perjantai 11. heinäkuuta 2014

Kuulumisia

Huh, hengissä ollaan. Just ja just :D Viime viikonloppu, pidennetty sellainen, kului ysäritunnelmissa Himoksen Jysäri-festareilla. Festarit järjestettiin nyt toista kertaa ja meidän rytmiryhmä oli taas menossa mukana. Voin kyllä suositella Jysäriä kaikille, jotka edes vähänkään tykkäävät ysärimusiikista. Sitä siellä on tarjolla. Ja paljon! Tänä vuonna mun lempparit olivat Daze (kuten viime vuonnakin) ja Solid Base. Myös E-type oli toudella kova! Pelkkä musiikki ei kuitenkaan riitä kuvaamaan tuon festarin fiilistä, vaan vaatteet ja muu rekvisiitta tekevät oman osuutensa. Tällainen oli mun toisen päivän asukokonaisuus:



Meillä on mun serkun kanssa tässä muutaman vuoden aikana tarttunut ties mistä kirppareilta, kierrätyskeskuksista ja tuttujen nurkista iso Ikean kassillinen ysärikampetta ja ne olivat jälleen kovassa käytössä tuon viikonlopun ajan. Vyölaukut, aurinkolipat, farkkuhaalarit, pikkureput, kreppirauta ja neonvärit tekivät siis comebackin ja rytinällä. Eikä me tosiaan oltu ainoita ysärihengen takaisinherättäjiä, vaan suurin osa festarikansasta oli kunnostautunut ja kaivanut sieltä kuuluisasta naftaliinista ne kaikista karmeimmat ysärilookinsa. Ah, kyllä siinä silmä lepäsi, huumorinkukka lauloi ja suunpielet nykivät kaikkien niiden 76 tunnin aikana. 

Nyt sitten lasketaan taas päiviä seuraavaan Jysäriin. Nimittäin heti festarin jälkeisenä maanantaina olin kahdeksalta roikkumassa puhelimessa ja varasin meille ensi vuodelle saman mökin, joka meillä on ollut näinä aiempinakin vuosina. 

Hampaita ei tällä kertaa menetetty, mutta muuten huomasi kyllä tampanneensa ja huutaneensa; ääni oli käheä kuin Paula Koivuniemellä konsanaan, pohkeet muussina ja niska niin jäykkänä, ettei tahtonut oikein kääntyäkään. Nyt kuitenkin alkaa elämä jo voittaa. On se jännä, kun tuo kroppa ei palaudu enää yhtään samalla tavalla kuin silloin kauan sitten nuorena ja notkeena :D

Notkeudesta puheen ollen... Hankin viime viikolla tällaisen kaverin:



Reeniä reeniä! Vielä en ole yhtään tehny, mutta jos sitä vaikka huomenna. Tai ylihuomenna. Tai ens viikolla. Tai... No vaikka kesän jälkeen :)

Siinäpä ne kuulumiset taisivatkin olla. Lähdetään varmaan sunnuntaina taas mökille, joten pieni tauko postailuun lienee jälleen luvassa. En ole ehtinyt teidän muidenkaan blogikuulumisia lueskelemaan, mutta lupaan skarpata asian suhteen. On jo ihan vieroitusoireita tästä hattaranpunaisesta häämaailmasta :) Pus <3

4 kommenttia:

  1. Mullakin on noita kahvakuula-kavereita jopa kaksi.
    Kummasti ne vaan kerää pölyä tuolla olohuoneen nurkassa... Eikä kunto ole kohonnut yhtään, ihana turha ostos!
    Mut ei kyllä parane paljon rehkiä, kun kroppa ei tosiaan palaudu...
    Vanhuus, mikä ihana tekosyy. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä sitä tosiaan turhaan rehkimään, kun palautuminen kestää monta päivää! :D Paljon muita tekosyitä tässä ei nyt olekaan miksei voisi ottaa sitä kuulaa kauniiseen käteen ja painua pihamaalle... :)

      Poista
  2. Mulla löytyy kans kahvakuula. Pölyttyy täälläkin olohuoneen nurkassa.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu olevan ilmassa tällaista hienoista kahvakuulaboikottia, hehe :D

      Poista

Kiitos kaunis kommentistasi! <3 Et tiedäkään, kuinka se lämmittää mieltäni!