Jatkoa pitopalvelupostaukselle

Viime postauksessa ehdittiin käsitellä päällisin puolin pitopalvelumme Café Provencen meille antama tarjous hintoineen sekä menuineen. Nyt päästään sitten hiukan syvemmälle aiheeseen ja kerron teille vähän tarkemmin, miten yhteistyö pitopalvelun kanssa sujui, ja millaista vastinetta saimme rahoillemme. Pahoittelut jo tässä kohtaa pitkästä avautumisesta.

Kuten sanottua kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta mukaan mahtui paljon positiivistakin. Aloitetaanpas vaikka sillä, että ruoka oli herrrrkullista! Vaikka tämähän me oikeastaan jo tiedettiinkin, koska oltiin käyty sitä etukäteen maistelemassa ;) Varsinkin häränrinta oli ihan sairaan hyvää! Suosittelen! Ruoka sai kehuja myös vierailtamme ja useita santsaajiakin bongailtiin. Ruoka tuntui maistuneen vieraille myöskin sen perusteella, ettei sitä jäänyt ihan hirveitä määriä yli. Hiukan kuumempia ruoat olisivat ilmeisesti saaneet olla, mutta ainakaan minua ja Kekeä tuo puute ei liikaa häirinnyt.

Kaikki ruoka ei kuitenkaan ikävä kyllä ollut kehumisen arvoista. Lasten ruoat nimittäin olivat suuri pettymys. Itsehän en tietenkään niitä maistellut, mutta kuulin häiden jälkeen vierailtamme, että ruoka oli ollut a) kylmää ja b) pahaa. Mielipiteistähän ei tietenkään voi kiistellä ja tokihan joku ruoista saattoi pitääkin, mutta kaikki minun korviini kantautuneet kommentit lasten eväistä olivat negatiivisia. Harmi. No, onneksi meillä oli karkkibuffet niin saivat lapsetkin jotain täytettä mahoihinsa! :'D 

Eräs kurja tilannekin tähän lasten ruokakatastrofiin vielä liittyi. Yksi hiukan vanhemmista häidemme lapsivieraista oli lasten ruokia maistettuaan kysynyt äidiltään, josko hän saisi käydä kipaisemassa aikuisten ruokia nälkäänsä. Äidin annettua luvan suuntasi poika kohti buffetpöytää vain saadakseen pitopalvelun tädiltä melko kylmää kyytiä. Täti oli ilmoittanut jotakuinkin siihen sävyyn, että lasten ruoat ovat lapsia varten ja aikuisten aikuisia varten. Poikaparka. Ruokaahan oli kyllä sen verran, että siitä hänellekin olisi varmasti liiennyt...

©Iiro Rautiainen

Ennen varsinaista hääpäivää yhteydenpito Cafe Provencen kanssa oli mutkatonta. Erittäin positiivista oli mm. se, ettei lopullista vierasmäärää tarvinnut vahvistaa kuin vasta vähän ennen häitä. Kokki Tiina kävi etukäteen omatoimisesti tutustumassa juhlatilaan, sillä se ei ollut heille entuudestaan tuttu. Lisäksi tapasimme Tiinan kanssa Toivolassa hääviikolla ja löimme viimeiset yksityiskohdat hääpäivää varten lukkoon. Tiina oli oikein avulias ja vakuutti, että kaikki hoituu. Jätin hyvillä mielin hääpäivämme ruokailun heidän vastuulleen.

Laitoin jopa tosi viime tipassa Tiinalle viestiä menukylttiin liittyen. Minun oli tarkoitus kirjoittaa menu liitutaulutussilla vanhaan ikkunaan ja asetella se ruokapisteen lähettyville juhlapaikalla, mutta aika loppui kesken enkä ehtinyt tätä tekemään. Onneksi pitopalvelu tuli hätiin, tulosti menun paperille ja teippasi sen ikkunaan kiinni. Kiitos tuhannesti!

