lauantai 23. huhtikuuta 2016

Jatkoa pitopalvelupostaukselle

Viime postauksessa ehdittiin käsitellä päällisin puolin pitopalvelumme Café Provencen meille antama tarjous hintoineen sekä menuineen. Nyt päästään sitten hiukan syvemmälle aiheeseen ja kerron teille vähän tarkemmin, miten yhteistyö pitopalvelun kanssa sujui, ja millaista vastinetta saimme rahoillemme. Pahoittelut jo tässä kohtaa pitkästä avautumisesta.

Kuten sanottua kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta mukaan mahtui paljon positiivistakin. Aloitetaanpas vaikka sillä, että ruoka oli herrrrkullista! Vaikka tämähän me oikeastaan jo tiedettiinkin, koska oltiin käyty sitä etukäteen maistelemassa ;) Varsinkin häränrinta oli ihan sairaan hyvää! Suosittelen! Ruoka sai kehuja myös vierailtamme ja useita santsaajiakin bongailtiin. Ruoka tuntui maistuneen vieraille myöskin sen perusteella, ettei sitä jäänyt ihan hirveitä määriä yli. Hiukan kuumempia ruoat olisivat ilmeisesti saaneet olla, mutta ainakaan minua ja Kekeä tuo puute ei liikaa häirinnyt.

Kaikki ruoka ei kuitenkaan ikävä kyllä ollut kehumisen arvoista. Lasten ruoat nimittäin olivat suuri pettymys. Itsehän en tietenkään niitä maistellut, mutta kuulin häiden jälkeen vierailtamme, että ruoka oli ollut a) kylmää ja b) pahaa. Mielipiteistähän ei tietenkään voi kiistellä ja tokihan joku ruoista saattoi pitääkin, mutta kaikki minun korviini kantautuneet kommentit lasten eväistä olivat negatiivisia. Harmi. No, onneksi meillä oli karkkibuffet niin saivat lapsetkin jotain täytettä mahoihinsa! :'D 

Eräs kurja tilannekin tähän lasten ruokakatastrofiin vielä liittyi. Yksi hiukan vanhemmista häidemme lapsivieraista oli lasten ruokia maistettuaan kysynyt äidiltään, josko hän saisi käydä kipaisemassa aikuisten ruokia nälkäänsä. Äidin annettua luvan suuntasi poika kohti buffetpöytää vain saadakseen pitopalvelun tädiltä melko kylmää kyytiä. Täti oli ilmoittanut jotakuinkin siihen sävyyn, että lasten ruoat ovat lapsia varten ja aikuisten aikuisia varten. Poikaparka. Ruokaahan oli kyllä sen verran, että siitä hänellekin olisi varmasti liiennyt...

©Iiro Rautiainen

Ennen varsinaista hääpäivää yhteydenpito Cafe Provencen kanssa oli mutkatonta. Erittäin positiivista oli mm. se, ettei lopullista vierasmäärää tarvinnut vahvistaa kuin vasta vähän ennen häitä. Kokki Tiina kävi etukäteen omatoimisesti tutustumassa juhlatilaan, sillä se ei ollut heille entuudestaan tuttu. Lisäksi tapasimme Tiinan kanssa Toivolassa hääviikolla ja löimme viimeiset yksityiskohdat hääpäivää varten lukkoon. Tiina oli oikein avulias ja vakuutti, että kaikki hoituu. Jätin hyvillä mielin hääpäivämme ruokailun heidän vastuulleen.

Laitoin jopa tosi viime tipassa Tiinalle viestiä menukylttiin liittyen. Minun oli tarkoitus kirjoittaa menu liitutaulutussilla vanhaan ikkunaan ja asetella se ruokapisteen lähettyville juhlapaikalla, mutta aika loppui kesken enkä ehtinyt tätä tekemään. Onneksi pitopalvelu tuli hätiin, tulosti menun paperille ja teippasi sen ikkunaan kiinni. Kiitos tuhannesti!

Näin jälkikäteen ajateltuna menukyltti oli tosin vähän huonossa paikassa; en tiedä hoksasivatko kaikki vieraamme sitä. Mutta sehän ei missään nimessä ole kenenkään muun kuin minun oma vikani, sillä minähän sen paikan sille määritin.

Samalla pöydällä menukyltin kanssa olivat myös leivät, mikä harmittaa ohuesti sekin. Pelkään nimittäin, etteivät vieraamme huomanneet niitäkään. Leipien paikka me päätettiin yhdessä Tiinan kanssa ja näin jälkikäteen, jos saisin päättää, niin asettelisin ne johonkin enemmän näkösälle.


