(Lähes) täydellinen polttarikirja

Kun bongasin tämän opuksen kirjakaupassa, en voinut vastustaa kiusausta:

(Lähes) täydellinen polttarikirja.

Kyseessä on Katri Korolainen-Virkajärven ja Lauri Leinosen (Lähes) täydellinen polttarikirja. Kirjan esipuheessa sanotaan näin:

"Tämä kirja johdattaa sinut polttarien saloihin ja järjestelyjen yksityiskohtiin. Kirjan avulla järjestät täydellisen päivän polttarisankarille, olit sitten ensikertalainen tai konkari. 

Kirja on kuitenkin vain lähes täydellinen ilman sinua. Oppaan sivuilla on runsaasti tilaa tehdä omia muistiinpanoja ja polttarisuunnitelmia. Kun polttarit ovat ohi, käännä kirja ympäri ja talleta sinne polttaritapahtumat muistoksi hääparille. Keskelle kirjaa voit myös askarrella taskun, jonne voitte säilöä loput polttarikuvat vaikka muistitikulle tai CD:lle. Taskuun voi tallettaa myös päivän muut muistot, pääsyliput ja muistilaput. 

Innokas sulhanen tai morsian voi toki lahjoittaa kirjan best manille tai kaasolle ja täyttää kirjan jo soveltuvin osin vinkeillä ja toiveilla!" 

Kaasojen lahjat.

Tämä innokas morsian otti vinkistä vaarin ja kirjoitteli kirjan sivuille omia kommenttejaan (mm. polttareiden alustavan vieraslistan ja toiveen, ettei hän halua morsiussaunaa). Kommentoinnin jälkeen annoin kirjan kaasoilleni lahjaksi. Kirjoittamieni vinkkien lisäksi he voivat käyttää sitä halutessaan polttarikansiona, sillä kirjan lopussa on paljon tyhjiä sivuja, joille voi liimata kuvia polttareista kuvateksteineen. Lisäksi kirjasta löytyy täyttövalmiita sivuja polttarisankarista, polttariohjelmasta ja polttariseurueesta, joita voi myös käyttää hyväkseen polttarikansion kasaamisessa. 

Muistatteko kouluajoilta ystäväkirjat, joihin kavereita pyydettiin täyttämään heidän harrastuksensa, mottonsa, lempiruokansa, -juomansa jne. Kaikissa polttareissa, joihin olen viime vuosina osallistunut, on ollut yhtenä osana polttariseurueen vastaaminen tällaisen ystäväkirjan kysymyksiin. Myöhemmin nämä täytetyt ystäväkirjan sivut on liitetty osaksi polttarikansiota. (Lähes) täydellisessä polttarikirjassa ystäväkirjan kysymykset ovat valmiina, joten leikkaaliimaa-vaihetta ei siltä osin tarvitse käydä läpi ollenkaan.

Kirja kertoo polttareihin liittyvästä suunnittelusta kronologisessa järjestyksessä alkaen polttareiden yleisestä historiasta polttarivieraiden, teeman, budjetin jne. kautta polttarimuistojen keräämiseen. Kirjassa on myös esimerkkejä erilaisista polttareista (mm. penninvenyttäjän polttarit ja polttarit raskaana olevalle morsiamelle).

Kirja on visuaalisesti vintagetyylinen. Siinä on paljon kuvia, jotka henkivät vanhan ajan tunnelmaa. Värejä ei ole käytetty, vaan kuvat ovat seepian sävyisiä. Tämä vanhahtava ja nostalginen tyyli on hyvä idea, sillä tällä hetkellä vintage on hyvin suosittua. Itse olisin kuitenkin henkilökohtaisesti kaivannut kirjaan enemmän värejä. 

Kirja on mielestäni hauska lahjaidea kaasoille. Mietin kuitenkin, kuinka moni oikeasti käyttää kirjaa polttarikansiona. Jotenkin siitä ei ehkä saa niin persoonallista kuin alusta asti itse suunnittelemastaan ja toteuttamastaan kansiosta. Itse en kuitenkaan panisi pahakseni, vaikka polttarikansio pohjautuisikin tähän kirjaan. Annan siis kaasoilleni täysin vapaat kädet käyttää tai olla käyttämättä tätä kirjaa polttarikansiona. Kirjaan lisäämäni vinkit taas toivon heidän ottavan tarkasti huomioon! :)

(Moneskohan hääkirja-aiheinen postaus tämä on?! Tästähän voi saada jo sellaisen virheellisen käsityksen, että luen muutakin kuin hääblogeja...)

