Miten meistä tuli me?

Muutimme perheeni kanssa Oulusta yhteen sen lähikunnista, kun pääsin ala-asteelta. Yläasteen aloittaminen on aina jännää, mutta paikkakunnan vaihdoksen takia se oli etenkin minulle äärettömän jännittävää. Kävimme siis samaa yläastetta ja Keke muistaa minut kuulemma jo sieltä. Minulla taas ei ole Kekestä muistikuvia siltä ajalta, mutta sitä en ihmettele yhtään, sillä kaikkihan oli minulle siihen aikaan uutta ja outoa. 

Menimme eri lukioihin. Yhtenä kesäisenä iltana olimme muutaman ystäväni kanssa "kylällä" (niin kuin meillä päin tavataan sanoa). Törmäsimme kioskilla ystävieni kaveriin, joka taas oli liikenteessä muutaman oman ystävänsä kanssa. Yksi heistä oli pitkä, komea ja vaalea lökäpöksyhoppari. Jostain syystä olen aina tuntenut enemmän vetoa vaaleahiuksisiin kuin tummahiuksisiin kaksilahkeisiin, joten myös tästä porukasta tämä nimenomainen poika kiinnitti huomioni. Kävi ilmi, että ystävieni kaverilla on kotonaan juomista (Kiljua! Hhhyi!). Paljon enempää meitä tyttöjä ei tarvinnutkaan houkutella, ja paljon muuta en taidakaan siitä illasta enää muistaa, hups! :)

Olin siihen aikaan vannoutunut sinkku, ja toitotin kaikille, etten halua seurustella. Kekeäkin kohtaan taisin olla välillä enemmän kuin tyly... Kuitenkin tykkäsin hänestä koko ajan. Sellaista pientä sutinaa ja flirttiä oli ilmassa, ja söpöjä tekstiviestejä läheteltiin puolin jos toisin. Välillä pidimme enemmän yhteyttä ja välillä vähemmän. Keke taisi jossain vaiheessa jo kyllästyä siihen soutamiseen ja huopaamiseen. 

Eräänä loppukesän iltana kuulin kaveriltani, että hän oli nähnyt Keken kaupungilla jonkun toisen tytön kanssa. Voi minkä mustasukkaisuuden puuskan sainkaan, ja tartuin heti puhelimeen soittaakseni Kekelle ja "onnitellakseni" häntä uudesta tyttöystävästä. Keke kuitenkin vannoi, että he olivat tämän toisen tytön kanssa vain kavereita.

Sillä hetkellä tajusin, että tämä ihana poika ei odota minua koko elämäänsä. Suhteemme syveni ja lokakuussa 2002 sovimme virallisesti seurustelevamme. Sanoimme toisillemme ensimmäistä kertaa "minä rakastan sinua"  kotibileissä vanhempieni kodinhoitohuoneessa. Oi niitä aikoja! :)

Olemme seurustelleet yli 11 vuotta, ja asuneet yhdessä niistä suurimman osan. Yhteisen omakotitalon ostimme syksyllä 2010. Olemme viettäneet aikaa myös erillämme, sillä kesän 2005 asuin Göteborgissa. Emme nähneet koko kesänä, mutta mese ja tekstarit olivat ahkerassa käytössä. Seuraavan kesän 2006 Keke taas vietti töitä tehden Romaniassa, jossa minäkin vierailin hänen luonaan. Vaikka olemme siis olleet yhdessä aikuisuuden kynnykseltä asti, olemme olleet myös erossa asuen eri paikkakunnilla, ja luulen, että se on vain vahvistanut suhdettamme entisestään, ja tehnyt meidät molemmat aina vain varmemmiksi siitä, että haluamme olla koko loppuelämämme toistemme kanssa.

Tässä vuosien varrella Keke on saanut kuulla enemmän ja vähemmän hienotunteisia vihjailuja niin minulta, ystäviltämme kuin sukulaisiltammekin minun rengastamisestani, mutta vasta viime joulukuussa hänen suunnitelmansa oli valmis ja kosinta vihdoin tapahtui. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina, jonka saatte kuulla myöhemmin. Sen lupaan! :)