Katariina's redemption

Viimeisimpään hääpukuihin liittyvään postaukseeni tulleiden rohkaisevien kommenttien perusteella (Kiitos ihanat lukijani! <3), rohkaistuin kirjoittamaan vielä ainakin tämän kerran hääpuvunsovituskokemuksestani :)

Kävin eilen Morsiusateljee Katariinassa kokeilemassa hääpukuja toistamiseen. Eka sovituksella ja tämänkertaisella oli kyllä eroa ku Yöllä ja Popedalla (Repesin tälle sanonnalle eilen Facessa ja pöllin sen törkeästi. Kiitti Matti! :)) ! :D Myyjä oli tosi mukava ja löydettiin nopeasti sama aaltopituus. Höpöteltiin niitä näitä ja tunnelma oli tosi vapautunut ja rento. Mulla oli eka kertaa oikeasti hauskaa pukuja sovittaessa! :) Ja se oli myyjän ansiota!

Juteltiin hänen kanssaan mm. eräästä palvelusta, joka olisi mielestäni aivan mahtava morsiuspukuliikkeisiin. Nimittäin sellainen valokuvauspalvelu, jossa morsiamesta otettaisiin valokuva jokainen hänen sovittamansa puku päällä. Näin pukuja olisi helppo vertailla esim. tietokoneen näytöllä tai tv-ruudulla. Kuvia selailemalla morsian saisi paremman käsityksen siitä, miltä puku oikeasti näyttää hänen päällään. Ja kuviahan ei tarvitsisi antaa morsiamelle mukaan, jos esim. pukujenvalmistaja tämän kieltää kopioimisen estämiseksi, vaan kyseessä olisi ainoastaan puvun valintaa helpottava extra-palvelu, jota ainakin minä arvostaisin suuresti. Ja miksei kauppojen päätteeksi voisi antaa morsiamelle muistoksi sen kuvan, jossa hänellä on päällään se ostamansa puku. 

Katariinan myyjä kertoi, että heillä oli joitakin vuosia sitten ollut tällä idealla toimiva laite testikäytössä. Laitteella pystyi ottamaan videokuvaakin, joten morsian saattoi nähdä, miten puku käyttäytyy hänen liikkuessaan se päällä. Kuvat ja vidoot näytettiin morsiamelle iiiisolta näytöltä. Valitettavasti kyseinen laite oli kuitenkin ollut liian hintava oikeasti käyttöön otettavaksi. Mutta miksei tällaista palvelua voisi toteuttaa yksinkertaisemmin ja halvemminkin? Räps, kuvat ihan tavan kameralla ja niiden esittely normilta tietsikan näytöltä esmes. Tykkäisin!

Itse sovitukseen palatakseni, on tosi helpottavaa, että se oikea tyyli ja puvun malli, joka mun luonteeseen ja vartalolle sopii, on löytynyt. Nyt kun pukuja on käynyt sovittamassa jo muutaman kerran ja aina päädytään samantyyliseen pukuun niin varmuus siitä, että juurikin sellainen puku sopii mulle, vaan kasvaa. Kiitokset vielä makutuomaroinnista ihanalle kaaso J:lle ja ihanalle serkku T:lle! <3 

Menen mitä todennäköisimmin kokeilemaan pukua uudestaan. Äiti ei nimittäin ollut tällä kertaa mukana makutuomarina. Jonkin aikaa sitten hän kysyi vienosti meidän istuessa autossa matkalla jonnekin, että saako hän ostaa minulle hääpuvun! Aawww! Miten sellaisesta voisi kieltäytyä? Olen otettu ja onnellinen esikoistytär! <3

Loppuyhteenvetona voin siis sanoa, että Katariina palautti maineensa minun silmissäni. Riippuu tosiaankin myyjästä ja monesta muustakin tekijästä millaiseksi asiakaspalvelukohtaaminen muodostuu. Mitä tästä opimme: kaikki ansaitsevat toisen mahdollisuuden! :)

Häät telkkarissa

Myönnetään. Katson aika paljon telkkaria. Ja viime aikoina, sattuneesta syystä, ovat erilaiset hääohjelmat vieneet digiboksiltamme suht suuren tilan. Tallentelin niitä varastoon jo hyvissä ajoin ennen kihlautumista, mutta niiden katselun aloitin kunnolla vasta silloin, kun pystyin tv:n ohella vilkuilemaan kimallusta vasemmassa nimettömässäni :)

Kuva

Mun ehdottomaksi lemppariksi on muodostunut brittien Häät sulhasen tapaan  (Don't tell the bride). Ohjelmassa on ideana se, että sulho saa 12 000 puntaa ja 3 viikkoa aikaa järjestää morsiamelleen unelmiensa häät. Hääpari ei saa olla tuona aikana tekemisissä keskenään, vaan sulhanen on yksin bestmanin kanssa vastuussa kaikkeen hääsuunnitteluun liittyvästä aina kutsukorteista morsiamen pukuun asti. 