©Iiro Rautiainen

Muutama muukin tapahtuma alensi ikävä kyllä pitopalvelumme arvosanaa. Suurimmaksi osaksi kyse oli nimenomaan asiakaspalvelusta ja sen tasosta. Tässä kohtaa kiitän kaasojani siitä, että he saivat pidettyä nämä "epäkohdat" minulta ja Kekeltä, ja varmasti suurimmalta osalta häävieraistakin, piilossa hääpäivän ajan. Toki minunkin silmiini tietyt jutut pistivät jo silloin, mutta ei onneksi mitenkään juhlamieltä alentavasti. 

Ongelmia oli mm. ruokailun aikataulun kanssa. Jostain syystä ruokailu oli myöhemmin kuin sovittu. Osaksi tämä johtui ehkä siitä, että minun ja Keken saapuminen juhlapaikalle kesti hiukan aiottua kauemmin. Mitään kunnon selitystä emme kutenkaan tähän aikataulun venymiseen saaneet. Emmekä pahoitteluja. Satuin törmäämään Tiinaan hääpaikalle saavuttuamme ja vastauksena tiedusteluuni "Onko kaikki hyvin?" tjsp., sain vakuutteluja, että kaikki on kunnossa kuoharipullojen hiukan liian innokasta poksumista lukuunottamatta. Toisaalta hyväkin, ettei morsianta huolestutettu tuossa kohtaa turhaan, mutta yhä edelleenkin meille kaikille on hiukan epäselvää, mikä ruoan aikataulutuksen kanssa meni pieleen.

Ruokailun myöhästymisen takia muukin ohjelma luonnollisesti myöhästyi. Tässä kohtaa pitopalvelun ja kaasojen kommunikaatio hiukan ontui, sillä pitopalvelu laittoi kahvit esille nopeammin kuin mihin kaasot olivat varautuneet. Pitopalvelun väki oli kuitenkin ymmärtäväistä ja kaasojen pyynnöstä kakut kerättiin vielä hetkeksi pois ja laitettiin uudestaan esille muutaman ohjelmanumeron jälkeen. Tästä joustavuudesta iso kiitos heille! 

Kakuista puheen ollen. Nehän eivät tulleet pitopalvelun kautta, mutta Tiina lupasi heti kättelyssä hoitaa kahvien ja kakkujen esillelaittamisen puolestamme. Tästä olin enemmän kuin kiitollinen! Kaikki ei kuitenkaan mennyt kakkujenkaan kanssa niin kuin elokuvissa. En mene sen tarkemmin yksityiskohtiin, mutta ikävä kyllä häidemme vastuuhenkilöt joutuivat hiukan jopa töykeänkin kohtelun uhreiksi tässä kohtaa. Tämä oli myös yksi niistä tapahtumista hääpäivän aikana, jolloin minä huomasin, että jotain oli vialla. Onneksi se ei kuitenkaan pilannut onneani eikä juhlamieltäni.

Niitä ei missään nimessä pilannut myöskään se, että likaisten lautasten keräys pöydistä oli vajaavaista tai, että osan vieraista viinilasit vietiin heiltä vähän turhan aikaisin pois tai se, että vesikannujen täyttäminen olikin jäänyt muiden vastuulle. Myöskään kuohuviinitarjoilun pieniä ongelmia en ollut onneksi paikalla todistamassa. 

Kommunikaation puute keittiön ja häidemme vastuuhenkilöiden välillä oli varmasti suurin syy erinäisten juhlapäivänä esiintyneiden ongelmien syntyyn. Tässä olisin minäkin voinut olla enemmän avuksi sopimalla yksityiskohdista vieläkin tarkemmin kaikkien tahojen kanssa. Kommunikaatio oli selkeästi sellainen asia, jossa meillä kaikilla olisi varmasti ollut parannettavaa.

