Tervetulopuhe ja onnittelut

Suomen vieraat ovat vielä sen verran jetlageissaan, että menivät aikaisin nukkumaan, joten kerkesinpäs tekemään pikakurkkauksen tänne blogin puolelle :)

Rakas pikkuveljeni ja seremoniamestarimme lupautui pitämään mun ja Keken saavuttua juhlapaikalle lyhyen tervetulopuheen, jonka jälkeen nostimme maljat. Puhe oli ihan nappiin siihen tilanteeseen, kun kaikki jo varmasti odottivat kärsimättömästi mahoihinsa täytettä; hauska, lyhyt ja ytimekäs. Kiitos M! <3

Tervetulopuheen pitäjä <3
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

"Tämä on ilon paeva, tämä on onnen paeva" XD
©Iiro Rautiainen

"Skååål!"
©Iiro Rautiainen

Kilistelyjen jälkeen olikin sitten aika siirtyä onnittelujonoon ja siitä vieraat saivat jatkaa suoraan buffetpöydän antimien kimppuun. Oli ihana päästä tervehtimään vieraitamme ja vaihtaa heidän jokaisen kanssa pikaisesti kuulumisia. 

Mummu <3
©Iiro Rautiainen

Äiti ja poika <3
©Iiro Rautiainen

Pikkuherran kanssa tutustumista <3
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Vasemmalla meneillään kunnon miehinen halaus/kädenpuristus :D
©Iiro Rautiainen

Onnittelujen jälkeen suuntasimme Keken kanssa viimeisinä buffetpöydän ääreen. Olen tyytyväinen päätökseemme tehdä asiat näin, hieman "epäortodoksisesti". Järjestelyjen myötä vieraat saivat rauhassa odotella meitä saapuviksi omilla ISTUMApaikoillaan eikä mahdollisen hyttysarmeijan/vesisateen/auringonpaahteen keskellä ulkona. Ja kerkesipä suurin jännityskin laueta tuossa onnittelujen aikana sen verran, että allekirjoittaneellekin ruoka maistui paremmin kuin se todennäköisesti olisi maistunut, jos olisin heti ensimmäisenä joutunut sitä napaani lappamaan.

Näyttävä sisääntulo

Moikka muruset! Huh mikä kuukausi takana! <3 Meillä on käynyt kylässä täällä merten takana paljon ihania vieraita Suomesta eikä loppua näy onneksi ihan hetkeen. Äiti, iskä ja pikkusisko ovat vuorossa ensi viikolla ja sen jälkeen vielä pari kaveria saapuu loppukesästä. Ei ainakaan käy aika pitkäksi! Mahetsua! :) 

Tämä vierastulva on kuitenkin tarkoittanut sitä, että blogia on ollut pakko hiukan laiminlyödä, kuten jo jokin aika sitten varoittelinkin, ja hetken aikaa tätä on nyt kestettävä, niin teidän kuin minunkin. Tässä vielä kuitenkin pahoittelut hitaasta postaustahdista ja myöskin hitaasta kommentteihin vastaamisesta! Koitan skarpata, jos vain mitenkään ehdin. 

Nyt kuitenkin takaisin hääteemaan. Kun me nyt kerta asustellaan täällä Amerikassa, mietittiin me pitkään, miten me saataisiin ujutettua jotain amerikkalaista mukaan hääpäiväämme. Paljon yhdysvaltalaisia(kin) hääohjelmia telkkarista katsoneena tuli mieleeni häiden alla, että amerikkalaistyylinen hääparin saapuminen juhlapaikalle kuulutuksineen, biiseineen ja ensitansseineen voisi olla meidän juttu. Eikun tuumasta toimeen!

