Arvonta kärsivällisille lukijoille hääpäivän kunniaksi

Moikka mussukat! Täällä on edelleen kesää vietelty kiireisissä, mutta ah niin ihanissa merkeissä. Meillä on käynyt paljon vieraita Suomesta ja hulluna ollaan kaikenlaista touhuttu ja koettu. Viimeisimpänä käytiin äitin, iskän ja Keken kanssa Floridassa: Miamissa ja Key Westissä. Aivan erityisesti me tykästyttiin tuohon Key Westiin. Ihana pieni merenrantakaupunki, jonne ajettiin upeiden maisemien siivittämää, 42 sillan käsittävää Overseas Highwaytä pitkin, wau! Tuonne on vielä joskus pakko palata! <3

Mutta nyt itse asiaan. Tänäänhän on siis tasan vuosi meidän ikimuistoisista elokuisista häistä, meidän tähänastisen elämämme upeimmasta päivästä, ja siitä syystä, ja myöskin siitä johtuen, että haluan kiittää teitä lukijoita loputtomasta kärsivällisyydestä ja ymmärryksestä mun hidasta postaustahtia kohtaan, haluan pistää pystyyn pienen arvonnan. 

Arvonnan palkintona on tämä supersöpö rouvaskaulakoru. Aika kiva pieni yksityiskohta vaikkapa häämatkalle tai häiden jatkoille, eikös? ;)

Osallistut arvontaan niinkin yksinkertaisella tavalla kuin jättämällä alle kommenttiboksiin nimesi/nimimerkkisi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voin voiton sattuessa kohdallesi ottaa sinuun yhteyttä. Toisen arvan saat vinkkaamalla arvonnasta omassa blogissasi. Arvontaan voi osallistua niinkin pitkään kuin 8.9.2016 klo 23.59 (Suomen aikaa) asti. 

Pitkästä osallistumisajasta saatte kiittää meidän pian saapuvia seuraavia Suomen vieraitamme, kahta ihanaa kaveriani, jotka tulevat pitämään minut sopivan kiireisenä kokonaiset kolme viikkoa kestävällä Amerikan visiitillään ;) En uskalla luvata, että muistaisin heidän täällä ollessaan arvontaa suorittaa, joten jätetään sen takia arvonnan huipennus suosiolla vasta myöhemmälle :D

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja niille, jotka palailevat pikkuhiljaa kesälomalta takaisin töihin: Tsemppiä ja työniloa! You can do it! :)

Tervetulopuhe ja onnittelut

Suomen vieraat ovat vielä sen verran jetlageissaan, että menivät aikaisin nukkumaan, joten kerkesinpäs tekemään pikakurkkauksen tänne blogin puolelle :)

Rakas pikkuveljeni ja seremoniamestarimme lupautui pitämään mun ja Keken saavuttua juhlapaikalle lyhyen tervetulopuheen, jonka jälkeen nostimme maljat. Puhe oli ihan nappiin siihen tilanteeseen, kun kaikki jo varmasti odottivat kärsimättömästi mahoihinsa täytettä; hauska, lyhyt ja ytimekäs. Kiitos M! <3

Tervetulopuheen pitäjä <3
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

"Tämä on ilon paeva, tämä on onnen paeva" XD
©Iiro Rautiainen

"Skååål!"
©Iiro Rautiainen

Kilistelyjen jälkeen olikin sitten aika siirtyä onnittelujonoon ja siitä vieraat saivat jatkaa suoraan buffetpöydän antimien kimppuun. Oli ihana päästä tervehtimään vieraitamme ja vaihtaa heidän jokaisen kanssa pikaisesti kuulumisia. 

