30-vuotiaiden synttärilahjat

Me saatiin tosi kivoja synttärilahjoja vuodenvaihteessa. Minä olin niistä suurinta osaa toivonut etukäteen, sillä aika monella oli sattuneesta syystä vaikeuksia keksiä meille lahjoja. Kun ollaan muuttamassa toiselle puolelle mualimaa ja halutaan mieluummin tavarasta eroon kuin sitä lisää, pyysimme ihmisiltä enimmäkseen rahaa hääkassaan. Mummulta ja kaasoni perheeltä saimme rahaa kihlajaiskuviin ja se antoi mulle silloin vihdoin boostin toteuttaa kihlakuvaukset <3 Olin jo nimittäin hiukan luopunut toivosta niiden suhteen.

Muutamille sukulaisille keksin hankittavaksi tavaraa, jota tarvitsimme häissä. Tadaa, niin meilläkin oli siis kaksi Finnmarin lasista boolihanaa (ja vielä oli olemassa kolmaskin, jonka ostin yhdeltä toissa kesän morsiamelta. Jännä muuten, että meillä oli noita BOOLIastioita tuossa vaiheessa jo kolme; minähän olin pitkään sitä mieltä, ettei meidän häihin mitään boolia tule... Hups! :D). Mutta kiitos siis tätille/serkuille; hanat oli hirmu kivoja! <3 Keken veljen perheeltä saatiin toivomani shamppanjacooleri, joka löysi paikkansa hääparin pöydästä elokuussa.

Kekeltä sain lahjaksi söpön kimaltavan lentokoneavaimenperän (muuttoteemaan liittyen) ja tabletin, jolla tälläkin hetkellä näpyttelen tätä postausta. Sillä meni vissiin hermo ku meinasin omia sen tabletin :D Seuraavassa postauksessa kerron teille, mitä hankin Kekelle synttärilahjaksi so stay tuned! ;)

Kuka hoksaa, mikä ohjelma pyörii taustalla? ;D

Hääleikkejä uudenvuoden juhlissa

Niihin lupaamiini hääleikkeihin, joita meidän häissä ei haluttu nähdä ja jotka sen takia leikittiin pois alta jo meidän uudenvuoden bileissä :) 

Ensiksi leikittiin perinteinen kenkäleikki. Olin bongaillut netistä kysymyksiä, joihin vastauksena olisi morsian tai sulhanen. Istahdimme Keken kanssa selät vastakkain tuoleille käsissämme yksi minun ja yksi Keken kenkä ja nostimme kenkiä ilmaan sen mukaan kumpi sopi mielestämme kysymykseen vastaukseksi paremmin. Leikkiä juonsi Jacksonin Michael. Saimme vastauksista yhtä lukuunottamatta kaikki oikein, vaikka olin tarkoituksella valinnut mukaan myös kiperiä kysymyksiä. Kai me sitten olemme toisemme oppineet tässä yli vuosikymmenen yhdessäolon aikana edes jotenkin tuntemaan ;)

Toinen leikki, joka juhlissa leikittiin oli hiukan muokattu 12 kuukautta. Teippasimme ruokalautasten pohjiin keksimäni tehtävälappuset ja he, jotka lappusen saivat, valtuutettiin toteuttamaan jotain pientä meille niinä kuukausina, jotka alun perin aioimme viettää Yhdysvalloissa ennen häitä. Tehtävät olivat ilmaisia/edullisia toteuttaa ja liittyivät siis jotenkin oleskeluumme Jenkkilässä.

Tässä muokkaamani runo:

Helmikuu

Helmikuussa on aika ystävänpäivän,
kokeillaan saatko aikaan hymyn häivän,
meille sen linkkaamalla,
lempirakkauslaulusi tämän taivaan alla.

Maaliskuu

Maaliskuussa kevät jo ehkä pikkuhiljaa koittaa,
voisitko meille silloin Skypellä soittaa?

Huhtikuu

Huhtikuu on aikaa pääsiäisen,
joten lähetä meille kortti sähköinen.
Sillä mämmiä tuskin Jenkkilästä saa
ja jos ihan totta puhutaan,
tuskin sitä edes kaivataan.

Toukokuu

Marian lempikisaan ei kuulu kappaleet pliisut,
kyseessä on tietenkin Euroviisut.
Kuuntele vuoden ehdokkaat
ja kerro meille kuka sun mielestä voittaakaan.