Tulobiisiksi valikoitui Krista Siegfridsin Marry me. Se oli eka, joka tuli mieleen, ja koska Keke sai valita ensitanssibiisin, sain minä enemmän sanavaltaa tässä asiassa. Pirteä ja hääaiheinen biisi, jolla on mulle suuri merkitys. Eipäs se muita selityksiä taida tarvitakaan! :) 

En unohda tuota hetkeä koskaan! Seremoniamestari ilmoitti mahtipontisesti mikkiin hääparin saapuneen paikalle ja kehotti juhlaväkeä toivottamaan meidät tervetulleeksi. Marry me pauhasi taustalla. Mun sydän pamppaili, kun me astuttiin Keken kanssa käsi kädessä sisälle saliin ja nähtiin kaikki meidän ihanat läheiset. Olin niin fiiliksissä!! Kuten kuvistakin toivottavasti varmasti näkee :) Jopa niin fiiliksissä, että olin kompastua mikkiständiin vieraiden eteen hyppelehtiessäni :D 

Here we come!
©Iiro Rautiainen

Mikkiständiesterata :)
©Iiro Rautiainen

Woohoo! Joku on aika vähän mielissään :D
©Iiro Rautiainen

Onnentunne <3
©Iiro Rautiainen

Sitten olikin häätanssin vuoro. Bestman viritti biisit kohdilleen ja kaiuttimista jyrähti ilmoille In Flamesin Come Clarity. Näin meidän häihin saatiin kivasti mukaan Kekenkin tyylistä musiikkia ja minustakin biisi on vaikuttava. Oli ihana olla Keken käsivarsilla, nojata hänen rintakehäänsä. Me tanssittiin hitaita niin kuin me tanssittiin niitä yli vuosikymmen sitten lukiolaisbileissä baarin tanssilattialla Princen Purple Rainin tahtiin. Vaikka tilanne oli nytkin jännittävä, niin ihan yhtä paljoa meitä kumpaakaan ei kuitenkaan tällä kertaa tainnut tärisyttää kuin tuolla ensimmäisellä kerralla ;)

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Ps. Paljon kaikenlaista on tullut vieraiden kanssa täällä viime viikkoina touhuttua, mutta täytyy nyt erityisesti mainita eräs ilta, kun me katsottiin yhdessä pikkuveljeni ja serkkuni kanssa meidän häävideo. Voi mikä itkumaraton! :'D Nenäliinoille oli meinaan tarvetta! Mutta ah! On se vaan joka kerta yhtä ihanaa palata meidän hääpäivään tuon videon myötä <3 Oli se vaan ihana päivä!

Järjestettyä ohjelmaa odottelun ajaksi

Ennen minun ja Keken saapumista hääpaikalle oli vieraille siis omatoimisen ohjelman lisäksi myös muutama järjestetty ohjelmanumero, joista minulla ja Kekellä ei ollut mitään hajua. Ainoastaan sen tiesimme, että häidemme seremoniamestarina toiminut pikkuveljeni M kertoi toiveestani vieraille alkuun hiukan käytännön ohjeita ja muuta hääpäivään liittyvää infoa. Tai näin ainakin uskon tapahtuneen :D Mehän ei oltu Keken kanssa paikalla, joten varmaksi ei voi tietää, mitä siellä on tapahtunut ;)

©Iiro Rautiainen

Samalla M valoitti juhlakansalle myös erästä hääparille yllätyksenä tullutta jäynää, johon kuului oleellisena osana äänekäs pilli. Ideana oli se, että kun pillin ääni kuului, tuli jokaisen jähmettyä niille sijoilleen, ja kun se kuului toistamiseen, sai jälleen liikkua. Minulle ja Kekelle ei kerrottu tästä hommasta tietenkään mitään, joten hämmennys oli melkoinen, kun pilliin puhallettiin ensimmäistä kertaa meidän saavuttuamme paikalle :D Hämmennystä lisäsi päivän edetessä vielä sekin, ettemme koskaan tienneet, kuka pilliin puhalsi. Se kun kiersi juhlaväen joukossa vieraalta toiselle ja siihen sai kuka tahansa puhaltaa silloin, kun siltä tuntui.

