Rakastan sua mussu! <3
torstai 20. lokakuuta 2016
14 vuotta
Meillä oli tällä viikolla seurusteluvuosipäivä. Ollaan oltu Keken kanssa yhdessä 14 vuotta. Mutta nyt kun me ollaan naimisissa niin tällaisia hömpötyksiä ei kai enää ole tapana juhlistaa :) Nyt juhlitaan vain hääpäiviä. Joten ei mulla muuta. Antaa kuvien puhua puolestaan <3
maanantai 10. lokakuuta 2016
Life is sweet
Photo boothin lisäksi toinen sellainen juttu, jonka tiesin jo hyvinkin aikaisessa vaiheessa haluavani häihimme, oli karkkibuffet, kiitos nam! Eikä tuolle ukollekaan kovin kauaa tarvinnut jutun tarpeellisuutta perustella :)
Tai oikeastaan ihan alkuvaiheessa mietimme herkkubuffetia karkkeineen, juustoineen, poppareineen, sipseineen ja muine suolaisine herkkuineen, mutta lopulta päädyimme laittamaan suolaista naposteltavaa esille vasta myöhemmin illalla iltapalan muodossa ja pitämään karkkibuffan erillisenä makeana osiona hääkakun lisänä.
Karkkibuffan astioita, niin kuin photo boothin propsejakin, keräilin pikkuhiljaa ajan kanssa. Suurin osa niistä on löydetty kirpputoreilta. Kauhoja ostin ainakin joltain FB:n hääkirppikseltä. Violettiraitaiset paperipussit tilasin eBaystä. Oikeastaan olisin halunnut pussien sijaan jotkut kivat pikkuiset kartonkikipot karkkeja varten, mutten löytänyt mistään sopivankokoisia enkä -värisiä. Askartelukaan ei niiden suhteen innostanut, joten oli tyytyminen pusseihin. Yhteensä karkkibuffarekvisiittaan meni rahaa n. 30€.
Karkkibuffapöydällä oleva hopeinen puukoristekynttiläsysteemi on Pentikiltä. Ostin sen valmistujaislahjaksi saamallani lahjakortilla kotiamme koristamaan ja häidemme puuteemaanhan se sopi kuin nakutettu. Olisi ollut tyhmää jättää käyttämättä sitä hääsomisteena. Tuossa karkkikippojen vieressä se on mielestäni oikein kiva.
Alun perin tällä häiden teemavärien suhteen tarkalla morsiolla oli tarkoitus hankkia buffaan vain ja ainoastaan valkoisia, vaaleanvihreitä, hopeisia ja violetteja karamellejä. Mutta lopulta kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan alkuperäisten suunnitelmien mukaan... Oli aivan pakko saada mukaan joitakin mun ja Keken lempikarkkeja, vaikka ne ei ihan oikeissa väreissä olleetkaan. Pakottava tarve suokkareiden hankintaan vain vahvistui, kun jouduttiin elämään keväällä muutama kuukausi ilman suomalaisia/ruotsalaisia makeisia. Näinpä Keke sai mukaan suklaarusinoita, minä taas vaaleanpunaisia ufoja ja salta bombereita.
Ja kun karkkien väri ei kerta enää ollut niin justiinsa, päätettiin mukaan ottaa vieraita ajatellen ja monipuolisuutta karkkibuffettiin tuomaan (niin ja hyvistä tarjouksista löytyneitä) colatikkareita, hopeatoffeita, cola- ja mansikkaremmejä sekä sukulakuja. Lopulta häiden teemavärien mukaisia kompiaisia olivat vain liitulakut, suussasulavat jogurttikookospallerot Punnitse&Säästä -kaupasta, fazermintit, omenaremmit ja vaahtokarkit ainakin melkein.