Kesäkuu

Keke viettänee yksin keskikesän juhlaa.
Varmista ettei hän aikaansa tuhlaa
vaan suosittele hälle joku hyvä leffa,
jossa ei tylsisty eikä puudu peffa.

Heinäkuu

Heinäkuussa ollaankin molemmat jo Suomessa takas.
Tarjoa meille joku kesäherkkusi rakas.

Elokuu

Elokuussa tanssitaankin sitten jo meidän häitä,
ja on meidän vuoro puolestamme hemmotella teitä. 
Tämän lapun saaneella kävi siis mäihä melkomoinen,
sillä sulta emme mitään pyydä, pieni onnenkantamoinen.

Yksi syy sille, miksen halunnut tätä leikkiä meidän häihin, on se, että kukaan ei koskaan muista noita tehtäviä toteuttaa. Ja niinhän meidän kohdallakin kävi :'D Ihana serkkuni muisti kyllä tehtävänsä, mutta matkassa oli muutama aikataulullinen mutka, joten kesäherkkukin jäi mulla ja Kekellä saamatta ;) 

Lisäksi meillä oli vieraskirjana valkoinen pöytäliina, johon vieraat saivat piirtää ja kirjoittaa terveisiään meille tai mitä nyt ikinä halusivatkaan. Tarkoituksena oli, että ottaisimme liinan mukaan tänne Jenkkeihin, mutta arvatkaapa muistettiinko? ;') 

Että semmottii. Ihan hauskojahan nuo leikit ovat, mutta oon kyllä edelleen tyytyväinen siihen päätökseen, että leikit nähtiin meidän uv-juhlissa eikä häissä :) Mutta kukin taplaa tyylillään <3

Uudenvuoden naamiaiset

Keke täytti lokakuussa 30 vuotta ja mulla oli sama edessä helmikuussa. Tämän kunniaksi me järjestettiin puolivälissä eli uudenvuodenaattona 60v.-bileet naamiaisten muodossa. Naamiaisteemaa rajoitettiin sen verran, että me toivottiin naamiaisasujen liittyvän jotenkin Jenkkilään, sattuneesta syystä :) 

Bileissä nähtiin mm. Abraham Lincoln, Michael Jackson, Marilyn Monroe, Elvis, Pulmusten Peggy, cheerleader, hippejä, Scream-leffoista tuttu maskimies, Supervauva, Kopitar, cowboy sekä 1920-luvun gangsteri ja hänen mielitiettynsä. Paras asu -kilpailun kärkikolmikkoon ylsivät Shrek, Painajainen ennen joulua -elokuvan hahmo sekä itse Ron Jeremy. 

I know that you screamed
last summer?

Superbabyä ei pelota ;D

Kaikki juhlien tarjottavat olivat linjassa jenkkinaamiaisteeman kanssa eli tarjolla oli mm. amerikkalaista juustokakkua, S'mores-piirakkaa, maapähkinävoi&hilloleipiä, cupcakeja, red velvet -kakkua, brownieita, popcorneja, hodareita, coleslawta, nachosalaattia, caesar-salaattia, chocolate chip cookieita, pretzeleitä ja tietenkin Jelly shotteja. Äitin kanssa leivottiin koko edellinen päivä ja sitä jatkettiin Keken kanssa yömyöhään. Seuraavana päivänä tarjoiltavien valmistelu jatkui apujoukkojen voimin. Vieraita oli päivän ja illan aikana yhteensä sellaiset ehkä 30, mutta evästä jäi yli ihan järkyttävät määrät. Itse en osaa sanoa, mille herkut maistuivat, sillä mulla oli ihan jäätävä flunssa juhlien aikaan. Mutta kyllä ne tuntuivat ihmisille maittavan. 

Rakettien ampumisen, miesten saunavuoron, tanssimisen, SingStarin, syömisen, juomisen ja keskusteluiden lisäksi meillä oli ohjelmassa muutama hääleikki, joista tiesin jo silloin, ettei niitä missään nimessä tulla näkemään meidän häissä :) Näistä voisin kirjoittaa seuraavassa postauksessa lisää.