Päivän edetessä me päästiin pikkuhiljaa jyvälle asian laidasta ja taidettiin meille jossain vaiheessa iltaa koko homma kunnolla selittääkin. Hauskin hetki pilliin liittyen oli, kun kesken bändin soiton siihen yhtäkkiä puhallettiin ja koko tanssilattia jähmettyi paikalleen. Niin huipunnäköistä! :)

Pillidemonstraatio käynnissä :D
©Iiro Rautiainen

Pilli saapi kyytiä :D
©Iiro Rautiainen

Odotellessa vieraille näytettiin myös video mun ja Keken ensikohtaamisesta. Pääosissa minä ja osa upeaa polttariporukkaani. Vieraista otettujen kuvien perusteella taisi olla aika huvittavaa katsottavaa :'D Ihan huippuveto kaasoilta ja kumppaneilta näyttää tämä häävieraille! Osa heistä kun ei varmasti edes tiennyt, millaisissa merkeissä me Keken kanssa ekaa kertaa sanoja vaihdettiin. Saattoi siinä jollain iäkkäämmällä vieraalla kenties mennä järkytyksestä vesitilkka väärään kurkkuun :'D

Oscarin arvoisia roolisuorituksia :D
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Tekemistä vieraille odottelun ajaksi

Kuten jo aiemmin olen maininnut, kesti meidän hevoskyyti kirkolta hääpaikalle jonkin aikaa, mikä tarkoitti sitä, että vieraiden piti odotella tovi meidän ilmaantumista heidän pariinsa. Tuoksi ajaksi olin miettinyt heille omatoimista tekemistä, kuten vieraskirjapuun ja mad libs -lappujen täyttämistä. Hääbingotkin odottelivat juhlaväkeä valmiina pöydissä, joten bingoakin he saattoivat alkaa pelaamaan periaatteessa heti oman paikansa löydettyään. 

Kuvien perusteella nämä tällaiset vieraiden paikoilla, omatoimisesti ja silloin kun on aikaa -tyyppisesti täytettävät "ohjelmanumerot" tuntuivat olevan mieluisia ja suosittuja ja vieläpä vauvasta vaariin. Vieraat tuntuivat täytelleen niitä pitkin päivää ja iltaa. Tosi kiva juttu! Itsekin tykkään vieraana tällaisista pikkutehtävistä kovasti.

Mummu tutkailee paikaltaan löytyneitä lippulappuja.
©Iiro Rautiainen

Lasten mad libs -vastauksia oli huvittavaa lukea :)
©Iiro Rautiainen

Ruokailun jälkeen oli hyvin aikaa kirjoitushommille.
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Sillä aikaa kun vieraat löysivät paikkansa juhlasalista ja tutustuivat hääpäivän ohjelmarunkoon ja muihin lappusiin, tarjoilivat kaasot yhden pitopalvelun tytön kanssa tervetulomaljat vieraiden pöytiin. Häidemme kuohuva oli Tallinnan Superalkosta ostettu Sovetskoje Zolotoje Semi Sweet.

©Iiro Rautiainen

Pitopalvelu ei ollut hoksannut sytytellä kynttilöitä ennen vieraiden saapumista, mutta onneksi kaasoilla ja sukulaisapureilla oli siihen vielä aikaa ennen meidän tuloa juhlapaikalle. Kiitos mm. J! <3

©Iiro Rautiainen

Odotteluaikana vieraille oli luvassa myös hiukan järjestettyä ohjelmaa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Onnea Leijonille MM-hopeasta! Hieno turnaus takana! 

Kuvakoristeita

Heippahei rakkaat lukijat! Byääh!! Mua ärsyttää, kun mulla on meinannu olla vähän kiireitä tässä (eikä oma vointikaan ei ole ollut siitä virkeimmästä päästä...) enkä ole näin ollen ehtinyt tänne blogin puolelle kirjoittelemaan niin paljon kuin haluaisin. Teidän kannalta kurjaa on kaiken lisäksi se, että tämä hiljaiselo blogissa tulee kestämään vielä jonkin aikaa... Mutta olkaa ymmärtäväisiä ja ennen kaikkia iloisia meidän puolesta, jooko? Syy tuleviin kiireisiin on nimittäin niinkin mukava kuin Suomesta meille saapuvat ihanat vierasjoukot <3 

