maanantai 14. huhtikuuta 2014

Toinen kerta toden sanoo

Mulla oli varattuna sovitusaika hääpukuliikkeeseen viime lauantaille. Ajeltiin äitin ja kaaso A:n kanssa Zeppeliniin ja kaaso kysäisi, että jännittääkö mua. Edellinen kerta toisessa myymälässä kun ei ollut ihan nappiin mennyt. Ja näköjään ainakin alitajuntaisesti jännitti, sillä muistin sillä hetkellä, että olin nähnyt sovituksesta unta edellisenä yönä:

Saavuin iiisoon morsiuspukuliikkeseen, jossa myyjät hakivat mekkoja sovituskopeilla odotteleville morsiamille Segwayden avulla. Vaaleatukkainen myyjä oli kopean oloinen eikä kysellyt lainkaan millaista mekkoa olin ajatellut, vaan toi sovitettavaksi lyhyen keltaiseen taittavan erittäin vanhanaikaisen puuvillaleningin. Myyjää miellyttääkseni sovitin pukua, vaikka oli sanomattakin selvää, ettei se ollut lainkaan sitä mitä hain. Rumilus ylläni koitin varovasti sanoa myyjälle, etten halunnut lyhyttä hääpukua. Myyjä ei kuitenkaan sitä uskonut, vaan toi minulle seuraavaksi vesirajaa hipovan pussihelmaisen bilemekon, jossa oli kultaisia paljetteja ja turkoosia leopardikuviota. Siinä vaiheessa hermostuin jo vähän ja sanoin painokkaasti, että etsin hääpukua enkä bilemekkoa. Myyjä ei vieläkään ottanut minua kuuleviin korviinsa ja sen kun vain nakkeli niskojaan. Silloin mulle riitti ja heitin lasillisen appelsiinimehua hänen päälleen. Siihen heräsin.

Todellisuudessa me astuttiin sisään kauppakeskuksen toisen kerroksen Viiaenna-myymälään. Liike oli pieni, mutta se ei häirinnyt, sillä saimme sovitella pukuja rauhassa ilman muita asiakkaita. Myyjä oli erittäin asiantunteva ja ystävällinen. Kerroin alkuun hiukan millaisesta puvusta olin haaveillut ja tuon lyhyen keskustelun perusteella hän alkoi ehdottaa mulle pukuja. Sovitin lähes kaikkia, joita hän ehdotti ja ne kaikki sopivat minulle. Toki osa puvuista ei ollut ihan minun tyylisiäni, mutta aika pian löytyi yksi aika lailla kuvailujeni mukainen. Se oli aika pitkään suosikki numero yksi. 

Loppuvaiheessa sovitin erästä pukua, joka ei ensinäkemältä ollut täysin makuuni. Vielä siinä vaiheessa, kun puku oli jo päälläni, mutta myyjä vasta kiristi nyörejä, ajattelin mielessäni, että tämä puku ei ole mun juttu. Mutta kas kummaa! Kun nyörit oli kiristetty ja katsoin peiliin, näin puvun istuvan ylleni täydellisesti. Se oli k-a-u-n-i-s. Myyjä ehdotti vielä yhtä pukua, joka ei näyttänyt oikein miltään henkarissa, mutta kun olin vauhtiin päässyt niin mikä jottei; kokeillaan vielä sitäkin. Ja siinä se oli: vielä paremmin istuva puku! Whaaat?! Niin ne ammattilaiset vaan osaa hommansa. En kuitenkaan ostanut pukua vielä.

Mutta mitä tästä opimme: 

1) Oikea ammattilainen osaa etsiä jokaisen vartalotyypille sopivan puvun, joten kannattaa antaa ammattilaiselle ohjat, kun menee sovittamaan niitä. 

2) Ja vaikka joku puku ei vakuuttaisi henkarissa, kannattaa sitä ehkä silti sovittaa. Koskaan ei voi tietää, jos vaikka yllättyisi positiivisesti. 

Vasta nyt ymmärrän puheet siitä, että hääpukujen sovitus on mukavaa. Jee! :) Tästä innostuneena, varasin jo seuraavan sovitusajan ensi viikonlopulle. Toivottavasti fiilis on silloin yhtä hyvä kuin tässä viime viikonloppuna Viiaennassa räpsästyssä kuvassa:


Miten niin mielissään? :)

9 kommenttia:

  1. Oon aina halunnut turkoosin leopardimekon kultaisilla paljeteilla! Pakko saada, muistatko unessasi olleen liikkeen nimeä? ;)
    Olen samaa mieltä, että asiantuntevan myyjän palveltavaksi kannattaa mennä. Sitä kun kuvittelee, että joku sopii itselle ja se ei aina välttämättä olekkaan niin.
    Ihanaa, että sait vihdoin hyvää palvelua, toivottavasti tärppää, vaikka eihän tässä vielä kiire olekkaan.
    Oman pukuni myötä tuli fiilis, että ei hitto, tässä ollaan ihan oikeasti menossa naimisiin, vaikka häihin onkin vielä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista liikkeen nimeä, harmi ;) Mutta jos törmään tuollaiseen mekkoon jossain, niin lupaan kertoa siitä salamana sulle XD

      Kyllä asiantunteva myyjä on ehdoton! Ensimmäinen myyjä sai mut uskomaan, että tietyntyyppinen malli, josta itse pidin eniten, ei minulle sopisi. Mutta toinen myyjä taas vakuutti mut siitä, että juurikin tuo kyseinen malli on mulle paras :) Toivotaan, että saan yhtä hyvää palvelua myös seuravassa paikassa.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Siellä oli kyllä ihan eri luokkaa palvelu, asiantuntemus ja kiinnostus työhönsä, kuin mitä edellisessä paikassa oli! Ja sinä olit niin K-A-U-N-I-S!!! En malta odottaa, että se "THE DRESS" löytyy! <3

    VastaaPoista
  4. Niin oli! Onneksi! Toivotaan, että seuraavassakin paikassa palvelu pelaa! :)

    VastaaPoista
  5. Juuri näin! Itse jaksan aina toitottaa sitä, ettei saa arvostella pukua suoraan henkarista. Oma pukuni oli niin kevyt, ettei se oikein näyttänyt minkään malliselta henkarissa. Myyjä kuitenkin melkein vaati sovittamaan ja tadaa, päälläni puku heräsi suorastaan eloon ja minä rakastuin korviani myöten. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Koin itse tuon tavan, että myyjä ehdotteli itse pukuja mulle, paremmaksi kuin sen, että itse olisin valinnut rekistä pukuja, joita haluaisin sovittaa.

      Hyvä, että myyjä on pakottanut sua sovittamaan pukuasi! Ajattele: et olisi koskaan välttämättä löytänyt sitä, jos olisit tyrmännyt sen ensinäkemältä! :)

      Poista
  6. Kyllä se vain niin on, että hääpukusovituksessa on parasta olla avoin uusille ehdotuksille. :) kaikki puvut eivät näytä henkarissa miltään, vaan vaativat ihmisen sisälle. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri! Sama pätee ihan normivaatteisiinkin; joku näyttää hyvältä henkarissa, joku ei, joku näyttää hyvältä sun päällä, joku ei. Niin se vaan menee :)

      Poista

Kiitos kaunis kommentistasi! <3 Et tiedäkään, kuinka se lämmittää mieltäni!