Kirpparilöytöjä

Mun viime viikot ovat kuluneet lähinnä kotona saikkuillen, Palomiehen morsian -blogia lueskellen (huh, siinäpäs olikin urakka! ;)) ja kirppareita äitini kanssa verkkaiseen tahtiin kierrellen. Kävimme muutaman päivän aikana mm.
Järkikirppiksellä, Paljekirppiksellä, Kiimingin kirpputorilla, HeKa-kirppiksellä, Oulun Kontissa, Oulun kierrätyskeskuksessa ja yhdessä Pelastusarmeijan kirpputoreista.

En tiedä vielä tarkalleen, miten haluan hääpaikkamme koristaa, mutta siitä olen varma, että tahdon häihimme "ah, ne niin suositut tämän päivän must-jutut" eli karkkibuffetin ja photo boothin. KYLLÄ! Vaikka siellä saattaakin nyt joku varmasti huokaista syvään ja ajatella mielessään, että "jaa, taas yksi näihin hömpötyksiin hurahtanut morsio", pyydän anteeksi, mutta en yksinkertaisesti voi itselleni mitään! :) Rrrrakastamme sulhon kanssa irtokarkkeja! Ja koska rrrrakastan myös mm. sipsejä, poppareita ja juustoja tulee buffetiin mitä luultavimmin myös suolaista naposteltavaa. Photo boothin kehysidean bongasin jo vuosia sitten (en muista enää mistä), ja jo silloin ajattelin, että haluan käyttää kehyksiä hääkuvissa rekvisiittana. Myöhemmin idea on jalostunut photo boothin tasolle.

JOTEN tässä vaiheessa oikeastaan ainoat somisteet, joita uskallan häihin hankkia selkeiden koristusideoiden puuttuessa, ovat juurikin herkkubuffetiin ja photo boothiin liittyvät. Kirppareilta mukaan tarttui 4 lasipurkkia herkkubuffetiin (1-4€/kpl), pari koristepulloa esim. kukkamaljakoiksi (0,10€-2€/kpl), hää- ja askartelulehtiä (0,50-2€/kpl) sekä photo boothiin kehys (3€) ja hassuttelulasit (1€). 

Ostin myös pienoisella riskillä kaksi 18 osan juomalasisettiä (7€/setti). Settiin kuuluu kolmenkorkuisia laseja, joita ajattelin käyttää tuikkukuppeina häissämme. Lasit ovat hyvin yksinkertaisia kuten alta näkyy, joten niitä lienee helppo koristella häidemme teeman mukaisesti (mihin teemaan nyt sitten ikinä lopulta päädymmekään). Tästä syystä luulisin, että ostos ei ollut harha sellainen, vaan lasit oikeastikin päätyvät käyttöön häissämme. Kupit ovat toimineet selkeästi joissain häissä tai muissa juhlissa juuri tuikkukuppeina, sillä suurimmassa osassa niistä on pohjalla valkoista steariinia. Onkos kellään hyvää vinkkiä steariinijäämien irroittamiseen? :)

Kuinkahan me sulhon kanssa hukumme häärekvisiittaan häiden alla, kun jo nyt puolitoista vuotta aiemmin, kannan kirppareilta kassikaupalla tavaraa :) Aika hyvin minä kuitenkin pysyin ruodussa ja ajattelin järjellä, mitä kannattaa hankkia ja mitä ei. Vai mitä äiti? ;)

Juhlapaikka

Kuten jo edellisessä hääkirkkoon liittyvässä postauksessani kerroin, oli hääjuhlapaikan valinta meille huvittavan helppo. Päätimme oikeastaan jo monta vuotta sitten menevämme naimisiin Kiimingin kirkossa ja juhlivamme rakkauttamme sen jälkeen Toivolassa. Toivola on nuorisoseuran talo ja se sijaitsee Kiimingin Alakylässä n. 20 kilometrin päässä Oulusta, sen pohjoispuolella.

Toivola ulkoa

Kaikista suurin Toivolan valintaan vaikuttanut tekijä on sen edullinen hinta. Sulho on Alakylän Nuorisoseuran jäsen ja täten saimme jo muutenkin edullisesta tilavuokrasta -50% alennusta. Näin ollen viikonloppuvuokra (to-su) tuli maksamaan meille 250€, josta puolet maksoimme heti varauksen yhteydessä ja loput maksamme lähempänä varausta. Vuokraan kuuluvat ruokailu-, tarjoilu- ja kahviastiastot (poislukien viinilasit ja kuoharilasit). Lisää fyffeä säästämme myös siinä, että Toivolassa ei ole anniskeluoikeuksia, joten saamme hankkia sinne juomat sieltä mistä parhaaksi näemme (= mitä todennäköisimmin Tallinnasta). Emme missään nimessä halunneet kaupunkihäitä, joten nostalginen Alakylä on siinäkin mielessä sopiva häidemme miljööksi.