Mummu <3
©Iiro Rautiainen

Äiti ja poika <3
©Iiro Rautiainen

Pikkuherran kanssa tutustumista <3
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Vasemmalla meneillään kunnon miehinen halaus/kädenpuristus :D
©Iiro Rautiainen

Onnittelujen jälkeen suuntasimme Keken kanssa viimeisinä buffetpöydän ääreen. Olen tyytyväinen päätökseemme tehdä asiat näin, hieman "epäortodoksisesti". Järjestelyjen myötä vieraat saivat rauhassa odotella meitä saapuviksi omilla ISTUMApaikoillaan eikä mahdollisen hyttysarmeijan/vesisateen/auringonpaahteen keskellä ulkona. Ja kerkesipä suurin jännityskin laueta tuossa onnittelujen aikana sen verran, että allekirjoittaneellekin ruoka maistui paremmin kuin se todennäköisesti olisi maistunut, jos olisin heti ensimmäisenä joutunut sitä napaani lappamaan.

Näyttävä sisääntulo

Moikka muruset! Huh mikä kuukausi takana! <3 Meillä on käynyt kylässä täällä merten takana paljon ihania vieraita Suomesta eikä loppua näy onneksi ihan hetkeen. Äiti, iskä ja pikkusisko ovat vuorossa ensi viikolla ja sen jälkeen vielä pari kaveria saapuu loppukesästä. Ei ainakaan käy aika pitkäksi! Mahetsua! :) 

Tämä vierastulva on kuitenkin tarkoittanut sitä, että blogia on ollut pakko hiukan laiminlyödä, kuten jo jokin aika sitten varoittelinkin, ja hetken aikaa tätä on nyt kestettävä, niin teidän kuin minunkin. Tässä vielä kuitenkin pahoittelut hitaasta postaustahdista ja myöskin hitaasta kommentteihin vastaamisesta! Koitan skarpata, jos vain mitenkään ehdin. 

Nyt kuitenkin takaisin hääteemaan. Kun me nyt kerta asustellaan täällä Amerikassa, mietittiin me pitkään, miten me saataisiin ujutettua jotain amerikkalaista mukaan hääpäiväämme. Paljon yhdysvaltalaisia(kin) hääohjelmia telkkarista katsoneena tuli mieleeni häiden alla, että amerikkalaistyylinen hääparin saapuminen juhlapaikalle kuulutuksineen, biiseineen ja ensitansseineen voisi olla meidän juttu. Eikun tuumasta toimeen!

Tulobiisiksi valikoitui Krista Siegfridsin Marry me. Se oli eka, joka tuli mieleen, ja koska Keke sai valita ensitanssibiisin, sain minä enemmän sanavaltaa tässä asiassa. Pirteä ja hääaiheinen biisi, jolla on mulle suuri merkitys. Eipäs se muita selityksiä taida tarvitakaan! :) 

En unohda tuota hetkeä koskaan! Seremoniamestari ilmoitti mahtipontisesti mikkiin hääparin saapuneen paikalle ja kehotti juhlaväkeä toivottamaan meidät tervetulleeksi. Marry me pauhasi taustalla. Mun sydän pamppaili, kun me astuttiin Keken kanssa käsi kädessä sisälle saliin ja nähtiin kaikki meidän ihanat läheiset. Olin niin fiiliksissä!! Kuten kuvistakin toivottavasti varmasti näkee :) Jopa niin fiiliksissä, että olin kompastua mikkiständiin vieraiden eteen hyppelehtiessäni :D 

Here we come!
©Iiro Rautiainen

Mikkiständiesterata :)
©Iiro Rautiainen

Woohoo! Joku on aika vähän mielissään :D
©Iiro Rautiainen

Onnentunne <3
©Iiro Rautiainen

Sitten olikin häätanssin vuoro. Bestman viritti biisit kohdilleen ja kaiuttimista jyrähti ilmoille In Flamesin Come Clarity. Näin meidän häihin saatiin kivasti mukaan Kekenkin tyylistä musiikkia ja minustakin biisi on vaikuttava. Oli ihana olla Keken käsivarsilla, nojata hänen rintakehäänsä. Me tanssittiin hitaita niin kuin me tanssittiin niitä yli vuosikymmen sitten lukiolaisbileissä baarin tanssilattialla Princen Purple Rainin tahtiin. Vaikka tilanne oli nytkin jännittävä, niin ihan yhtä paljoa meitä kumpaakaan ei kuitenkaan tällä kertaa tainnut tärisyttää kuin tuolla ensimmäisellä kerralla ;)

