tiistai 24. marraskuuta 2015

Leegot kuntoon häitä varten

Oonko jo kertonut, kuinka ihana mies mulla on? ;) Muun muassa siksi, että aivan häiden alla hän lupasi mun mennä hammaslääkäriin korjauttamaan hymyni, mikä ei ole halpaa lystiä laisinkaan.

Joku saattaa ehkä muistaa, että toissa juhannuksena tämä tampio vähän könysi ja katkaisi etu- ja kulmahampaan välisen ylähampaansa. Voin sanoa, ettei ollut mikään kaunis näky se. Koko tuon kesän kuljin terveyskeskuksessa tehty väliaikainen paikka suussani ja häpesin hymyäni. Syksymmällä pääsin vihdoin terveyskeskukseen teettämään pysyvämmän paikan, mutta nättiä hampaasta ei tullut vieläkään ja kaiken lisäksi kuukausien kuluessa oman hampaani nysä alkoi ikävästi tummua paikan vierellä. 

Olin ajatellut käyväni täällä Jenkeissä laitattamassa hampaan kuntoon, mutta lopulta tuo puolitoista kuukautta, jonka ehdin keväällä ennen Suomeen kesäksi paluuta Amerikassa viettää, meni niin nopeasti, että hammaslääkäri jäi vain haaveeksi. Kesällä Suomessa aloin kuitenkin jälleen miettiä ja arvioida tuon tk-hampaani ulkonäköä ja tulin aina vain varmemmaksi, että haluan sen olevan häissä, ja ennen kaikkea hääkuvissa, erinäköinen.

Niinpä Keken kanssa keskusteltuani ja yksityisiltä hammaslääkäreiltä tarjouksia pyydettyäni varasin ajan Oulun HammasAariaan Heidi Hariselle. Aikataulu hampaan korjaukselle oli hyvin nafti ja ajoittui lomasesongille. Tarjouksia pyytäessäni aikaa häihin taisi olla kolmisen viikkoa. HammasAariaan aika järjestyi nopeasti ja helposti ja sainpa hampaan korjauksen lisäksi mahdutettua mukaan vielä hampaiden valkaisunkin. Kerrankos tuota naimisiin mennään ;) 

Noh, nyt teitä tietenkin kiinnostaa, mistä hampaani suhteen ulkonäöllisesti lähdettiin liikkeelle ja mihin päädyttiin. Tässä kuva lähtötilanteesta:


Tummentuma näkyy selkeästi, eikös vaan?


Heidin kanssa päädyimme siihen, että ensin hampaat valkaistaan ja hääviikolla, kun valkaisusta on kulunut tovi, tehdään minulle uusi hammaskruunu heidän omalla Cerec-laitteellaan.

Hampaiden valkaisussa kävin niin ikään HammasAariassa. Hintoja vertailtuani olisi valkaisun saanut joistain muista Oulun yksityisistä hammaslääkärikeskuksista halvemmalla, mutta ajattelin, että on helpompaa, kun kaikki tehdään samassa paikassa. 

Valkaisu tapahtui suuhygienistin toimesta. Toimenpide kesti sellaiset pari tuntia. Tämä morsmaikku oli vissiin vähän väsynyt valkaisun aikana, sillä meinasin oikeasti nukahtaa siihen penkkiin. Melko saavutus, kun meinaa nukahtaa hammaslääkäriin ;)

Ensiksi suuhygienisti muistaakseni puhdisti hampaani jollain tehokkaalla aineella ja suojasi ikenet huolellisesti, jotta valkaisuainetta ei pääse leviämään niihin. Suuhuni aseteltiin tuo tuommoinen suun auki pitävä, vähän epämukavankin näköinen muovitellinki ja sitten hampaisiin levitettiin valkaisuainetta, annettiin vaikuttaa, levitettiin valkaisuainetta, annettiin vaikuttaa. Tämä toistui joitakin kertoja. Viimeisellä vaikutuskerralla hampaitani vihloi hiukan, mikä on siis normaalia, mutta muutoin operaatio ei ollut lainkaan kivulias. 

