Lapsellista touhua, osa 1: Aarrejahti

Kuten kuvista on käynyt ilmi, oli meidän häissämme jonkin verran lapsivieraita ja halusimme tarjota heille jotain pientä viihdykettä. Päätin turvautua asiassa keneenpä muuhunkaan kuin lasten parissa työskentelevään, maailman luovimpaan ja mielikuvituksellisimpaan kaaso A:han. 

©Iiro Rautiainen

A tarttui tuumasta toimeen ja pyöräytti kasaan aarrejahdin. Niin huippua! Muistan ainakin itse olleeni pienempänä ihan pähkinöinä, jos joskus pääsin etsimään aarretta! Aarrejahdin idea oli yksinkertainen:

©Iiro Rautiainen

APUA! Karkkibuffetin avaimet ovat hukassa! Auta kaasoja ja etsi avaimet, jotta karkkibuffet saadaan auki.

Etene vihje vihjeeltä, kunnes löydät avaimen. Muistathan laittaa vihjelapun takaisin omalle paikalleen, kun olet sen lukenut.

Kun olet löytänyt avaimen, tuo se pöydällä olevaan "lukkoon".

Jokaiselle lapselle on yksi avain

Muistakaa! Mitä useampi avain lukosta löytyy, sitä runsaammat tarjoilut tulevat olemaan. Joten kannustakaa kaikkia lapsia osallistumaan. Ja isommathan tietenkin auttaa pienempiä, eikös vaan!

Aarrejahdin ajankohdaksi valikoitui ruokailun loppupuoli, johon oli muutenkin varattu aikaa vapaalle seurustelulle. A oli piilottanut etukäteen ympäri juhlapaikkaa runomuotoisia kirjallisia vihjeitä, joita ratkomalla pääsi lähemmäs karkkibuffan avaimia. Tässäpä nuo vihjeet:

Hymyä, hymyä! Klik klik! (Vihje johdatti photoboothin luo.)

Missä seuraava vihje,
En taida muistaa.
Kysypäs A kaasolta,
Ehkä hän sen kuiskaa.

Juhlapari toisiaan rakastaa.
Mene läheltä katsomaan. (Tämä johdatti hääparin pöydän luo.)

Maha jo kurisee mulla,
Pöydän alta täytyy kurkata sulla. (Tämä oli ensimmäinen vihje, jonka kaaso A luki lapsille ääneen aarrejahdin alkuun.)

Apua, kohta tulee vahinko,
Ellet ________ kiirehdi jo! (Vihje johdatti vessaan.)

Keke ja Maria on ihan lovessa,
Oisko seuraava vihje jossakin ________? (Seuraava vihje löytyi erään oven takaa.)

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Porukan vanhin lapsi luki loput vihjeet ääneen pienemmille. Voi sitä riemua! Lapset juoksentelivat pitkin juhlapaikkaa, kurkkivat pöytien alle ja ovien taakse vihjeiden toivossa:

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Yksi vihjeistä oli mun ja Keken pöydällä, mikä oli tosi kiva juttu. Oli mukavaa rupatella lasten kanssa samalla, kun he miettivät seuraavan vihjeen paikkaa.

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Lapset saivat vihjeet hienosti ratkottua ja A:n taitavasti askartelemaan karkkibuffalukkoon ilmestyi suuri määrä kimmeltäviä avaimia. Ja siitähän se riemu sitten vasta repesikin, kun karkkibuffet julistettiin avatuksi ja herkkuihin päästiin viimein käsiksi (karkkibuffaan palailen vielä myöhemmässä postauksessa lisää).

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Lapsillehan oli tehtynä myös puuhakassit (Kiitos E ja T, kun kasasitte ne! <3), mutta me unohdettiin kokonaan antaa ne heille... Hups! Noh, eipä tuo lasten juhlintaa ja leikkimistä silti laimentanut ja toimitettiin me ne heille sitten häiden jälkeen :) 

Suurensuuret kiitokset vielä kaaso A:lle tästä järisyttävän kivasta ja kaikkia pieniä yksityiskohtiaan myöten hyvin toteutetusta ohjelmanumerosta!! Mulla ois itselläni mennyt ikuisuus tällaisen suunnittelemiseen, joten oon ihan todella kiitollinen, kun vielä aivan häiden alla ehdit tämän morsiamen vienon pyynnön toteuttamaan <3 Oot ihan paras! Lapset olivat tästä niiiin tohkeissaan!