Osa karkeista tilattiin Urjalan Makeistukusta. Osa ostettiin viinanhakureissulta Viron laivalta. Hopeatoffeet bongattiin ohimennen tarjouksesta Lidlistä ja Salta bomberit nappasin mukaan Haaparannan Candy Worldistä. Yhteensä karkkia oli 13 eri laatua ja kiloja niitäkin n. 13. Hinnaksi niille tuli n. 130€. Kaikkia muita karkkeja jäi enemmän tai vähemmän yli, paitsi jogurttipallerot meni kaikki. Vähempikin olisi siis riittänyt, mutta eivätpähän loppuneet kesken ;)
Karkkien värin lisäksi haaveilin aluksi hyvinkin koristeellisesta ja näyttävästä karkkibuffetista. Lopulta aika tuli kuitenkin vastaan eikä rahkeet riittäneet niin kauniin buffasommitelman tekoon kuin olisin toivonut. Itseaskartelemani etiketit purkkien kylkeen saivat riittää. Ihana täti E kasasi buffetin yhdessä lapsiapureiden kanssa. Annoin hänelle sen suhteen vapaat kädet ja oikein hienoa jälkeä tuli niillä tarvikkeilla, jotka heille oli tarjota, vaikka ilmeisesti apureilla olikin ollut pieniä vaikeuksia löytää oikeat kannet oikeisiin purnukoihin (Luotto oli kova, sillä tämä morsian oli häiden alla niin kiireinen, ettei edes tarkistanut työn jälkeä kuin vasta hääpäivänä buffetin auettua pikkuisen vilkaisi) ;) Iso kiitos vielä E! <3
Olisi ollut niin huippua tehdä semmonen överi, monikerroksinen, värillisesti harmoninen amerikkalaistyylinen buffet, mutta nyt ei vaan aika millään riittänyt. Kateellisena ihailen edelleen muiden hääparien upeita aikaansaannoksia. Ehkä mun täytyy järjestää joskus jotkut kivat kekkerit ja koota sinne unelmieni herkkubuffet! :) Noh, mutta edelleenhän pääasia on, että vieraat saivat mahansa täyteen makeaa! Ja plussaa oli myös se, että karkkia jäi yli, joten me saatiin napostella suomalaisia makeisia jonkin aikaa vielä senkin jälkeen, kun oltiin palattu Amerikkaan :) Ei paha!
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Tai oikeastaan ihan alkuvaiheessa mietimme herkkubuffetia karkkeineen, juustoineen, poppareineen, sipseineen ja muine suolaisine herkkuineen, mutta lopulta päädyimme laittamaan suolaista naposteltavaa esille vasta myöhemmin illalla iltapalan muodossa ja pitämään karkkibuffan erillisenä makeana osiona hääkakun lisänä.
Karkkibuffan astioita, niin kuin photo boothin propsejakin, keräilin pikkuhiljaa ajan kanssa. Suurin osa niistä on löydetty kirpputoreilta. Kauhoja ostin ainakin joltain FB:n hääkirppikseltä. Violettiraitaiset paperipussit tilasin eBaystä. Oikeastaan olisin halunnut pussien sijaan jotkut kivat pikkuiset kartonkikipot karkkeja varten, mutten löytänyt mistään sopivankokoisia enkä -värisiä. Askartelukaan ei niiden suhteen innostanut, joten oli tyytyminen pusseihin. Yhteensä karkkibuffarekvisiittaan meni rahaa n. 30€.
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Karkkibuffapöydällä oleva hopeinen puukoristekynttiläsysteemi on Pentikiltä. Ostin sen valmistujaislahjaksi saamallani lahjakortilla kotiamme koristamaan ja häidemme puuteemaanhan se sopi kuin nakutettu. Olisi ollut tyhmää jättää käyttämättä sitä hääsomisteena. Tuossa karkkikippojen vieressä se on mielestäni oikein kiva.
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Alun perin tällä häiden teemavärien suhteen tarkalla morsiolla oli tarkoitus hankkia buffaan vain ja ainoastaan valkoisia, vaaleanvihreitä, hopeisia ja violetteja karamellejä. Mutta lopulta kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan alkuperäisten suunnitelmien mukaan... Oli aivan pakko saada mukaan joitakin mun ja Keken lempikarkkeja, vaikka ne ei ihan oikeissa väreissä olleetkaan. Pakottava tarve suokkareiden hankintaan vain vahvistui, kun jouduttiin elämään keväällä muutama kuukausi ilman suomalaisia/ruotsalaisia makeisia. Näinpä Keke sai mukaan suklaarusinoita, minä taas vaaleanpunaisia ufoja ja salta bombereita.
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Ja kun karkkien väri ei kerta enää ollut niin justiinsa, päätettiin mukaan ottaa vieraita ajatellen ja monipuolisuutta karkkibuffettiin tuomaan (niin ja hyvistä tarjouksista löytyneitä) colatikkareita, hopeatoffeita, cola- ja mansikkaremmejä sekä sukulakuja. Lopulta häiden teemavärien mukaisia kompiaisia olivat vain liitulakut, suussasulavat jogurttikookospallerot Punnitse&Säästä -kaupasta, fazermintit, omenaremmit ja vaahtokarkit ainakin melkein.