©Iiro Rautiainen

Sain jälkikäteen muutakin palautetta osan pitopalveluhenkilökunnan palvelualttiudesta ja käytöksestä, enkä valitettavasti järin positiivista sellaista. Mielestäni palveluammateissa on äärimmäisen tärkeää se, millä tavalla asiat ilmaisee. Toki on ymmärrettävää, että isot juhlat ovat stressaavia ja kiireisiä kaikille asianosaisille, mutta silti kannattaa yrittää käyttäytyä ystävällisesti ja pyrkiä ratkaisemaan eteen tulevat yllättävät ongelmat yhdessä ja iloisella mielellä. Kommunikaatioon kannattaa kiinnittää huomiota, sillä ei voi olla kenenkään kannalta hyvä, jos juhlavieraat ja yhteistyötahot pahoittavat mielensä. Asiat voi ilmaista monella tavalla. Asialinja ja ystävällisyys eivät ikävä kyllä aina tarkoita samaa. Viestintätyyliä, ystävällisyyttä ja hymyjä ei voi asiakaspalveluammateissa liikaa korostaa.

©Iiro Rautiainen

Kaikista ikävintä tässä koko hommassa oli kuitenkin ehkä se, kuinka pitopalvelu vastasi minulle laitettuani sinnepäin viestiä häiden jälkeen mieltäni askarruttamaan jääneistä asioista. Saamani viesti oli varsin puolusteleva. Jäi hiukan sellainen olo, että asiat olisivat ikään kuin vain minun ja muiden häidemme vastuuhenkilöiden omassa päässä eikä pitopalvelussa olisi ollut juurikaan vikaa. Tuosta häiden jälkeisestä sähköpostikirjeenvaihdostamme jäi suuhuni hiukan karvas maku. Vilpitön anteeksipyyntö selitysten ja puolustuskannalla olemisen sijaan olisivat varmasti saaneet aikaan sen, että täällä päässä kirjoittelisi nyt huomattavasti tyytyväisempi asiakas.

©Iiro Rautiainen

Positiivista tässä kaikessa oli kuitenkin se, että loppulaskun lasten ruokiin oli palautteeni ansiosta laskettu pieni alennus. Tosi kiva juttu oli myös se, että bändin ruokailu onnistui alennettuun hintaan. Ruoka oli suurimmalta osin hyvää ja suurin osa henkilökunnasta ystävällistä ja palvelualtista. Etukäteissuunnittelu ja -yhteydenpito oli helppoa. Paljon oli siis plussaa, mutta niin oli miinustakin. Pääasia on kuitenkin se, että ruoka ei loppunut kesken ja (lapsivieraita lukuunottamatta) vieraiden mahat täyttyivät (ainakin toivottavasti) eikä mitään ylitsepääsemätöntä, mikä olisi pilannut hääpäivämme, päässyt tapahtumaan. Ainakin allekirjoittaneelle ruoka maistui enemmän kuin hyvin! En yleensä muista syödä juhlissa paljoakaan, mutta nyt kyllä muistin ja hyvää oli.

©Iiro Rautiainen

Loppuun vielä huomautus, että tarkoitukseni ei ole haukkua tai lytätä pitopalveluamme. Olen erittäin kiitollinen heidän panoksestaan hääpäivänämme. Halusin kuitenkin kertoa totuudenmukaisesti ja liikoja kaunistelematta saamastamme palvelusta, sillä useat teistä lukijoista ovat minulta pitopalvelukokemuksistamme kyselleet. Toivottavasti tästä postauksesta on hyötyä teille ja tuleville hääpareille! Peace and love! <3 

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Paljon toivottu pitopalvelupostaus

Heippatihei rakkaat lukijani! Nyt lunastan lupaukseni ja hyppään hääpäivässä muutaman tapahtuman yli (palaan niihin takaisin kuitenkin vielä myöhemmin) ja kerron teille tässä välissä pitopalvelustamme, josta teiltä sieltä näytön takaa onkin jo tullut muutama postaustoive :) Olen tässä koittanut jäsennellä ajatuksiani tätä postausta varten ja nyt nähdään, miten olen siinä onnistunut.

Meidän häiden pitopalveluna toimi siis Oulun Limingantullissa sijaitseva Café Provence. Laitoin tarjouspyyntöjä yhteensä n. 20 Oulun seudun pitopalveluun loppuvuodesta 2014. Kirjoitan vielä oman postauksensa valintaprosessistamme, mutta sanottakoon jo tässä vaiheessa, että hinta näytteli suht isoa roolia päätöksessämme. Tässä postauksessa keskityn kuitenkin siis nimenomaan Provenceen ja palataan muihin pitopalveluvaihtoehtoihin sitten hiukan myöhemmin.

Provencelta vastattiin alkuperäiseen tarjouspyyntösähköpostiini n. 1,5 kuukautta sen lähettämisestä. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään ylitsepääsemätön ongelma, sillä saimme odotella vastauksia muiltakin lähestymiltämme pitopalveluilta eikä meillä muutenkaan ollut asian suhteen mikään tulipalokiire. Olihan häihimme tuossa kohtaa vielä puolitoista vuotta aikaa. 