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Ps. Paljon kaikenlaista on tullut vieraiden kanssa täällä viime viikkoina touhuttua, mutta täytyy nyt erityisesti mainita eräs ilta, kun me katsottiin yhdessä pikkuveljeni ja serkkuni kanssa meidän häävideo. Voi mikä itkumaraton! :'D Nenäliinoille oli meinaan tarvetta! Mutta ah! On se vaan joka kerta yhtä ihanaa palata meidän hääpäivään tuon videon myötä <3 Oli se vaan ihana päivä!

Järjestettyä ohjelmaa odottelun ajaksi

Ennen minun ja Keken saapumista hääpaikalle oli vieraille siis omatoimisen ohjelman lisäksi myös muutama järjestetty ohjelmanumero, joista minulla ja Kekellä ei ollut mitään hajua. Ainoastaan sen tiesimme, että häidemme seremoniamestarina toiminut pikkuveljeni M kertoi toiveestani vieraille alkuun hiukan käytännön ohjeita ja muuta hääpäivään liittyvää infoa. Tai näin ainakin uskon tapahtuneen :D Mehän ei oltu Keken kanssa paikalla, joten varmaksi ei voi tietää, mitä siellä on tapahtunut ;)

©Iiro Rautiainen

Samalla M valoitti juhlakansalle myös erästä hääparille yllätyksenä tullutta jäynää, johon kuului oleellisena osana äänekäs pilli. Ideana oli se, että kun pillin ääni kuului, tuli jokaisen jähmettyä niille sijoilleen, ja kun se kuului toistamiseen, sai jälleen liikkua. Minulle ja Kekelle ei kerrottu tästä hommasta tietenkään mitään, joten hämmennys oli melkoinen, kun pilliin puhallettiin ensimmäistä kertaa meidän saavuttuamme paikalle :D Hämmennystä lisäsi päivän edetessä vielä sekin, ettemme koskaan tienneet, kuka pilliin puhalsi. Se kun kiersi juhlaväen joukossa vieraalta toiselle ja siihen sai kuka tahansa puhaltaa silloin, kun siltä tuntui.

Päivän edetessä me päästiin pikkuhiljaa jyvälle asian laidasta ja taidettiin meille jossain vaiheessa iltaa koko homma kunnolla selittääkin. Hauskin hetki pilliin liittyen oli, kun kesken bändin soiton siihen yhtäkkiä puhallettiin ja koko tanssilattia jähmettyi paikalleen. Niin huipunnäköistä! :)

Pillidemonstraatio käynnissä :D
©Iiro Rautiainen

Pilli saapi kyytiä :D
©Iiro Rautiainen

Odotellessa vieraille näytettiin myös video mun ja Keken ensikohtaamisesta. Pääosissa minä ja osa upeaa polttariporukkaani. Vieraista otettujen kuvien perusteella taisi olla aika huvittavaa katsottavaa :'D Ihan huippuveto kaasoilta ja kumppaneilta näyttää tämä häävieraille! Osa heistä kun ei varmasti edes tiennyt, millaisissa merkeissä me Keken kanssa ekaa kertaa sanoja vaihdettiin. Saattoi siinä jollain iäkkäämmällä vieraalla kenties mennä järkytyksestä vesitilkka väärään kurkkuun :'D

Oscarin arvoisia roolisuorituksia :D
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Tekemistä vieraille odottelun ajaksi

Kuten jo aiemmin olen maininnut, kesti meidän hevoskyyti kirkolta hääpaikalle jonkin aikaa, mikä tarkoitti sitä, että vieraiden piti odotella tovi meidän ilmaantumista heidän pariinsa. Tuoksi ajaksi olin miettinyt heille omatoimista tekemistä, kuten vieraskirjapuun ja mad libs -lappujen täyttämistä. Hääbingotkin odottelivat juhlaväkeä valmiina pöydissä, joten bingoakin he saattoivat alkaa pelaamaan periaatteessa heti oman paikansa löydettyään. 