Pitopalvelupostausten jälkeen palattakoon vielä hetkeksi muutamiin häidemme pieniin somistusyksityiskohtiin. Tässä esittelyssä valokuvat, jotka toimivat Dymo-tarrakirjoittimella painetun servettitaskuun liimatun nimitarran lisäksi nimikyltteinä vieraidemme istumapaikoilla. Keke-parka joutui näitä kuva tulostelemaan vielä myöhään häitä edeltävänä iltana, kun allekirjoittanut ei millään halunnut jättää tätä yksityiskohtaa toteuttamatta. Mutta mitäpä mies ei vaimonsa hyväksi tekisi? :) Kiitos mussu! <3

©Iiro Rautiainen

Kuvat kiinnitettiin pienillä pyykkipojilla (ja osa taisi olla kiinni hakaneuloilla, koska pyykkipoikia ei ollut tarpeeksi?) tuolihuppujen selkämyksiin. Alun perin ideana oli kaivaa kuvakätköistä mahdollisimman hassu otos jokaisesta häävieraasta, mutta ajankäytöllisistä ongelmista johtuen taidettiin lopulta kuitenkin tyytyä lähinnä kuvaan kuin kuvaan, oli se sitten hauska tai ei. Luulen kuitenkin, että suurin osa niistä saavutti tavoitteensa ja sai aikaan hersyviä nauruja :) Muutamasta vieraasta kuvat jäivät uupumaan kokonaan, mikä harmittaa tätä perfekionistia ihan suunnattomasti... Heille iso anteeksipyyntö! <3 Kuvan puuttuminen ei missään nimessä tarkoittanut sitä, että itse vieras olisi yhtään vähemmän tärkeä meille, vaan ainoastaan sitä, että morsiamen ajankäytön suunnittelu ontui ja pahasti.

©Iiro Rautiainen

Hääpaikalle olisi ollut hirmuisen kiva saada paljon enemmänkin valokuvia, mutta jostain syystä asia ei ollut to do -listan kärkipäässä ja näin ollen oli tyytyminen vähempään. (Nimim. Kotona joka paikka täynnä tyhjiä valokuvakehyksiä... :'D) Hääparin pöydän taakse ikkunoiden alle saimme kuitenkin asennettua kaksi narunpätkää, joihin kiinnitimme pienillä pyykkipojilla joitain yhteiskuvia minusta ja Kekestä alkuajoiltamme. 

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Kolmas valokuvayksityiskohta, ja minulle se kaikista tunteellisin ja tärkein, oli mummuni ja edesmenneen vaarini hääkuva, jonka asettelimme hääpaikalle lipaston päälle kynttilän kera. Vaikka tiedän vaarin tuolta pilven reunalta onnenkyyneleet silmissään hääpäiväämme seuranneen, toi tämä valokuva hänet lähemmäksi tärkeänä päivänämme <3

©Iiro Rautiainen

Oulun seudun pitopalveluita

Heippahei! Pahoittelut hiljaisuudesta täällä blogin puolella. Meillä kävi Suomesta vieraita ja pyörähdimmepä viime viikonloppuna New Yorkissa vapun vietossakin. Kivoja juttuja siis täällä suunnalla! Toivottavasti sielläkin voidaan hyvin <3

Jatketaanpa vielä yhden postauksen verran pitopalveluteemalla. Nyt kun meidän häät hoitanut pitopalvelu on esitelty, käykäämme niiden parinkymmenen muun Oulun seudun pitopalvelun kimppuun, joilta me pyysimme tarjousta loppuvuodesta 2014. Tarjousten saamisesta on siis kulunut jo jonkin aikaa eli kaikki tätä postausta lukevat varmaankin hoksaavat, että hinnat ovat voineet tässä ajassa muuttua. Ehkä saatte kuitenkin jotain osviittaa hinnoista tämänkin perusteella ja tokihan kirjoittelen pitopalveluihin liittyen hiukan muustakin kuin pelkästä pätäkästä. 


