Min dag som en diskoprinsessa: Part 2

Dodiin, jatketaanpas yhden mun elämäni hauskimmista päivistä läpikäyntiä. Suurena tosi-tv:n ystävänä ja addiktina arvostin syvästi tätä seuraavaa ohjelmanumeroa (kuten myös sitä seuraavaa, stay tuned!). Luvassa oli Avioliitossa Selviytyjät (Suomi edition).

Kaasot oli askarrellu hienon bannerin ja kaikki.

Selviytyjät-kisa koostui kahdesta osiosta. Osa 1 oli joukkueviesti rakastumisen eri vaiheita mukaillen. Muodostimme kaksi joukkuetta ja joukkueiden sisällä jakaannuimme vielä pareihin. Jokainen pari juoksi viestiradan yhden kerran. Ennen kisan alkua meitä kehotettiin suorittamaan jokainen kohta loppuun asti ja huolella. Hutilointi tai oikaisu tiesi alkuun palaamista.

Ennen kilpailun alkua antoi luotto omiin joukkueenjäseniin aihetta vähän uhota:

Rakastuminen:

Rakastumisvaiheeseen liittyy vahvasti tarve kuulua yhteen ja löytää läheisyys suhteessa toiseen ihmiseen. Untakaan ei välttämättä saa, kun ajattelee vain toista. Erillään ollessa tunnit tuntuvat matelevan. Halutaan tehdä kaikki yhdessä ja hetket ilman toista ovat sietämättömiä.

Tätä vaihetta edusti viestikisassamme kolmijalkajuoksu. Parin molempien osapuolten toiset jalat sidottiin narulla kiinni toisiinsa ja seuraavaan pisteeseen piti juosta "kolmella jalalla".

Toinen rakastumiseen kuuluva asia on hullaantuminen. Eli sen lisäksi, että toisen kanssa haluaa tehdä kaiken yhdessä, ei toisesta voi yksinkertaisesti pitää näppejään erossa! Vaan peuhataan, peuhataan, PEUHATAAN! 

Hullaantumista viestissämme edusti halkojuoksu. Parin väliin n. lantioiden kohdalle asetettiin halko, joka tuli kuljettaa seuraavaan pisteeseen ilman käsiä tai muita ruumiinosia.

Rakastumisvaihe kestää aikansa. Jossain vaiheessa "huuma haihtuu". Se ei ole kuitenkaan merkki väärästä valinnasta, vaan on osa parisuhteen luonnollista kaarta. Se kertoo siitä, että suhde on siirtymässä eteenpäin, itsenäistymisvaiheeseen.

Itsenäistyminen:

Kun rakastumisvaihetta leimaa tietynlainen tapa nähdä toinen (rakastettu nähdään vahvasti positiivisessa valossa ja häneen suuntautuvat odotukset ovat myönteisiä; olet ihana), niin itsenäistymisvaiheessa korostetaan omaa itsemääräämisoikeutta sekä haetaan rajoja yhdessä ja erillään ololle.

Tämä näkyy usein valtataisteluna suhteessa. Tässä vaiheessa havaitsemme, ettei kumppani ollutkaan se, keneksi häntä luulimme. Voimme nähdä kumppanissamme myös niitä puolia, joita rakastumisvaiheessa ei vielä tullut esiin tai joita ei kyetty vielä näkemään. 

Tätä vaihetta viestissämme kuvasti pukkijuoksu. Pari asettui peräkkäin jonoon ja toinen parin osapuolista asetti päänsä toisen alaselkää vasten. Etummainen nosti sormensa otsalleen ikään kuin sarviksi ja eikun menoksi.

Joskus suhteessa ajaudutaan vahvaan ristiriitatilanteeseen (täyteen taistelutantereeseen), jolloin ennen ihanana nähty kumppani voidaan nähdä hyvinkin kielteisessä valossa (paskiainen!). Joskus oma reagointi uudessa tilanteessa voi yllättää (minä en huutanut, minä vain puhuin selkeästi!). Itsestään voi löytää puolia, joista ei ollut edes tietoinen.

Huutojuoksu kuvasti viestissämme tätä tilannetta. Parin tuli juosta seuraava viestietappi siten, että vähintään toinen parin osapuolista piti koko ajan mekkalaa.