Yleensä pariskunnat ovat tässä ohjelmassa sellaisia, joissa morsian määrää ja tekee päätökset, joten vastuun siirtyminen sulhaselle on usein kova paikka sekä häitä järjestävälle sulholle että varsinkin ohjaksista pois siirtyvälle morsiamelle. Lähes jokainen jakso alkaa sillä, että morsian muuttaa häidenalusajaksi vanhempiensa tai ystäviensä luo, ja heti auton takavalojen hävittyä näkökentästä korkkaa sulhanen bestamaninsa kanssa oluset :) Sarjassa on nähty juhlia aina Las Vegas-häistä jouluhäihin ja Ibiza-häistä intialaisteemaisiin telttahäihin. Just eilen katsoin jakson, jossa morsian saapui vihkimiseen hyppäämällä lentokoneesta laskuvarjolla! Kaikenlaista ne sulhaset vaan osaakin keksiä! :)

Kuva

Hyvänä kakkosena mun listalla tulee Neljät häät Amerikassa (Four Weddings), jossa neljä morsianta vierailee toistensa häissä pisteyttäen ne ja eniten pisteitä kerännyt hääpari palkitaan häämatkalla. Jenkeissä kaikki on jotenkin suurempaa, hienompaa ja kalliimpaa. On hauska seurata sitä överiyttä, mutta toisaalta näkee sarjassa myös vähemmällä rahalla toteutettuja pienimuotoisempia häitä. Mutta tietenkään suomalaisella mittakaavalla nuo simppeleimmätkään jenkkihäät eivät kyllä kovin simppeleitä ole :) Joka tapauksessa viihdyttävä ohjelma. Ja näissä uusimmissa jaksoissa, morsiametkin ovat yllättävän mukavia ja ystävällisiä toisilleen, mikä on musta vaan hyvä. Kissatappeluja ja myötähäpeää ei jotenkin enää jaksa.

Satuhäät sijoittuu rankingissani kolmanneksi. On mukavaa seurata suomalaisten häiden järjestelyjä ja musta on kiva katsoa nimenomaan ns. tavallisten pariskuntien häitä. Satuhäissäkin kun on välillä ehkä vähän väkisinkin haettu ylimääräistä tarpeetonta draamaa, mikä on musta ihan turhaa. Muhun kun ainakin uppoaa parhaiten juuri ne ihan tavallisten ihmisten tavalliset rakkaustarinat. Niiden esittelyssä Satuhäät on musta parhaimmillaan.

Kuva

Ja sitten niihin pettymyksiin. Niitäkin hääaiheisia tv-sarjoja nimittäin löytyy, jotka ovat tuottaneet mulle hienoisen tai vähän suuremmankin pettymyksen. Mm. Kaksi julkkista ja yhdet häät oli sellainen. Silloin aikanaan odotin mainosten perusteella ohjelmaa innolla, mutta eihän se kovin häävi ollut. Kaikista häiritsevintä ohjelmassa oli mun mielestä ehkä se selostajanainen. Esimerkiksi Arvostele mun illallinen -ohjelmassa miesääni taustalla on aivan loistava, mutta tässä ohjelmassa se oli harmillisen huono. Toinen hääohjelma, josta en ole erityisemmin pitänyt oli Kuninkaalliset häät. Musta se vaan oli tylsä ja täytyy sanoa, että yleensä katson vaikka sinnillä suurimman osan telkkarin häätarjonnasta, mutta tuota ohjelmaa en jaksanut katsoa kuin muutaman hassun jakson. 

Loppuun vielä muistutus muutamien uutuusohjelmien hakuajoista. Jutta ja huikeat häädieetit -ohjelman hakuaika vuoden 2014 elo-syyskuun hääpareille on käynnissä vielä pari päivää eli huhtikuun loppuun (hakemaan pääsee täältä). Ohjelmassa kuvataan hääparin kuntokuuria, joka kestää kolme häitä edeltävää kuukautta. Toinen uutuus on Kaikkien aikojen kosinta, jossa järjestetään nimensä mukaisesti yllätyskosintoja. Hakemuksia otetaan vastaan täällä 30.4.2014 asti. 