Kuvien perusteella nämä tällaiset vieraiden paikoilla, omatoimisesti ja silloin kun on aikaa -tyyppisesti täytettävät "ohjelmanumerot" tuntuivat olevan mieluisia ja suosittuja ja vieläpä vauvasta vaariin. Vieraat tuntuivat täytelleen niitä pitkin päivää ja iltaa. Tosi kiva juttu! Itsekin tykkään vieraana tällaisista pikkutehtävistä kovasti.

Mummu tutkailee paikaltaan löytyneitä lippulappuja.
©Iiro Rautiainen

Lasten mad libs -vastauksia oli huvittavaa lukea :)
©Iiro Rautiainen

Ruokailun jälkeen oli hyvin aikaa kirjoitushommille.
©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Sillä aikaa kun vieraat löysivät paikkansa juhlasalista ja tutustuivat hääpäivän ohjelmarunkoon ja muihin lappusiin, tarjoilivat kaasot yhden pitopalvelun tytön kanssa tervetulomaljat vieraiden pöytiin. Häidemme kuohuva oli Tallinnan Superalkosta ostettu Sovetskoje Zolotoje Semi Sweet.

©Iiro Rautiainen

Pitopalvelu ei ollut hoksannut sytytellä kynttilöitä ennen vieraiden saapumista, mutta onneksi kaasoilla ja sukulaisapureilla oli siihen vielä aikaa ennen meidän tuloa juhlapaikalle. Kiitos mm. J! <3

©Iiro Rautiainen

Odotteluaikana vieraille oli luvassa myös hiukan järjestettyä ohjelmaa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Onnea Leijonille MM-hopeasta! Hieno turnaus takana! 

Kuvakoristeita

Heippahei rakkaat lukijat! Byääh!! Mua ärsyttää, kun mulla on meinannu olla vähän kiireitä tässä (eikä oma vointikaan ei ole ollut siitä virkeimmästä päästä...) enkä ole näin ollen ehtinyt tänne blogin puolelle kirjoittelemaan niin paljon kuin haluaisin. Teidän kannalta kurjaa on kaiken lisäksi se, että tämä hiljaiselo blogissa tulee kestämään vielä jonkin aikaa... Mutta olkaa ymmärtäväisiä ja ennen kaikkia iloisia meidän puolesta, jooko? Syy tuleviin kiireisiin on nimittäin niinkin mukava kuin Suomesta meille saapuvat ihanat vierasjoukot <3 

Pitopalvelupostausten jälkeen palattakoon vielä hetkeksi muutamiin häidemme pieniin somistusyksityiskohtiin. Tässä esittelyssä valokuvat, jotka toimivat Dymo-tarrakirjoittimella painetun servettitaskuun liimatun nimitarran lisäksi nimikyltteinä vieraidemme istumapaikoilla. Keke-parka joutui näitä kuva tulostelemaan vielä myöhään häitä edeltävänä iltana, kun allekirjoittanut ei millään halunnut jättää tätä yksityiskohtaa toteuttamatta. Mutta mitäpä mies ei vaimonsa hyväksi tekisi? :) Kiitos mussu! <3