Itsenäistymisvaiheen tarkoitus on muuttaa suhdetta realistisemmaksi. Joillekin suhteille tämä vaihe on kompastuskivi ja parisuhteesta itsenäistytään ulos. Ne, jotka ovat todella sitoutuneita toisiinsa ja suhteeseensa puolestaan siirtyvät seuraavaan vaiheeseen.

Rakkaus:

Psyykkiseen läheisyyteen, intiimiyteen, liittyy usein tunne siitä, että kumppani on paras ystävä. Kumppania kohtaan koetaan helliä tunteita ja koetaan vahvasti hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Hänen kanssaan voi jakaa syvimmätkin tunteet, ajatukset, arvot ja tavoitteet. Jopa vaatteet!

Tämä viestietappi meidän kilpailunvetäjältä unohtui välistä, hups :) Ideana olisi kuitenkin ollut, että pari olisi pukenut ylleen väljän paidan ja juossut maaliin.

Yllä mainitun kaltaisille suhteille on ominaista pitkäaikainen sitoutuminen, jota Avioliitossa Selviytyjät -kisan osa 2 käsitteli. Osan 1 voittanut joukkue jaettiin kahtia. Suoritukset olivat toisessa osiossa tällä kertaa yksilösuorituksia, mutta suoritusmuotona toimi edelleen viesti. Joukkue sai itse päättää kuka suorittaa mitkäkin tehtävät ja läpsystä vaihto!

Sitoutuminen (se, mitä loppuelämän suhde tarvitsee)

merkitsee yhdessä olemista niin hyvinä kuin vähemmänkin hyvinä hetkinä, kestämistä ja myötäelämistä. Parisuhteen strategiana sitoutuminen merkitsee elämän vaihteluiden hyväksymistä ja luottamusta siihen, että toisen tarpeiden huomioon ottamisella päästään parhaaseen lopputulokseen myös oman itsensä kannalta. Tämä merkitsee toisen tarpeiden asettamista välillä omien tarpeiden edelle.

Muista siis:

Joskus, kun sinulla tärkeä meno tai asia, tai vaikkapa tilaisuus, jossa haluat antaa itsestäsi hyvän vaikutelman, saattaa puolisosi käyttäytyä, noh kuin idiootti (joko hän on vähän liian huppelissa tai muuten vain tilannetaju pettää ja pahasti). Ole kärsivällinen. Hän ei varmaan halunnut tahallaan pilata tilaisuuttasi tai hidastaa menoasi. Me kaikki olemme inhimillisiä ja mokaamme joskus. Silloin on tärkeää, että kumppani on lempeä, hyväksyvä ja anteeksiantava (sen jälkeen, kun kunnian kukko on laulanut!).

Tällaista tilannetta finaaliviestissä kuvasivat mailajuoksu ja rapukävely. Mailajuoksun suorittajat asettivat otsansa mailaa vasten ja pyörivät sen ympäri 10 kierrosta, minkä jälkeen he kuljettivat pilttipurkin seuraavalle kilpailijalle. Tämä puolestaan kuljetti rapukävellen purkin vatsansa päällä seuraavalle osallistujalle. 

Joskus vain on huono päivä. Puolisollasi saattaa olla sellainen olo, että pieninkin askare tuntuu vaikealta ja aikaavievältä ja kärsivällisyys saattaa olla koetuksella. 

Huonoa päivää ja hankalaa askaretta kuvasi finaaliviestissämme makaroonien erottelu riisien seasta. Tehtävän suorittajat noukkivat aiempien joukkuetovereiden paikalle kuskaamasta pilttipurkista yksitellen lautaselle 10 makaroonia.

Kannusta häntä silloin eteenpäin. Tue positiivisin sanoin. Kehu ja kiitä. Halaa ja suukota (tai jos oikein ärripurri iskee: anna hänelle tilaa ja hiljaisuutta (ja suklaalevy!)). 

Tätä tilannetta viestifinaalissamme kuvattiin laittamalla makaroonit takaisin purkkiin pyykkipojan avulla. Tiedä häntä olisiko tässä tehtävässä tarvittu kehuja, suukkoja, tilaa, hiljaisuutta vai mitä lie kepulikonsteja, jotta allekirjoittanut ei olisi ryssinyt sitä ihan niin huolella kuin nyt teki :'D

Tärrää tärrää.