Ps. Makea-hääblogissa on meneillään huikea arvonta, josta voi voittaa AINO-Handmade -lahjakortin (arvonta päättyy 6.4.2014 klo 24). Kipin kapin osallistumaan siis! :)

Sukunimi

Monessa hääblogissa on jo käsitelty sukunimiasiaa, mutta ajattelin silti kirjoittaa aiheesta vielä lyhyesti itsekin. 

Kuva

Naimisiin mennessähän on nimien suhteen paljon vaihtoehtoja. Yleisintä ja perinteisintä lienee edelleen se, että morsian ottaa sulhon sukunimen, mutta tokihan sulho voi ottaa vaihtoehtoisesti myös morsiamen sukunimen. Mahdollisia ovat myös yhdistelmänimet, joissa morsian tai sulhanen liittää omaan sukunimeensä väliviivalla kumppaninsa nimen. Yksi vaihtoehto on myös keksiä aivan uusi yhteinen sukunimi. Nimi voi juontaa juurensa esimerkiksi jommankumman suvussa olleesta vanhasta nimestä.

Kuva

Minulle on ollut alusta asti selvää, että otan mieheni sukunimen. Itse asiassa olen jo kauan haaveillut siitä, että pääsen naimisiin ja eroon omastani. Ei nimessäni nyt varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta onhan se suht harvinainen, ja usein sen saa toistaa pariin otteeseen esimerkiksi puhelimessa, jos joku sitä sattuu kysymään. 

Suurin syy sille, etten erityisesti pidä sukunimestäni, on se että, kouluaikoina siitä keksittiin haukkumanimiä ja ne ovat jääneet kummittelemaan mieleeni. Vieläkin muistan kuinka inhottavalta ne kuulostivat pienen ala-asteelaisen korvaan... :( 

Mieheni sukunimi ei ole kovin harvinainen, muttei liian yleinenkään. On ihanaa saada nimi, jota ei tarvitse toistaa puhelimessa moneen kertaan! Nimi on pidempi ja sisältää aivan eri kirjaimia kuin omani. Pitääkin alkaa hyvissä ajoin harjoitella uutta nimikirjoitusta :)

...jotain Rock´n´Rollia -blogin Monika kirjoitteli vasta sukunimiaiheisessa postauksessaan, kuinka hän optikolla käydessään oli todistanut tapausta, jossa nainen oli ollut noutamassa silmälasitilaustaan vahingossa tyttönimellään, vaikka oli ollut naimisissa jo jonkin aikaa. Voin niiiiin kuvitella itseni samanlaisessa tilanteessa. Ja useammin kuin kerran :) Jospa sen uuden nimen kuitenkin ajan kanssa jossain vaiheessa oppii sisäistämään.

Meidän häiden värimaailma

Häidemme varsinainen teema, jos sellaista ylipäänsä tuleekaan, on meillä vielä hakusessa. Väriteeman löimme kuitenkin lukkoon:

Violetti, vihreä, valkoinen ja hopea ovat valintamme. 

Kuva

Violetti on mun väri. Jos läheisiltäni kysyttäisiin väriä, joka minusta tulisi mieleen, olisi se juuri violetti. Myös kotimme sisustuksessa on käytetty violettia. 

Kuva

Olin pitkään kahden vaiheilla vihreän ja keltaisen välillä, mutta päädyin siihen vaihtoehtoon, johon tykästyin ensin. Vihreä on siinäkin mielessä järkevä valinta, että kukkien mukana häihin tulee väkisinkin vihreää väriä mukaan.

Kuva

Valkoinen on häiden väri. Ilman valkoista ei ole häitä. Mitä sitä sen kummemmin perustelemaan.

Kuva

Myös metallinhohde on mieleeni. Ja nimenomaan juuri hopea. Kultaiset ja pronssiset sävyt ovat toki kauniita, mutta eivät meidän näköisiä.