Suurin osa pitopalveluista oli jo varattu hääpäivänämme. Tässä ne listattuna:

Pitopata
+ Ystäväni suosittelema
+ Vastaus seuraavana päivänä: palaa asiaan heti, kun saa alustavan varauksen tehneen morsiamen kiinni
-> Ilmoitus viikon päästä, että päivämme on varattu

Aalto Catering
-> Vastaus vajaan viikon päästä: täynnä koko kesä

Oskarin Kellari
-> Vastaus seuraavana päivänä: jo kahdet häät meidän päivälle

Väänäsen pitopalvelu 
-> Lyhyt vastaus seuraavana päivänä: täyttä
+ Osa kakuistamme tuli tämän pitopalvelun kautta

Patarouva Ky
-> Ystävällinen vastaus seuraavana päivänä: kesän kalenteri täynnä

Pitopalvelu Koiteli (nettisivut ei toimi)
-> Vastaus vajaan viikon päästä: varattu

Ravintola Hilikku
-> Lyhyt vastaus seuraavana päivänä: toinen iso tilaisuus hääpäivänämme

Uniresta
-> Vastaus vajaan kuukauden päästä: ilmoitus, että omia raaka-aineita eikä tuotteita saa tuoda samaan tilaan heidän ruokiensa kanssa
- Laitoin lisäkysymyksiä: en saanut niihin koskaan vastausta

Taito Catering
-> Vastaus seuraavana päivänä: vuoden 2015 suunnitelmat olivat vielä avoinna
+ Suositteli toista pitopalvelua
- Kehotti hiukan ehkä ylimielisestikin tarkistamaan kriteerimme (kehtasimme toivoa laadukasta, mutta kohtuuhintaista pitopalvelua...)

Wanha Taverna
-> Vastaus seuraavana päivänä: lähettävät tarjouksen seuraavalla viikolla
- Reilun kuukauden kuukauden kuluttua ilmoitus: ei resursseja hääruokailun järjestämiseen


Lisäksi kolmesta pitopalvelusta emme koskaan saaneet vastausta tarjouspyyntöömme:

Perla
-> Laitoin viestiä nettisivuilla olleen lomakkeen kautta

Siruka eräpalvelut

Pitopalvelu Anjuska (ei nettisivuja)



Saimme yhteensä kuusi tarjousta, joista kaksi ensimmäistä karsimme heti pois budjettimme ylittäneen hinnan vuoksi:

Fat Rooster (yritystä ei enää ole)
- 75€/hlö

Cafe Bisketti
-> Vastaus seuraavana päivänä: tekevät vain ruokatoimituksia
- 36€/hlö


Jäljelle jäi neljä muuta tarjousta, joista Café Provencen tarjous on siis esitelty jo aiemmin blogissa. Tässä pähkinänkuoressa kolme muuta tarjousta (lopussa laskettu noin-hinta vajaalle 90 aikuiselle ja vajaalle 10 lapselle):

Pitopalvelu Timonen
-> Vastaus vajaan viikon päästä
+ Perusteelliset vastaukset kysymyksiin
+ Paljon herkullisen kuuloisia menuvaihtoehtoja
- Juhlapaikka ei tuttu
- Varaus olisi pitänyt vahvistaa vuoden loppuun mennessä, mutta pitopalvelu pidätti oikeuden tarkistaa menuhinnat, mikäli ruoan hinnan nousu olisi ollut korkeampi kuin 5%. Mikäli ruoan hinnat olisivat nousset yli 5% ja olisimme halunneet hinnankorjauksen jälkeen perua varauksemme, olisi meiltä veloitettu 30% sovitun menun kokonaishinnasta.
* 20,50-38€/hlö
* Lapset 4-10v. 13,50€
* Lapset 0-3v. ilmaiseksi
* Tarjoilu 532€ (2 tarjoilijaa 7h)
* Kahvit 170€

~3105€

Kakun aika
-> Ystävällinen vastaus viikon päästä, tarjous tuli myöhemmin
+ Mukava palvelu, perusteelliset vastaukset kysymyksiin
- Juhlapaikka ei tuttu
* 38-40€/hlö
* Lapset 6-12v. 20€
* Lapset alle 6v. 10€
* Sis. kahvit ja tarjoilu 5 tunniksi

~ 3560€

Lounaskahvila Biili
-> Vastaus parin päivän sisällä: kyseli tarkempaa budjettia ja lupasi laittaa tarjouksen lähiviikkoina
- Erittäin lyhytsanainen kirjoitustyyli, jätti vastaamatta useaan kysymykseen
* 35€/hlö
* Lapset alle 12v. puoleen hintaan
* Lapset alle 4v. ilmaiseksi