Kannustusta kisasta ei kyllä missään vaiheessa puuttunut.

Ennen kaikkea muista: älä ota elämää ryppyotsaisesti. Syö ja juo hyvin ja rakasta. Ei siinä ole sen kummempaa!

Syömistä viestissämme edusti narukarkin hotkaisu, juomista oluttölkin tyhjentäminen ja rakastamista munan laittaminen suuhun XD Kananmuna tuli siis kuljettaa suussa olevalla lusikalla maaliviivan yli.

Namia naamaan...

Kalija kurkusta alas...

Ja muna suuhun XD

Kilpailussa ratkaisevaa oli nopeus, mutta yhtälailla myös asenteella kerrottiin mahdollisesti olevan vaikutusta voittoon. Meitä kehotettiin kisaamaan rehdisti, reilusti, yhteistyötä tehden ja TÄYSILLÄ! 

Ilmeisesti tarkoituksena oli, että heimoneuvosto olisi äänestänyt kumpi joukkue oli vahvempi, mutta minulta kyllä meni se ohi, jos äänestys siis ylipäänsä tapahtui :D

Loppuun vielä kättelyt ja onnittelut vastajoukkueelle voitosta ja kiitokset reilusta pelistä. Ja pahoittelut mun tiimille, että menin sössimään :D Ehkä saan anteeksi, kun olin juhlakalu? ;)

Voittajajoukkue!

Tää oli ihan mahtava ohjelmanumero polttareihin!! Oon niin ylpeä mun kaasoista (erityisesti kaaso A ilmeisesti kunnostautui tämän ohjelman kehittämisessä)! On niillä kyllä luovuutta, mielikuvitusta ja toteutuskykyä, huhhuh! <3 Ei kuka tahansa tällaista saisi aikaiseksi! Mun murut! <3

Vielä on muutama polttaripostaus tulossa. Koittakaa kestää! :)

Min dag som en diskoprinsessa: Part 1

Ai että! Vieläkin tulee kylmiä väreitä, kun palaan ajatuksissani takaisin heinäkuun yhdenteentoista päivään. Se oli ilon paeva, se oli onnen paeva! Se oli mun polttaripaeva! :)

Polttaripäivä starttasi pirteästi pikkuveljen tanssimuuvien, Dazen Superheron ja aamupalatarjottimen avustuksella. Sain nauttia mm. Siltsu-kuoharia tuunatusta blinglasista. Oli tosi ihanaa, että nimenomaan mun pikkuveli oli mua herättämässä. Hän kun on yleensä aina mukana kaikissa illanvietoissa sun muissa, joita järjestämne sukulaistemme kesken ja olin vasta harmitellut sitä, että onpa outoa, kun veli ei tule olemaan osana mun polttaripäivää. Mutta niin ne kaasot vaan olivat mun tämänkin salaisen toiveen toteuttaneet ja saaneet veljeni edes pienesti mukaan polttarijuhlintaan <3

Herätys oli klo 8, mikä on tällaiselle aamutorkulle tosi aikaisin, mutta se ei haitannut ihan yhtään. Päinvastoin! Vähänkö ois harmittanu, jos polttarit ois alkanu vaikka joskus puolilta päivin; silloin päivä ois ollu monta tuntia lyhyempi ja tietenkin halusin nauttia kaikesta niin pitkään kuin mahdollista. Herätyksen yhteydessä sain puhelimeeni viestin, että DingDong-tiimillä on mulle sille päivää vähän tekemistä ja listan mukaan pakattavista tavaroista. Näihin tavaroihin kuului mm. vaihtovaatteet, terveysside, passi ja hammasharja :)

Nalle kainalossa :D

Suihkusta selvittyäni löysin huoneestani ystäväni. Hän käski mua istumaan penkkiin ja ottamaan rennosti. Vuorossa oli meikki ja kampaus. Sain mm. hienon kruunun ja piiitkät siniset ripset. Kaunistautumista seurasi pukeutuminen. Kaasot saapuivat huoneeseeni Abban Dancing Queenin tahtiin bailaten ja kaivoivat pussukoistaan ja nyssyköistään asuste ja vaatekappale toisensa jälkeen kimallusta ja glitteriä. Blingiähän ei voi koskaan olla liikaa! ;) Mun toivettani kuunneltiin tässä asiassa, jee: sain olla nättinä polttaripäivänäni! :)

Bling it on, diskoprinsessa! :)

Diskoprinsessan vaatteisiin pukeuduttuani menimme ulos, jossa meitä odotti tilataksi asiaankuuluvine koristeineen ja varusteluineen. Kylmälaukuissa oli juomaa, ikkunoissa Ruotsin lippuja ja käytössä Singstar-vehkeet. Päivä lähti siis rattoisasti käyntiin mm. sitä Abbaa laulellen.