Hyvä asia on myös se, että Toivola sijaitsee lähellä kotiamme. Näin juhlien suunnittelu helpottuu, kun voimme käydä siellä tarkistamassa mittoja ja muita asioita silloin kun siltä tuntuu. Paikka on meille molemmille tuttu. Sulholle Toivola on toiminut mm. limudiskojen ja hiihtokilpailujen näyttämönä. Olemme juhlineet siellä myös tuttaviemme häitä. Tiedämme siis kokemuksesta, että paikka toimii hyvin tähän tarkoitukseen ja on tilava. Sinne mahtuu juhlimaan yhtä aikaa n. 150 henkeä. Meille hääväkeä ei tosin tule noinkaan paljoa. Mielestämme yksi hääpaikan tärkeimmistä edellytyksistä on se, että kaikki vieraamme mahtuvat istumaan ja ruokailemaan samassa tilassa, ja Toivolassa tämä kriteeri täyttyy.

Se, että olen juhlinut Toivolassa häitä jo kaksi kertaa, on itse asiassa hieman negatiivinenkin asia. Ensimmäisen kerran juhlimme siellä systerini häitä vuonna 2006 ja toisen kerran syksyllä 2012 hyvän ystäväni häitä. Näin ollen sekä oman puoleni sukulaiset että monet hyvistä ystävistäni ovat nähneet tilan ns. juhlaloistossa. Molemmat häät olivat tietenkin parien itsensä näköisiä, ja koristelulla ja väreillä saa paljon aikaan, mutta kuitenkin takaraivossani vilahtaa välillä pettymys siitä, että suurin osa vieraistamme on jo juhlinut häitä valitsemassamme juhlapaikassa. Tiedän, ettei asiaa kannattaisi edes miettiä, mutta aina omalle ajatuksenkululleen ei voi mitään.

Jos totta puhutaan, niin eihän Toivola ehkä se minun unelmahäänviettopaikkamme ole, mutta hinta-laatusuhde on kohdallaan ja sijainti loistava. Jos budjetti ei rajoittaisi, olisimme mitä luultavimmin valinneet paikaksi modernimman tilan, jossa ei ole käytetty materiaalina noin paljon puuta ;) Mutta kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen valintaamme ja uskon, että tila toimii moitteettomasti häidemme juhlapaikkana! 

Toivolan sali

Ainakin esirippu on oikean värinen :)

Olen muuten kuullut huhuja, että Toivolaa on remontoitu/aiotaan remontoida. Emme ole käyneet siellä syksyn 2012 jälkeen, joten täytynee tässä lähikuukausina varata tutustumisaika ja käydä katsastamassa, onko paikka muuttunut paljonkin yllä olevista kuvista.

Hääkirkko

Meille sekä hääkirkon että juhlapaikan valinta oli äärettömän helppoa. Halusimme molemmat kirkkohäät ja hääkirkoksi valikoitui Kiimingin kirkko oikeastaan ihan vain sillä perusteella, että se on meille molemmille entuudestaan kirkoista se tutuin ja rakkain. Sulho on asunut koko lapsuutensa ja nuoruutensa yhdessä Kiimingin pikkukylistä, ja vaikka minä muutin Kiiminkiin vasta teini-ikäisenä, olen kuitenkin päässyt esimerkiksi ripille kyseisessä kirkossa. Tämän lisäksi pikkuveikkani tuntee paljon Kiimingin seurakunnan väkeä, mikä lienee positiivinen asia hääjärjestelyiden kannalta :) Kiimingin hautausmaalla lepää myös rakas vaarini. Näin pääsen lähelle häntä hääpäivänämme <3

Emme oikeastaan edes miettineet muita kirkkovaihtoehtoja. Tai kävi minulla mielessä Oulunjoen kaunis ja tunnelmallinen puukirkko, jossa kävin ala-asteajan koulun kanssa joulukirkoissa yms., mutta systerini (= mua neljä vuotta vanhempi tätini) meni siellä naimisiin enkä halunnut matkia häntä :) Ja tämän lisäksi kirkko on aika kaukana hääpaikastamme.

Kiimingin kirkko on perinteinen punainen ristikirkko. Se on vihitty käyttöön vuonna 1761. Tässä vanhassa kirkossa voi kaikilla aisteillaan kokea menneen ajan tunnelman. Puu tuoksuu, lattia narahtelee ja vanhat maalaukset herättävät historian henkiin. Lisää tietoa Kiimingin kirkosta löytyy täältä.