Näin jälkikäteen ajateltuna menukyltti oli tosin vähän huonossa paikassa; en tiedä hoksasivatko kaikki vieraamme sitä. Mutta sehän ei missään nimessä ole kenenkään muun kuin minun oma vikani, sillä minähän sen paikan sille määritin.

Samalla pöydällä menukyltin kanssa olivat myös leivät, mikä harmittaa ohuesti sekin. Pelkään nimittäin, etteivät vieraamme huomanneet niitäkään. Leipien paikka me päätettiin yhdessä Tiinan kanssa ja näin jälkikäteen, jos saisin päättää, niin asettelisin ne johonkin enemmän näkösälle.

©Iiro Rautiainen

Muutama muukin tapahtuma alensi ikävä kyllä pitopalvelumme arvosanaa. Suurimmaksi osaksi kyse oli nimenomaan asiakaspalvelusta ja sen tasosta. Tässä kohtaa kiitän kaasojani siitä, että he saivat pidettyä nämä "epäkohdat" minulta ja Kekeltä, ja varmasti suurimmalta osalta häävieraistakin, piilossa hääpäivän ajan. Toki minunkin silmiini tietyt jutut pistivät jo silloin, mutta ei onneksi mitenkään juhlamieltä alentavasti. 

Ongelmia oli mm. ruokailun aikataulun kanssa. Jostain syystä ruokailu oli myöhemmin kuin sovittu. Osaksi tämä johtui ehkä siitä, että minun ja Keken saapuminen juhlapaikalle kesti hiukan aiottua kauemmin. Mitään kunnon selitystä emme kutenkaan tähän aikataulun venymiseen saaneet. Emmekä pahoitteluja. Satuin törmäämään Tiinaan hääpaikalle saavuttuamme ja vastauksena tiedusteluuni "Onko kaikki hyvin?" tjsp., sain vakuutteluja, että kaikki on kunnossa kuoharipullojen hiukan liian innokasta poksumista lukuunottamatta. Toisaalta hyväkin, ettei morsianta huolestutettu tuossa kohtaa turhaan, mutta yhä edelleenkin meille kaikille on hiukan epäselvää, mikä ruoan aikataulutuksen kanssa meni pieleen.

Ruokailun myöhästymisen takia muukin ohjelma luonnollisesti myöhästyi. Tässä kohtaa pitopalvelun ja kaasojen kommunikaatio hiukan ontui, sillä pitopalvelu laittoi kahvit esille nopeammin kuin mihin kaasot olivat varautuneet. Pitopalvelun väki oli kuitenkin ymmärtäväistä ja kaasojen pyynnöstä kakut kerättiin vielä hetkeksi pois ja laitettiin uudestaan esille muutaman ohjelmanumeron jälkeen. Tästä joustavuudesta iso kiitos heille! 

Kakuista puheen ollen. Nehän eivät tulleet pitopalvelun kautta, mutta Tiina lupasi heti kättelyssä hoitaa kahvien ja kakkujen esillelaittamisen puolestamme. Tästä olin enemmän kuin kiitollinen! Kaikki ei kuitenkaan mennyt kakkujenkaan kanssa niin kuin elokuvissa. En mene sen tarkemmin yksityiskohtiin, mutta ikävä kyllä häidemme vastuuhenkilöt joutuivat hiukan jopa töykeänkin kohtelun uhreiksi tässä kohtaa. Tämä oli myös yksi niistä tapahtumista hääpäivän aikana, jolloin minä huomasin, että jotain oli vialla. Onneksi se ei kuitenkaan pilannut onneani eikä juhlamieltäni.

Niitä ei missään nimessä pilannut myöskään se, että likaisten lautasten keräys pöydistä oli vajaavaista tai, että osan vieraista viinilasit vietiin heiltä vähän turhan aikaisin pois tai se, että vesikannujen täyttäminen olikin jäänyt muiden vastuulle. Myöskään kuohuviinitarjoilun pieniä ongelmia en ollut onneksi paikalla todistamassa. 