Hetken päästä siitä, kun taksi oli lähtenyt liikkeelle, bongasin tien varresta sinikeltaiseen asuun pukeutuneen kaunokaisen. Hän hyppäsi kyytiin ja jatkoimme seuraavaan paikkaan, josta nousi lisää polttariväkeä kyytiin. Matka jatkui Kiimingistä kohti Oulua. Mikäli joku ihmettelee muun polttariväen vaatetusta, kerrottakoon että teemana oli siis 80-luvun Ruotsi. Teema oli valittu sen mukaan, että minä oon syntynyt Ruotsissa 80-luvulla ;)

Polttariväen teema: 80-luvun Ruotsi

En oikeastaa kiinnittänyt koko aikaa huomiota siihen, minne olimme menossa, kunnes yhtäkkiä tajusin, missä olimme: rakkaan pääkaupunkiseudulla asuvan ystäväni anoppilan lähellä. Kun näin ystäväni odottelevan pihalla kyytiä, pääsi multa itku. Olin ollut varma, ettei tämä ihanainen pääsisi polttareihini ja nyt hän olikin siinä! Sama liikuttuminen tapahtui nähdessäni kaksi muuta ystävääni, joiden pääsystä polttareihin en myöskään ollut yhtään varma. 

Taksikyyti oli aivan mahtava! Laulaminen oli tietty kivaa, mutta kaikista ihaninta oli kokea monen monta kertaa se ihanaihanaihana tunne, kun näin jonkun rakkaan ystäväni tai sukulaiseni seisovan tien laidassa ja tiesin, että pääsen kohta häntä halaamaan ja viettämään polttareitani yhdessä hänen kanssaan <3 Myös se oli muuten ihan mahtavaa tuolla taksimatkalla, että KAIKKI polttarivieraat osallistui laulamiseen, vaikka tiedän, että joukossa oli sellaisiakin, jotka EI laula! <3

Pääsivätpä tytöt vähän huijaamaankin mua. Taustaksi kerrottakoon, että olin toivonut, ettei mun polttareissa mentäisi lähellekään mun vanhaa työpaikkaa. Jossain kohtaa huomasin, että taksimme oli kuitenkin huolestuttavasti menossa ex-työpaikan suuntaan. "Noh, eiku menoks", ajattelin :) Mikään ei pilaisi mun fiilistä tuona päivänä. Ja koijaustahan se kaikki lopulta oli! Työpaikan vessasta löytyi vielä yksi polttarivieras ja tuon pienen vessapiipahduksen jälkeen karistimmekin työpaikan pölyt jaloistamme ja kiihdytimme kohti Oulun keskustaa.

Kaasot punomassa juoniaan. Ilkimykset ;D

Karaoketaksi jätti meidät torinrannan tuntumaan Kiikeliin. Kaasot lausuivat muutaman tervetuliassanan, molemmilla kotimaisilla tietenkin, ja kilistelyjen jälkeen minä vielä esittelin jokaisen polttarivieraan. Kaikki kun eivät olleet tuttuja keskenään. 

Seuraavaksi olikin aika herkutella. Ja voi luoja sitä ruoan määrää! Oli patonkia, salaatteja, piirakoita, mansikoita, suklaata, kakkuja, sipsejä... Itse en innostukseltani ihan hirveästi malttanut syödä, mutta kaikki mitä maistoin, oli herkullista :P

Tytöt olivat keränneet Spotifyhin soittolistan biisejä, joista minä tulin mieleen. Kun eräs biisi pärähti soimaan, oli aika pienen extempore taukotanssin. Kuka arvaa mistä biisistä oli kyse? ;D