Kiimingin kirkko ulkoa

Kiimingin kirkko sisältä, alttarilta päin katsottuna

Kiimingin kirkon alttari

Seuraavassa postauksessa esittelen teille häidemme juhlapaikan, joka sekin on jo varattu. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Sormuksen koko

Mua on viime aikoina mietityttänyt kihlasormustemme koot. Sulhon sormus tuntui alkuun hieman liian suurelta, mutta nyt kun hän on pitänyt sitä muutaman kuukauden, on se kuulemma alkanut tuntua sopivammalta. Miesten sormethan ovat usein paksuimmillaan nivelen kohdalla ja kapenevat kämmentä kohden mennessä. Näin sormus voi tuntua pieneltä sormusta paikalle laittaessa, mutta löysältä "omalla paikallaan". Luulen kuitenkin, että sormus on ihan hyvänkokoinen. Jos se olisi paljon pienempi, voisi olla hankalaa pujottaa se paikalleen nivelen yli.

Myös mun oli vaikea päättää, minkä kokoisen sormuksen valitsen. Voihan sormuksen aina pienentää tai suurentaa jälkikäteen, jos tarvitsee, mutta olen vieläkin kahden vaiheilla mitä teen. Alkuun kihlani tuntui ehkä himpun verran pieneltä, mutta nyt kun olen pitänyt sitä jonkin aikaa, tuntuu se oikein mukavalta. Tippua se ei ainakaan vahingossa voi! 

Mutta: sormessani näkyy painauma, kun otan sormuksen pois. En tiedä onko se hyvä merkki... Onko sormukseni kuitenkin liian pieni? Tokihan voin käydä suurentamassa sormukseni myöhemmin, mutta ajattelin viedä sormuksemme kaiverrettaviksi tässä lähiaikoina ja siinä samallahan se suurennuskin sitten suttaantuisi. Hmmm...

Kuva

(Olen muuten aika satavarma, etten kuitenkaan saa vietyä sormuksia kaiverrukseen kuin vasta häiden alla... Katsotaan pitääkö tämä ennustus paikkansa :))

Kihlasormusten kaiverrukset

Olen viime aikoina pähkäillyt, mitä kaiverruttaisimme kihlasormuksiimme. Se kaikista perinteisin valintahan taitaa olla puolison nimi ja kihlauspäivämäärä. Tai hieman varioiden vaikkapa oma nimi sydän puolison nimi ja kihlauspäivämäärä. Jos sormuksessa on vain vähän tilaa voi tietenkin käyttää myös pelkästään nimien ensimmäisiä kirjaimia. Mutta tokihan vaihtoehtoja on muitakin kuten joku kaunis runo tai pätkä jostain parille tärkeästä biisistä. Kaiverruksissa käytetään myös äärettömyyden symbolia ∞. 

Englanninkielisiä vaihtoehtoja bongasin täältä ja täältä.

Tässä on listattuna lempparini noilta sivuilta (suomennettuna tai alkuperäisellä kielellä):

• Rakastan sinua
• Aina ja ikuisesti
• Kunnes kuolema meidät erottaa
• From this moment on
• Truly, Madly, Deeply
• Ikuisesti sinun

Kuva

Ehkä pidättäydymme jossain perinteisemmässä vaihtoehdossa kihlasormusten kohdalla ja mietimme asiaa uudemman kerran sitten, kun on vihkisormusten aika. Luulen kuitenkin, että meitä molempia kiehtoisi jokin huumoripainoitteinen värssy vihkisormuksiin. Worth the wait sopis paremmin ku hyvin, sillä kyllähän tuota kosintaa sai odotella hetken ;) Put it back on! toi taas mieleeni tämän fraasin, jonka kaikki ruotsalaiset tietävät: Ei saa peittää. Tekstihän on tuttu vanhoista lämpöpattereista, joista jopa ne ruotsalaiset, jotka eivät muuten osaa suomea, ovat sen oppineet. Näin entisenä ruotsinopiskelijana pitäisin tuota vaihtoehtoa aika hauskana, mutta en sitten tiedä, mitä sulho asiasta tuumaa :) Mutta ainakin ois persoonallinen kaiverrus, eikös vain?! :)

Mitäs teillä muilla lukee kihlasormuksissanne?

Blingblingkynnet

Sillä aikaa kun sulho otti päiväunet laiskanlinnassaan, minä katselin tylsyyksissäni eilisen Voice of Finlandin uusintaa ja lakkailin kynsiä. Lopputulos oli tällainen:

Mitäs tykkäätte? Toimisko hääpäivänä? 

