Tulisitko kaasokseni?

Lupasin viime postauksessa kertoa, kuinka (voih, niin vaikean valinnan jälkeen!) pyysin kolmea ihanaa naista kaasoikseni.

Sain inspiraation Makea - hääblogista. Kiitos Janina! (alkuperäinen kuva löytyy täältä)

Löysin häidemme teemaväreihin sopivaa, juuri oikean sävyistä tummanviolettia kynsilakkaa (toivottavasti en muuta mieltäni teemaväreistä suunnittelun aikana) ja pienen violetin kynsienhoitosetin. Kuvassa värit ovat hiukan vääristyneet.

Kolmena erillisenä ajankohtana kaivoin vapisevin sormin ja liikutuksen kyyneleitä nieleskellen lahjan laukustani ja sopertelin kysymyksen ilmoille sydän toivoa täynnä. Kaikki kolme sanoivat tahdon, ja nyt heillä jokaisella on oikeansävyistä kynsilakkaa valmiina häitä varten :)

Kynsilakkojen hankinta ei muuten ollut niin helppoa kuin voisi kuvitella. Vaikka oikea sävy löytyi heti ensimmäisestä kaupasta, ei lakkoja ollut jäljellä kuin 3 kappaletta. Siinä vaiheessa ajattelin, että tämän täytyy olla joku merkki: kaasojen lukumäärän on oltava kolme! :) 

Lakat ostettuani siirryin kirjakauppaan. Löysin sieltä alesta mm. hopeisia menu-tarroja, joita en voinut jättää ostamatta. Kassalla kaivoin lompakon laukustani ja RÄKS; yksi kynsilakoista tippui maahan ja pirstoutui tuhannen säpäleiksi jalkojeni juureen lattialaatat violetiksi värjäten. Kynsilakkaa oli joka paikassa ja siivouspalvelu kutsuttiin paikalle. Kyllä mua vähän hävettikin, mutta päällimmäinen tunne oli harmitus, sillä tiesin, että olin ostanut kaupan viimeiset violetit kynsilakat...

Noh, ensihäkellyksen jälkeen tajusin, että kauppa, josta ostin kynsilakat, ei ole kaupungin ainoa. Jännittyneenä astelin saman ketjun toiseen kauppaan peremmälle ja löysin kynsilakkahyllyn. Kappas! Yksi violetti lakka oli vielä jäljellä! Taisi se olla kohtaloa sittenkin :)