Pariin päivään valkaisun jälkeen ei saanut nauttia värjääviä ruokia tai juomia, kuten kahvia, kokista, mustikoita jne. Muutaman kerran hampaita vihloi valkaisun jälkeisinä parina päivänä, mutta muuten kaikki oli hyvin. Kävin hygienistin suosituksesta ostamassa apteekista vihlontaa ehkäisevää hammastahnaa, joka ehkä auttoi vihlonnan torjumisessa.

Tässäpä ennen ja jälkeen kuvat:



Alkuväri oli 2,5 M2 ja loppuväri 1 M1, mitä ne nyt sitten ikinä tarkoittaakaan :D En tiedä saako näistä kuvista kovin hyvää käsitystä siitä, kuinka paljon hampaat vaaleni, mutta itse olin kyllä ihan tyytyväinen lopputulokseen. Parhaiten eron huomaa vertaamalla oikeanpuoleisen jälkeen-kuvan muiden hampaiden väriä korjattavaan hampaaseeni, joka on siis suurimmaksi osaksi materiaalia, joka ei valkaisussa väriään muuta. Eihän nämä mun hampaat vieläkään minkään amerikkalaisen Pepsodent-hymyn kriteerejä täytä, mutta kelpaavat mulle. Ainakin itse huomasin niissä eron ennen ja jälkeen ja eikös se SE nimenomaan ole se pääasia :)

Valkaisun jälkeen piti tosiaan odotella joitakin päiviä, jotta hampaiden väri stabilisoituu ja tiedämme minkä värinen kruunusta tulee tehdä. Heidi teki mielestäni tosi hyvää työtä hampaani suhteen. MUTTA heti hänen luotaan uusi hammas suussani poistuessani ja Kekelle uutta hymyä näyttäessäni, huomasi Keke oman hampaani kuultavan edelleen posliinipaikan alta hiukan. Kun tarkkaan katsoin niin huomasin sen itsekin, mutta en jäänyt sitä kuitenkaan murehtimaan. Häiden alla oli paljon muutakin mielessä ja hammas oli joka tapauksessa paljon kauniimpi kuin aiemmin. Häiden jälkeen mietin ottavani Heidiin vielä yhteyttä kysyäkseni tuosta tummentumasta, mutta Suomessa oloaikaa oli jäljellä vain muutama päivä enkä ehtinyt, tai halunnutkaan, kiirehtiä hampaan korjausta enää siinä vaiheessa. Minulle oli tärkeämpää viettää aikaa sukulaisten ja ystävieni kanssa. Sitä paitsi olin oikeastaan hampaaseen ihan tyytyväinen, joten senkin takia yhteydenotto Heidiin jäi tekemättä.

Kuitenkin hääkuvat saatuamme huomasin, että hammaskruunun alla oleva oma tumma hampaannysäni erottuu kuin erottuukin joissakin niistä ikävästi. Ei kaikissa kuvissa, mutta osassa. Päätin laittaa asiasta Heidille viestiä esimerkkikuvien kera ja hän vastasi minulle hyvin nopeasti olevansa kanssani täysin samaa mieltä, ja että mikäli olen tulossa käymään Suomessa, korjaa hän asian. Takuuna tietenkin. Ihan mahtavaa! Me so happy! Ja vaikka muutama hääkuva menikin "pilalle" tuon kruunun alta kuultavan tumman takia, pitää muistaa, että tilanne olisi voinut olla häiden aikaan paljon huonompikin. 