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Osa karkeista tilattiin Urjalan Makeistukusta. Osa ostettiin viinanhakureissulta Viron laivalta. Hopeatoffeet bongattiin ohimennen tarjouksesta Lidlistä ja Salta bomberit nappasin mukaan Haaparannan Candy Worldistä. Yhteensä karkkia oli 13 eri laatua ja kiloja niitäkin n. 13. Hinnaksi niille tuli n. 130€. Kaikkia muita karkkeja jäi enemmän tai vähemmän yli, paitsi jogurttipallerot meni kaikki. Vähempikin olisi siis riittänyt, mutta eivätpähän loppuneet kesken ;)
Karkkien värin lisäksi haaveilin aluksi hyvinkin koristeellisesta ja näyttävästä karkkibuffetista. Lopulta aika tuli kuitenkin vastaan eikä rahkeet riittäneet niin kauniin buffasommitelman tekoon kuin olisin toivonut. Itseaskartelemani etiketit purkkien kylkeen saivat riittää. Ihana täti E kasasi buffetin yhdessä lapsiapureiden kanssa. Annoin hänelle sen suhteen vapaat kädet ja oikein hienoa jälkeä tuli niillä tarvikkeilla, jotka heille oli tarjota, vaikka ilmeisesti apureilla olikin ollut pieniä vaikeuksia löytää oikeat kannet oikeisiin purnukoihin (Luotto oli kova, sillä tämä morsian oli häiden alla niin kiireinen, ettei edes tarkistanut työn jälkeä kuin vasta hääpäivänä buffetin auettua pikkuisen vilkaisi) ;) Iso kiitos vielä E! <3
Olisi ollut niin huippua tehdä semmonen överi, monikerroksinen, värillisesti harmoninen amerikkalaistyylinen buffet, mutta nyt ei vaan aika millään riittänyt. Kateellisena ihailen edelleen muiden hääparien upeita aikaansaannoksia. Ehkä mun täytyy järjestää joskus jotkut kivat kekkerit ja koota sinne unelmieni herkkubuffet! :) Noh, mutta edelleenhän pääasia on, että vieraat saivat mahansa täyteen makeaa! Ja plussaa oli myös se, että karkkia jäi yli, joten me saatiin napostella suomalaisia makeisia jonkin aikaa vielä senkin jälkeen, kun oltiin palattu Amerikkaan :) Ei paha!
keskiviikko 5. lokakuuta 2016
Eläköön photo booth!
Ihastuin ideaan photo boothista jo aivan hääsuunnittelun alkuvaiheessa. Keräsin pikkuhiljaa sitä varten rekvisiittaa, mistä nyt sattui edullisesti löytymään. Aurinkolaseja, päähineitä, taulukehys, kaulakoruja jne., joista kallein oli Tukholmasta ostettu viikinkikypärä (5€). Sen halusin vanhana ruotsinopiskelijana mukaan maksoi mitä maksoi ;) Suurin osa propseista kustansi 0,50-2€ ja yhteensä niihin kului n. 35€. Ostetun rekvisiitan lisäksi me askarreltiin kartongista, softiksesta ja grillitikuista apujoukkojen kanssa viiksiä, huulia, rillejä, puhekuplia ja muita. Materiaaleihin meni ehkä 15€. Kartongit löytyivät suurimmaksi osaksi valmiina omasta askartelutarvikevarastosta.
Valokuvausnurkan taustana toimi kaitaliinojen ompelusta ylimääräiseksi jäänyt kokonainen hopeinen pöytäliina ja muutama violetti pompom. Yhteensä photo boothiin saatiin menemään semmoiset 60€. Vähemmälläkin oltaisiin päästy, jos joku ei olisi jatkuvasti kulkenut jossain kirppareilla ja muilla haalimassa hassua kuvausrekvisiittaa mukaansa ;)
No mites meidän photo boothia sitten noin niin kuin käytännössä ajettiin? Sen kun tietäs! :D Keken etevä työkaveri J oli nimittäin niin tehokas, että sääti meille koko photo booth -pisteen kuntoon mun laittamatta tikkua ristiin. Tietokoneen näyttö, järkkäri ja langaton etälaukaisin. Niistä oli meidän valokuvaussoppi tehty. Kiitos vielä tuhannesti J:lle niin photo boothin kasaamisesta kuin vehkeiden lainaamisestakin!
Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsinkin, oli photo booth kova sana lasten keskuudessa. Mutta oli se sitä myös aikusten mielestä! Allekirjoittaneellahan ei ole asiasta varsinaisesti mielipidettä, sillä minähän en muistanut vierailla photo boothissa ollenkaan koko päivän aikana!! Ihan oikeesti, on kait sitä melkoinen tollo! :'D Noh, onneksi muut kuvauttivat itseään sitten senkin edestä :)
Oman photo booth -mokani lisäksi sattui tähän liittyen muutama muukin pikkuruinen erhe, jotka eivät kuitenkaan olleet lähellekään sen mittakaavan juttuja kuin koko valokuvauspisteen unohtaminen, kröhöm :'D Mutta siis. Jossain kohtaa lasten hilluessa photo boothissa oli joku huomannut, että kamera on säädetty hiukan ylös heitä ajatellen. Näinpä tämä joku oli liikuttanut kameraa lapsienkin pituuden paremmin huomioivaan asentoon. Mahtava idea ja ihanaa, että joku hoksasi muksujen ongelman (reppanat olivat roudanneet paikalle tuolin, jonka päälle he nousivat kuviin yltääkseen)! <3 MUTTA kamerahan oli tietenkin säädetty alun perin tarkasti siten, että taustakangas asettuu kuviin nätisti ja lopuissa kuvista tämä ei kameran liikuttelun takia tietenkään enää toteutunut. Noh, tuskinpa tuota kukaan muu niin edes huomaa (ja onneksi kuvia voi aina koittaa vähän rajata ja muokata), mutta kyllä tätä pilkunviilaajaa meinas homma silti hiukan harmittaa.
Toinen juttu, jota en ainakaan itse tullut etukäteen edes ajatelleeksi, oli se, että kamera ja tietokoneen näyttö, jolta kuvattavat pystyivät siis tarkastelemaan itseään kuvia ottaessaan, sijaitsivat hiukan eri kohdissa photo boothia. Tämä tarkoitti sitä, että suurimmassa osassa kuvista kuvattavat katsovat näyttöä eivätkä suoraan kameraan. Eipä sekään kai mitään haittaa, mutta jos joku tuleva hääpari meinaa tällaisen oikeasti ihan älyttömän kätevän kamera/näyttö/etälaukaisin-kombon toteuttaa, niin muistakaa miettiä näytön ja kameran paikat tarkkaan. Tai laittakaa näyttöön vieraita varten vaikkapa joku lappunen, joka muistuttaa, että mihin päin heidän oikein kannattaakaan ne katseensa suunnata ;)
Oiskohan mulla vielä jotain muuta sanottavaa photo boothista? No siis ainakin se, että me saatiin paljon positiivista palautetta valokuvaussopestamme! Ihmiset tuntuivat tykänneen siitä kovasti. Minäkin oon aina käynyt enemmän kuin mielelläni photo bootheissa hassuttelemassa niissä juhlissa, joissa sellainen on ollut. Ja saahan bootheissa otettua myös järkeviäkin kuvia! Ei aina ole pakko höpötellä ja olla kreisiä rekvisiittaa. Meidänkin photo boothissa ikuistettiin häävieraista monta tosi kivaa, oikeaa, kunnollista kuvaa.
Jotkut ovat varmaan sitä mieltä, että koko photo booth on jo niiiin last season... Mutta minä uskallan olla eri mieltä. Kuka nyt ei nimittäin tulis hyvälle tuulelle tällaisia otoksia katsellessa, häh?! :)
Eksyipä photo boothiimme vierailulle muutama maailmanluokan tähtikin... Mutta siitä lisää myöhemmin ;) Seuraavassa postauksessa taidetaan hypätä herkkujen maailmaan. Siihen saakka: Cheeeeeese!
Valokuvausnurkan taustana toimi kaitaliinojen ompelusta ylimääräiseksi jäänyt kokonainen hopeinen pöytäliina ja muutama violetti pompom. Yhteensä photo boothiin saatiin menemään semmoiset 60€. Vähemmälläkin oltaisiin päästy, jos joku ei olisi jatkuvasti kulkenut jossain kirppareilla ja muilla haalimassa hassua kuvausrekvisiittaa mukaansa ;)
No mites meidän photo boothia sitten noin niin kuin käytännössä ajettiin? Sen kun tietäs! :D Keken etevä työkaveri J oli nimittäin niin tehokas, että sääti meille koko photo booth -pisteen kuntoon mun laittamatta tikkua ristiin. Tietokoneen näyttö, järkkäri ja langaton etälaukaisin. Niistä oli meidän valokuvaussoppi tehty. Kiitos vielä tuhannesti J:lle niin photo boothin kasaamisesta kuin vehkeiden lainaamisestakin!
