoin säilöä, kun ei se kerta ihan mieluinen ollut :)