Tässä vielä jokunen kuva, joissa mielestäni tuo mainitsemani tummentuma selkeästi näkyy. Nämä voi hyvinkin olla näitä "ei-sitä-huomaa-kukaan-muu-ku-sää-ite" -juttuja, mutta eikös sekin ole ihan riittävä syy? ;)


©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Halpaa lystiä tämä tämmöinen hampaiden fiksaaminen ei missään nimessä siis ole ja olen kyllä tosi onnellisessa asemassa siinä mielessä, että jopa ennen niinkin isoa rahasyöppöä kuin häitä, hampaat pystyttiin kuntoon laittamaan. Hammaskruunu maksoi kipeät 690€ ja valkaisu 248€. Auts. Eli pieni neuvo: jos vaan mahdollista, niin älä kaatuile naamallesi ja katko hampaitasi. Tulee kalliiksi. Mutta jos vahinko sattuu, niin Aaria oli ihan kelpo paikka hampaasi korjauttaa.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Lisää kukkia: Vieheet

Vieheisiinkin olin hiukan pettynyt, sillä mukailivathan ne hääkimppuni ulkonäköä, johon en ollut tyytyväinen. Väri oli väärä, liian punainen. Muuten vieheet olivat oikein nätit: neilikka ja harsokukkaa, juuri kuten toivoin. Yksinkertaiset, mutta kauniit. Tilasin vieheet Kekelle, bestmanille sekä molempien meidän isille. Kaikki vieheet olivat samanlaisia ja maksoivat 10€/kpl. 

Bestmanin vieheen asennusta.
©Iiro Rautiainen

lauantai 14. marraskuuta 2015

Hääkimppuni mun

Yksi niistä harvoista asioista, joihin olin hiukan pettynyt häälookissani, oli hääkimppu. Sen muoto ja tyyli olivat aika lähellä sitä, mitä etukäteen ajattelin, mutta värit eivät olleet oikeastaan sinne päinkään. Tällaista halusin:

Tämän kimpun värimaailma on
lähes täydellinen!
Kuva.
Tämän kimpun muoto on ihana ja
tykkään noista vihreistä "pavuista".
Kuva.
Tässä kimpussa pidän siitä,
että violettia on suht paljon.
Kuva.
Ihania nuo hopeiset " harsokukat".
Kuva.
Kukkina hortensiaa, ruusua
ja harsokukkaa.
Kuva.

Mutta tällaista sain:

©Iiro Rautiainen

Kimpun värit eivät ole valitettavasti yhtään sitä, mitä halusin. Vihreä on liian tummaa, syksyistä ja jotenkin tunkkaisen sammaleista. "Violetit" sävyt taas eivät ole mielestäni violettia nähneetkään, vaan ovat lähempänä viininpunaista. Sanalla sanoen fiilis oli pettynyt. 

Saan kuitenkin ehkä syyttää tästä lopputuloksesta hiukan myös itseäni. Kimppu ja häiden kukat ylipäänsä ei olleet missään nimessä mun hääprioriteettilistan kärkipäässä, joten en ehkä jaksanut uhrata niille tarpeeksi aikaa. Lähetin kyllä etukäteen kukkakauppaan sähköpostilla inspiraatiokuvia (itse asiassa kaikki nuo yllä olevat viisi kuvaa tästä postauksesta) ja jätin huoletta vastuun kimpusta ja vieheistä ammattilaisille. En todellakaan ole mikään viherpeukalo, joten koin järkevimmäksi jättää kukista huolehtimisen jollekin muulle asiasta enemmän tietävälle. Turhaan stressaisin asiasta, josta mulla ei ole tietotaitoa. Kukkakaupasta vakuutettiin, että visioni tuli hyvin ilmi esimerkkikuvien avulla. Kerroin vielä kuvien lisäksi sanallisestikin haluavani kukiksi hortensiaa, neilikkaa ja harsokukkaa ehkä ruusua ja väreiksi tummanviolettia, hailakan vaaleanvihreää ja valkoista.