Mieskin hyväksyi väriteemamme heti, joten näillä mennään. Jälleen ollaan yksi askel ja valinta lähempänä häitä, jippii! :)


Tässä muutama inspiraatiokuva:

Kuva

Mustaa emme varsinaisesti hääväriksemme lukisi, mutta väkisinhän sitä jossain määrin häihimme tulee, eikä se haittaa lainkaan. Päinvastoin. Musta on yksi niistä väreistä, joita me molemmat käytämme paljon esim. pukeutumisessa. Myös kotimme sisustuksessa on paljon tummia sävyjä. Jos meillä olisi talvihäät, mustaa otettaisiin mukaan varmasti enemmän, mutta koska menemme naimisiin elokuussa, näen valkoisen kuitenkin häidemme pääväriksi. 

Kuva

Tässä yllä olevassa kuvassa violetti on ehkä muutaman asteen vaaleampaa kuin meidän häihimme tuleva violetti, mutta ihanasti sopivat yhteen nuo violetti ja vihreä mielestäni.

Kuva

Tässä kuvassa taas kimpuissa oleva violetti on ehkä himpun tummaa makuuni, mutta kaunista sekin. Morsiusneitojen puvuissa oleva sävy on enemmän mieleeni. Nuo morsiamen helman alta kurkistavat kengät ovat U-P-E-A-T. Ja namskis tuota vihreää karkkibuffetia!

Kuva

Herkullisen väriset nuo hopeatarjottimella olevat violetit drinksut! Voi kun oiskin kesä niin suuntaisin kiireesti keskustaan patiolle nautiskelemaan jostain ihanasta kesäisestä juomasta (niille, jotka ei tiedä niin patio = terassi :))

Kuva

Valkoiset kynttilät ovat kauniita, ja vaikka en yltiöromanttiseksi tyypiksi tunnustaudukaan, tuovat kynttilät juuri sopivanlaista tunnelmaa häihin. Elokuussa iltakin jo pimenee hiukan, joten kynttilöitä ei vaan voi jättää huomioimatta hääsomistuksessa. Ja nuo pitsiset kakkupaperit ovat mielestäni kaikessa yksinkertaisuudessaan todella näyttäviä. Niitä tulemme myös varmasti käyttämään jollakin tavalla häidemme koristuksissa.

Kuva

Tässä kuvassa kukka-asetelmat ovat ihanan rentoja. Nythän on kovasti pinnalla sellainen maalaisromanttinen tyyli, jossa on käytetty usein väreinä korallin-, persikan- ja/tai vaaleanpunaisen sävyjä sekä harmaata. Meidän hääpaikkaa ajatellen tuollainen maalaisromanttinen tyyli olisi passeli, mutta entäpäs jos väreinä käyttäisikin violettia eikä hempeitä pastellinsävyjä, jotka eivät ole oikein meidän juttu? Ei näytä ollenkaan hullummalta mielestäni! 

Toisaalta rakastan myös blingiä kunhan sitä ei ole liikaa, joten saa nähdä mihin suuntaan hääsuunnittelussa lähdemmekään. Vaikka kuka sanoo, että toisen tyylisuunnan valinta sulkee automaattisesti toisen pois? Hmmm... Valintoja, valintoja... :)

Tiukkojen tilanteiden käsikirja: Häät

Olette kenties joskus tutustuneet Joshua Pivenin ja David Borgenichtin (joissain kirjoissa mukana myös James Grace, Sarah Jordan tai Jennifer Worick) Tiukkojen tilanteiden käsikirjoihin. Ensimmäinen kirja oli nimeltään Tiukkojen tilanteiden käsikirja, jonka jälkeen on ilmestynyt omat käsikirjansa liittyen seurusteluun ja seksiin, golfiin, jouluun, työhon, lapsiin, matkailuun ja HÄIHIN. Viimeisin ilmestynyt kirja on nimeltään Erittäin tiukkojen tilanteiden käsikirja. 

Hankin joitakin vuosia sitten systerille ja hänen miehelleen joululahjaksi Lapset-käsikirjan. Se tuntui sopivalta lahjalta tuoreille vanhemmille :) Vastapalveluksena sain muutama viikko sitten systerikaasoltani kyseisen kirjasarjan, minkäs muunkaan kuin, Häät-version.

Tiukkojen tilanteiden käsikirja: Häät.

Tässä pätkä kirjan johdannosta:

"Päivä, jolloin menet naimisiin, on oleva elämäsi paras ja kaikin puolin ihmeellisin päivä, ainakin mikäli uskomme sukulaisia, ystäviä, romaaneja, saippuasarjoja, musikaaleja ja lukemattomia muoti- ja lifestyle-lehtiä.