 |
| Taustalla hieno kamera/näyttöviritelmä. ©Iiro Rautiainen |
 |
| Kuvattava pystyi näkemään itsensä tietokonaan näytöltä. ©Iiro Rautiainen |
 |
| Kädessä pidettävän etälaukaisimen avulla kuvattava pystyi itse päättämään, milloin kuva otetaan. ©Iiro Rautiainen |
Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsinkin, oli photo booth kova sana lasten keskuudessa. Mutta oli se sitä myös aikusten mielestä! Allekirjoittaneellahan ei ole asiasta varsinaisesti mielipidettä, sillä minähän en muistanut vierailla photo boothissa ollenkaan koko päivän aikana!! Ihan oikeesti, on kait sitä melkoinen tollo! :'D Noh, onneksi muut kuvauttivat itseään sitten senkin edestä :)
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Oman photo booth -mokani lisäksi sattui tähän liittyen muutama muukin pikkuruinen erhe, jotka eivät kuitenkaan olleet lähellekään sen mittakaavan juttuja kuin koko valokuvauspisteen unohtaminen, kröhöm :'D Mutta siis. Jossain kohtaa lasten hilluessa photo boothissa oli joku huomannut, että kamera on säädetty hiukan ylös heitä ajatellen. Näinpä tämä joku oli liikuttanut kameraa lapsienkin pituuden paremmin huomioivaan asentoon. Mahtava idea ja ihanaa, että joku hoksasi muksujen ongelman (reppanat olivat roudanneet paikalle tuolin, jonka päälle he nousivat kuviin yltääkseen)! <3 MUTTA kamerahan oli tietenkin säädetty alun perin tarkasti siten, että taustakangas asettuu kuviin nätisti ja lopuissa kuvista tämä ei kameran liikuttelun takia tietenkään enää toteutunut. Noh, tuskinpa tuota kukaan muu niin edes huomaa (ja onneksi kuvia voi aina koittaa vähän rajata ja muokata), mutta kyllä tätä pilkunviilaajaa meinas homma silti hiukan harmittaa.
 |
| Sihti hukassa ;) |
Toinen juttu, jota en ainakaan itse tullut etukäteen edes ajatelleeksi, oli se, että kamera ja tietokoneen näyttö, jolta kuvattavat pystyivät siis tarkastelemaan itseään kuvia ottaessaan, sijaitsivat hiukan eri kohdissa photo boothia. Tämä tarkoitti sitä, että suurimmassa osassa kuvista kuvattavat katsovat näyttöä eivätkä suoraan kameraan. Eipä sekään kai mitään haittaa, mutta jos joku tuleva hääpari meinaa tällaisen oikeasti ihan älyttömän kätevän kamera/näyttö/etälaukaisin-kombon toteuttaa, niin muistakaa miettiä näytön ja kameran paikat tarkkaan. Tai laittakaa näyttöön vieraita varten vaikkapa joku lappunen, joka muistuttaa, että mihin päin heidän oikein kannattaakaan ne katseensa suunnata ;)
 |
| Katseet harhailee <3 |
Oiskohan mulla vielä jotain muuta sanottavaa photo boothista? No siis ainakin se, että me saatiin paljon positiivista palautetta valokuvaussopestamme! Ihmiset tuntuivat tykänneen siitä kovasti. Minäkin oon aina käynyt enemmän kuin mielelläni photo bootheissa hassuttelemassa niissä juhlissa, joissa sellainen on ollut. Ja saahan bootheissa otettua myös järkeviäkin kuvia! Ei aina ole pakko höpötellä ja olla kreisiä rekvisiittaa. Meidänkin photo boothissa ikuistettiin häävieraista monta tosi kivaa, oikeaa, kunnollista kuvaa.