Minulla ei ole koskaan ollut geeli- tms. tekokynsiä, joten tuskin hankin niitä suurta päiväämmekään varten. Minun makuuni tekokynnet ovat jotenkin liian paksuja ja luonnottoman näköisiä, joten ajattelin pärjätä hääpäivänä omilla luonnollisillani. Korkeintaan olen miettinyt, että kävisin laitattamassa kestolakkauksen kynsiini, mutta jos päädyn tähän helppoon tänään kokeilemaani lakkaukseen, taidan pihistää ja kaunistaa kynteni hääpäivän aattona aivan itsekseni.

Tämä lakkaus oli tooosi helppo tehdä! Jopa tämä kärsimätön kynsienlakkaaja, jolla on yleensä lakkauksen jälkeen kynsinauhoissa yhtä paljon lakkaa kuin itse kynsissä, osasi tehdä tämän. Lakkasin ensin Mavalan Super Base -aluslakalla koko kynnen (toki jokin nude tms. vaalea sävy sopisi myös varmasti paremmin kuin hyvin tähän tarkoitukseen) ja sen jälkeen lakkasin kynnen kärjen Seppälästä ostetulla halpisglitterlakalla. Kaikista reippaimmat tietenkin levittäisivät päälle vielä kerroksen päällyslakkaa, joka koventaisi kynnen pinnan ja pidentäisi lakkauksen kestoa, mutta minä en kuulu tänään heihin :) 

Kuten kuvasta näkyy eivät kynsien ulkopuolelle eksyneet lakat erotu ollenkaan. Tällainen lakkaus ei siis vaadi älytöntä tarkkuutta ja lisäksi kyseessä on mukavan nopea toimenpide, mitä arvostan suuresti. Mikä parasta uskon, että lakkaus pysyy siistinä pitkään, koska vaikka siitä lohkeaisi palanen, se tuskin erottuisi liikaa. Kynsillä voi siis hyvinkin vielä tehdä viime hetken askarteluja hääpäivää edeltävänä yönä ;)

Hääkirja - Kirja kaikille, jotka sanovat tahdon!

Eiliseen kihlajaiskaffittelupostaukseen liittyen haluan kertoa vielä yhdestä kihlajaislahjasta, jonka saimme viime viikonloppuna ystäviltäni. Saimme heiltä Teresen Ömanin laatiman täytettävän kirjan hääparille. Kirjan nimi on Hääkirja - Kirja kaikille, jotka sanovat tahdon! 

Hääkirjan kansi.

Tiedätte varmaan täytettävät vauva-albumit, joihin tuoreet vanhemmat kirjoittavat lapsen elämästä (syntymäajan, -painon, -pituuden, ensimmäiset sanat, milloin lapsi oppi kävelemään, lukemaan, kirjoittamaan jne.). Tämä hääkirja on toteutettu samalla idealla, mutta siis lapsen sijaan kohteena onkin hääpari. 

Hääkirjan takakansi.

Kirjan ensimmäinen kappale on nimeltään "Näin tarinamme alkoi", johon hääpari täyttää tietoja mm. ensitapaamisestaan, -suudelmastaan, -treffeistään ja siitä, mihin he ihastuivat puolisossaan ensimmäisenä. Morsian voi esimerkiksi rastia hänelle sopivat kohdat seuraavista hauskasti kuvitetuista vaihtoehdoista: hymy, rahat, peppu, sydän, aivot ja lihakset ;)

Hääkirjan ensimmäinen kappale.

Tämän jälkeen kirja etenee yhteenmuuton, kihlautumisen ja sormusten kautta häiden suunnitteluun, polttareihin ja viimein itse häihin. Morsian ja sulhanen pääsevät kirjaamaan ylös hääpäivän aamun valmistelut, vihkitilaisuuden, häämenun ja itse hääjuhlan sekä -lahjat. Tietysti mukana ovat myös omat osionsa ensimmäiselle päivälle naimisissa ja häämatkalle. 

Aivan erityisen ihana yksityiskohta on mielestäni kirjan loppuvaiheilla oleva osio, johon hääpari voi kirjata ylös, miten he viettävät hääpäiviään aina paperihäistä rautahäihin asti. Lisäksi kirjan lopussa on muutama muovitasku, jonne he voivat säilöä talteen hääkutsun, ruokalistan ja muut häiden paperituotteet.

Hääpäivät.

Tämä kirja on mielestäni oiva muisto niin hääparille itselleen kuin tulevillekin sukupolville, jotka voivat elää kirjan avulla vanhempiensa hääpäivän aina uudelleen ja uudelleen. Eikun täyttelemään siis! :)