Ja miksipä emme uskoisi. Kun seisoo itselleen tärkeimpien ja rakkaimpien ihmisten edessä sitoutumassa henkiystäväänsä ja lupaamassa tälle ikuista rakkautta, hetkessä on toden totta jotain maagista ja pysäyttävää.

Onko kuitenkaan kohtuullista odottaa, että asiat sujuvat niin kuin pitäisi, vain siksi, että sinä haluat niiden sujuvan? Entä jos juhla tulee maksamaan paljon budjetoitua enemmän, jos bändi loistaa poissaolollaan, jos puvun takki ei H-hetken koittaessa menekään enää kiinni tai puku tahriintuu viime minuutilla? Appivanhemmat saattavat inhota sinua. Sulhasen ystävä virittää ehkä törkeän maljapuheen. Vieraiden keskuudessa voi syntyä tappelu. Tapahtuman aiheuttama stressi saattaa käydä ennen pitkää sietämättömäksi.

On valittava tarjottavat, orkesteri, morsiusneitojen puvut ja kukat. Sekin on hyvä muistaa, että stressi aiheuttaa unettomuutta, näppylöitä, ihottumaa ja ihmissuhdekriisejä ja kasvattaa onnettomuusriskiä.

Käsikirja johdattaa teidät häähumun läpi aikajärjestyksessä, juhlan suunnittelusta häämatkalle. Mukana on ohjeita polttareista selviytymiseen, hääpäivän aikana saatujen vammojen ensiapuun, kadonneen sulhasen etsintään ja hätävarasormuksen valmistukseen. Unohda siis vanhat ja uudet, siniset ja lainatut. Astele alttarille tämä kirja taskussasi. Onnea matkaan!"

En ole itse vielä ehtinyt tutustua kirjaan johdantoa ja sisällysluetteloa enempää. Sisällysluettelon perusteella kirjasta löytyy kuitenkin ohjeita jos jonkinlaiseen kriisiin:

• Kuinka pysyt hengissä häihin asti...
• Kuinka hurmata nihkeät appivanhemmat...
• Kuinka karsia vieraslistaa...
• Kuinka kätkeä kauneusvirheet (tummat silmänaluset, finnit, ihottuma)...
• Kuinka korjailla morsiamen asua (mm. sateessa kastunut puku, rikkoutunut helminauha, katkennut korko)...
• Kuinka korjailla sulhasen asua (mm. ratkennut sauma, hikilaikkujen välttäminen)...
• Kuinka välttää kukkien aiheuttamat allergiset reaktiot...
• Kuinka valmistaa varakimppu...
• Kuinka toimia, kun morsiusneito on humalassa...
• Kuinka pysytellä tyynenä vihkiseremonian aikana (itkukohtaus, kikatuskohtaus, hikka, ilmavaivat)...
• Kuinka korjata pudonnut kakku...
• Kuinka välttää tappelu kimpusta...
• Kuinka toimia, kun paniikki iskee hääyönä...
• Kuinka käyttää tarpeettomia häälahjoja...
• Kuinka selviytyä, kun vuosipäivä on päässyt unohtumaan...

Taidan itse perehtyä ensimmäisenä kappaleisiin, joissa käsitellään kauneusvirheiden kätkemistä, kukkien aiheuttamia allergisia reaktioita ja vihkiseremonian aikana mahdollisesti tulevaa itkukohtausta :)

Hauskaa viikonloppua kaikille!

8.8.2015

Millä perusteella te olette valinneet hääpäivänne ajankohdan?

Me olemme sulhon kanssa olleet koko seurustelumme ajan sitä mieltä, että menemme kihloihin vasta sitten, kun olemme valmiit lyömään lukkoon myös hääpäivän päivämäärän. Olemme siinä mielessä kai vanhanaikaisia eikä pitkä kihlaus siis tullut kyseeseen.

Jouluaattoisen kosinnan jälkeen päätimme pian, ettemme mene naimisiin vielä vuonna 2014. Häähössöttäjänä ja suunnittelijaluonteena halusin, että häiden järjestämiseen jää varmasti tarpeeksi aikaa. Eihän puolessa vuodessa ehtisi millään hössöttää ja suunnitella tarpeeksi! :) Sulho taisi miettiä enemmän rahapolitiikkaa ja sitä, että ehdimme säästää enemmän rahaa puolentoista vuoden kuin puolen vuoden aikana.