Jotkut ovat varmaan sitä mieltä, että koko photo booth on jo niiiin last season... Mutta minä uskallan olla eri mieltä. Kuka nyt ei nimittäin tulis hyvälle tuulelle tällaisia otoksia katsellessa, häh?! :)
 |
| Mummin kulta <3 |
 |
| Lil Gangsta <3 |
 |
| Veijarit <3 |
 |
| Likinäköinen herra Karjunen? |
 |
| "Ei tietenkään, mä lupaan! Mutta blogista ei ollut mitään puhetta..." *kjäh kjäh* ;D |
 |
| Dupont vai Dupond? |
 |
| Sensuroitu. |
Eksyipä photo boothiimme vierailulle muutama maailmanluokan tähtikin... Mutta siitä lisää myöhemmin ;) Seuraavassa postauksessa taidetaan hypätä herkkujen maailmaan. Siihen saakka: Cheeeeeese!
sunnuntai 25. syyskuuta 2016
Lapsellista touhua, osa 2
Muuta varsinaista ohjelmaa emme aarrejahdin lisäksi lapsille järjestäneet, mutta hyvin he silti näyttivät kekkereissämme viihtyvän :)
Karkkibuffa tikkareineen ja muine makeisineen oli odotetusti heidän parissaan iso hitti:
Lisäksi olimme keränneet heitä varten yhteen juhlapaikkamme tilaan leluja, piirustustarvikkeita ja muuta pientä puuhasteltavaa:
Mitä nyt toistensa halimiselta ja muiden viihdyttämiseltä edes ylipäänsä ennättivät leikkitilaan tutustumaan :'D <3:
Rankan juhlimisen keskellä piti välillä tietenkin myös levähtää:
Yksi lapsia kovasti viihdyttänyt häiden yksityiskohta, jota voisinkin esitellä kenties vaikkapa seuraavassa postauksessa vielä hieman tarkemmin, oli tietenkin photobooth:
Karkkibuffa tikkareineen ja muine makeisineen oli odotetusti heidän parissaan iso hitti:
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| Isin karkkipussilla. ©Iiro Rautiainen |
 |
| Pikkuapuri huolehtimassa purnukoiden täyttämisestä. ©Iiro Rautiainen |
Lisäksi olimme keränneet heitä varten yhteen juhlapaikkamme tilaan leluja, piirustustarvikkeita ja muuta pientä puuhasteltavaa:
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| Nuorta lempeä :D <3 ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Rankan juhlimisen keskellä piti välillä tietenkin myös levähtää:
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Yksi lapsia kovasti viihdyttänyt häiden yksityiskohta, jota voisinkin esitellä kenties vaikkapa seuraavassa postauksessa vielä hieman tarkemmin, oli tietenkin photobooth:
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
perjantai 23. syyskuuta 2016
Lapsellista touhua, osa 1: Aarrejahti
Kuten kuvista on käynyt ilmi, oli meidän häissämme jonkin verran lapsivieraita ja halusimme tarjota heille jotain pientä viihdykettä. Päätin turvautua asiassa keneenpä muuhunkaan kuin lasten parissa työskentelevään, maailman luovimpaan ja mielikuvituksellisimpaan kaaso A:han.
A tarttui tuumasta toimeen ja pyöräytti kasaan aarrejahdin. Niin huippua! Muistan ainakin itse olleeni pienempänä ihan pähkinöinä, jos joskus pääsin etsimään aarretta! Aarrejahdin idea oli yksinkertainen:
APUA! Karkkibuffetin avaimet ovat hukassa! Auta kaasoja ja etsi avaimet, jotta karkkibuffet saadaan auki.
Etene vihje vihjeeltä, kunnes löydät avaimen. Muistathan laittaa vihjelapun takaisin omalle paikalleen, kun olet sen lukenut.
Kun olet löytänyt avaimen, tuo se pöydällä olevaan "lukkoon".
Jokaiselle lapselle on yksi avain
Muistakaa! Mitä useampi avain lukosta löytyy, sitä runsaammat tarjoilut tulevat olemaan. Joten kannustakaa kaikkia lapsia osallistumaan. Ja isommathan tietenkin auttaa pienempiä, eikös vaan!
Aarrejahdin ajankohdaksi valikoitui ruokailun loppupuoli, johon oli muutenkin varattu aikaa vapaalle seurustelulle. A oli piilottanut etukäteen ympäri juhlapaikkaa runomuotoisia kirjallisia vihjeitä, joita ratkomalla pääsi lähemmäs karkkibuffan avaimia. Tässäpä nuo vihjeet:
Hymyä, hymyä! Klik klik! (Vihje johdatti photoboothin luo.)
Missä seuraava vihje,
En taida muistaa.
Kysypäs A kaasolta,
Ehkä hän sen kuiskaa.
Juhlapari toisiaan rakastaa.
Mene läheltä katsomaan. (Tämä johdatti hääparin pöydän luo.)
Maha jo kurisee mulla,
Pöydän alta täytyy kurkata sulla. (Tämä oli ensimmäinen vihje, jonka kaaso A luki lapsille ääneen aarrejahdin alkuun.)