Sain hääviikolla kukkakaupasta tekstiviestin, jossa oli kuva yhdestä noista kimpussa käytetyistä punertavista kukista ja kysymys voiko kimpussa käyttää kyseistä kukkaa. Sen pidempiä miettimättä vastasin, että antaa palaa vaan. Luotin edelleen sokeasti siihen, että muut hääkimpun kukat ovat oikeammanvärisiä. Jos olisin ollut fiksumpi, olisin jo tuossa kohtaa tajunnut, että kimpun suhteen oltiin menossa aika kovaa vauhtia pöpelikköön. Jostain syystä mulla ei kuitenkaan hälytyskellot ollenkaan soineet. Oma visioni hääkimpusta oli niin selkeä, että ajattelin sen olevan yhtä selkeä myös kimpuntekijällä. Huokaus. Aina kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin on suunnitellut. 

Hääpäivänä en kuitenkaan jaksanut sen enempää murehtia pieleen mennyttä kimppua. Ehkä jos olisin aamulla itse ollut sitä noutamassa kukkakaupasta, olisi muutama ärräpää saattanut lipsahtaa, mutta onneksi olin delegoinut tuon homman Kekelle. Siinä vaiheessa, kun näin kimpun eka kertaa, oli meillä jo sen verran kiire kuvauksiin ja kirkkoon, ettei aikaa harmittelulle jäänyt.

Jos jotain positiivista tästä kukkaepisodista pitää sanoa, niin palvelu Kiimingin Kukka- ja Hautauspalvelussa oli joka kerta siellä vieraillessani hyvää ja ei tuo kimppu kuitenkaan ihan metsään mennyt: olihan siinä toivomiani kukkia ja kimpun muoto oli sinne päin. Harmi vaan, että kimpun värit oli mulle se ykkösjuttu ja kun siinä mentiin pieleen, niin paljoa ei ollut enää pelastettavissa. Jotain positiivista on myös se, että onneksi en tilannut erillistä heittokimppua, vaan sain luovuttaa tuon epäonnisen puskani sitä paljon enemmän arvostaviin käsiin. Ja eipähän tarvitse näin jälkikäteen harmitella, että oisko kimppu sittenkin pitänyt kuivattaa tai jollakin muulla tavoin säilöä, kun ei se kerta ihan mieluinen ollut :)

torstai 12. marraskuuta 2015

Something old, something new, something borrowed, something blue

Jotain lainattua. Sen olenkin täällä blogissa jo aiemmin kertonut. Se oli siis kaaso A:n huntu. Kiitos vielä kerran muru lainasta! <3

Jotain uutta mulla oli yllä paljonkin. Esimerkkinä nyt vaikkapa hääpuku, jonka ihana äitini minulle siis osti Tukholmasta reilu vuosi ennen häitä.

Jotain vanhaa. Sitä mulla ei oikeastaan lopulta ollut ollenkaan edes mietittynä. Tai no vitsailin, että oisko se tuo mun aviomies, kun mehän oltiin kuitenkin oltu hääpäivänämme naimisissa jo yli 7 kuukautta ja eihän me muutenkaan enää mitään teinejä olla :D KUNNES sakastissa rakas kaaso A ojensi minulle jotain: kultaisen leveän sormuksen pienillä pinkeillä kivillä. Se oli mun mummuni ja edesmenneen vaarini vihkisormuksista yhteen juotettu koru ja minä saisin pitää sitä sormessani astellessani kirkon käytävää pitkin alttarille. Siinä kohtaa oli kuulkaas tällä tytöllä täydellinen romahtaminen lähellä. Onneksi sain kuitenkin pidettyä itseni kasassa ja suuremmilta tunteenpurkauksilta ja meikkien suttaantumisilta vältyttiin.