And the winner is...

Nyt mää kyllä otan itseäni niskasta kiinni ja tabun käteen. Anteeksi. Ei tekosyitä. Oon vaan ollu niin järkyttävän väsynyt ja saamaton meidän viimeisimpien Suomen vieraiden lähdettyä, etten yksinkertaisesti ole jaksanut päivittää blogia. Viime päivät on menneet lähinnä nukkuessa ja telkkaria tölöttäessä. Tai no okei, käytiin me tiistaina kattomassa Suomi-USA jääkiekkopeli DC:ssä. Oli mahetsua!!!

Mutta nyt siihen itse asiaan, minkä takia oon tässä huonoa omaatuntoa reilun viikon tuntenut, eli arvontaan! Kiitos kaikille osallistujille! Teitähän löysi perille yllättävän monikin, vaikken ehtinyt arvontaa missään edes mainostelemaan :) Ihanaa, että teitä vielä siellä näytön takana lymyilee <3 

Onnettarena toimi tällä kertaa hubby (kuka muukaan? XD) ja ihan perinteisellä "kirjoita osallistujien nimet lapulle, laita ne purkkiin ja nosta yksi" -menetelmällä mentiin. 

Söpön Mrs-kaulakorun voittaja on... *rumpujen pärinää*

Onneksi olkoon jenny.vaan! Laitan sulle pikapuolin sähköpostia niin sovitaan tarkemmat speksit toimitukseen liittyen.


Nyt en uskalla kyllä yhtään luvata, kuinka pian jaksan palailla hääpäivitysten merkeissä tänne blogin puolelle. Riippuu ihan inspiraation, energian ja viihdyttävien tv-ohjelmien määrästä ;D Voin olla täällä jo huomenna tai sitten ens kuussa. En aatellu ottaa asiasta stressiä, mutta edelleen on häistä mahtavia juttuja kerrottavana, joten ihan heti ette musta kuitenkaan eroon pääse ;) <3

Kivaa viikkoa kaikille! <3

Arvonta kärsivällisille lukijoille hääpäivän kunniaksi

Moikka mussukat! Täällä on edelleen kesää vietelty kiireisissä, mutta ah niin ihanissa merkeissä. Meillä on käynyt paljon vieraita Suomesta ja hulluna ollaan kaikenlaista touhuttu ja koettu. Viimeisimpänä käytiin äitin, iskän ja Keken kanssa Floridassa: Miamissa ja Key Westissä. Aivan erityisesti me tykästyttiin tuohon Key Westiin. Ihana pieni merenrantakaupunki, jonne ajettiin upeiden maisemien siivittämää, 42 sillan käsittävää Overseas Highwaytä pitkin, wau! Tuonne on vielä joskus pakko palata! <3

Mutta nyt itse asiaan. Tänäänhän on siis tasan vuosi meidän ikimuistoisista elokuisista häistä, meidän tähänastisen elämämme upeimmasta päivästä, ja siitä syystä, ja myöskin siitä johtuen, että haluan kiittää teitä lukijoita loputtomasta kärsivällisyydestä ja ymmärryksestä mun hidasta postaustahtia kohtaan, haluan pistää pystyyn pienen arvonnan. 

Arvonnan palkintona on tämä supersöpö rouvaskaulakoru. Aika kiva pieni yksityiskohta vaikkapa häämatkalle tai häiden jatkoille, eikös? ;)

Osallistut arvontaan niinkin yksinkertaisella tavalla kuin jättämällä alle kommenttiboksiin nimesi/nimimerkkisi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voin voiton sattuessa kohdallesi ottaa sinuun yhteyttä. Toisen arvan saat vinkkaamalla arvonnasta omassa blogissasi. Arvontaan voi osallistua niinkin pitkään kuin 8.9.2016 klo 23.59 (Suomen aikaa) asti. 