Apua, kohta tulee vahinko,
Ellet ________ kiirehdi jo! (Vihje johdatti vessaan.)
Keke ja Maria on ihan lovessa,
Oisko seuraava vihje jossakin ________? (Seuraava vihje löytyi erään oven takaa.)
Porukan vanhin lapsi luki loput vihjeet ääneen pienemmille. Voi sitä riemua! Lapset juoksentelivat pitkin juhlapaikkaa, kurkkivat pöytien alle ja ovien taakse vihjeiden toivossa:
 |
| ©Iiro Rautiainen |
A tarttui tuumasta toimeen ja pyöräytti kasaan aarrejahdin. Niin huippua! Muistan ainakin itse olleeni pienempänä ihan pähkinöinä, jos joskus pääsin etsimään aarretta! Aarrejahdin idea oli yksinkertainen:
 |
| ©Iiro Rautiainen |
APUA! Karkkibuffetin avaimet ovat hukassa! Auta kaasoja ja etsi avaimet, jotta karkkibuffet saadaan auki.
Etene vihje vihjeeltä, kunnes löydät avaimen. Muistathan laittaa vihjelapun takaisin omalle paikalleen, kun olet sen lukenut.
Kun olet löytänyt avaimen, tuo se pöydällä olevaan "lukkoon".
Jokaiselle lapselle on yksi avain
Muistakaa! Mitä useampi avain lukosta löytyy, sitä runsaammat tarjoilut tulevat olemaan. Joten kannustakaa kaikkia lapsia osallistumaan. Ja isommathan tietenkin auttaa pienempiä, eikös vaan!
Hymyä, hymyä! Klik klik! (Vihje johdatti photoboothin luo.)
Missä seuraava vihje,
En taida muistaa.
Kysypäs A kaasolta,
Ehkä hän sen kuiskaa.
Juhlapari toisiaan rakastaa.
Mene läheltä katsomaan. (Tämä johdatti hääparin pöydän luo.)
Maha jo kurisee mulla,
Pöydän alta täytyy kurkata sulla. (Tämä oli ensimmäinen vihje, jonka kaaso A luki lapsille ääneen aarrejahdin alkuun.)
Apua, kohta tulee vahinko,
Ellet ________ kiirehdi jo! (Vihje johdatti vessaan.)
Keke ja Maria on ihan lovessa,
Oisko seuraava vihje jossakin ________? (Seuraava vihje löytyi erään oven takaa.)
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Porukan vanhin lapsi luki loput vihjeet ääneen pienemmille. Voi sitä riemua! Lapset juoksentelivat pitkin juhlapaikkaa, kurkkivat pöytien alle ja ovien taakse vihjeiden toivossa:
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Yksi vihjeistä oli mun ja Keken pöydällä, mikä oli tosi kiva juttu. Oli mukavaa rupatella lasten kanssa samalla, kun he miettivät seuraavan vihjeen paikkaa.
Lapset saivat vihjeet hienosti ratkottua ja A:n taitavasti askartelemaan karkkibuffalukkoon ilmestyi suuri määrä kimmeltäviä avaimia. Ja siitähän se riemu sitten vasta repesikin, kun karkkibuffet julistettiin avatuksi ja herkkuihin päästiin viimein käsiksi (karkkibuffaan palailen vielä myöhemmässä postauksessa lisää).
Lapsillehan oli tehtynä myös puuhakassit (Kiitos E ja T, kun kasasitte ne! <3), mutta me unohdettiin kokonaan antaa ne heille... Hups! Noh, eipä tuo lasten juhlintaa ja leikkimistä silti laimentanut ja toimitettiin me ne heille sitten häiden jälkeen :)
Suurensuuret kiitokset vielä kaaso A:lle tästä järisyttävän kivasta ja kaikkia pieniä yksityiskohtiaan myöten hyvin toteutetusta ohjelmanumerosta!! Mulla ois itselläni mennyt ikuisuus tällaisen suunnittelemiseen, joten oon ihan todella kiitollinen, kun vielä aivan häiden alla ehdit tämän morsiamen vienon pyynnön toteuttamaan <3 Oot ihan paras! Lapset olivat tästä niiiin tohkeissaan!