Olin tosi otettu tuosta kaasoni ihanasta eleestä enkä tiedä osasinko tuossa tilanteessa, jännittyneessä olotilassa, asiaa hänelle kunnolla edes ilmaista. Mulle merkkasi ihan todella paljon, että osa mun rakasta vaariani asteli mun kanssa yhdessä tuon matkan. Kiitos A! Oot enkeli! <3



Jonain sinisenä toimi sukkanauhassani ollut pieni sininen rusetti. Tai niin ainakin olin etukäteen ajatellut. MUTTA siinä vaiheessa, kun Keken oli hääjuhlassa aika kaivaa sukkanauha mun hameen alta, me hoksattiin, ettei sukkanauha ollutkaan siellä, missä piti :O Mietittiin, että onkohan se tipahtanut seurakuntatalon invavessaan, jossa käytiin kirkon jälkeen XD Ei kuitenkaan, vaan se löytyi lopulta pikkuveljeni luota. Olin vissiin unohtanut kokonaan pujottaa sen reiteeni, hups :)

Mulla ei siis ollut mitään sinistä ylläni kirkon käytävää tepastellessani, mutta lohduttaudun sillä, että mehän oltiin tuossa vaiheessa jo naimisissa, joten ei sitä huonoa onnea vai mitä siitä nyt sitten ikinä seuraakaan, voi ainakaan something bluen puuttumista syyttää ;) Ohuesti silti harmittaa, etten lakannut varpaan kynsiäni sinisellä kampaajan tuolissa hääpäivän aamuna istuessani, vaan valitsin värisävyksi violetin... Sillä oltaisiin tuostakin unohduksesta kunnialla selvitty.

Nyt siellä varmaan mietitään, että miten sen sukkanauhan heiton kanssa sitten kävi, kun sukkanauha oli jäänyt matkasta kokonaan. Hyvin kävi. Mulla oli jostain syystä toinen sukkanauha mukana :) Ehkä mä alitajuntaisesti tiesin, että jotain tällaista tulee tapahtumaan XD


Varasukkanauha.
©Iiro Rautiainen

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Let it rain! (I'm prepared)

Ihana Monika bongasi viime postauksesta hienot violetit kumpparini, joten julkaistaanpa nyt seuraavaksi tämä luonnoksissa jo hetken aikaa lymyillyt sadeaiheinen postaus :) 

Miksi olin varautunut hääpäivänä siihen, että voi sataa? Kaksi sanaa: Suomen kesä. Ja kyllähän se varautuminen kannatti! Kumpparit ja sateenvarjo tulivat kyllä enemmän kuin tarpeeseen potrettikuvauksissa, joista myöhemmin lisää.

Kumpparit ostin Bauhausista ja ne maksoivat n. 17€. Värejä oli muitakin kuin violetti. Sateenvarjo löytyi täältä Amerikasta meidän lähiruokakaupasta n. 10€:lla. 

Kuten räystäästä näkyy, tuli vettä kuvauksiin lähtiessä ihan kivasti.
©Iiro Rautiainen
Ei kuitenkaan ilmeisesti niin paljoa, että ois satikkaa tarvinu :)
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
Kaaso-parka ei ollut ihan yhtä hyvin varustautunut kuin minä.
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
Kolme pientä elefanttia maaaaarssi näin :DD 
Joku voi jo arvata taustan perusteella, mihin ollaan menossa ;)
©Iiro Rautiainen
Herrasmies ei sateenvarjoa kaipaa ;)
©Iiro Rautiainen

maanantai 9. marraskuuta 2015

Hääkynnet

Morsiamen asusteiden esittelyn jälkeen pysykäämme vielä hetki morsiuslookin parissa. Vuorossa hääkynnet :)

Alunperin mun oli tarkoitus ottaa kynsiini pelkkä kestolakkaus, mutta toisin kävi. Mun kynnet lohkeili ja katkeili niin huolella hääviikolla, ettei ollut oikein vaihtoehtoja. Torstaina sain tervetullutta rentoutumista ja hemmottelua, kun ajaa täräytin JoanNailsiin Kiiminkiin ja Jaana teki mulle elämäni ensimmäiset rakennekynnet.