Yhteenvetoa

Lisäsin blogin välilehdelle lyhyen yhteenvedon meistä ja häistä. Lisään sinne häitä koskevia asioita jahka suunnitelmat etenee ja esim. palveluntarjoajia varmistuu. Meistä, meidän kiinnostuksenkohteista ja historiasta kirjoittelin myös hiukkasen, jos jotakuta kiinnostaa vaikka lukea :) 

Lähi(tai ei niin lähi)tulevaisuudessa ajattelin mahdollisesti lisätä omat välilehtensä myös to do -listalle, häiden biisilistalle ja budjetille.

Valokuvaaja-asia on vielä vaiheessa. Palaan siihen heti, kun päätös on tehty. 

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!

Miten valita valokuvaaja?

Hei te kaikki, joilla on jo valokuvaaja varattuna häihinne! Kertokaapas mulle ne teidän kaikista parhaimmat ja painavimmat perusteet valinnallenne. Minkä takia päädyitte buukkaamaan juuri valitsemanne valokuvaajan? 

Meillä on tässä nyt päätöksenteko aika lailla loppusuoralla. Olen saanut karsittua vaihtoehdot niinkin vähäksi kuin kahteen, wau! Täytyy nimittäin myöntää, että aikaa tähän on kulunut. Mutta toisaalta, mitä pahaa siinä on; valokuvaajan valinta on nimittäin mielestäni yksi häiden suurimmista päätöksistä. Valokuvat ovat sormusten ohella oikeastaan se ainoa konkreettinen asia mitä häistä jää käteen.

Ensimmäinen ehdokas on hiukan kokemattomampi ja hiukan kalliimpi vaihtoehto sen takia, että hän ei asu samalla paikkakunnalla kanssamme. Mutta hänen portfolionsa v-a-k-u-u-t-t-a-a! Kuvaustyyli on mielestäni sellainen vähän erikoisempi ja kivan mieleenpainuva. Pidän siitä toooodella paljon! Myös kirjeenvaihto hänen kanssaan on ollut hauskaa. Hänellä on rento asenne ja huumorintajua, minkä luulen olevan eduksi sitten kuvaustilanteessakin.

Toinen vaihtoehto taas on erittäin kokenut valokuvaaja, josta olen löytänyt paljon positiivista palautetta erinäisiltä nettifoorumeilta. Hän on kuvannut ennenkin sekä hääkirkossamme että juhlapaikassamme. Kuvat ovat kauniita ja yhteydenpito asiallista ja nopeaa.

Molemmilla kuvaajilla esim. kuvaustuntien määrää ei ole erityisemmin rajattu, kuvia saa mukaan digitaalisessa muodossa mukavan määrän ja webgalleria kuuluu hintaan. He ovat lisäksi molemmat esim. valmiita kuuntelemaan hääparin toiveita.

Mutta siis dilemma on tämä: valitako hiukan kokemattomampi hääkuvaaja, jonka kuvia todella rakastan ja joka vaikuttaa todella hyvältä tyypiltä? Vai valitako todellinen ammattilainen, joka on muutaman sata euroa edullisempi?

Kuva

Ja vielä toinen asia, jossa tarvitsisin apuanne. Miten perustelen sulholle, että meidän kannattaa palkata valokuvaajaksi ammattilainen eikä pyytää esim. jotain harrastelijavalokuvaajatuttavaamme ikuistamaan hääpäivämme? Itsehän olen sen kannalla aivan satakymmenenprosenttisesti, että valitsemme ammattilaisen, mutta kertokaa mulle kuitenkin pliis ne kaikista parhaimmat perustelut, jotka voin sitten kertoa eteenpäin sulholle jahka nyt tulevana viikonloppuna otan asian vakavasti hänen kanssaan puheeksi. 

Muksaa viikendiä!

Hääsuunnittelun ABC

Tätä blogia saattaa lukea muutkin kuin blogimorsiamet tai muuten hääaiheeseen erityisesti vihkiytyneet ihmiset. Silloin kun itse aloitin hääblogien seuraamisen, mun silmissä vaan vilisi mitä ihmeellisimpiä käsitteitä ja koneen hakuohjelmat lauloivat ahkerasti, kun olin koko ajan tarkistelemassa, että mikähän se tuo ja tuokin juttu oikein on. Näin ollen ajattelin koota heille, jotka eivät ole häihin ja niiden järjestelyihin liittyvään sanastoon vielä enempää perehtyneet, Suomi-Hää -sanakirjan :) Olkaa hyvät! Se löytyy tuolta välilehdeltä nimellä Hääsuunnittelun ABC.