~ ruoat 3080€ + tarjoilijat 25€/tunti


Café Provence päihitti kilpailijansa hinnallaan ja maistelutilaisuus jätti suihimme hyvän maun. Valinta oli sillä selvä :)

Jatkoa pitopalvelupostaukselle

Viime postauksessa ehdittiin käsitellä päällisin puolin pitopalvelumme Café Provencen meille antama tarjous hintoineen sekä menuineen. Nyt päästään sitten hiukan syvemmälle aiheeseen ja kerron teille vähän tarkemmin, miten yhteistyö pitopalvelun kanssa sujui, ja millaista vastinetta saimme rahoillemme. Pahoittelut jo tässä kohtaa pitkästä avautumisesta.

Kuten sanottua kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta mukaan mahtui paljon positiivistakin. Aloitetaanpas vaikka sillä, että ruoka oli herrrrkullista! Vaikka tämähän me oikeastaan jo tiedettiinkin, koska oltiin käyty sitä etukäteen maistelemassa ;) Varsinkin häränrinta oli ihan sairaan hyvää! Suosittelen! Ruoka sai kehuja myös vierailtamme ja useita santsaajiakin bongailtiin. Ruoka tuntui maistuneen vieraille myöskin sen perusteella, ettei sitä jäänyt ihan hirveitä määriä yli. Hiukan kuumempia ruoat olisivat ilmeisesti saaneet olla, mutta ainakaan minua ja Kekeä tuo puute ei liikaa häirinnyt.

Kaikki ruoka ei kuitenkaan ikävä kyllä ollut kehumisen arvoista. Lasten ruoat nimittäin olivat suuri pettymys. Itsehän en tietenkään niitä maistellut, mutta kuulin häiden jälkeen vierailtamme, että ruoka oli ollut a) kylmää ja b) pahaa. Mielipiteistähän ei tietenkään voi kiistellä ja tokihan joku ruoista saattoi pitääkin, mutta kaikki minun korviini kantautuneet kommentit lasten eväistä olivat negatiivisia. Harmi. No, onneksi meillä oli karkkibuffet niin saivat lapsetkin jotain täytettä mahoihinsa! :'D 

Eräs kurja tilannekin tähän lasten ruokakatastrofiin vielä liittyi. Yksi hiukan vanhemmista häidemme lapsivieraista oli lasten ruokia maistettuaan kysynyt äidiltään, josko hän saisi käydä kipaisemassa aikuisten ruokia nälkäänsä. Äidin annettua luvan suuntasi poika kohti buffetpöytää vain saadakseen pitopalvelun tädiltä melko kylmää kyytiä. Täti oli ilmoittanut jotakuinkin siihen sävyyn, että lasten ruoat ovat lapsia varten ja aikuisten aikuisia varten. Poikaparka. Ruokaahan oli kyllä sen verran, että siitä hänellekin olisi varmasti liiennyt...

©Iiro Rautiainen

Ennen varsinaista hääpäivää yhteydenpito Cafe Provencen kanssa oli mutkatonta. Erittäin positiivista oli mm. se, ettei lopullista vierasmäärää tarvinnut vahvistaa kuin vasta vähän ennen häitä. Kokki Tiina kävi etukäteen omatoimisesti tutustumassa juhlatilaan, sillä se ei ollut heille entuudestaan tuttu. Lisäksi tapasimme Tiinan kanssa Toivolassa hääviikolla ja löimme viimeiset yksityiskohdat hääpäivää varten lukkoon. Tiina oli oikein avulias ja vakuutti, että kaikki hoituu. Jätin hyvillä mielin hääpäivämme ruokailun heidän vastuulleen.

Laitoin jopa tosi viime tipassa Tiinalle viestiä menukylttiin liittyen. Minun oli tarkoitus kirjoittaa menu liitutaulutussilla vanhaan ikkunaan ja asetella se ruokapisteen lähettyville juhlapaikalla, mutta aika loppui kesken enkä ehtinyt tätä tekemään. Onneksi pitopalvelu tuli hätiin, tulosti menun paperille ja teippasi sen ikkunaan kiinni. Kiitos tuhannesti!