Vastausviesti oli lyhyehkö, mutta informatiivinen. Siinä pahoiteltiin vastauksen viipymistä sekä vastattiin viestissäni esittämiini kysymyksiin mm., että juhlapaikkamme ei ollut heille entuudestaan tuttu ja että ruokien maistelutilaisuus oli mahdollinen. Liitteenä oli selkeä, kolme eri menuvaihtoehtoa sisältänyt tarjous. Menujen hinnat vaihtelivat 25€-27,50€/hlö. Lisäksi tarjouksessa oli eriteltynä hinnat lasten menulle (poislukien alle 3-vuotiaille, josta kysyin vielä erillisessä viestissä heiltä erikseen) ja tarjoilijoille. Tarjous oli mielestämme oikein kilpailukykyinen ja lupasimmekin tutustua siihen ajan kanssa tarkemmin jahka tuon hetken kiireet meillä helpottivat.

Kiireiden väistyttyä sovimme Provenceen maistelutilaisuuden parin viikon varoitusajalla. Oli ihan huippua päästä maistelemaan menujen ruokia etukäteen! Suosittelen aivan ehdottomasti jokaista häitänsä suunnittelevaa kysymään pitopalveluilta tällaisesta mahdollisuudesta. Voin nimittäin sanoa, että ainakin meillä mielipiteet heittivät häränpyllyä maistelutilaisuuden edetessä. Etukäteen oltiin mietitty, että joku tietty menu varmasti maistuisi, mutta ruokia testattuamme nousikin joku toinen vaihtohto kirkkaasti ykköseksi. Maistelimme Provencessa paria eri alkupalaa sekä paria eri pääruokaa lisukkeineen pelkkien raaka-ainekustannusten hinnalla (ts. 12€ per pää). Salaatit jätimme sillä kertaa väliin. Tapasimme samalla myös paikan johtajan Tiinan. 

Maistelutilaisuudesta meille jäi oikein hyvä fiilis ja päätimmekin oikeastaan siltä istumalta varata Café Provencen hääpäivällemme. Menua viilasimme lopulta sen verran, että hinnaksi tuli 29€/hlö (lisäsimme siihen mm. leipää ja lainasimme lisukkeita ja salaatteja muista ehdotetuista menuista). Lopulta häissämme oli tarjolla:

Vihersalaatti & kastike
Meloni-fetasalaatti
Lämminsavulohisalaatti 
Kirkas perunasalaatti
Kalkkunarullat

©Iiro Rautiainen


Mureaa häränrintaa ja punaviinikastike
Kermaperunat ja uunikasvikset


©Iiro Rautiainen


Rieska ja chiabatta
Voi
Vesi, maito, mehu

Kahvi/tee (+ kakkubuffet, ei Café Provencelta)

Menun hinta sisälsi ruuat, kokin palkan sekä ruokien kuljetuksen hääpaikalle. Tarjous ei sisältänyt ruokailuastioita, liinoja, servettejä eikä kattauspalvelua. 

Tämän lisäksi lapsille oli oma buffet, johon kuului:

Salaatinlehtiä
Kurkku- ja tomaattisiivut
Pikku lihapullat
Jauhelihalasagne

Lasten menun hinta oli:

- 0-2v. 0€/hlö
- 3-9v. 6€/hlö

Tarjoilijat kustansivat 30€/tunti/tarjoilija ja tilaisuuden mutkattomuuden kannalta tarjoilijoita kannatti pitopalvelun mukaan varata vähintään 2 kpl. Tarjoilijoiden minimitarve oli 4 tuntia, riippuen häiden aikataulusta. Tarjoilijoiden tehtävänä oli laittaa ruoka esille, pitää buffetpöydät täysinä ja siistinä, siivota likaiset astiat pöydistä sekä tiskaus ja keittiön jälkisiivous. Tarjoilijat laittoivat myös kahvipöydän esille ja huolehtivat kakkujen tarjoilusta, vaikka ne eivät Provencen kautta tulleetkaan.