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Lapset saivat vihjeet hienosti ratkottua ja A:n taitavasti askartelemaan karkkibuffalukkoon ilmestyi suuri määrä kimmeltäviä avaimia. Ja siitähän se riemu sitten vasta repesikin, kun karkkibuffet julistettiin avatuksi ja herkkuihin päästiin viimein käsiksi (karkkibuffaan palailen vielä myöhemmässä postauksessa lisää).
 |
| ©Iiro Rautiainen |
 |
| ©Iiro Rautiainen |
Lapsillehan oli tehtynä myös puuhakassit (Kiitos E ja T, kun kasasitte ne! <3), mutta me unohdettiin kokonaan antaa ne heille... Hups! Noh, eipä tuo lasten juhlintaa ja leikkimistä silti laimentanut ja toimitettiin me ne heille sitten häiden jälkeen :)
Suurensuuret kiitokset vielä kaaso A:lle tästä järisyttävän kivasta ja kaikkia pieniä yksityiskohtiaan myöten hyvin toteutetusta ohjelmanumerosta!! Mulla ois itselläni mennyt ikuisuus tällaisen suunnittelemiseen, joten oon ihan todella kiitollinen, kun vielä aivan häiden alla ehdit tämän morsiamen vienon pyynnön toteuttamaan <3 Oot ihan paras! Lapset olivat tästä niiiin tohkeissaan!
maanantai 19. syyskuuta 2016
And the winner is...
Nyt mää kyllä otan itseäni niskasta kiinni ja tabun käteen. Anteeksi. Ei tekosyitä. Oon vaan ollu niin järkyttävän väsynyt ja saamaton meidän viimeisimpien Suomen vieraiden lähdettyä, etten yksinkertaisesti ole jaksanut päivittää blogia. Viime päivät on menneet lähinnä nukkuessa ja telkkaria tölöttäessä. Tai no okei, käytiin me tiistaina kattomassa Suomi-USA jääkiekkopeli DC:ssä. Oli mahetsua!!!
Mutta nyt siihen itse asiaan, minkä takia oon tässä huonoa omaatuntoa reilun viikon tuntenut, eli arvontaan! Kiitos kaikille osallistujille! Teitähän löysi perille yllättävän monikin, vaikken ehtinyt arvontaa missään edes mainostelemaan :) Ihanaa, että teitä vielä siellä näytön takana lymyilee <3
Onnettarena toimi tällä kertaa hubby (kuka muukaan? XD) ja ihan perinteisellä "kirjoita osallistujien nimet lapulle, laita ne purkkiin ja nosta yksi" -menetelmällä mentiin.
Söpön Mrs-kaulakorun voittaja on... *rumpujen pärinää*
Onneksi olkoon jenny.vaan! Laitan sulle pikapuolin sähköpostia niin sovitaan tarkemmat speksit toimitukseen liittyen.
Nyt en uskalla kyllä yhtään luvata, kuinka pian jaksan palailla hääpäivitysten merkeissä tänne blogin puolelle. Riippuu ihan inspiraation, energian ja viihdyttävien tv-ohjelmien määrästä ;D Voin olla täällä jo huomenna tai sitten ens kuussa. En aatellu ottaa asiasta stressiä, mutta edelleen on häistä mahtavia juttuja kerrottavana, joten ihan heti ette musta kuitenkaan eroon pääse ;) <3
Kivaa viikkoa kaikille! <3
Mutta nyt siihen itse asiaan, minkä takia oon tässä huonoa omaatuntoa reilun viikon tuntenut, eli arvontaan! Kiitos kaikille osallistujille! Teitähän löysi perille yllättävän monikin, vaikken ehtinyt arvontaa missään edes mainostelemaan :) Ihanaa, että teitä vielä siellä näytön takana lymyilee <3
Onnettarena toimi tällä kertaa hubby (kuka muukaan? XD) ja ihan perinteisellä "kirjoita osallistujien nimet lapulle, laita ne purkkiin ja nosta yksi" -menetelmällä mentiin.
Söpön Mrs-kaulakorun voittaja on... *rumpujen pärinää*
Onneksi olkoon jenny.vaan! Laitan sulle pikapuolin sähköpostia niin sovitaan tarkemmat speksit toimitukseen liittyen.
Nyt en uskalla kyllä yhtään luvata, kuinka pian jaksan palailla hääpäivitysten merkeissä tänne blogin puolelle. Riippuu ihan inspiraation, energian ja viihdyttävien tv-ohjelmien määrästä ;D Voin olla täällä jo huomenna tai sitten ens kuussa. En aatellu ottaa asiasta stressiä, mutta edelleen on häistä mahtavia juttuja kerrottavana, joten ihan heti ette musta kuitenkaan eroon pääse ;) <3
Kivaa viikkoa kaikille! <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)