©Iiro Rautiainen

Kuvat kiinnitettiin pienillä pyykkipojilla (ja osa taisi olla kiinni hakaneuloilla, koska pyykkipoikia ei ollut tarpeeksi?) tuolihuppujen selkämyksiin. Alun perin ideana oli kaivaa kuvakätköistä mahdollisimman hassu otos jokaisesta häävieraasta, mutta ajankäytöllisistä ongelmista johtuen taidettiin lopulta kuitenkin tyytyä lähinnä kuvaan kuin kuvaan, oli se sitten hauska tai ei. Luulen kuitenkin, että suurin osa niistä saavutti tavoitteensa ja sai aikaan hersyviä nauruja :) Muutamasta vieraasta kuvat jäivät uupumaan kokonaan, mikä harmittaa tätä perfekionistia ihan suunnattomasti... Heille iso anteeksipyyntö! <3 Kuvan puuttuminen ei missään nimessä tarkoittanut sitä, että itse vieras olisi yhtään vähemmän tärkeä meille, vaan ainoastaan sitä, että morsiamen ajankäytön suunnittelu ontui ja pahasti.

©Iiro Rautiainen

Hääpaikalle olisi ollut hirmuisen kiva saada paljon enemmänkin valokuvia, mutta jostain syystä asia ei ollut to do -listan kärkipäässä ja näin ollen oli tyytyminen vähempään. (Nimim. Kotona joka paikka täynnä tyhjiä valokuvakehyksiä... :'D) Hääparin pöydän taakse ikkunoiden alle saimme kuitenkin asennettua kaksi narunpätkää, joihin kiinnitimme pienillä pyykkipojilla joitain yhteiskuvia minusta ja Kekestä alkuajoiltamme. 

©Iiro Rautiainen

©Iiro Rautiainen

Kolmas valokuvayksityiskohta, ja minulle se kaikista tunteellisin ja tärkein, oli mummuni ja edesmenneen vaarini hääkuva, jonka asettelimme hääpaikalle lipaston päälle kynttilän kera. Vaikka tiedän vaarin tuolta pilven reunalta onnenkyyneleet silmissään hääpäiväämme seuranneen, toi tämä valokuva hänet lähemmäksi tärkeänä päivänämme <3

©Iiro Rautiainen

Oulun seudun pitopalveluita

Heippahei! Pahoittelut hiljaisuudesta täällä blogin puolella. Meillä kävi Suomesta vieraita ja pyörähdimmepä viime viikonloppuna New Yorkissa vapun vietossakin. Kivoja juttuja siis täällä suunnalla! Toivottavasti sielläkin voidaan hyvin <3

Jatketaanpa vielä yhden postauksen verran pitopalveluteemalla. Nyt kun meidän häät hoitanut pitopalvelu on esitelty, käykäämme niiden parinkymmenen muun Oulun seudun pitopalvelun kimppuun, joilta me pyysimme tarjousta loppuvuodesta 2014. Tarjousten saamisesta on siis kulunut jo jonkin aikaa eli kaikki tätä postausta lukevat varmaankin hoksaavat, että hinnat ovat voineet tässä ajassa muuttua. Ehkä saatte kuitenkin jotain osviittaa hinnoista tämänkin perusteella ja tokihan kirjoittelen pitopalveluihin liittyen hiukan muustakin kuin pelkästä pätäkästä. 


Suurin osa pitopalveluista oli jo varattu hääpäivänämme. Tässä ne listattuna:

Pitopata
+ Ystäväni suosittelema
+ Vastaus seuraavana päivänä: palaa asiaan heti, kun saa alustavan varauksen tehneen morsiamen kiinni
-> Ilmoitus viikon päästä, että päivämme on varattu

Aalto Catering
-> Vastaus vajaan viikon päästä: täynnä koko kesä

Oskarin Kellari
-> Vastaus seuraavana päivänä: jo kahdet häät meidän päivälle

Väänäsen pitopalvelu 
-> Lyhyt vastaus seuraavana päivänä: täyttä
+ Osa kakuistamme tuli tämän pitopalvelun kautta

Patarouva Ky
-> Ystävällinen vastaus seuraavana päivänä: kesän kalenteri täynnä

Pitopalvelu Koiteli (nettisivut ei toimi)
-> Vastaus vajaan viikon päästä: varattu