Liian pitkiä en niistä halunnut, mutten ihan nysiäkään. Olen nimittäin tottunut siihen, että ainakin osa kynsistä on suht pitkiä. Etusormen kynnet mulla ei koskaan ehdi kovin pitkiksi, kun ne jo lohkeavat, mutta esim. pikkurillien kynsillä on usein kovastikin mittaa. En halunnut sellaisia teräviä "kotkankynsiä", vaan muoto sai olla neliömäinen pyöristetyillä kulmilla (tällekin on varmaan joku oikea terminsä, mutta kuten sanottua oon ihan noviisi näissä rakennekynsijutuissa :D).

Värimaailmaksi toivoin hopeaa, ja blingiä kynsissä piti tietenkin olla. Olin tykästynyt glitterillä tehtyyn liukuväriefektiin ja sellaisen sain. Jaana teki toiveeni mukaisesti nimettömistä hiukan erilaiset kuin muista kynsistä käyttämällä niissä hiukan isompikiteisempää glitteriä ja liimaamalla niihin vielä erikseen koholle jääviä dimangeja. Tässäpä nämä. Eikö olekin iiiihanat?! :) 

Kännykkäkuva. Toivottavasti saatte silti selvää :)
©Iiro Rautiainen

Kynsienlaiton aikana juttua riitti ja jossain vaiheessa tajuttiin Jaanan kanssa, että meillä on yhteisiä tuttujakin. Tuo parituntinen ilman puhelinta tyttöjen juttuja höpötellen tuli tarpeeseen ja teki hyvää. Kiitos JoanNails just eikä melekeen mun näkösistä hääkynsistä ja rentouttavasta hengähdyshetkestä juhlapaikan koristelun keskellä! Voin suositella Jaanan palveluita kaikille täydestä sydämestäni! <3

Morsiamen asusteet: Takki

Kylmän yön varalta täytyi hääpäivää varten tietty varata jotain lämmikettä harteillekin. Niitäkin mulla oli lopulta kolme :'D

Lämmikevaihtoehtojen testausta ennen hääpäivää.

Hääsuunnittelun alkumetreillä ostin Facebookin hääkirppikseltä pitsiboleron. Se oli oikein kaunis, mutta pitsi ei vaan ole niin mun juttuni ja, jos totta puhutaan niin eipä tuo olisi kauheasti kylmällä ilmalla lämmittänytkään. Lisäksi tilasin eBaystä ihanan paljettiboleron. Se oli kuitenkin himpun tumma häälookiini eikä sen edestä hiukan pidempi ja takaa lyhyempi mallikaan istunut täydellisesti hääpukuni kanssa. Onneksi tuolle jakulle on käyttöä ihan satavarmasti muissa tilaisuuksissa tulevaisuudessa.

Lopulta täydellinen takki löytyi omasta vaatekaapistani. Valkoinen, lyhyt, hiukan ehkä rokahtavakin jakku. Ihan täydellistä! Kovin montaa kuvaa minusta ei hääpäivältä jakku yllä ole, mutta tässä jotain, että saatte edes vähän käsitystä, mistä puhutaan :)

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Morsiamen asusteet: Laukku

Kuten käsikoruni löytyi häälaukkunikin niin ikään Romeo&Juliasta. Tämä oli niitä ns. viime hetken ostoksia, mutta olen tosi tyytyväinen, että sen kotiutin. Häälaukku oli mun pihistä-listalla ja olin jo aiemmin löytänyt yhden valkoisen satiinilaukun halvalla kirppikseltä. Jotenkin se ei kuitenkaan ollut tyyliseni ja kun tämä kimalteleva kaunokainen osui silmiini, tiesin että se on menoa ny :)