Kesähäät ovat olleet aina haaveissamme. Emme oikeastaan edes miettineet muita vaihtoehtoja. Olen melkoinen vilukissa, joten talvihäissä paleleminen ei innostanut. Syksy ja kevät taas ovat epävakaisia sään suhteen. Ajatus (räntä)sateesta ja kurakeleista hääpäivänämme ei kiehtonut. Suomen säästähän ei koskaan voi olla varma, mutta todennäköisyys siitä, että aurinkoinen keli sattuu kohdalle kesäkuukausina, on luonnollisesti suurempi kuin muina vuodenaikoina.

Kokemuksia tästä elokuvasta? Kannattaako katsoa?

Elokuu valikoitui hääpäivämme kuukaudeksi siksi, että tämänhetkisessä työssäni minulla ei ole mahdollisuutta pitää kesälomaa kesä- tai heinäkuussa. Toiveena oli, että saisin viettää lomaa viikon pari ennen ja jälkeen häiden, jotta viime hetken häävalmisteluja ei tarvitsisi tehdä työpäivien ohessa ja häiden jälkeen ei tarvitsisi heti palata sorvin ääreen. Saisin siis keskittyä yksinomaan häihin häitä edeltävinä viikkoina ja vetää kunnolla henkeä häiden jälkeen.

Miksi sitten valitsimme hääpäiväksi juuri kahdeksannen päivän kahdeksatta? Mielestäni numero kahdeksan on numeroista kaunein. Se on lempparinumeroni ja pidän sitä jossain määrin onnennumeronanikin (huh, mikä sanahirviö :)). Toinen syy päivämäärän valinnalle on se, että sulholla on (toivottavasti) helpompi muistaa hääpäivämme tulevina vuosina, kun ei tarvitse muistaa kuin yksi numero. Päivämäärien muistaminen on sulholle, sanotaanko vaikka, joskus hiukan haastavaa ;)

Tällaisilla perusteilla päädyimme siis menemään naimisiin 8.8.2015. Tuohon ihmeelliseen ja onnelliseen hetkeen on vielä 506 päivää, ts. 1 vuosi, 4 kuukautta, 2 viikkoa ja 5 päivää (mutta kuka niitä muka laskee? :)).

Tulisitko kaasokseni?

Lupasin viime postauksessa kertoa, kuinka (voih, niin vaikean valinnan jälkeen!) pyysin kolmea ihanaa naista kaasoikseni.

Sain inspiraation Makea - hääblogista. Kiitos Janina! (alkuperäinen kuva löytyy täältä)

Löysin häidemme teemaväreihin sopivaa, juuri oikean sävyistä tummanviolettia kynsilakkaa (toivottavasti en muuta mieltäni teemaväreistä suunnittelun aikana) ja pienen violetin kynsienhoitosetin. Kuvassa värit ovat hiukan vääristyneet.

Kolmena erillisenä ajankohtana kaivoin vapisevin sormin ja liikutuksen kyyneleitä nieleskellen lahjan laukustani ja sopertelin kysymyksen ilmoille sydän toivoa täynnä. Kaikki kolme sanoivat tahdon, ja nyt heillä jokaisella on oikeansävyistä kynsilakkaa valmiina häitä varten :)

Kynsilakkojen hankinta ei muuten ollut niin helppoa kuin voisi kuvitella. Vaikka oikea sävy löytyi heti ensimmäisestä kaupasta, ei lakkoja ollut jäljellä kuin 3 kappaletta. Siinä vaiheessa ajattelin, että tämän täytyy olla joku merkki: kaasojen lukumäärän on oltava kolme! :) 

Lakat ostettuani siirryin kirjakauppaan. Löysin sieltä alesta mm. hopeisia menu-tarroja, joita en voinut jättää ostamatta. Kassalla kaivoin lompakon laukustani ja RÄKS; yksi kynsilakoista tippui maahan ja pirstoutui tuhannen säpäleiksi jalkojeni juureen lattialaatat violetiksi värjäten. Kynsilakkaa oli joka paikassa ja siivouspalvelu kutsuttiin paikalle. Kyllä mua vähän hävettikin, mutta päällimmäinen tunne oli harmitus, sillä tiesin, että olin ostanut kaupan viimeiset violetit kynsilakat...