Pitkästä osallistumisajasta saatte kiittää meidän pian saapuvia seuraavia Suomen vieraitamme, kahta ihanaa kaveriani, jotka tulevat pitämään minut sopivan kiireisenä kokonaiset kolme viikkoa kestävällä Amerikan visiitillään ;) En uskalla luvata, että muistaisin heidän täällä ollessaan arvontaa suorittaa, joten jätetään sen takia arvonnan huipennus suosiolla vasta myöhemmälle :D

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja niille, jotka palailevat pikkuhiljaa kesälomalta takaisin töihin: Tsemppiä ja työniloa! You can do it! :)

Tervetulopuhe ja onnittelut

Suomen vieraat ovat vielä sen verran jetlageissaan, että menivät aikaisin nukkumaan, joten kerkesinpäs tekemään pikakurkkauksen tänne blogin puolelle :)

Rakas pikkuveljeni ja seremoniamestarimme lupautui pitämään mun ja Keken saavuttua juhlapaikalle lyhyen tervetulopuheen, jonka jälkeen nostimme maljat. Puhe oli ihan nappiin siihen tilanteeseen, kun kaikki jo varmasti odottivat kärsimättömästi mahoihinsa täytettä; hauska, lyhyt ja ytimekäs. Kiitos M! <3

Tervetulopuheen pitäjä <3
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

"Tämä on ilon paeva, tämä on onnen paeva" XD
©Iiro Rautiainen

"Skååål!"
©Iiro Rautiainen

Kilistelyjen jälkeen olikin sitten aika siirtyä onnittelujonoon ja siitä vieraat saivat jatkaa suoraan buffetpöydän antimien kimppuun. Oli ihana päästä tervehtimään vieraitamme ja vaihtaa heidän jokaisen kanssa pikaisesti kuulumisia. 

Mummu <3
©Iiro Rautiainen

Äiti ja poika <3
©Iiro Rautiainen

Pikkuherran kanssa tutustumista <3
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Vasemmalla meneillään kunnon miehinen halaus/kädenpuristus :D
©Iiro Rautiainen

Onnittelujen jälkeen suuntasimme Keken kanssa viimeisinä buffetpöydän ääreen. Olen tyytyväinen päätökseemme tehdä asiat näin, hieman "epäortodoksisesti". Järjestelyjen myötä vieraat saivat rauhassa odotella meitä saapuviksi omilla ISTUMApaikoillaan eikä mahdollisen hyttysarmeijan/vesisateen/auringonpaahteen keskellä ulkona. Ja kerkesipä suurin jännityskin laueta tuossa onnittelujen aikana sen verran, että allekirjoittaneellekin ruoka maistui paremmin kuin se todennäköisesti olisi maistunut, jos olisin heti ensimmäisenä joutunut sitä napaani lappamaan.

Näyttävä sisääntulo

Moikka muruset! Huh mikä kuukausi takana! <3 Meillä on käynyt kylässä täällä merten takana paljon ihania vieraita Suomesta eikä loppua näy onneksi ihan hetkeen. Äiti, iskä ja pikkusisko ovat vuorossa ensi viikolla ja sen jälkeen vielä pari kaveria saapuu loppukesästä. Ei ainakaan käy aika pitkäksi! Mahetsua! :) 

Tämä vierastulva on kuitenkin tarkoittanut sitä, että blogia on ollut pakko hiukan laiminlyödä, kuten jo jokin aika sitten varoittelinkin, ja hetken aikaa tätä on nyt kestettävä, niin teidän kuin minunkin. Tässä vielä kuitenkin pahoittelut hitaasta postaustahdista ja myöskin hitaasta kommentteihin vastaamisesta! Koitan skarpata, jos vain mitenkään ehdin. 