Hienosti sulautui aukku pöytäkoristeisiinkin ;)
©Iiro Rautiainen

Laukku on sellainen, jota voin käyttää muulloinkin, joten turhakkeeksi en sitä missään tapauksessa suostu kutsumaan, vaikka kauheasti sille ei hääpäivänä ollutkaan käyttöä. Oli siellä mun huulipuna ja huultenrajauskynä, mutta kuten sanottua en muistanut niitä kovin montaa kertaa päivän aikana lisätä. Niin ja puhelin. Ja ainiinjuu, oli siellä välillä myös eräs vähän erikoisempikin esine, nimittäin kivi ;D Mutta siitä myöhemmin lisää ;) 

lauantai 7. marraskuuta 2015

Morsiamen asusteet: Korut

Koruina mulla oli sormusten, jotka esittelen myöhemmin vielä erikseen, lisäksi käsikoru ja korvakorut, joista jälkimmäiset löytyivät Jenkeistä. Kaulakorua mulla ei ollut.

Tiesin aika pitkään, että haluan korvisten olevan pisaranmuotoiset ja suht pienet. Ostin paritkin eri vaihtoehdot, joista päädyin sitten hiukan yksityiskohtaisempiin. Alla jälkikäteen otettu oma räpsäisyni hääpäivän korviksista. Sen alla valokuvaaja-Iiron ottama kuva toisista, tällä kertaa käyttämättä jääneistä korviksista ja toinen, jossa halaan mummuani ja korvis näkyy tositoimissa.


Nämä päätyivät korviini hääpäivänä.
Nämä taas jäivät korurasiaan. 
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Käsikoruni löytyi Romeo&Juliasta Oulusta. Halusin korun, joka sopii yhteen korvisteni kanssa ja kun tämä pisaranmuotoisia elementtejä sisältänyt osui silmiini, en voinut jättää sitä hyllyyn. Käsikoru on hiukan tummempaa materiaalia kuin korvakorut, mutten antanut sen häiritä. 

©Iiro Rautiainen

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Morsiamen asusteet: Kengät

Dodiin, I'm back in business! Ihanat pari viikkoa laatuaikaa äitin kanssa on nyt takana ja pari päivää on ehditty tässä levähtämäänkin, joten on taas aika palata blogin pariin.

Morsiamen asusteista vuorossa on nyt hääkengät, jotka onkin esitelty täällä jo aiemmin. Löysin siis Prismasta alennuksesta tarpeeksi korkeat valkohopeiset pitsikorkkarit ja ne mulla oli jalassa kirkon ajan ja jonkin aikaa myös juhlapaikalla.


©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Mulla oli juhlapaikalla mukana pitsitennarit ja Vagabondin kiilakorkokengät (molemmat omasta vaatevarastosta), joista jompiinkumpiin olin ajatellut vaihtaa jossain vaiheessa päivää. Vähän pelkäsin etukäteen, että muuttuuko liikkuminen puvun kanssa hankalaksi, kun mekon pituus oli tietenkin mitoitettu korkokenkien mukaan. Mutta turhaan pelkäsin sotkeutumista helmoihini: mekko pysyi menossa mukana paremmin kuin hyvin, vaikka olikin mulle hiukan pitkä vaihdettuani matalampiin kenkiin.

Lopultahan kävi niin, että kuljin koko illan ja vielä seuraavan päivänkin vaihtokengiksi etukäteen ajattelemieni kenkien sijaan häävieraille tarkoitetuissa Ikean tossuissa (vaihtovaatepussi ei jostain syystä päässyt hotellille asti) :D Korkkareita varten hankituille päkiätyynyille ja muille härpäkkeille ei siis tullut tarvetta, sillä korkkarit viipyivät jalassa vain hetken ja ne korvanneet tohvelit oli todistetusti toooodella mukavat jalassa :)


Tullut vissiin kiire lähtö pöydästä,
kun on kengät ja lautasliinat päätyneet lattialle ;D
©Iiro Rautiainen
Tohvelijalka oli kietoutunut mystisesti hääpukuun.
©Iiro Rautiainen