Näin jälkikäteen ajateltuna menukyltti oli tosin vähän huonossa paikassa; en tiedä hoksasivatko kaikki vieraamme sitä. Mutta sehän ei missään nimessä ole kenenkään muun kuin minun oma vikani, sillä minähän sen paikan sille määritin.

Samalla pöydällä menukyltin kanssa olivat myös leivät, mikä harmittaa ohuesti sekin. Pelkään nimittäin, etteivät vieraamme huomanneet niitäkään. Leipien paikka me päätettiin yhdessä Tiinan kanssa ja näin jälkikäteen, jos saisin päättää, niin asettelisin ne johonkin enemmän näkösälle.

©Iiro Rautiainen

Muutama muukin tapahtuma alensi ikävä kyllä pitopalvelumme arvosanaa. Suurimmaksi osaksi kyse oli nimenomaan asiakaspalvelusta ja sen tasosta. Tässä kohtaa kiitän kaasojani siitä, että he saivat pidettyä nämä "epäkohdat" minulta ja Kekeltä, ja varmasti suurimmalta osalta häävieraistakin, piilossa hääpäivän ajan. Toki minunkin silmiini tietyt jutut pistivät jo silloin, mutta ei onneksi mitenkään juhlamieltä alentavasti. 

Ongelmia oli mm. ruokailun aikataulun kanssa. Jostain syystä ruokailu oli myöhemmin kuin sovittu. Osaksi tämä johtui ehkä siitä, että minun ja Keken saapuminen juhlapaikalle kesti hiukan aiottua kauemmin. Mitään kunnon selitystä emme kutenkaan tähän aikataulun venymiseen saaneet. Emmekä pahoitteluja. Satuin törmäämään Tiinaan hääpaikalle saavuttuamme ja vastauksena tiedusteluuni "Onko kaikki hyvin?" tjsp., sain vakuutteluja, että kaikki on kunnossa kuoharipullojen hiukan liian innokasta poksumista lukuunottamatta. Toisaalta hyväkin, ettei morsianta huolestutettu tuossa kohtaa turhaan, mutta yhä edelleenkin meille kaikille on hiukan epäselvää, mikä ruoan aikataulutuksen kanssa meni pieleen.

Ruokailun myöhästymisen takia muukin ohjelma luonnollisesti myöhästyi. Tässä kohtaa pitopalvelun ja kaasojen kommunikaatio hiukan ontui, sillä pitopalvelu laittoi kahvit esille nopeammin kuin mihin kaasot olivat varautuneet. Pitopalvelun väki oli kuitenkin ymmärtäväistä ja kaasojen pyynnöstä kakut kerättiin vielä hetkeksi pois ja laitettiin uudestaan esille muutaman ohjelmanumeron jälkeen. Tästä joustavuudesta iso kiitos heille! 

Kakuista puheen ollen. Nehän eivät tulleet pitopalvelun kautta, mutta Tiina lupasi heti kättelyssä hoitaa kahvien ja kakkujen esillelaittamisen puolestamme. Tästä olin enemmän kuin kiitollinen! Kaikki ei kuitenkaan mennyt kakkujenkaan kanssa niin kuin elokuvissa. En mene sen tarkemmin yksityiskohtiin, mutta ikävä kyllä häidemme vastuuhenkilöt joutuivat hiukan jopa töykeänkin kohtelun uhreiksi tässä kohtaa. Tämä oli myös yksi niistä tapahtumista hääpäivän aikana, jolloin minä huomasin, että jotain oli vialla. Onneksi se ei kuitenkaan pilannut onneani eikä juhlamieltäni.

Niitä ei missään nimessä pilannut myöskään se, että likaisten lautasten keräys pöydistä oli vajaavaista tai, että osan vieraista viinilasit vietiin heiltä vähän turhan aikaisin pois tai se, että vesikannujen täyttäminen olikin jäänyt muiden vastuulle. Myöskään kuohuviinitarjoilun pieniä ongelmia en ollut onneksi paikalla todistamassa. 