Nyt kuitenkin takaisin hääteemaan. Kun me nyt kerta asustellaan täällä Amerikassa, mietittiin me pitkään, miten me saataisiin ujutettua jotain amerikkalaista mukaan hääpäiväämme. Paljon yhdysvaltalaisia(kin) hääohjelmia telkkarista katsoneena tuli mieleeni häiden alla, että amerikkalaistyylinen hääparin saapuminen juhlapaikalle kuulutuksineen, biiseineen ja ensitansseineen voisi olla meidän juttu. Eikun tuumasta toimeen!

Tulobiisiksi valikoitui Krista Siegfridsin Marry me. Se oli eka, joka tuli mieleen, ja koska Keke sai valita ensitanssibiisin, sain minä enemmän sanavaltaa tässä asiassa. Pirteä ja hääaiheinen biisi, jolla on mulle suuri merkitys. Eipäs se muita selityksiä taida tarvitakaan! :) 

En unohda tuota hetkeä koskaan! Seremoniamestari ilmoitti mahtipontisesti mikkiin hääparin saapuneen paikalle ja kehotti juhlaväkeä toivottamaan meidät tervetulleeksi. Marry me pauhasi taustalla. Mun sydän pamppaili, kun me astuttiin Keken kanssa käsi kädessä sisälle saliin ja nähtiin kaikki meidän ihanat läheiset. Olin niin fiiliksissä!! Kuten kuvistakin toivottavasti varmasti näkee :) Jopa niin fiiliksissä, että olin kompastua mikkiständiin vieraiden eteen hyppelehtiessäni :D 

Here we come!
©Iiro Rautiainen

Mikkiständiesterata :)
©Iiro Rautiainen

Woohoo! Joku on aika vähän mielissään :D
©Iiro Rautiainen

Onnentunne <3
©Iiro Rautiainen

Sitten olikin häätanssin vuoro. Bestman viritti biisit kohdilleen ja kaiuttimista jyrähti ilmoille In Flamesin Come Clarity. Näin meidän häihin saatiin kivasti mukaan Kekenkin tyylistä musiikkia ja minustakin biisi on vaikuttava. Oli ihana olla Keken käsivarsilla, nojata hänen rintakehäänsä. Me tanssittiin hitaita niin kuin me tanssittiin niitä yli vuosikymmen sitten lukiolaisbileissä baarin tanssilattialla Princen Purple Rainin tahtiin. Vaikka tilanne oli nytkin jännittävä, niin ihan yhtä paljoa meitä kumpaakaan ei kuitenkaan tällä kertaa tainnut tärisyttää kuin tuolla ensimmäisellä kerralla ;)

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Ps. Paljon kaikenlaista on tullut vieraiden kanssa täällä viime viikkoina touhuttua, mutta täytyy nyt erityisesti mainita eräs ilta, kun me katsottiin yhdessä pikkuveljeni ja serkkuni kanssa meidän häävideo. Voi mikä itkumaraton! :'D Nenäliinoille oli meinaan tarvetta! Mutta ah! On se vaan joka kerta yhtä ihanaa palata meidän hääpäivään tuon videon myötä <3 Oli se vaan ihana päivä!

Järjestettyä ohjelmaa odottelun ajaksi

Ennen minun ja Keken saapumista hääpaikalle oli vieraille siis omatoimisen ohjelman lisäksi myös muutama järjestetty ohjelmanumero, joista minulla ja Kekellä ei ollut mitään hajua. Ainoastaan sen tiesimme, että häidemme seremoniamestarina toiminut pikkuveljeni M kertoi toiveestani vieraille alkuun hiukan käytännön ohjeita ja muuta hääpäivään liittyvää infoa. Tai näin ainakin uskon tapahtuneen :D Mehän ei oltu Keken kanssa paikalla, joten varmaksi ei voi tietää, mitä siellä on tapahtunut ;)

©Iiro Rautiainen

Samalla M valoitti juhlakansalle myös erästä hääparille yllätyksenä tullutta jäynää, johon kuului oleellisena osana äänekäs pilli. Ideana oli se, että kun pillin ääni kuului, tuli jokaisen jähmettyä niille sijoilleen, ja kun se kuului toistamiseen, sai jälleen liikkua. Minulle ja Kekelle ei kerrottu tästä hommasta tietenkään mitään, joten hämmennys oli melkoinen, kun pilliin puhallettiin ensimmäistä kertaa meidän saavuttuamme paikalle :D Hämmennystä lisäsi päivän edetessä vielä sekin, ettemme koskaan tienneet, kuka pilliin puhalsi. Se kun kiersi juhlaväen joukossa vieraalta toiselle ja siihen sai kuka tahansa puhaltaa silloin, kun siltä tuntui.