Kemut oli ihan mahtavat, vaikka ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa en flunssan takia ollutkaan. Mulla on niin huippuja sukulaisia ja kavereita! Kaikki oli panostanu asuihin ihan hulluna. En unohda näitä juhlia koskaan! Kiitos rakkaat! <3

Maistraattilook

Kerrotaanpa sitten vielä hiukan tarkemmin mun maistraattilookista. Ihana violetti juhlamekko on Fiesta Finlandilta. Mekko oli mielestäni täydellinen juhlavaan talviseen vihkimiseemme ja mikä parasta on se häidemme teemaväreissä! Kaunis koru mekon rintamuksessa toi mukaan sopivasti blingiä, sekin yksi häidemme teemoista. Kaiken lisäksi mekko oli tosi mukava päällä. 

Kunnon vanhan ajan pönötyskuva ;D

Maistraattipäivän kampauksestani vastasi rakas ystäväni. Halusin rennon kiharanutturan niskaan ja sen myös sain. Ystäväni ymmärtää aina täydellisesti, mitä haluan ja se on mahtavaa se! <3 Liukuvärjätyt hiukseni toivat mielestäni kivasti elävyyttä kiharakampaukseen. 

Korvakorut löysin alennuksesta joskus Glitteristä. Minusta ne sopivat kivasti yhteen mekon blingkorun kanssa, joten ne pääsivät halvasta hinnastaan huolimatta kehystämään kasvojani sanoessani tahdon.

Tässä se pahamaineinen rannekukka, joka meinasi aiheuttaa kaason myöhästymisen vihkimisestä ;) Tosi kaunis ja just mun näköinen harsokukkineen ja kimalluksineen! Kiitos A! <3

Meikistäni oli vastuussa sama ystäväni, joka teki maistraattikampauksenikin. Keskityimme tälläkin kertaa, kuten aina muulloinkin, silmämeikkiin ja tällä kertaa luomiväriksi valikoitui violetin eri sävyt. Me likey! :) Kauheelta tuntui pestä illalla nuo meikit pois, kun olivat niin kivat :')

Hiukan aiottua aikaisempi vihkiminen

Tänään ajattelin kertoa teille enemmän joulukuun kahdennestakymmenennestäyhdeksännestä päivästä viime vuonna. Tuo päivä oli siis se päivä, jolloin muutuin morsiamesta vaimoksi. Alkuperäisen suunnitelman mukaanhan meidän olisi pitänyt mennä naimisiin vasta 8.8., mutta lähtö Jenkkilään sotki hiukan suunnitelmia ja käytännön syistä viisuminhakua helpottaaksemme katsoimme järkevimmäksi avioitua jo ennen elokuuta. 

29.12.2014 oli maanantai. Heräsin flunssaisena, mutta innoissani. Keke teki aamupäivän etänä kotoa käsin töitä, sillä aikaa kun ystäväni teki minulle juhlakampauksen ja -meikin. Niistä tuli molemmista mielestäni tosi nätit. Vihkimisaika oli varattu Oulun maistraattiin klo 15.30 ja kiirehän meille hiukan meinasi tulla. Etsin vielä viime tipassa korvakoruja yläkerran häätavaravarastosta. 

Saapuessamme maistraattiin oli suurin osa vieraista jo paikalla. Olimme pyytäneet vanhempamme, sisaruksemme, kaasot ja bestmanin sekä muutaman muun läheisimmän sukulaisemme todistamaan naimisiinmenoamme. Kaaso A soitteli paniikissa matkalla maistraattiin, että he myöhästyvät hieman. Perille päästyään selvisi, että he olivat käyneet hakemassa minulle ihanan valkoisen ruusurannekukan ja myöhästyivät sen takia <3 Ihanasti ajateltu! Itsellänihän ei ollut käynyt koko kukka-asia mielen vieressäkään. 

Itse vihkiminen oli lyhyt ja ytimekäs. Olin yhtä hymyä koko toimituksen ajan. Itku ei käynyt edes lähellä. Kekeä jännitti kovasti. Huomasin sen viimeistään hänen pujottaessa sormusta sormeeni tärisevillä käsillään. Suudelman jälkeen saimme onnittelut vuorollaan kaikilta läheisiltämme. Ihana kaaso A oli herkistynyt toimituksen aikana, kuten myös herkkis tätini. Siinä kohtaa minullakin meinasi silmäkulma kostua. 