Lista on vielä tällä hetkellä aika suppea, mutta lisään sinne hääaiheisia käsitteitä sen mukaan, kun niitä tulee tässä bloggailun lomassa vastaan tai muuten mieleeni. Kaikista helpoimmat sanat päätin jättää listalta pois, vaikka on siellä nytkin muutama aika yleisesti tunnettu käsite mukana. Otan mielelläni vastaan oleellisia listalta puuttuvia sanoja, mikäli sulla sattuu tulemaan sellaisia mieleen. Niitä nimittäin on, ja paljon, siitä olen varma :)  

Koitan lisätä jokaisen sanaselityksen perään myös sen englanninkielisen nimen, jotta heidän, jotka eivät tuota lontoota niin hyvin taida, olisi helpompi googletella vaikkapa kuvia tai muuta inspiraatiota enkunkielisiltä häänettisivuilta. Kokemuksesta voin nimittäin kertoa, että netin suomenkielinen häämaailma on vain murto-osa enkunkieliseen verrattuna :) 

Jos olet vasta alkutaipaleella häiden suunnittelussa ja sulle on epäselvää, mitä jokin sana tarkoittaa, ja kyseistä käsitettä ei tuosta hääaapisesta vielä löydy, kysy rohkeasti niin koitan selventää asiaa. Tietenkään en itsekään tiedä kaikkea häistä, mutta mielelläni etsin vastauksia täältä netin ihmeellisestä maailmasta, jos en siltä istumalta vastausta siis tiedä. Sen verran paljon täällä häähömpän seassa tulee muutenkin pyörittyä, että pieni lisäetsintä ei ole ollenkaan haitaksi ;)

Kuva

Miten kommentoida?

Näin pääsiäispyhien jälkeen ja arjen taas alettua on mielestäni sopiva aika kiittää kaikkia blogini lukijoita ja erityisesti kaikkia teitä kommenttien jättäjiä! Ette arvaakaan kuinka paljon ne lämmittävät mieltäni! Joten kiitoskiitoskiitoskiitos! Ja vielä Tack, Takk, Thank you, Spasiba, Gracias ja Merci, jos linjoilla sattuu vaikka olemaan kansainvälisiä seuraajia! :D

Kommentointiin liittyen ajattelinkin tällä kertaa kirjoittaa pienen opastuksen siitä, miten se kommentin jättäminen tänne blogiini oikein onnistuukaan. Kaikki kouluikäiset ja varmaan jo nuoremmatkin tämän varmasti osaavat, mutta kun itse aloitin blogien lukemisen, oli tälle tekniikan ihmelapselle ja joskus dinosaurusaikana koulun käyneelle kovinkin epäselvää, miten kommentointi itse asiassa tapahtuu. Tässäpä siis perusohjeet kommenttien jättämiseen.

• Varsinaisen blogitekstin alla on laatikko, joka näyttää jotakuinkin tällaiselta:

Lähettänyt Maria - Purppurasade klo 16.48 Ei kommentteja: 

• "Ei kommentteja" -tekstin tilalla voi tietenkin lukea myös "1 kommentti", "2 kommenttia", "3 kommenttia" jne, mikäli tekstiä on sattunut kommentoimaan joku jo ennen sinua. Klikkaa kyseistä kohtaa, jolloin kommenttilaatikko ja mahdolliset kirjoitukseen jo aiemmin tulleet kommentit avautuvat.
• Kirjoita kommenttisi kohtaan "Lisää kommenttisi..."
• Tämän jälkeen valitse millä nimellä haluat julkaista kommenttisi "Kommentti nimellä" -vetolaatikosta. "Nimi/URL-osoite" -kohdan vetolaatikosta valitsemalla, voit kirjoittaa avautuvaan laatikkoon "Nimen" kohdalle oman nimesi tai jonkin keksimäsi nimimerkin. "URL-osoitteen" kohdalle ei ole pakko kirjoittaa mitään, mutta halutessasi voit lisätä siihen esim. oman blogisi nettiosoitteen. Jos sinulla on Googlen tai jonkun muun vetolaatikossa näkyvän palvelun tunnukset, voit tietenkin valita kommentointinimeksi myös jonkin niistä. "Nimetön"-kohdan valitsemalla, voit jättää kommenttisi anonyymisti.
• Lopuksi julkaise kommentti painamalla "Julkaise"-nappia.

Heleppua ku heinänteko! Jään innolla odottamaan kommenttejanne! :) Puspus <3

No niistä hääpuvuista taas

Pyydän heti alkuun anteeksi, että joudutte taas jälleen kerran lukemaan pohdintojani hääpuvuista (Ai miten niin tämä aihe on jotenkin pinnalla tällä hetkellä? :)). 