Päivän edetessä me päästiin pikkuhiljaa jyvälle asian laidasta ja taidettiin meille jossain vaiheessa iltaa koko homma kunnolla selittääkin. Hauskin hetki pilliin liittyen oli, kun kesken bändin soiton siihen yhtäkkiä puhallettiin ja koko tanssilattia jähmettyi paikalleen. Niin huipunnäköistä! :)

Pillidemonstraatio käynnissä :D
©Iiro Rautiainen

Pilli saapi kyytiä :D
©Iiro Rautiainen

Odotellessa vieraille näytettiin myös video mun ja Keken ensikohtaamisesta. Pääosissa minä ja osa upeaa polttariporukkaani. Vieraista otettujen kuvien perusteella taisi olla aika huvittavaa katsottavaa :'D Ihan huippuveto kaasoilta ja kumppaneilta näyttää tämä häävieraille! Osa heistä kun ei varmasti edes tiennyt, millaisissa merkeissä me Keken kanssa ekaa kertaa sanoja vaihdettiin. Saattoi siinä jollain iäkkäämmällä vieraalla kenties mennä järkytyksestä vesitilkka väärään kurkkuun :'D

Oscarin arvoisia roolisuorituksia :D
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Tekemistä vieraille odottelun ajaksi

Kuten jo aiemmin olen maininnut, kesti meidän hevoskyyti kirkolta hääpaikalle jonkin aikaa, mikä tarkoitti sitä, että vieraiden piti odotella tovi meidän ilmaantumista heidän pariinsa. Tuoksi ajaksi olin miettinyt heille omatoimista tekemistä, kuten vieraskirjapuun ja mad libs -lappujen täyttämistä. Hääbingotkin odottelivat juhlaväkeä valmiina pöydissä, joten bingoakin he saattoivat alkaa pelaamaan periaatteessa heti oman paikansa löydettyään. 

Kuvien perusteella nämä tällaiset vieraiden paikoilla, omatoimisesti ja silloin kun on aikaa -tyyppisesti täytettävät "ohjelmanumerot" tuntuivat olevan mieluisia ja suosittuja ja vieläpä vauvasta vaariin. Vieraat tuntuivat täytelleen niitä pitkin päivää ja iltaa. Tosi kiva juttu! Itsekin tykkään vieraana tällaisista pikkutehtävistä kovasti.

Mummu tutkailee paikaltaan löytyneitä lippulappuja.
©Iiro Rautiainen

Lasten mad libs -vastauksia oli huvittavaa lukea :)
©Iiro Rautiainen

Ruokailun jälkeen oli hyvin aikaa kirjoitushommille.
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Sillä aikaa kun vieraat löysivät paikkansa juhlasalista ja tutustuivat hääpäivän ohjelmarunkoon ja muihin lappusiin, tarjoilivat kaasot yhden pitopalvelun tytön kanssa tervetulomaljat vieraiden pöytiin. Häidemme kuohuva oli Tallinnan Superalkosta ostettu Sovetskoje Zolotoje Semi Sweet.

©Iiro Rautiainen

Pitopalvelu ei ollut hoksannut sytytellä kynttilöitä ennen vieraiden saapumista, mutta onneksi kaasoilla ja sukulaisapureilla oli siihen vielä aikaa ennen meidän tuloa juhlapaikalle. Kiitos mm. J! <3

©Iiro Rautiainen

Odotteluaikana vieraille oli luvassa myös hiukan järjestettyä ohjelmaa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Onnea Leijonille MM-hopeasta! Hieno turnaus takana!