Onnittelujen jälkeen siirryimme maistraatin vieressä sijaitsevalle sisäpihalle poksauttamaan kuohuvat ja ottamaan yhteiskuvia. Kiitos vielä kuvaaja-kälylle! <3 Kilistelyjen jälkeen vieraat siirtyivät pihalle tähtisadetikkujen kera. Ne sytytettyään me kuljimme Keken kanssa vieraiden muodostaman kunniakujan läpi (Kahdesti. Jotta saatiin enemmän kuvia :D). Tämän jälkeen sanoimme heipat osalle porukasta ja suuntasimme loppujen kanssa Sokerijussiin syömään. 

Päivä oli ihana flunssasta ja lyhyestä suunnitteluajasta huolimatta. Olimme rakkaidemme ympäröiminä ja sanoimme toisillemme tahdon. Musta tuli silloin vaimo <3 Vaikka jos totta puhutaan, niin ei sitä oikeastaan vielä silloin edes tajunnut. Jotenkin sitä odotti elokuun hääjuhlia edelleen. Jotenkin tuo maistraatissa käynti oli vain sellainen välivaihe ja elokuun juhlat tuntuivat niiltä "oikeilta" häiltä. Samalta tuntui Kekestäkin. Ja hyvä niin. Oishan se ollu kurjaa, että pitkään odotetun hääjuhlan tunnelma olisi kärsinyt siitä, että me ollaan jo naimisissa. Semmoisesta ei kyllä onneksi ollut muutama viikko sitten tietoakaan ;) Mutta palataan siihen tarkemmin vielä hiukan myöhemmin.

Terkut Amerikan housewifelta! :)

Tasan viikko sitten oli mun tähänastisen elämäni kaunein, onnellisin ja tunteikkain päivä. Päästiin juhlimaan yhdessä meille tärkeiden ystävien ja sukulaisten kanssa mun ja Keken jo yli vuosikymmenen ajan kestänyttä rakkautta. Päivä oli ikimuistoinen! Vieläkin tuota päivää fiilistellessä nousevat onnenkyyneleet mun silmiini ja niin tulee varmasti tapahtumaan vielä vuosienkin päästä tästä hetkestä. Ollaan me vaan niin järjettömän onnekkaita, kun meillä on ympärillä näin ihania ihmisiä. 

No okei, tällä hetkellä valtameri erottaa meidät läheisistämme, mutta ei anneta sen haitata. Ollaan siis palattu takaisin Jenkkeihin. Viimeiset päivät Suomessa meni sukuloidessa ja haikeita hyvästejä jättäessä. Me kun ei tiedetä, milloin me matkustetaan seuraavan kerran Suomeen. Siihen voi mennä jopa puolitoista vuotta! Vaikka oli haikeaa ja vaikeaa jättää hyvästit kaikille rakkaillemme, ollaan me silti innoissamme meitä täällä rapakon toisella puolella odottavasta seikkailusta. Tästä tulee varmasti mahtavaa! 

Häät tulen käymään läpi täällä blogissa jokaista pienintä piirtoakin myöten (koittakaa kestää ;D). Mitäs muutakaan mää täällä housewifena elellessä tekisin ;) Toivottavasti siellä on vielä lukijoita jäljellä, vaikka muutama kuukausi blogihiljaisuutta onkin takana. Kun jetlag ja flunssa on selätetty, palaan kunnolla taas tänne sorvin ääreen. Pysykää siis kuulolla! <3 

Ps. Oon odottanut koko kesän myös sitä hetkeä, että ehdin jälleen lukemaan teidän muiden ihania hääblogeja. Nyt se hetki on täällä, jee!! :)

Hoi Helsingin siskot ja veljet!

Heippa rakkaat lukijani! Ja pahoittelut blogihiljaisuudesta. Tämä on ollut niin kiireinen, ettei ole tosikaan, mutta lupaan kirjoitella lähipäivinä kuulumisia tännekin. 

Nyt tarvisin kuitenkin jälleen kerran teidän apuanne. Kaasoni on tulossa pääkaupunkiseudulle piakkoin tsekkaamaan juhlapukuvalikoimaa, joten nyt me tarvitaankin kaikki parhaat kauppavinkit kehiin. Kerropas siis mistä löytyy Helsingin parhaat mekkoputiikit pliis :)