Kommunikaation puute keittiön ja häidemme vastuuhenkilöiden välillä oli varmasti suurin syy erinäisten juhlapäivänä esiintyneiden ongelmien syntyyn. Tässä olisin minäkin voinut olla enemmän avuksi sopimalla yksityiskohdista vieläkin tarkemmin kaikkien tahojen kanssa. Kommunikaatio oli selkeästi sellainen asia, jossa meillä kaikilla olisi varmasti ollut parannettavaa.

©Iiro Rautiainen

Sain jälkikäteen muutakin palautetta osan pitopalveluhenkilökunnan palvelualttiudesta ja käytöksestä, enkä valitettavasti järin positiivista sellaista. Mielestäni palveluammateissa on äärimmäisen tärkeää se, millä tavalla asiat ilmaisee. Toki on ymmärrettävää, että isot juhlat ovat stressaavia ja kiireisiä kaikille asianosaisille, mutta silti kannattaa yrittää käyttäytyä ystävällisesti ja pyrkiä ratkaisemaan eteen tulevat yllättävät ongelmat yhdessä ja iloisella mielellä. Kommunikaatioon kannattaa kiinnittää huomiota, sillä ei voi olla kenenkään kannalta hyvä, jos juhlavieraat ja yhteistyötahot pahoittavat mielensä. Asiat voi ilmaista monella tavalla. Asialinja ja ystävällisyys eivät ikävä kyllä aina tarkoita samaa. Viestintätyyliä, ystävällisyyttä ja hymyjä ei voi asiakaspalveluammateissa liikaa korostaa.

©Iiro Rautiainen

Kaikista ikävintä tässä koko hommassa oli kuitenkin ehkä se, kuinka pitopalvelu vastasi minulle laitettuani sinnepäin viestiä häiden jälkeen mieltäni askarruttamaan jääneistä asioista. Saamani viesti oli varsin puolusteleva. Jäi hiukan sellainen olo, että asiat olisivat ikään kuin vain minun ja muiden häidemme vastuuhenkilöiden omassa päässä eikä pitopalvelussa olisi ollut juurikaan vikaa. Tuosta häiden jälkeisestä sähköpostikirjeenvaihdostamme jäi suuhuni hiukan karvas maku. Vilpitön anteeksipyyntö selitysten ja puolustuskannalla olemisen sijaan olisivat varmasti saaneet aikaan sen, että täällä päässä kirjoittelisi nyt huomattavasti tyytyväisempi asiakas.

©Iiro Rautiainen

Positiivista tässä kaikessa oli kuitenkin se, että loppulaskun lasten ruokiin oli palautteeni ansiosta laskettu pieni alennus. Tosi kiva juttu oli myös se, että bändin ruokailu onnistui alennettuun hintaan. Ruoka oli suurimmalta osin hyvää ja suurin osa henkilökunnasta ystävällistä ja palvelualtista. Etukäteissuunnittelu ja -yhteydenpito oli helppoa. Paljon oli siis plussaa, mutta niin oli miinustakin. Pääasia on kuitenkin se, että ruoka ei loppunut kesken ja (lapsivieraita lukuunottamatta) vieraiden mahat täyttyivät (ainakin toivottavasti) eikä mitään ylitsepääsemätöntä, mikä olisi pilannut hääpäivämme, päässyt tapahtumaan. Ainakin allekirjoittaneelle ruoka maistui enemmän kuin hyvin! En yleensä muista syödä juhlissa paljoakaan, mutta nyt kyllä muistin ja hyvää oli.

©Iiro Rautiainen

Loppuun vielä huomautus, että tarkoitukseni ei ole haukkua tai lytätä pitopalveluamme. Olen erittäin kiitollinen heidän panoksestaan hääpäivänämme. Halusin kuitenkin kertoa totuudenmukaisesti ja liikoja kaunistelematta saamastamme palvelusta, sillä useat teistä lukijoista ovat minulta pitopalvelukokemuksistamme kyselleet. Toivottavasti tästä postauksesta on hyötyä teille ja tuleville hääpareille! Peace and love! <3