Tänään kävin sovittamassa pukuja Morsiuspukuliike Glamourissa, jossa en vielä aiemmin olekaan käynyt sitä oikeaa etsimässä. Makutuomariksi pääsi/ehti tällä kertaa vain äitini, mistä olen luonnollisesti vähän harmissani. Ainahan sitä olisi nimittäin kiva kuulla useampiakin mielipiteitä, vaikka sehän olen tietenkin vain ja ainoastaan minä itse, joka teen sen lopullisen päätöksen. Ja älkää ymmärtäkö väärin, tahdon ehdottomasti, että äiti on mukana sovitusreissuilla; hänen mielipiteensä on minulle tärkeä, mutta meillä on hiukan erilainen maku pukujen suhteen. Äiti pitää ehkä hiukan romanttisemmista asuista, jotka tällä hetkellä tuntuvat olevan kovassa huudossa muutenkin, kun taas minä tykästyn ehkä enemmän sellaisiin elegantteihin ja moderneihin luomuksiin.

Glamour on mielestäni paikkana oikein kiva. Se sijaitsee keskellä Oulua Stockmanin kanssa samassa talossa. Myyjä oli nuori, ystävällinen ja ammattitaitoinen. Hän sai oikein hyvin kiinni siitä millaista pukua mahdollisesti haen, vaikka en varmasti osannutkaan kaikkia ajatuksiani kovinkaan hyvin sanoiksi pukea. Hän ehdotteli pukuja, jotka miellyttivät silmääni ja osasi kattavasti kommentoida pukujen hyviä ja huonoja puolia. Keskustelu oli antoisaa ja vilkasta. Hän toimi ikään kuin toisena makutuomarina. Nyt kun omia tuomareita ei niin montaa ollut mukana, oli se erittäin mukavaa ja tervetullutta.

Puvut olivat ihania, ja nyt viimeistään tiedän aika lailla mitä etsin. Yksi lähes täydellinen puku löytyi. Se istui täydellisesti ja oli tyyliltään elegantti. Materiaali oli kaunis eikä hintakaan kirpaissut. Puku oli oikeastaan juuri sellainen, jollaisesta olen alusta alkaen haaveillut. Ensimmäisen sovitusreissuni aikana olin kai vain saanut päähäni, ettei sellainen puku sopisi vartalotyypilleni... Se johtui kenties liian pienien pukujen sovittamisesta, mutta myös siitä, että silloin myyjä tokaisi aika suoraankin, ettei sellainen malli pue minua. Mutta nyt viimeistään näin, että tuossa sovituksessa saamani kuva oli väärä.

Ainoa "ongelma" tässä puvussa oli se, että puku on aika yksinkertainen. Nyt kun olen sovittanut monenlaisia pukuja, olen huomannut, ettei minua lainkaan haittaa, vaikka puvussa on paljon yksityiskohtia, kimallusta, pitsiä, tylliä tms. Pelkään siis, että ehdin tämän vajaan puolentoista vuoden aikana muuttaa mieltäni ja alkaa haaveilla jostain runsaammasta ja yksityiskohtaisemmasta. Vähän tyhmää ajatella näin, sillä puku on juuri minuntyyliseni ja olen sellaisia ihaillut jo ennen kihlautumistamme. Pitäisi ehkä vain luottaa siihen, että maku pysyy suht samana tänä häitä edeltävänä aikana eikä miettiä liikaa. Taidan turhaan kehittää "ongelmia" sellaisista asioista, joista ei pitäisi.

Taidan koittaa varata ensi viikolle vielä ajan sieltä pelkäämästäni Katariinasta. En ole sinne palautetta viimekertaisesta jättänyt, mutta jos sinne soitan, pyydän ainakin eri myyjää palvelemaan minua tällä kertaa ja taidan myös mainita sievästi, että viime kerralla petyin heidän palvelunsa tasoon. Lisäksi päätin, etten varaa päivän viimeistä aikaa, jotta sulkemisajan lähestyminen ei pilaa sovituskokemustani. Jos Katariinassa ei tärppää, voisin harkita hurauttamista Seinäjoelle kaasoni luo. Sielläkin kun kuulemma morsiuspukuliikkeitä useampi on.

Toivon hartaasti ihan jo teidän lukijoidenkin puolesta, että löytäisin puvun pian (vaikka edelleenkään mullahan ei varsinaisesti kiire tämän asian kanssa vielä ole), niin välttyisitte näiltä mun hääpukupostauksilta :)

Mukavia pääsiäispäiviä!