Noh, ensihäkellyksen jälkeen tajusin, että kauppa, josta ostin kynsilakat, ei ole kaupungin ainoa. Jännittyneenä astelin saman ketjun toiseen kauppaan peremmälle ja löysin kynsilakkahyllyn. Kappas! Yksi violetti lakka oli vielä jäljellä! Taisi se olla kohtaloa sittenkin :)

Kaasojen valinta

Vaikka hääkirkon ja -juhlapaikan valinta oli meille helppoa, tuotti yksi toinen asia minulle harmaita hiuksia heti kosinnan jälkeen. Nimittäin kaasojen valinta.

Kuva

Alusta asti olin sitä mieltä, että kaasoja olisi hyvä olla enemmän kuin yksi. Olen itse ollut kaasona kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla meitä oli kaksi. Toinen kaaso oli mittaamattoman arvokas apu, tuki ja ilo polttareiden suunnittelussa ja kaikessa muussakin häihin liittyneessä. Halusin, että minunkaan kaasoni eivät ole yksin tässä tehtävässä. 

Mutta kuinka monta kaasoa valitsisin? Omien kokemusteni perusteella kaksi oli sopiva määrä. Mutta toisaalta. Minulla oli kovin paljon kaasovaihtoehtoja; ihania sukulaisnaisia ja ystäviä, kaikki omalla tavallaan yhtä tärkeitä ja rakkaita <3 Kuinka pystyisin valitsemaan heidän väliltään? 

Mietin, onko kolme kaasoa liian monta. Kolmella ihmisellä on kuitenkin aina todennäköisesti enemmän eriäviä mielipiteitä kuin kahdella. Myös aikataulut on aina vaikeampaa sovittaa yhteen mitä enemmän ihmisiä täytyy ottaa huomioon.

MUTTA, ja se onkin iso mutta, en millään pystynyt valitsemaan vain kahta kaasoa. Kolmenkin kaason valinta oli äärimmäisen vaikeaa, sillä kuten sanoin, minulla on onnekseni paljon ihania naisia elämässäni, ja jos olisin voinut niin olisin halunnut pyytää heitä kaikkia kaasoikseni (harmi, ettei asuta Jenkeissä...). Kovan pähkäilyn, puntaroinnin ja pohtimisen jälkeen kuitenkin sain kuin sainkin valittua kolme kaasoehdokasta ja ilokseni he kaikki suostuivat tehtävään! <3 Me so happy! :) 

Tällä kirjoituksella haluan siis tuoda esiin sen, kuinka vaikeaa minun oli rajata kaasovaihtoehtojani nimenomaan sen takia, että välitän aivan hillittömän paljon kaikista elämäni naisista. Vaikka valinta oli vaikea, toivon että kaasoni eivät pahoita mieltään tästä postauksesta. Joku voisi nimittäin nyt ajatella, että "Jaa... Minkä takia MINUN valintani kaasoksi oli vaikea? Minkä takia MINÄ en ollut selkeä valinta?". Kyse ei ole ollenkaan siitä! Toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan! <3 Olen aivan järkyttävän iloinen, että olette kaasojani enkä vaihtaisi teitä mihinkään! 

Seuraavassa postauksessa kerron, kuinka pyysin näitä kolmea ihanaa neitosta kaasoikseni. Sen verran paljastan, että tapaukseen liittyi törkeää lahjontaa :)


Loppuun haluan sanoa vielä tämän:

Vaikka tietenkin luonnollisesti perheidemme lisäksi kaasot ja bestman/bestmanit (taitaa jollain muullakin olla vaikea valinta edessä...) ovat häidemme suunnittelussa mitä todennäköisimmin eniten mukana, toivomme Keken kanssa sydämiemme pohjasta, että mahdollisimman moni muukin meille tärkeä ihminen olisi vierellämme tällä hauskalla matkalla kohti hääpäiväämme. Otamme avoimin sylin vastaan kaiken avun, ja kaikki ideat ja ehdotukset ovat enemmän kuin tervetulleita. Emme halua jättää ketään ulkopuolelle, kun suunnittelemme tätä elämämme suurinta päivää! 

Ja tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, että suutumme ja mustaksi muutumme, jos joku ei halua olla suunnittelussa mukana :) Kaikki osallistuvat tietenkin omien resurssiensa mukaan, sen verran kuin ehtivät/jaksavat/haluavat. Pointtina tässä vuodatuksessani on, että kaikki tietävät sen, että haluamme ja toivomme saavamme jakaa tämän häitä edeltävän ajan teidän kaikkien ihanien ihmisten kanssa! <3 Aamen :)