Kop kop kop kop kop :D

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Pidetään pieni paussi kirjoittamisessakin ja palataan polttaritunnelmiin taas seuraavassa postauksessa ;)

Min dag som en diskoprinsessa: Part 4

Escape Room!!!! Wooohooo!!!! Tätä mä olin salaa toivonut polttareihini ja TIETENKIN mun kaasot osasi sen mulle vinkkaamattakin järjestää :)

Ne, jotka ei tiedä, Real-life Room Escape on tosielämän pakopeli, jossa olet lukittuna huoneeseen, josta sinun tulee yrittää paeta tehtäviä ratkomalla ja johtolankoja keräämällä ennen ajan päättymistä. Näin kerrotaan Room Escape Oulun nettisivuilla. En halua paljastaa liikaa siitä, mitä itse huoneessa tapahtui ja millaisia tehtäviä siellä oli, etten vaan spoilaa mitään, jos joku teistä lukijoista sinne haluaa mennä.

Mutta siis aikaa oli tunti ja meitä tyttöjä oli huoneessa neljä. Selviytyjät-kisan voittajat siis, joista yksi luovutti paikkansa mulle. Kiitos K! <3 Tykkään tehdä mm. ristikoita, joten tämä ohjelmanumero oli mulle tosi mieluisa. Eihän me tietenkään sieltä huoneesta tunnissa ulos päästy, mutta yritys hyvä kymmenen :) Tosi hankalia oli jotkut tehtävät meidän mielestä, mutta onneksi vihjeitä sai pyydettäessä ;)

Room Escapen jälkeen oli aika neljännen vihjeen:

Suuntasimme siis Rotuaarille ja sain jälleen välitehtävän. Mun piti käydä ostamassa mäkkäristä 14 euron juustoa ja kasvissyöjälle yhdet ranskikset. Myyjä palveli mua kuin ketä tahansa muutakin. Vähän odotin erilaista reaktiota :D Tää tehtävä oli vähän niinku pottuilua mulle, koska yksi polttaritoiveeni oli, että ruoan sijaan polttarirahat kulutettaisiin mieluummin ohjelmaan (ja juomaan ;D).

Välipalan jälkeen oli neljännen tehtävän vuoro. Mun piti selittää polttariväelle Alias-tyyliin 90-lukuun liittyviä sanoja. Sain itse valita voittajan, joka sai palkinnoksi sen terveyssiteen, joka mun oli aamulla pitäny pakata mukaan :'D Aliasta me ollaan pelattu aikoinaan ihan kyllästymiseen asti, joten tämäkin tehtävä oli erittäin mun näköinen.

Viimeinen vihje ohjeisti meidät tämän kesän ykkösbilepaikkaani eli serkkuni luokse. Siellä mut kruunattiin Amazing Brideksi 2015 ja palkittiin avioliiton selviytymispakkauksella, joka sisälsi mm. muistilappuja mykkäkoulujen varalta ja parisuhdeterapeutin ts. suklaalevyn :) Syömisen ja juomisen ohella tytöt blingiytyivät iltaa varten ja nähtiinpä välissä jälleen vähän väliaikatanssiakin. Näiden lisäksi me skräppäiltiin; muut muistoja minusta ja minä ohjeita hääyölle. Tehtiin me myös ennustuksia ja mun piti vastailla kysymyksiin Kekeen liittyen.

"Aserejè ja de jè de jebe tu de jebere seibiunouva..."

Illalla me suunnattiin vielä Bar Ihquun, jossa oli esiintymässä ihan huikea bändi, Beatwave. Keikka alkoi E-Typen Lifella ja sama meno jatkui aina keikan loppuun saakka. Järjetöntä ysärimeininkiä koko rahan edestä, huhheijakkaa!! Olin yhtä hymyä ja aivan hiessä koko keikan. Ihan huikeeta! Bändi oli niin kova, että se ansaitsi kolme mitaliakin ;)

Sain ennen baariin lähtöä läjän mitaleita, jotka mun oli määrä jakaa sinä iltana heille, jotka mielestäni ne ansaitsivat. Mitaleita jaettiin mm. pårhåistå mooveista, mooveista, Mr. Hurmurille, pårhåålle åsiåkåspålvelijålle, sille, joka oli bästa i håret ja jolla oli pårås åsenne :D Ihan tosi hauska tehtävä ja ihan tosi hienot mitalit oli kaaso A perheineen puusta väsännyt!