Puuh, nyt näyttää uhkaavasti siltä, että postauksen pituus alkaa olla ihan riittävä, joten pätkäistään pitopalvelutarina tästä kohtaa poikki ja kerron kokemuksesta lisää sitten seuraavassa postauksessa. Kokemukseemme kun liittyi niin positiivisia kuin negatiivisiakin vivahteita eikä hommasta selvitä pelkällä lyhyellä "kaikki meni hyvin" -kommentilla... Palatkaamme asiaan siis ensi kerralla! Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! <3

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Peukku vessakorille

Huhheijakkaa, melkoinen kuukausi takana! Ensin ihania vieraita Suomesta ja sitten me päästiin itse käymään parin viikon visiitillä kotona. Nyt ollaan siis jo turvallisesti takaisin Jenkkilässä. Pari viikkoa Suomessa menivät hujauksessa. Nähtiin paljon sukulaisia ja ystäviä ja nautittiin joka hetkestä. Matkalla takaisin Yhdysvaltoihin me tehtiin pieni pit stopkin ja vietettiin kolme yötä Islannissa. On se vaan upea maa, niin erilainen kuin mikään aiemmin kokemani paikka! Mahtavia luonnonvoimia!

Suuri kiitos aiempiin postauksiin tulleista kommenteista ja pahoittelut vastausten viipymisestä. Koitan uppoutua kysymysten aiheisiin mahdollisimman pian. Tässä on vaan edelleen hiukan kiirettä tulevien reissujen suunnittelussa, joten antanette mulle anteeksi, jos en ehdi niihin perehtymään kunnolla ihan niin pian kuin haluaisin <3

Kerronkin tähän väliin, ennen niihin isompiin aiheisiin kuten pitopalveluun ja hääbändiimme pureutumista, yhdestä hiukan pienemmästä häidemme yksityiskohdasta, nimittäin vessakoreista. Meilläkin sellaiset siis oli, sekä naisten että miesten vessoissa. Kuvia ei valitettavasti ole kuin miesten vessan versiosta, mikä on harmi, sillä naisten vessan kokonaisuus oli kauniimpi. Annetaan tämä "lipsahdus" kuitenkin kuvaajallemme Iirolle anteeksi. Hänellä kun ei jostain syystä ole tainnut olla päivän aikana asiaa naisten vessan puolelle ;D 

Naisten vessakorisysteemi oli hienompi siitä syystä, että naisten vessassa oli lavuaarin vieressa taso, jolle pystyimme asettelemaan korin nätisti. Korin viereen mahtui mukavasti vielä ohjekyltin lisäksi söpö kukkamaljakkokin. Miesten vessassa laskutilaa ei ollut, joten kori ja ohjekyltti ripustettiin roikkumaan pyyhenaulakkoon.

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Miesten korista löytyi:




Naisten korissa oli:



Aika paljon kaikenlaista koreista siis löytyi, mutta rahallisesti ne eivät missään nimessä olleet suuri panostus. Suurin osa korien sisällöstä löytyi omista kaapeistamme. Vain muutaman jutun jouduin ostamaan kaupasta tätä varten, mutta niillekin tulee varmasti joskus käyttöä. Itse korit loihti ihana käsistään taitava kälyni. Kiitos H! <3

No onkos näissä tällaisissa koreissa sitten mitään järkeä? Käyttääkö niitä kukaan? No allekirjoittaneelle ainakin vessakorit olivat melko suurikin apu. Mun allergiaoireet olivat nimittäin juhlapaikalle heppakyydillä päästyämme sen verta näkyvät, että oli enemmän kuin mukavaa, että vessakoreista löytyi silmätippoja :'D Muutoin en valitettavasti osaa sanoa, kuinka paljon tai vähän vieraamme hyödynsivät korien sisältöä. Sunnuntainen juhlapaikan siivous tapahtui nimittäin vessojen osalta sen verran rivakasti, etten ehtinyt tutkimaan koreja sen tarkemmin ja tällä hetkellä niihin jäljelle jääneet kamat ovat jemmassa jossain päin Suomea, joten näin jälkikäteenkään asiaa ei ole mahdollista tarkistaa.

Sen verran voin kuitenkin sanoa, että kun itse olen ollut vieraana häissä, ovat vessakorit usein olleet pelastukseni. Tai oikeastaan muistan paremmin ne kerrat, jolloin vessakoreja ei ole ollut ja olisin kipeästi tarvinnut jotain, kuten uutta paria sukkahousuja, pinnejä, vanupuikkoja tai silmätippoja. Joten voin ainakin näin vieraan näkökulmasta katsottuna sanoa, että vessakorit häissä ovat pelkkää plussaa. Ainakin tällaiselle kömpelölle ja tavaroita kotiin unohtelevalle häävieraalle! :D