Kommunikaation puute keittiön ja häidemme vastuuhenkilöiden välillä oli varmasti suurin syy erinäisten juhlapäivänä esiintyneiden ongelmien syntyyn. Tässä olisin minäkin voinut olla enemmän avuksi sopimalla yksityiskohdista vieläkin tarkemmin kaikkien tahojen kanssa. Kommunikaatio oli selkeästi sellainen asia, jossa meillä kaikilla olisi varmasti ollut parannettavaa.

©Iiro Rautiainen

Sain jälkikäteen muutakin palautetta osan pitopalveluhenkilökunnan palvelualttiudesta ja käytöksestä, enkä valitettavasti järin positiivista sellaista. Mielestäni palveluammateissa on äärimmäisen tärkeää se, millä tavalla asiat ilmaisee. Toki on ymmärrettävää, että isot juhlat ovat stressaavia ja kiireisiä kaikille asianosaisille, mutta silti kannattaa yrittää käyttäytyä ystävällisesti ja pyrkiä ratkaisemaan eteen tulevat yllättävät ongelmat yhdessä ja iloisella mielellä. Kommunikaatioon kannattaa kiinnittää huomiota, sillä ei voi olla kenenkään kannalta hyvä, jos juhlavieraat ja yhteistyötahot pahoittavat mielensä. Asiat voi ilmaista monella tavalla. Asialinja ja ystävällisyys eivät ikävä kyllä aina tarkoita samaa. Viestintätyyliä, ystävällisyyttä ja hymyjä ei voi asiakaspalveluammateissa liikaa korostaa.

©Iiro Rautiainen

Kaikista ikävintä tässä koko hommassa oli kuitenkin ehkä se, kuinka pitopalvelu vastasi minulle laitettuani sinnepäin viestiä häiden jälkeen mieltäni askarruttamaan jääneistä asioista. Saamani viesti oli varsin puolusteleva. Jäi hiukan sellainen olo, että asiat olisivat ikään kuin vain minun ja muiden häidemme vastuuhenkilöiden omassa päässä eikä pitopalvelussa olisi ollut juurikaan vikaa. Tuosta häiden jälkeisestä sähköpostikirjeenvaihdostamme jäi suuhuni hiukan karvas maku. Vilpitön anteeksipyyntö selitysten ja puolustuskannalla olemisen sijaan olisivat varmasti saaneet aikaan sen, että täällä päässä kirjoittelisi nyt huomattavasti tyytyväisempi asiakas.

©Iiro Rautiainen

Positiivista tässä kaikessa oli kuitenkin se, että loppulaskun lasten ruokiin oli palautteeni ansiosta laskettu pieni alennus. Tosi kiva juttu oli myös se, että bändin ruokailu onnistui alennettuun hintaan. Ruoka oli suurimmalta osin hyvää ja suurin osa henkilökunnasta ystävällistä ja palvelualtista. Etukäteissuunnittelu ja -yhteydenpito oli helppoa. Paljon oli siis plussaa, mutta niin oli miinustakin. Pääasia on kuitenkin se, että ruoka ei loppunut kesken ja (lapsivieraita lukuunottamatta) vieraiden mahat täyttyivät (ainakin toivottavasti) eikä mitään ylitsepääsemätöntä, mikä olisi pilannut hääpäivämme, päässyt tapahtumaan. Ainakin allekirjoittaneelle ruoka maistui enemmän kuin hyvin! En yleensä muista syödä juhlissa paljoakaan, mutta nyt kyllä muistin ja hyvää oli.

©Iiro Rautiainen

Loppuun vielä huomautus, että tarkoitukseni ei ole haukkua tai lytätä pitopalveluamme. Olen erittäin kiitollinen heidän panoksestaan hääpäivänämme. Halusin kuitenkin kertoa totuudenmukaisesti ja liikoja kaunistelematta saamastamme palvelusta, sillä useat teistä lukijoista ovat minulta pitopalvelukokemuksistamme kyselleet. Toivottavasti tästä postauksesta on hyötyä teille ja tuleville hääpareille! Peace and love! <3