Beatwaven poikia (Kuva).

Baarissa me viihdyttiin tietenkin lähes tappiin asti ja yöksi me kompuroitiin kaasojen kanssa serkkuni luokse. Oli ihanaa nukkua samassa paikassa mun murujen kanssa ja vielä ihanampaa oli herätä aamulla samasta paikasta heidän kanssaan. Aamu oli täynnä edellisen päivän kertausta ja naurua.

Päivällä autoon istahtaessani ja kotiin suunnatessani haikeus nosti päätään: nyt ne oli ohi, mun polttarit. Päivän muistelu ja se, kuinka ihania naisia mun elämässä on ja kuinka paljon kaikki olivat nähneet vaivaa järjestääkseen mulle ikimuistoisen päivän, yhdistettynä haikeaan oloon, sai mut herkistymään silloin ja saa mut herkistymään edelleen. Päivä oli aivan mahtava ja just mun näköinen ja oloinen! Kaikki ajatuksella toteutetut yksityiskohdat liikuttaa mua edelleen syvästi. Mä oon niin otettu kaikesta siitä työstä ja vaivasta, jonka erityisesti mun kaasot on näitä polttareita suunnitellessaan ja toteuttaessaan nähneet. Ootte te naiset vaan upeita! <3 Kiitos kiitos kiitos!

Mitä ostaa lahjaksi 30-vuotiaalle miehelle, jonka kanssa on seurustellut 12 vuotta, hä?

Otsikkopa sen oikeastaan kertookin; välillä meinaa olla vaikeuksia keksiä uusia lahjaideoita ihmiselle, jonka kanssa on ollut yhdessä yli vuosikymmenen. Oikeastaan ei mulla edes ole ollut asian kanssa hankaluuksia ennen kuin viime vuonna, mutta oli se vaan silti kurjaa ja stressaavaa. Yleensä minusta on mukava keksiä ihmisille lahjoja ja ollaanpa mun joskus sanottu olevan hyväkin siinä, vaikka itse en ole asiaa silleen edes aatellu.

No joka tapauksessa, ei ollu kiva, kun lahjaideoita piti odotella ja houkutella esiin. Ostin Kekelle alkuun sellaista peruskauraa kuten kengät ja hajuveden (ah, se on kyllä toooosi hyvä tuoksu nimeltään Invictus, suosittelen!). Kunnes se tuli mieleeni kuin salama kirkkaalta taivaalta; kalvosinnapit! Tietenkin mää hankin sille kalvosinnapit häitä varten! Alkoi armoton eBay- ja etsy-rumba. Selasin sivustoja hullun lailla. Halusin kalvosinnappien olevan jotenkin persoonalliset ja hauskat, mutta kuitenkin tyylikkäät ja simppelit. Tällaisiin minä sitten päädyin:

Ne on tehty kierrätetyistä tietokoneen näppäimistöistä. Olisin alunperin halunnut näppäimet M ja K meidän nimikirjainten mukaan, mutta M oli loppu, joten päädyin kahdeksikkoihin hääpäivämme 8.8. mukaan. Keke on it-alalla ja puuhastelee vapaa-aikanakin paljon tietokoneiden parissa, joten mielestäni nämä sopivat hänelle kuin nakutettu. Lahjan saajakin taisi olla samaa mieltä :)

Pakko kertoa vielä tähän loppuun eräs hauska ja jo legendaksi muodostunut tarina Aliaksesta ja kalvosinnapeista. Olipa kerran kaksi teinityttöä, jotka pelasivat Aliasta selittäen toisilleen kiireesti sanoja. Oli vaaleahiuksisen tytön vuoro ja hän lähti liikkeelle näin: "No se mikä laitetaan piirtoheittimelle", johon tummatukkainen vastasi "kalvo". "Joo, just se ja sitten ei ketsuppi vaan?" Tummatukkainen ihmetellen "sinappi". "No niin ja sitten yhdistä ne", vaaleatukkainen kehotti tohkeissaan. Tummatukkainen vielä hämmentyneempänä "öö, kalvosinappi" XD Tää juttu on aina yhtä hyvä! :D Ja ei, minä en ollut tarinan vaaleaverikkö ;)