Ravintola Hilikku
-> Lyhyt vastaus seuraavana päivänä: toinen iso tilaisuus hääpäivänämme

Uniresta
-> Vastaus vajaan kuukauden päästä: ilmoitus, että omia raaka-aineita eikä tuotteita saa tuoda samaan tilaan heidän ruokiensa kanssa
- Laitoin lisäkysymyksiä: en saanut niihin koskaan vastausta

Taito Catering
-> Vastaus seuraavana päivänä: vuoden 2015 suunnitelmat olivat vielä avoinna
+ Suositteli toista pitopalvelua
- Kehotti hiukan ehkä ylimielisestikin tarkistamaan kriteerimme (kehtasimme toivoa laadukasta, mutta kohtuuhintaista pitopalvelua...)

Wanha Taverna
-> Vastaus seuraavana päivänä: lähettävät tarjouksen seuraavalla viikolla
- Reilun kuukauden kuukauden kuluttua ilmoitus: ei resursseja hääruokailun järjestämiseen


Lisäksi kolmesta pitopalvelusta emme koskaan saaneet vastausta tarjouspyyntöömme:

Perla
-> Laitoin viestiä nettisivuilla olleen lomakkeen kautta

Siruka eräpalvelut

Pitopalvelu Anjuska (ei nettisivuja)



Saimme yhteensä kuusi tarjousta, joista kaksi ensimmäistä karsimme heti pois budjettimme ylittäneen hinnan vuoksi:

Fat Rooster (yritystä ei enää ole)
- 75€/hlö

Cafe Bisketti
-> Vastaus seuraavana päivänä: tekevät vain ruokatoimituksia
- 36€/hlö


Jäljelle jäi neljä muuta tarjousta, joista Café Provencen tarjous on siis esitelty jo aiemmin blogissa. Tässä pähkinänkuoressa kolme muuta tarjousta (lopussa laskettu noin-hinta vajaalle 90 aikuiselle ja vajaalle 10 lapselle):

Pitopalvelu Timonen
-> Vastaus vajaan viikon päästä
+ Perusteelliset vastaukset kysymyksiin
+ Paljon herkullisen kuuloisia menuvaihtoehtoja
- Juhlapaikka ei tuttu
- Varaus olisi pitänyt vahvistaa vuoden loppuun mennessä, mutta pitopalvelu pidätti oikeuden tarkistaa menuhinnat, mikäli ruoan hinnan nousu olisi ollut korkeampi kuin 5%. Mikäli ruoan hinnat olisivat nousset yli 5% ja olisimme halunneet hinnankorjauksen jälkeen perua varauksemme, olisi meiltä veloitettu 30% sovitun menun kokonaishinnasta.
* 20,50-38€/hlö
* Lapset 4-10v. 13,50€
* Lapset 0-3v. ilmaiseksi
* Tarjoilu 532€ (2 tarjoilijaa 7h)
* Kahvit 170€

~3105€

Kakun aika
-> Ystävällinen vastaus viikon päästä, tarjous tuli myöhemmin
+ Mukava palvelu, perusteelliset vastaukset kysymyksiin
- Juhlapaikka ei tuttu
* 38-40€/hlö
* Lapset 6-12v. 20€
* Lapset alle 6v. 10€
* Sis. kahvit ja tarjoilu 5 tunniksi

~ 3560€

Lounaskahvila Biili
-> Vastaus parin päivän sisällä: kyseli tarkempaa budjettia ja lupasi laittaa tarjouksen lähiviikkoina
- Erittäin lyhytsanainen kirjoitustyyli, jätti vastaamatta useaan kysymykseen
* 35€/hlö
* Lapset alle 12v. puoleen hintaan
* Lapset alle 4v. ilmaiseksi

~ ruoat 3080€ + tarjoilijat 25€/tunti


Café Provence päihitti kilpailijansa hinnallaan ja maistelutilaisuus jätti suihimme hyvän maun. Valinta oli sillä selvä :)